Aloittelijat ›

Noh.. mites ois neljä ja puoli? https://www.thomann.de/fi/levys_lea … 6gIVCk8YCh0GWgYBEAQYByABEgIzNvD_BwE
 
Mutta mutta ....
 
En ole varsinaisesti basisti mutta tuossa videossa oli yhtä sun toista, mistä en ole ollenkaan samaa mieltä. Esim. nyt tuo, että basson (tai soittimen yleensäkin) pitäisi olla isutessa ja seisoessa samalla korkeudella? Mitä varten? Seisaallaan soittaessa pääsee muutenkin liikkumaan ja ainakin minä haluan antaa käsille enemmän liikkumatilaa siinä asennossa. Samoin saan käsivarret ja hartiat rennommiksi, kun ei tarvitse kannatella käsiään korkealla. Tietenkin otteet pitää sitten harjoitella seisaallaan. Harvemmin kuitenkaan tulee semmoista tarvetta, että pitäisi kesken kaiken pomppia vuorotellen tuolilta lattialle ja takaisin.
 
En myöskään ymmärrä tuota pikalukkojen mollaamista. Totta, ettei ne ole ongelmattomia, mutta esim. pienet kolinat livetilantessa ei kuulu kellekään, jos ei ihan tarkoituksella ala niitä klonsutella. Jos nyt maksavakin muutaman kympin postikuluineen ja ruuvinreiät piti ensin paikata, että uudet pysyy, niin ovat vuosien varrella olleet ehdottomasti hintansa väärti.
 
Sitten tuo hihna: Painavalle soitimelle saa tietenkin olla leveä(mpi) hihna. Hirmuista leveyttä tärkeämpi ominaisuus on kuitenkin hihnan taipuisuus. Nuo monesta nahkakerroksesta tehdyt, joissa on toppausta välissä, on monesti niin jäykkiä, että melkein sojottavat suorana, kun pitää toisesta päästä kiinni. Valitettavsti tuli joskus ostettua pari semmoistakin.. (Kitaralle tosin, mutta leveämpi bassohihna ei ainakaan ole taipuisampi).
 
Kun soitinta nostaa hetkeksi käsillään, hihna ei pysykään omalla painollaan olkapäällä vaan ponkeaa suoraksi ja lipsahtaa alas. Jäykkä hihna ei myöskään muotoudu hartian mukaan vaan sen reunat painavat hartiaa ja siinä kohtaa ei veri sitten kierrä. Vielä pahempi on kovasta "vyönahasta" tehty hihna, jonka reunat alkavat soittaessa hiertää ihoa paidan läpi.
 
Itse käytin pitkään kitarassa hiukan "ylileveää" nahkan paloista itse tekemääni hihnaa mutta sille tuli jossain vaiheessa soittotunnit täyteen. Ositin sitten kaupasta kokeeksi vähän huumorillakin "rokkihihnan", jossa oli muutama iso koristesolki. Se on suht paksua keinonahkaa, kangaspuoli olkapäätä vasten. Osoittautui hyväksi. Hihnaa ei soittaessa oikeastaan huomaakaan ja jos jotain toista hinhnaa kokeilee sen jäljiltä niin kaikki epämukavuudet huomaa heti.
 
Taipuisuuden lisäksi erityisen tärkeää on hihnan pito ("hihna luistaa" kuulostaa tutulta vähän toisista yhteyksistä mutta ...). Jos hihnan sisäpuoli on sileää, kiiltävää nahkaa, se luistaa kangasvaatteen päällä ainakin siihen asti kunnes hiki liimaa sen kiinni. Saa vahtia, että hihna pysyy olkapäällä ja että soitin pysyy siinä kohtaa, minne sen on laittanut.
 
Kaksi hyvää on nahan nurja puoli, eli sellainen hiukan karhea "mokka" pinta, tai sitten ihan tavallinen kangas (kuten juuri em. keinonahan sisäpinta, jos ko. keinonahka nyt sattuu olemaan sellaista laatua). Äärimmäisen liukkaita ovat jotkut nylon kankaiset hinnat, joiden materiaali sopisi paremmin kuormaliinoihin. Tai ehkä se onkin alunperin kuormaliinaa? Niissä kun ei tahdo edes kitkasoljet pitää niin hihnan pituuden säätäminen käy kyllä helposti, mutta jos soitin ei ole ihan tasapainossa, siitä joutuu koko ajan pitämään kiinni, ettei kolahda lapa lattiaan.