Yleistä keskustelua musiikista ›

Weberin Euryanthe on musiikiltaan "suurenmoiseksi" ja "korkeatasoiseksi" oopperaksi mielestäni paikoin melko heikko varsinkin monissa laimeissa aarioissaan mikä tekee siitä vaikeasti nautittavan. Schubertille ominaisia melodian lahjoja weberille ei ollut suotu.

En siedä tätä musiikkia sen vuoksi ettei siinä pääse kokemaan syvempiä tunteita kuten Schubertissa mutta kevyenä viihteenä ja ajankuluna tämä letkeä lallatus verdin Rigoletosta kyllä menettelehttps://youtu.be/0tB32SRSaGce ,mutta tuntuu peräti kummalliselta että näin kevytkenkäinen metafyysisiä ja emotionaalisia syvyyksiä kaihtava ooppera kuuluu oopperatalojen perusohjelmistoon. Mieluummin kuuntelen saksalaista oopperaa Mozartia, Schubertia, Wagneria ja Richard Straussia.

Jostain syystä en tykkää Leif Norbergs Orkesterin versiosta Highway to hellistä, vaikka alkuperäinen on ihan ookoo laulu. https://youtu.be/bM71AV3YQCQ

Lennu: Jostain syystä en tykkää Leif Norbergs Orkesterin versiosta Highway to hellistä, vaikka alkuperäinen on ihan ookoo laulu. https://youtu.be/bM71AV3YQCQ
 
Tommosta The Baseballssia. Konsepti on loppuunkulutettu jo etukäteen.

Sammakko: Tommosta The Baseballssia. Konsepti on loppuunkulutettu jo etukäteen.
 
Kuuntelin muutaman ja Paranoid oli ainoa oikeastaan ihan hauska: https://youtu.be/OArQSWTY484

Se hevityyppinen rakkausveisu mitä nyt veivataan radio rockilla. Siinä lauletaan että en nähnyt ole kauniimpaa, missään ole kauniimpaa jne.

Sammakko: Tommosta The Baseballssia.
 
Eissss olinkin jo unohtanut tämän pökäleen.

Petri Munck - Levoton prinssi. Se kertosäkeen "odottaah :("-henkäisy on ladattu sen luokan melodramaattisella reppanuudella, että ennätykset paukkuvat kuin immenkalvot keväisin. Tietysti myös huutoiskelmän keisarin, Tuure Kilpeläisen yhtyeineen esittämä "Rakastan sua niin että sattoo" karismaattisen karheine murinoineen. Mitkä vitun "terrakotta-katot"? Pelti-, huopa- ja pärekaton tiedän, mutta tuollaisesta en ole kuullutkaan. Jotakin hattupäistä Välimeri-romantiikkaa, vissiinkin.

Zed: Mitkä vitun "terrakotta-katot"? Pelti-, huopa- ja pärekaton tiedän, mutta tuollaisesta en ole kuullutkaan. Jotakin hattupäistä Välimeri-romantiikkaa, vissiinkin.
 
Pittoreskia, terrakottasävytteistä näkymää kelpaa ihailla, kuten esim.
 
https://happytovisit.com/glib/3/Florence-Cathedral--Il-Duomo-7939.png

Zed: Pelti-, huopa- ja pärekaton tiedän, mutta tuollaisesta en ole kuullutkaan. Jotakin hattupäistä Välimeri-romantiikkaa, vissiinkin.
 
Etkös ole tiilikattoa ennen nähnyt? Ei tarvitse Välimerelle saakka lähteä.

Kefiiri: Etkös ole tiilikattoa ennen nähnyt? Ei tarvitse Välimerelle saakka lähteä.
 
Eri materiaalia terrakotta laatta vrt. tiili. Eli ei oo tiilikatto
 
Edit. Siis koostumus eri noissa

Ärsyttää kun tämä Verdin sietämättömän letkeä ooppera-renkutus, Herttuan aaria Rigoletosta, soi mielessä kun eilen ja vielä tänäänkin sen kuuntelin ja totesin sen pinnallisemmaksi ooppera-aariaksi kuin yleensä Schubertin vastaavat musiikillisesti kauniimmat, hienostuneemmat ja syvällisemmät aariat.https://youtu.be/FcStipmiKeE

abassimo: Eri materiaalia terrakotta laatta vrt. tiili. Eli ei oo tiilikatto
 
Edit. Siis koostumus eri noissa
 
Tässä yhteydessä puhuttaneenkin väristä. Terrakotta tarkoittaa paitsi matalassa lämpötilassa poltettua, yleensä lasittamatonta, savea, myös sen väriä. Savea se silti on, kuten perinteinen katto- tai muu savitiilikin.

Kalmo: Tässä yhteydessä puhuttaneenkin väristä. Terrakotta tarkoittaa paitsi matalassa lämpötilassa poltettua, yleensä lasittamatonta, savea, myös sen väriä. Savea se silti on, kuten perinteinen katto- tai muu savitiilikin.
 
Jotain tällästä joo oon lukenut joskus.

Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta.
 
Tästäkin bändistä tuli suosittu vasta alkaessaan puskea ilmoille tällaista jankuttavan laahaavaa köhnää. Niinsanottu YUP-ilmiö, eli kun bändi laimenee, ja riisuu kaiken mikä sai sen alun perin erottumaan selkeän omaehtoisena kaikista muista, se saavuttaa massojen huomion. Ihmisten kollektiivinen maku on kummallinen kokonaisuus, kuin teoreettinen mallinnus orgaanisesta elimestä. Siinä yksi ihminen on kuin solu, joka saa rakentumisohjeet viereisiltä yksiköiltä. Kun uusi yksikkö liittyy kudokseen, se muotoutuu tahdottomana palvelemaan kokonaisuuden rakennetta. Hidas ketjureaktio, kusiaisyhdyskunta, tiheä kalaparvi, jossa yhteentörmäyksen käsite on tuntematon. Sisäkkäisrakenteet maailmankaikkeudessa, ja yhteisellä ohjeistuksella toimivat erilliset kokonaisuudet. Elämme simulaatiossa.

Zed: Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta.
 
Tästäkin bändistä tuli suosittu vasta alkaessaan puskea ilmoille tällaista jankuttavan laahaavaa köhnää. Niinsanottu YUP-ilmiö, eli kun bändi laimenee, ja riisuu kaiken mikä sai sen alun perin erottumaan selkeän omaehtoisena kaikista muista, se saavuttaa massojen huomion. Ihmisten kollektiivinen maku on kummallinen kokonaisuus, kuin teoreettinen mallinnus orgaanisesta elimestä. Siinä yksi ihminen on kuin solu, joka saa rakentumisohjeet viereisiltä yksiköiltä. Kun uusi yksikkö liittyy kudokseen, se muotoutuu tahdottomana palvelemaan kokonaisuuden rakennetta. Hidas ketjureaktio, kusiaisyhdyskunta, tiheä kalaparvi, jossa yhteentörmäyksen käsite on tuntematon. Sisäkkäisrakenteet maailmankaikkeudessa, ja yhteisellä ohjeistuksella toimivat erilliset kokonaisuudet. Elämme simulaatiossa.
 
Ihmisellä on tahto, olemassaolo itsessään objektiivisen olemassaolon lisäksi ja tahto ens realissimum on metafyysinen olio sinänsä, vapaa ja perusteeton, ilmentyvä, halua ja himoa, aposteriorinen ja reaalinen, absoluuttisesti selittämätön ja luonnonvastainen, yksityisten toimintojen vapaus joka ilmenee abstraktina ajateltuna motiivina joka voi olla pelkkä käsite joka sisältyy yksin toimivan henkilön aivoihin ja tekee hänet kykeneväksi tahalliseen toimintaan antaen harkinnan mahdollisuuden tarvitsematta olla mitään nykyistä tai reaalista havainnollisena mielteenä joihin eläin rajoittuu vaan myös kokemuksesta saatuna tai sanoissa periytynyttä joka motiivien keskenään kamppaillessa pistää voimakkaampana motiivina ihmisen yhtä otaksuttavasti liikkeeseen kuin vieritetyn pallon syynä on toinen pallo aivojen sähkökemiallisen ja sähkömagneettisen toiminnan tuloksena.

En voi sietää kun ylen klassisen nettiradiosta tulee kaikenlaista keskinkertaista 1700 luvun peruukkipäiden säveltämää musiikkia, jotakin Pleyeliä, Clementiä, Danzia ja Marshia, joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ohjelmiston laatijoilla ei ole ollut järjen häivääkään tuollaista musiikkia kootessa kanavalle ihmisten kiusaksi ja tylsistyttämiseksi kun ihan vain 1900 luvun suomestakin löytyisi korkeatasoisempaa musiikkia vieläpä yleisradion omana tuotantona mutta kun ei. Pitää näköjään leikkiä jotakin musiikinopettajaa joka esittelee kaikki musiikinhistorian turhimmatkin säveltäjät pahnanpohjimmaisia myöten. Kuka siitä hyötyy kun soitetaan jotakin historiallisia kuriositeetteja mitenkään muuten kuin pitkästyttämällä kuuntelijoita jollei se musiikki ole sitten tarkoitettu vain viihdyttäväksi taustamusiikiksi ja yhdentekeväksi soivaksi äänitapetiksi jolla ei ole kompetenssia vaikuttaa syvästi tunteisiin?. Anna mun kaikki kestää.
 
Maailmassa on näköjään paljon korjaamattomia vääryyksiä vaikka historia tavallisesti korjaakin tällaiset vääristymät. Sinfoniaorkesterien perusohjelmistoonhan tuollaiset kuriositeetit eivät kuulu vaan heidän musiikkinsa on unohdettu jo kauan sitten. On kyllä perusteltua kysyä että miksi näitä 1700 luvun unohdettuja ressukoita esitetään radiossa kun 1900 luvun unohdettuja suomalaisiakaan ei koskaan kuulla vaikka tuukkasen loistava karhunpyynti on tuhannesti parempaa musiikkia kuin pleyelin umpitorvelot sinfoniat?
 
Onko sitten oikein soittaa unohdettujen 1700 luvun eurooppalaissäveltäjien rutikuivaa museomusiikkia kun suomalaistenkaan 1900 luvun unohdettujen säveltäjien musiikkia edes ylen omana tuotantona ei ylessä juuri esitetä vaikka se on usein paljon laadukkaampaa kuin 1700 luvun museomusiikki ja siihen on tuhlattu julkisia verovaroja?

Yle tekee tavallaan karhunpalveluksen suomalaiselle musiikkikulttuurille jättämällä nämä suurelle yleisölle tuntemattomat säveltäjät unohduksen synkkään yöhön koska näiden tuntemattomien nimien esille tuominen innostaisi myöskin ottamaan selvää näiden säveltäjien taustoista ja paitsi että sillä olisi yleissivistävä funktio, sitä kautta suomalainenkin musiikinhistoria alkaisi tulemaan tutuksi eikä vain huuli pyöreänä ihmeteltäisi kuka se Aaltonen, Pesonen, Linnala, Tuukkanen, Karjalainen, Saikkola, Furuhjelm, Fordell jne, on kun joku heidät mainitsee. Sellainen olisi yleltä hyvää musiikinhistorian opetusta. Nyt yle keskittyy vain eurooppalaisiin 1700-ja 1800 luvun unohdettuihin säveltäjänimiin jotka ovat jo kauan sitten kadonneet orkestereiden ohjelmistosta sikäli kun siellä ovat koskaan olleetkaan.

Zed: Don Huonot - Hyvää yötä ja huomenta.
 
Tästäkin bändistä tuli suosittu vasta alkaessaan puskea ilmoille tällaista jankuttavan laahaavaa köhnää. Niinsanottu YUP-ilmiö, eli kun bändi laimenee, ja riisuu kaiken mikä sai sen alun perin erottumaan selkeän omaehtoisena kaikista muista, se saavuttaa massojen huomion. Ihmisten kollektiivinen maku on kummallinen kokonaisuus, kuin teoreettinen mallinnus orgaanisesta elimestä. Siinä yksi ihminen on kuin solu, joka saa rakentumisohjeet viereisiltä yksiköiltä. Kun uusi yksikkö liittyy kudokseen, se muotoutuu tahdottomana palvelemaan kokonaisuuden rakennetta. Hidas ketjureaktio, kusiaisyhdyskunta, tiheä kalaparvi, jossa yhteentörmäyksen käsite on tuntematon. Sisäkkäisrakenteet maailmankaikkeudessa, ja yhteisellä ohjeistuksella toimivat erilliset kokonaisuudet. Elämme simulaatiossa.
 
toivoinkin että joku nostaisi tämän suomipoppipökäleen esiin. Itsekin olen aktiivisena tv-katselijana joutunut aina välillä tuskan valtaan kun johonkin tyhjänpäiväiseen mainokseen on laitettu tämä soimaan taustalle. Inhosin sitä silloin kun se tuli ja inhoan edelleen. Sanoituksen idioottimaisuuksille vetää vertoja ehkä vain Anni Sinnemäen Ultra Bralle tekemät hirvitykset.

megatherium: Ihmisellä on tahto, olemassaolo itsessään objektiivisen olemassaolon lisäksi ja tahto ens realissimum on metafyysinen olio sinänsä...
 
Immanuel Cuntin saksalaista omahyväisyyttä pursuavat hölinät kyllä zoomautuvat tutkimaan mikroskooppiselta lähietäisyydeltä lajillemme ominaisten henkisten piirteiden, sekä niiden rajoittamina kartoitetun olevaisuuskäsityksemme rajapintaa, mutta esittävät korkeintaan itseensäkäpertyneen tulkinnan siitä että "miten", ottamatta kantaa olennaiseen kysymykseen, eli "miksi". Lähdetään siitä, että meidät on koodattu olio-ohjelmointikielellä, josta omamme ovat huteria kerrannaisia, ja ryhdytään tämän myötä uppoutumaan mikseyden mystiseen maaperään.