Yleistä keskustelua musiikista ›

Prophet: Ihan outoja nimiä, mutta tuosta listasta ainakin Lauri Saikkolan musiikki vaikuttaa tutustumisen arvoiselta:
 
https://www.youtube.com/watch?v=YBt8pis8Vcs
 
Lauri Saikkola sävelsi 10 keskeisimpään tuotantoonsa kuuluvaa sinfoniaa ja 12 sinfoniettaa sekä 3 palkittua oopperaa ja sinfonisia runoja joista ainuttakaan ei ole levytetty. Ylen kantanauhalla on vain sinfonia no 5 lisänimeltään Sävelteos. Avantin taannoisessa sota aiheisessa konsertissa kuultiin sinfoninen kuva Karjala palaa. Kaikissa Saikkolan sinfonioissa on sotamuistoja erityisesti sinfoniassa no 2 lisänimeltään Traaginen joka on onmistettu kaatuneiden aseveljien muistolle. listasta puuttuu mm. Tauno Pylkkänen ja Erkki aaltonen jonka hiroshima sinfoniasta tuli aikanaan varsin suosittu ja sitä esitettiin itä blokkia ja japania myöten. Myös muut mainituista säveltäjistä ovat sangen merkittäviä kuten tuukkanen jonka sävelruno Karhunpyynti voitti aikanaan hopeaa lontoon olympialaisten taidekilpailussa.
Minullekin nimet olivat outoja ennen kuin tutustuin Erkki Salmenhaaran kirjoittamaan Suomen musiikin historiaan ja kansallisromanttinen valtavirta teokseen.
 

Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin teorian lehtori, säveltäjä Erkki Raiski tutustui Keskisuomalaisen pyynnöstä Tuukkasen Karhunpyynti teoksen partituuriin.
Mikä oli ensivaikutelma?

Katsoin alun ja ajattelin, että vedetäänpä kovaa. Käänsin toisen, kolmannen, neljännen sivun ja aina vain vedetään kovaa. Mieskuoro mukaan lukien tässä mennään pitkään ihan täysillä, välissä on muutamia suvantokohtia, mutta vasta lopussa rauhoitutaan auvoisuuteen, Raiski kuvailee.
Karhunpyynti edustaa hyvin perinteistä 1900-luvun alun romanttista, kansallisromanttistakin tyyliä. Partituurin viimeisen sivun merkinnän mukaan Karhunpyynti valmistui Helsingissä v. 1947

Minulla tulee mieleen, että ehkä tämä on jo syntyessään ollut hieman vanhanaikainen sävellys. Se olisi voinut olla 20-40 vuotta aiemmin tehty. Silloin se olisi iskenyt ehkä vielä enemmän.
 
Raiskin mukaan Karhunpyynti on ehkä hieman yliteatraalinen. Suomen musiikin historia -teoksessa siteerataan ruotsalaista musiikin historioitsijaa Bo Wallneria: kyseessä on aina monotonisuuteen asti vitalistinen, miesyhteiskunnan musiikki.
Taitavaa työtä teos toki on.

Tässä on asiantuntijan ote, teos on hienosti orkestroitu. Varmasti niin värikkäästi ja monipuolisesti kuin tämäntyyppisen voi tehdä että harmi, jos tämä jää kokonaan unholaan. Teos tuo voimallisissa jännitteissään mieleen myös Wagnerin, ja olisi varmasti erittäin vaikuttava hyvin esitettynä, Raiski sanoo.
 
Karhunpyyntiä ei tekijänoikeuksia valvovan Teoston mukaan ole esitetty julkisesti ainakaan vuoden 1985 jälkeen. Sitä kauemmas ei ulotu Teoston tilastointi.
Teoksesta on vain yksi levytys, Finlandia-orkesterin vuonna 1956 tekemä ja Fennica-sarjassa julkaistu.
 
Kalervo Tuukkanen oli itse käynnistämässä Fennica-sarjaa toimiessaan Suomen Säveltäjien sihteerinä. Hän oli myös mukana tekemässä aloitetta Suomen Säveltäjät ry:n perustamisesta vuonna 1945.
 
V. 1948 lontoon olympialaisten taidekilpailussa kultaa voitti tämä puolalaissäveltäjä Turskin 2. sinfonia kun hopealle tulleen suomen Kalervo Tuukkasen Karhunpyynti teosta ei häpeäksemme ole saatavilla äänitteenä koska siitä on olemassa vain yksi 50 luvulla julkaistu levytys jota ei ole saatavilla cd muodossa eikä ladattuna tubeenkaan vaikka sitä on joskus soitettu ylen kanavilla. https://youtu.be/EIuPRDp6Bpc