Kitarat: kitarakamat ›

dropD: Makuasioitahan nämä toki, mutta musareita kuvailisin termein kova, kolkko, kylmä ja paikat hampaista riipivä. Johonkin käyttöön varmasti toimii hyvin, mutta ei ainakaan ihan helpoimmasta päästä lähestyttävä vahvain.
 
Hmmm.. Onkohan ollut jotain vikaa vahvaimessa. Itselläni on 70-luvun lopun musari rd50 (2x6l6 ja 12ax7). Ihan vastakkaiset kokemukset soundista. Minulla kajarina Wgs g12s/n. Kajarihan vaikuttaa soundiin eniten.

basisti1971: Moi.
 

 
Suhina on kiinteästi transistoritekniikkaan liittyvä ilmiö ja ominaisuus, mutta kuten aiemmin epäilit, jotkin transistorivahvistinvalmistajat ovat asiaan paneutuneet tarkemmin kuin toiset eikä suhina heillä ole niin häiritsevää.
Sama suhina siellä pohjalla kuitenkin aina on, ja toki mitattavissakin.
 
Suhinan alkusyy piilee N/P ja N/P rajapintojen puutteelisuuksissa uusissa trankuissa, ja koska kyseinen vyöhyke ajan mittaan muuttuu -"kuluu" kuten jotkut tahot yrittävät (turhaan) asian kansanomaisesti ilmaista- suhinan taso verrattuna hyötysignaaliin kasvaa iän myötä vääjäämättä.
 
Koka audiolaitteisiin on viime päiviin asti valkkautunut 741 ja 07X sarjan piirejä joissa pieni kohina ei ollut päälimmäisenä suunnittelukriteerinä alunpitäenkään, musiikki-instrumenttivahvistimet ruukaavat suhisemaan enemmän kuin esimerkiksi kotiäänentoistoon tarkoitetut laitteet joissa käytettiin samoja komponentteja.
 
Syy tuohon löytyy MI-vahvistimien yleensä useammista peräkkäisistä vahvistusasteista ja suuremmista vahvistuksista (lukuunottamatta levysoitinsignaalin toistoa).
Aina kun vahvistetaan hyötysignaalia, vahvistuu myös edellisten asteiden mukaantuomat kohinat ja suhinat, eli S/N suhde heikkenee.
Suhinoiden taajuuskaistatkin kun osuvat kivasti korviemme/aivojemme herkille taajuuksille, kohinan ei tarvitse lisääntyä kuin hiukan ollakseen varsin ärsyttävää.
 
Tasokkaammat valmistajat kuitenkin kalustivat operaatiovahvistinlutikat kannoille, joten loppukäyttäjä voi varsin vaivattomasti vaihtaa uudempiin/parempiin jos tarvetta tuntee.
 
Pääsyy siihen miksi putkipäätteillä varustetut MI-vehkeet eivät vaikuttaisi suhisevan yhtä paljon kuin vastaavat transistoripelit löytyy lähinnä päätemuuntajsta, ja etenkin sen suunnittelussa tehdyistä kompromisseistä.
HiFi-putkivahvistimissa taasen kohina ja suhina on melko kallis ja hankala ongelma jos oikeasti pyritään hifiin, eikä pelkkien putkien läsnäolo tuota haluttua euforiaa kuten tapana on ;).
Putkien signaalinohjauskyky kun on useampaa kertaluokkaa suurpiirteisempää kuin keskitason transistoreissa, eli kohinaa kuten myös säröä on niin että riittää.
 
Likipitäen kaikki suhinat ja säröt kuitenkin kumoutuvat PP-päätemuuntajassa, joten korvillemme putkivahvistimen signaalitien lopputuote kuulostaa korviimme suhinattomammalta.
 

 

 
:/
Valitettavaa markkinointibullshittiä, perus EI-muuntajapakankaan häiriökenttä ei mikrofoniin asti kulkeudu ellei tykkää vahvarin päällä makoillen soittaa.
Ja vaikka noinkin lähellä veivaisi syystä tai toisesta, huomattavasti häiriöherkempi vahvistimen etuaste on sittenkin likempänä.
 
T:Samuli
 
No näin seikkaperäisesti asiaa ei minulle selitetty joten kiitos tästä kattavasta kuvauksesta. Mutta jotenkin juuri samaa sanottiin, että kohina kuuluu enemmän tai vähemmän asiaan ja käsitin, että se liittyisi trankkuvahvistimen rakenteisiin jonkinlaisena ominaisuutena.
 
Tämä kysymys transistorivahvistinten ja putkivahvistinten eroista on itseäni kaikkiaan mietityttänyt paljon kun en ole keksinyt sellaista yleispätevää soundillista nimittäjää. Ehkä jossain määrin kliinissä soundissa voisi olla eroa putken lämpö voisi kuulua ainakin yksinkertaisimmissa putkivahvistimissa, mutta käsittääkseni myös putkivahvistimesta on mahdollista rakentaa jäätävän kellon kirkas kliini joten sekään ero ei ole mikään yksiselitteinen.

Sitä on jo useamman vuosikymmenen ollut helpompi suunnitella transistorivahvistin, joka kohisee vähemmän kuin putkivahvistin. Ongelma on, että monesti kitaravahvistinsuunnittelijat ja efektipedaalien suunnittelijat eivät ole olleet sitä audioelektroniikan osaavinta sakkia. Parhaat osaajat ovat olleet mikserikonsolien ja muun pro audion puolella ja kitarapuolelle on ajautunut enemmän tunareita, mutta tietysti myös erittäin osaavaa porukkaa. Kitaravahvistimissa myös monesti hyväksytään aika paljon kohinaa ja muita häiriöääniä, joten suunnittelija on helppo olla laiska.

Heikki: Sitä on jo useamman vuosikymmenen ollut helpompi suunnitella transistorivahvistin, joka kohisee vähemmän kuin putkivahvistin. Ongelma on, että monesti kitaravahvistinsuunnittelijat ja efektipedaalien suunnittelijat eivät ole olleet sitä audioelektroniikan osaavinta sakkia. Parhaat osaajat ovat olleet mikserikonsolien ja muun pro audion puolella ja kitarapuolelle on ajautunut enemmän tunareita, mutta tietysti myös erittäin osaavaa porukkaa. Kitaravahvistimissa myös monesti hyväksytään aika paljon kohinaa ja muita häiriöääniä, joten suunnittelija on helppo olla laiska.
 
Minä en ole tuollaista "tuulen suhinaa" koskaan putkivahvistimista kuullut (muita häiriöitä ja hurinoita senkin edestä, mutta en suhinaa). Suhiseeko nekin?
 
E: tuli mieleen semmoinen juttu, että ei kitaravahvistinsuunnittelijat välttämättä ole tunareita eikä kitaristit "hyväksy" häiriöitä. Kitaravahvistimien soundihan on niitä "virheitä" ja "häiriöitä" ja kitaristit haluaa niitä ... suorastaan vaatii. Eihän semmoinen äärimmäisen puhtaasti ja häiriöttömästi vahvistava vahvistin ole instrumenttikäytössä mistään kotoisin.... vai kuinka moni tykkää soitella kitaraa hifivahvistimen läpi? nykyisin voidaan käyttää korkealuokkaisia ja puhtaita vahvistimia kitaran vahvistamiseen siksi, että ne "häiriöt" ja "virheet" mallinnetaan sinne tietokoneella. Mitä se mallintaminen muuta on kuin signaalin paskomista?

Hauskaa kirjoittaa näin vanhaan aiheeseen...
 
Nyt mulla on taas solid state kausi menossa ja putkipeli myynnissä.
 
Makuasioitahan nämä laitteet ovat.
 
Tossa joidenkin tutkimuksia:
 
https://www.youtube.com/watch?v=5pRRNpRAaTM
 
https://www.youtube.com/watch?v=3ETyUo6DbA4
 
https://www.youtube.com/watch?v=PbJ1GZMi_ho
 
https://www.youtube.com/watch?v=PH6oiPUzGrA
 
https://www.youtube.com/watch?v=6a1np0kzSjk
 
Syy miksi olen taas transistorivahvistimiin kallellani on mm. niiden edullinen hinta ja hyvissä trankuissa on itselleni riittävän hyvät saundit. Ei tarvitse perustaa jonkun toisen bändin kitaristin mielipiteestä, miksi et soita putkivahvistimella?
 
Tosin pidän molemmista analoogisista transistori ja putki vahvistimista. Enkä halua asettaa niitä täällä vastakkain. Digitaalikamoista en välitä.
 
Tässä amerikkalainen setä perustelee omia mielipiteitään:
 
https://www.youtube.com/watch?v=aSiv45KEFGY

yanera: Tässä amerikkalainen setä perustelee omia mielipiteitään:
 
https://www.youtube.com/watch?v=aSiv45KEFGY
 
Karsea sälli, katsoin puolet. Tottahan se on että esiintymisessä on tärkeämpiäkin asioita kuin kitarasoundi, mutta asiallisen soundinhan saa myös halvalla vahvistimella. Jäpikkä esittää että ei tarvitse murehtia vaikka soundi ei olisi viimeisen päälle. Ei huonolla soundilla silti kannata vetää vaikka yleisö ei siihen huomiota kiinnittäisikään :(

Jos kuulostaa hyvältä, niin väliäkös tuolla onko putki vai trankku. Putkarissa on kyllä soundissa semmoinen jykevyys jota en ole trankussa huomannut tai saanut aikaan, ja tietty se eloisuus ja dynamiikka. Nuo voi toki olla huonojakin asioita joillekin, kun putkarissa soundi saattaa olla eri joka päivä :)

Kefiiri: Karsea sälli, katsoin puolet. Tottahan se on että esiintymisessä on tärkeämpiäkin asioita kuin kitarasoundi, mutta asiallisen soundinhan saa myös halvalla vahvistimella. Jäpikkä esittää että ei tarvitse murehtia vaikka soundi ei olisi viimeisen päälle. Ei huonolla soundilla silti kannata vetää vaikka yleisö ei siihen huomiota kiinnittäisikään :(
 
Juu. Ja ihan kuin putkivahvistin olisi joku Ferrari, mihin ei ole kuin Selänteellä varoja. Kaikki on tietenkin suhteellista, mutta mielestäni parin tonnin kitarakamat ei pitäisi olla ylitsepääsemätön satsaus, varsinkin kun ei tarvitse kaikkia kerralla ostaa.

Jos jotkut 20 euron vanhat Harley Bentonit jätetään pois laskuista, niin enpä tiedä, onko se edes mahdollista, ettei joku osaava soittomies saisi niistä vehkeistä hyvää soundia ulos. Se soundi ei mielestäni juurikaan korreloi kamojen hinnan kanssa, vaan soittajan taitojen (säätö/soitto).
 
Toki toki soittomies saa vähän kalliimmista erinomaisista laitteista ihan huikeat soundit, mutta pointti lähinnä, että kamojen hinnan ja soundin hyvyyden välille ei kannata vetää yhtäsuuruusmerkkiä.
 
Videota en katsonut, mutta Kefiirin viestin perusteella ei tarvitsekaan, sen verran pehmeitä ilmeisestikin puhelee.

Tuli mieleeni, että olen aina vähän kapinoinut "trankkusoundi" -"putkisoundi" ajattelua vastaan. Mutta jos nyt eroja haluaa nähdä, niin putken "lämpö" joidenkin vahvistinten kliinissä soundissa on ehkä sellainen. Soundi on tosiaan usein soittajansa sormissa ja korvien välissä, niin kyllä se mielestäni lopultakin on soittajan ominaisuus ei laitteen ominaisuus.
 
Semmoinen myös tuli mieleen, että kitaristit tuntuvat analogisissa vahvistimissa suosivan putkivahvistimia (mallintavia en laske trankuiksi, vaikka ne puolijohteilla toimiikin), mutta basistit soittelevat erittäinkin usein transistorivahvistimilla. Vahvistinmarkkinoita kun katsoo, niin syntyy vaikutelma, että bassovahvistimet on enimmäkseen trankkuja vaikka joitakin putkimalleja on edelleen tarjolla. Pystyn kyllä ymmärtämään sen kun meillä oli reeniksellä joku Ampegin SVT Pro2 putkimörssäni joka painoi ihan helevetisti yli 300W pääteputkia vissiin jotain kahdeksan ja isot pakkamuuntajat oli kyllä aika riuskan basistin työväline. Soundit siinä kyllä oli kerrassaan mainiot, mutta ahdistava roudattava. Himassa mulla on bassovahvistimena Ampegin putkietunen joka myös on soundiltaan vallan mainio, mutta en osaa kuulla näissä merkittävää eroa hyviin transistorivahvistimiin verrattuna.
 
Esimerkiksi Ampegin trankkukombo liikkuu ihan uskottavasti Ampegin soundimaailmassa vaikka isoon kaappiin se tietenkin on vielä inan verran uskottavampi. Tai olen reeniksellä soittanut Ampegin trankkuetusta aktiivimonitoriin, niin soundi on siinäkin erittäinkin jees. Tai vaikkapa EBS:n (liikkuu enemmän hifissä soundimaailmassa) trankut on kerrassaan mainiosoundisia. Herää oikeasti kysymys, että miksi bassovahvistimessa edes pitäisi olla putkia. Tietenkin on olemassa klassikkobassovahvistimia joissa on niin persoonallinen ja jäljittelemätön soundi, että pitää vaan sitten hommata sellainen jos sellaisen haluaa. Mutta yleiskäyttöpelinä bassoon valitsisin kyllä trankkupelin ihan ilman muuta. Tosin olen miettinyt josko ostaisin kaveriltani tuon SVT Pro2 mörssärin ja 4x10 kaapin kotisoittoon se kun soi hiljaakin hienosti, mutta en nyt ole vielä kuitenkaan :-) .

hallu: basistit soittelevat erittäinkin usein transistorivahvistimilla.
 
No eihän ne kuulu sieltä muutenkaan, joten... :D

Mä näkisin, että transistorivahvistimella on enemmän saundillisia mahdollisuuksia. Kitaran voi asemoida bändin äänikuvassa luovemmin ja jännittävämmin, putkivahvistimen ominaisssaundilla kun on taipumus ohjata sitä tiettyyn, totuttuun suuntaan.
 
Käytän simppeliä, analogista trankkucomboa. Huomaan kyllä että olen aikain kuluessa hankkinut pedaalilautaan niin kompressorin, kuin putkivahvistimen säröä jäljittelevän OD-pedaalinkin. Lisäksi käytän hyväksi havaitun, klassisille kitaravahvistimille tyypillisen taajuusvasteen mukaisia asetuksia EQ-pedaalissa. Siltikin, oma vahvistin antaa minulle enemmän saundillista liikkumavaraa kuin putkivahvistin.
 
Toisaalta saundin yleinen muokkaaminen pedaalilaudassa voi olla myös etu, jos esimerkiksi jossakin tilanteessa soittaa lainavahvistimella.
 
Eduksi lasken myös sen, että päätevahvistimen master volume on trankussa neutraalimpi. Saundi voi pysyä melko samana esimerkiksi, jos vahvistin keikalla mikitetään, ja halutaan hillitä vahvistimen kuulumista saliin. Putkivahvistimen master volume on enemmänkin saundin säädin.
 
Putkivahvistimen vain hyvin kevyesti säröytynyttä saundia (ns.cleania) trankulla ei kovin helposti jäljitellä eikä astetta kovempi "reunasärökään" toimi samalla tavalla kuin putkilaitteessa. Analogisen vahvistimen clean-saundi voi kylläkin olla hyvin kaunis, mutta ei oikein kuulu bändimiksauksessa sellaisenaan. Tilannetta voi parantaa esim. choruksen käytöllä. Ehkä kokeilen sitä joissakin biiseissä, jos tulee hankittua se chorus.
 
Jokainen valitsee toki laitteensa oman käyttötarkoituksensa ja mieltymystensä mukaan. Jos joku pärjää pelkällä johdolla, kitaralla ja pikku putkicombolla niin onhan se toki kadehdittavaa.

Mutu-tuntumalla heitän että trankkukomboihin panostettu vähemmän, niissä on huonommat kaiuttimet jne. En oo tosi hyvän kuuloista trankkuvahvistinta soittanut, mutta olen soittanut huononkuuloista putkivahvistinta. (Peavey Classic 50 4x10 ysärin alusta jonka omistin pari vuotta).
 
Edit: En siis väitä että trankuilla saa saman soundin kuin putkilla. Vaan spekuloin että se ero soundeihin voi tulla osittain muustakin kuin niistä putkista.

Kovana Metallica-fanipoikana ketjussa jo aiemminkin mainittu Rolandin JC-120 on kaasuttanut heleydessään aina. Tarvis varmaan metsästää joku aiheeseen sopiva plugari kun moista kampetta ei varmaan koskaan tule oikeasti hommattua. Otetaan vastaan suosituksia.

Se trankkunuppi kiinni kunnon kaappiin niin kyllä soundit irtoaa.
 
Äänityksen laatu saisi olla hieman parempi:
 
https://www.youtube.com/watch?v=GWkJd9vU7xI
 
Trankulla vetelen.
 
Soundchekiä tehdessä toisen bändin pojat tulivat ihmeissään kyselemään mikä vahvistin mulla oikein on?
 
Sitten kun kerroin sen olevan transistori, niin ilmeet vähän muuttuivat. Aijaa ne vaan totesivat. Ja jaksoivat yhä ihmetellä saundia.
 
Niillä oli kaliit putkilaitteet.

Jaketsu: Mitäs väki tuumailee puolestaan Music Maneista? Eikös noissa etuaste ole transistoreilla toteutettu ja pääteaste sitten puolestaan putkilla. Youtube-pätkien perusteella aika hienot puhtaat tuntuu noista irtoavan, eikä käytettynä hinnatkaan ole kovin pahoja.
 
Itselläni on ollut luottopelinä Musarin 112RP65 combo sieltä 80-luvun alusta alkaen, jolloin ostin sen käytettynä yksityiseltä myyjältä. Voin kyllä yhtyä siihen melko yleiseen mielipiteeseen, että laite on soundeiltaan aika kuiva ja naseva, ja päätteessä olevat 6L6:t lämmittävät lähinnä soittajan mieltä, eikä niinkään soundia.
 
Mutta, etunsa on sillä soundin persoonattomuudellaankin. Laite toimii erityisen hyvin mallintavien pedaalien kanssa, joilla soundin saa kyllä taipumaan melkeinpä mihin suuntaan tahansa. Tämän olen huomannut vaikeaksi, jos vahvistimilla on "voimakas luonne", joka tahtoo tulla esiin, olipa edessä minkälaisia moulinexiä hyvänsä.
 
Toinen juttu on se, että Musari tuntuu olevan laite, joka vain kestää ja kestää, vuodesta toiseen, keikasta keikkaan. Tehtäisiinpä nykyäänkin yhtä kestäviä kamoja...
 
Edit: Ihan vinkkinä vaan, että hommatkaa Musarinne ajoissa, sillä kun ollaan oikein hiljaa, niin voimme kuulla hiljaisen kohinan, joka johtuu siitä, että Musarin hinnat ovat alkaneet nousta kohisten...

Joo musari on soundiltaan aika kuiva. En tykännyt. Jotkut tykkää.

Olikohan transistorivermeet seitkytluvulla jotain uutta ja hienoa jota piti kokeilla? Meinaan että kun esim Claptonilla taisi olla Derekkien konserteissa Fillmorella Sunn Coliseum trankkuvahvistin. Jollaista myös ymmärtääkseni esim Jeff Beck ja Santana ovat käyttäneet.

mike tapping: Olikohan transistorivermeet seitkytluvulla jotain uutta ja hienoa jota piti kokeilla? Meinaan että kun esim Claptonilla taisi olla Derekkien konserteissa Fillmorella Sunn Coliseum trankkuvahvistin. Jollaista myös ymmärtääkseni esim Jeff Beck ja Santana ovat käyttäneet.
 
Transistori korvasi yleisesti putken elektroniikassa. Sitten löydettiin tim-särö.