Kitarat: kitarakamat ›

Vähän aihetta liipaten. Onko kukaan kokeillut käyttää "rautalankaa" harjoittelumetodina? itse olen kokeillut harjoitella melodiasoittoa vahvistimen kautta ilman kaikua kliinillä soundilla ilman taustaa ja myös ilman metronomia ja metronomin kanssa "rautalankatyylillä" eli olen valinnut joitakin iskelmä tai kansanlaulu tms. melodioita ja yritän soittaa ne suunnilleen "järjellisesti" ja nauhoitan sanelukoneella koko roskan.
 
Huomasin pari juttua. Ensimmäinen oli, että se on helvetin vaikeaa. Kun ei ole minkäänlaista suojaa (soundia, kaikua, taustaa, etc.) minkä taakse piiloutua, niin kaikki mitä soittaa pienintäkin nyanssia myöten piinallisen esillä. Vähän samanlainen fiilis kun katselisi alastonkuvia itsestään (miettii vaan, että toivottavasti kukaan ei koskaan näe näitä sekä "pitäis ruveta käymään salilla").
 
Mitäkö opin? no opin, että kun melodia on yksinkertainen ja "hidas" niin lopultakaan sormiagrobatiaan ei tarvitse kiinnittää huomiota. Sen sijaan on kiinnitettävä erityistä huomiota soiton huolellisuuteen eli kieltä painetaan maltillisella voimalla heti kohdenauhan takaa ja käsittelyäänet tulevat korostetun helposti esille eli ei ole yhdentekevää miten ja milloin demppaa. Seuraavaksi huomaa, että se miten ääni syttyy ja jatkuu tulee korostetusti esille eli plektran kulma tai minkälaisella voimakkuudella näppää tai käyttääkö plektraa ollenkaan kuuluu ja vaikuttaa paljon enemmän eli kun nuotteja on vähemmän niin sillä yksittäisellä nuotilla on paljon enemmän painoarvoa joten ei ole ihan yhdentekevää miten sen tuottaa. Kolmanneksi melodian taimi ja rytmitys saa ihan uusia ulottuvuuksia ja pienillä millisekuntien heitoilla on suuri merkitys siinä miten nuotit suhtautuvat toisiinsa. Joutuu niinkö ihan oikeasti ajattelemaan asiaa.
 
No tärkein juttu jonka opin oli, että tällä tavalla soittaminen on pirun epämukavaa ja minä olen huono siinä...... eli mun on tehtävä tuota enemmän. Myöhemmin varmaankin selviää onko tästä yhtään mitään hyötyä :-).