Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Hyvinkääläinen Deathgoat aktivioituu ekan demon jälkeen debyyttisinkun voimin.
 
Mikäli ruotsin ylpeydet Grave, Dismember & Entombed tai kotimainen Torture Killer maittavat.
 
"Chainsaw Abortion" tulevalta täyspitkältä:
 
https://www.youtube.com/watch?v=uLPlf9DDO0g
 
Goatbless...

santakasa: Ulceraten uusin on hienoa musiikkia!
 
Niin on, kuten edellisellä sivulla kerroin! Mut on se Black Curse silti edelleen tän vuoden paras.

Emplate: Niin on, kuten edellisellä sivulla kerroin! Mut on se Black Curse silti edelleen tän vuoden paras.
 
Sitä kautta taisinkin tutustua niihin ensisinkkuihin. ; )
 
Kiva oli ostaa pitkästä aikaa fyysinen levy ja Ulcerate iski silmään, joten ostetuksi tuli. Oliko Emplatelle tuttu helsinkiläinen Devenial Verdict? Nyt Ulceratea kuunnellessa huomaa hyvin sen vaikutteen DV:seen ja eritoten tuoreempaan materiaaliin.

santakasa: Sitä kautta taisinkin tutustua niihin ensisinkkuihin. ; )
 
Kiva oli ostaa pitkästä aikaa fyysinen levy ja Ulcerate iski silmään, joten ostetuksi tuli. Oliko Emplatelle tuttu helsinkiläinen Devenial Verdict? Nyt Ulceratea kuunnellessa huomaa hyvin sen vaikutteen DV:seen ja eritoten tuoreempaan materiaaliin.
 
Juu, on tuttu, ollaan soitettu yks keikkakin niiden kanssa! Laulajalla oli muistaakseni päällä samanlainen Ulcerate-paita, jonka itsekin olen hommannut bändin Elmun baarin keikalta, heh :) Itseänikin houkuttais todella paljon hommata ko. kiekko, mutta juuri vähän aikaa sitten päätin, etten nyt hetkeen ostaisi mitään, kun on ollut sellainen levyjen ostelu -madness päällä, että pitäis ehtiä kuunnella noita viimeisimpiäkin hankintoja. Eikä ne levyt maailmasta ostamalla vaikuta loppuvan. Saa nähdä, kuinka kauan pystyn tässä päätöksessä pitäytymään, perinteisesti mielenlujuus on ollut tässä asiassa aika heikko.

Emplate: Juu, on tuttu, ollaan soitettu yks keikkakin niiden kanssa!
 
Menee vähän sivuraiteille, mutta missä bändissä soitat?
 
edit: Profiilisivulta selviääkin: Loputon Suo. Pitääpi tutustua.

Emplate: Jatkan yksinpuhelua ja varmistan, että helkkarin kova levy kyseessä. Vitummoista synkkää ryöpytystä. https://blackcurse-svr.bandcamp.com/releases
 
Tämähän on jytissyt aivan ohi. Oikein mainiota möyrintää aurinkoisen kesäpäivän ratoksi.

Eos: Tämähän on jytissyt aivan ohi. Oikein mainiota möyrintää aurinkoisen kesäpäivän ratoksi.
 
Juuh, aivan vitummoine levy! Vähän niinku Teitanblood ja VVorld VVithout End -aikanen Katharsis tappelis, elikkäs helvetin kova.
 
santakasa: Menee vähän sivuraiteille, mutta missä bändissä soitat?
 
edit: Profiilisivulta selviääkin: Loputon Suo. Pitääpi tutustua.
 
Heh, jep. Allekirjoituksestakin löytyy, mut eipä sitä varmaan aina osaa kattoa "sillä silmällä".

Tämä Black Curse on mun uusi suosikki. Äärimmäisen pyskedeelinen mantra-tykittely. Tosiaankin vuoden paras levy tähän mennessä. Munsta tää erottuu muista ns. War Metal tykittelyistä edukseen juurikin sillä, että myös psykedeelistä otetta on ja runsaasti.
 
Samantyylisistä uusistä julkaisuista kannattaa mielestäni tarkistaa myös Ruin Lust - Choir of Babel. Ei tosin ihan näin säväyttävä, mutta kovaa raapimista silti.

Black Curse haastis vielä.
 
http://www.bardomethodology.com/art … s/2020/06/03/black-curse-interview/

Tässä on kanssa hyvää pauketta, deathgrindiä tämä.
 
https://profoundlorerecords.bandcamp.com/album/death-posture
 
Samantyylistä myllytystä, kuin Black Curse, tosin ei tietenkään ihan niin hyvä. Mutta mitään vikaakaan ei kyllä ole.
 
https://listen.20buckspin.com/album/providence

santakasa: Ulceraten uusin on hienoa musiikkia!
 
Omalla kohdalla top 10 levyissä koskaan. Tää oli kiva: https://youtu.be/nWvIijHOOOk
 
Mut hei kantsii kaikkien kuunnella Tomb Mold - Planetary Clairvoyance ja suomalaisen Kryptsin levyjä. Jos ei vielä mainittu.

Heroin:
 
Mut hei kantsii kaikkien kuunnella Tomb Mold - Planetary Clairvoyance
 
Niin hei kantsii ja levykin löytyy hyllyltä ; )

Toi Caustic Wound on kyllä kuulostanut kovalta, mitä sitä jonkun kerran tykitellyt. Jostain syystä Ulthar ei ihmeemmin iskenyt, kun sitä taannoin tyyppailin. Ei siis varsinaisesti mitään vikaa, mutta itselleni jäi siitä jotenkin vähän mitäänsanomaton fiilis. Tavallaan jännästi liian kevyt meininki siihen nähden, että pitäisi kuitenkin olla synkkä. Samanlaista mustaa hulluutta ei saavuteta kuin vaikkapa Black Cursella. Pitää tuo Ruin Lust tsekata vielä. Tomb Moldissakin on joku juttu, ettei täysin jostain syystä toimi mulle. Jokusen kerran on tullut yritettyä, kun oon ajatellut, että varmaan tässä jotain on oltava, kun niin paljon liekitetään, mutta vielä toistaiseksi en ole itse sitä juttua löytänyt.
 
Laitetaan nyt viestin lopuksi vielä kunnon kuivaa viemärimörspöttelyä, niin tulee postaukselle edes jotain informaatioarvoa.
 
https://cryptworm.bandcamp.com/album/reeking-gunk-of-abhorrence
 
E: Niin, ja Krypts kyllä kanssa saakelin hyvä, erityisesti Remnants of Expansion!

Maistiainen tulevalta Carnationin kakkoslevyltä:
 
https://www.youtube.com/watch?v=7sxBqKo5PQk

Emplate: Toi Caustic Wound on kyllä kuulostanut kovalta, mitä sitä jonkun kerran tykitellyt. Jostain syystä Ulthar ei ihmeemmin iskenyt, kun sitä taannoin tyyppailin. Ei siis varsinaisesti mitään vikaa, mutta itselleni jäi siitä jotenkin vähän mitäänsanomaton fiilis. Tavallaan jännästi liian kevyt meininki siihen nähden, että pitäisi kuitenkin olla synkkä. Samanlaista mustaa hulluutta ei saavuteta kuin vaikkapa Black Cursella. Pitää tuo Ruin Lust tsekata vielä. Tomb Moldissakin on joku juttu, ettei täysin jostain syystä toimi mulle. Jokusen kerran on tullut yritettyä, kun oon ajatellut, että varmaan tässä jotain on oltava, kun niin paljon liekitetään, mutta vielä toistaiseksi en ole itse sitä juttua löytänyt.
 
Laitetaan nyt viestin lopuksi vielä kunnon kuivaa viemärimörspöttelyä, niin tulee postaukselle edes jotain informaatioarvoa.
 
https://cryptworm.bandcamp.com/album/reeking-gunk-of-abhorrence
 
E: Niin, ja Krypts kyllä kanssa saakelin hyvä, erityisesti Remnants of Expansion!
 
Ruin Lust on todella raaka Bestial-jyystö. Tuo Ulthar taas sortuu hieman kikkailuun kyllä. Säväytysaste ei ole sama kuin Black Cursessa.

Dropped C: Ruin Lust on todella raaka Bestial-jyystö. Tuo Ulthar taas sortuu hieman kikkailuun kyllä. Säväytysaste ei ole sama kuin Black Cursessa.
 
Bestial-jyystö, siitä minä nautin.

Myöhässä kekkereistä (?), mutta Nile on ihan helvetin kova bändi. Black Seeds of Vengeance ja Annihilation of the Wicked soinut aika tauotta muutaman päivän. Varsinkin jälkimmäinen on kokolailla nappiin.

Heroin: Myöhässä kekkereistä (?), mutta Nile on ihan helvetin kova bändi. Black Seeds of Vengeance ja Annihilation of the Wicked soinut aika tauotta muutaman päivän. Varsinkin jälkimmäinen on kokolailla nappiin.
 
Nilessa on se mukavaa, että jokaisessa levyssä on omanlaisensa tunnelmansa, vaikka itse musiikin peruspiirteet aivan samat.
 
Muistan edelleen sen alkujärkytyksen, kun luulin ostaneeni jotain progemetallia (yläasteikäinen poika varmaan oli lukenu hieman väärin jotain suositusta tai jotain : D) ja Amongst the Catacombs of Nephren-Ka -levyn alkuraita Smashing the Antiu pärähti soimaan. Ensireaktio oli, että tää on ihan hirveetä paskaa. Vähitellen Ramseksen kautta bääsin bändin musaan kiinni ja sillä tiellä ollaan edelleen vahvasti. Näistä syistä debyyttialbumi on se kaikkein rakkain itselle. Se levy määrittää mulle, mitä brutaali death metal on.
 
Muuten sitten vaikea järjestää levyjä niinkään paremmuusjärjestykseen. Ithyphallic-levy on jäänyt mulla levyksi, joka lopullisesti balsamoitti mut Nileen. Sittemmin In Their Darkened Shrines -levy on kasvanut ehkäpä kokonaisuutena hienoimmaksi levyksi. Jokaisella levyllä on omat hienoutensa. At the Gates of Sethu -levystä tykkään yhä enemmän ja enemmän. Toki siinä miksaus on hyvin erilainen ja ohuehko kitaroiden suhteen, mutta palkitsee kuulijansa.
 
Bändin miehistömuutokset viime vuosina teki luultavasti hyvää Nilelle ja Karl Sandersille. Livekeikatkin ihan eri energisiä ja hommasta paistaa ilo ja nautinto. Mikä muuten hyvä huomata: uusimmassa levyssä on ensi kertaa biisejä, joissa tekijöiksi on laitettu samalle biisille Karl Sandersin ja Kolliaksen lisäksi myös basisti Brad Parris ja toinen kitaristi Brian Kingsland. En muista aikaisemmista levyistä vastaavia kollaaseja vaan ainaostaan joko Sanders tai Toler-Wade. Tuoreimmasta levystä sen myös huomaa ja hienosti on Kingsland täyttänyt Toler-Waden täyttämät saappaat.

Nile taisi olla ensikosketuksia etenkin äärimmäisempään dödikseen itselläkin. Oisikohan ollut Black Seeds of Vengeancen nimikkobiisi. Kovaa kamaa.
 
Mites tällänen taakse jääneen vuoden tuotos Saksasta? Cryptic Brood - Outcome of Obnoxious Science. Vähän toisenlaista otetta vanhaan kuoloon.
https://www.youtube.com/watch?v=31l9faiIJdw