Bassot ›

Vessajono: Jazzia se on fuusiokin.
 
Jos se olisi jazzia, sitä ei erikseen tarvitsisi kutsua fuusioksi vaan puhuttaisiin jazzista. Fuusiossa yhdistyvät jatsin ja rokin rasittavat piirteet.

Kefiiri: Jos se olisi jazzia, sitä ei erikseen tarvitsisi kutsua fuusioksi vaan puhuttaisiin jazzista. Fuusiossa yhdistyvät jatsin ja rokin rasittavat piirteet.
 
*tirsk+++*

Hyviä vinkkejä ja huomioita.
Itse Bootsy oli raahattu lausuntodosenttien joukkoon, mikä vaikuttaa vähän oudolta. Jampat olivat samoihin aikoihin mainiossa sukseenosteessa eli visusti omassa kuplassaan, jolloin muiden musiikkivirtausten seuraaminen jää minimiin.
 
Samoin janttereiden tyylisuunnat erosivat huomattavasti toisistaan. Tässä jäppiset vuonna 1976:
 
Bootsy: https://youtu.be/zSnbV1FrIhA?t=422
 
Jaco: https://youtu.be/HnZ70TvliA8?t=184
 
Jacolla on rumpalina niin fuusion kuin jatsinkin kovimpia jannuja, Alphonse Mouzon, mutta Jaco ei tunnu saavan kiinni rumpalin sykkeestä. Nyt kun löytyisi pätkä, missä Mouzon soittaa toisen Alphonsen (Johnson) kanssa. Ihan vaan vertailun vuoksi.
 
Eikös fuusiossa ole tarkoitus soittaa tarkasti ja nopeasti ilman virheitä aivan kuten Kummeli-veijarit aikoinaan näyttivät. Mielestäni nuo kiippari/kitaraunisonotilutukset ovat enemmän sukua progelle kuin jatsille. Toisaalta olen kyllä aina tykännyt Tolosen 70-luvun jazzrocksoolomatskusta eikä makoisampaa rytmikaksikkoa liene jazzfunkin saralla kuin Mike Clark ja Paul Jackson.

Tuo Jacon pätkä oli kyllä ihan herkkua, hyväksyn esityksen jatsiksi enkä valita mistään. Bootsya katsoin kolme sekuntia, se ei ehtinyt edes aloittaa, hyvä niin. Fuusiotakin masentavampaa on funk.

Kefiiri: Tuo Jacon pätkä oli kyllä ihan herkkua, hyväksyn esityksen jatsiksi enkä valita mistään. Bootsya katsoin kolme sekuntia, se ei ehtinyt edes aloittaa, hyvä niin. Fuusiotakin masentavampaa on funk.
 
Niin minustakin, mutta en kehdannut tulla sitä sanomaan vasta kun sinä sanoit sen :-) . Mä kyllä kuuntelin tuota Buutsyakin ja sillä on kiinnostavan avara katsomus bassosoundiin jo tuolloin kai sekin jonkinlainen edelläkävijä oli, vaikka toi sen soitin on kai jonkinlainen vitsi :-D Kiss käytti vissiin tommosta tähdenmuotoista bassoa (mulle vähän radikaalin näköinen, mutta modernisti tietenkin haluaa haastaa vallitsevan estetiikan kaikin tavoin ja kunnia siitä hänelle).

Bootsyn ensimmäinen Space bass on vuodelta 1976. Olisiko ottanut mallia ABBAn vuoden 1974 Göran Malmbergin tekemästä tähtikitarasta?

Bootsy on aivan helvetin kova bassohessu.

Kefiiri: Jos se olisi jazzia, sitä ei erikseen tarvitsisi kutsua fuusioksi vaan puhuttaisiin jazzista. Fuusiossa yhdistyvät jatsin ja rokin rasittavat piirteet.
 
No hoho.
 
Ainoa pysyvä piirre joka tekee jazzista jazzia on tyylilajin jatkuva muuntautuminen.
 
Kutkutteleeko jonkin aikakauden teoskokoelma omia kuulohermoja on jo sitten ihan toinen keskustelu.

Kefiiri: Tuo Jacon pätkä oli kyllä ihan herkkua, hyväksyn esityksen jatsiksi enkä valita mistään. Bootsya katsoin kolme sekuntia, se ei ehtinyt edes aloittaa, hyvä niin. Fuusiotakin masentavampaa on funk.
 
Varma aikuisen valinta.
Bootsyhan on omien sanojensa mukaan tarkoittanut musansa geepie-ikäisille eli viidestä kahteentoista vuotiaille, joihin meikäkin iloisesti kuuluu. Silly Seriousness.
 
Käsitys Bob Herzogin kirjoittaman ja Mark Taylorin sovittaman Come On, Come Overin yleisesti ihastellusta groovaamisesta on aina hieman askarruttanut. A-osassa on kyllä hieno riffi, ihan Floydin Moneyn laatua, mutta B-osan tukutuku 16-osat polveilevat mielestäni liikaa. Tiedä sitten johtuuko bassolinjan haahuilusta, niin se ei oikein tue kappaleen rytmistä rakennetta, vaikka yksittäiset nuotit ovat napakan tarkkoja. Mutta kyseessä onkin basistin soololevy, jossa on tarkoituksena näyttää kaikki osaaminen mahdollisia työnhakutilanteita varten.
Ei edes Gev Delano saanut minua vakuuttumaan biisin groovesta, vaikka hienosti vetääkin.
 
Tämmöinen kaveri kuin Jamerson saa kyllä 16-osansa groovaamaan ja silti pysymään biisin sisällä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=9pYux5-d1Es

Kefiiri: Tuo Jacon pätkä oli kyllä ihan herkkua, hyväksyn esityksen jatsiksi enkä valita mistään. Bootsya katsoin kolme sekuntia, se ei ehtinyt edes aloittaa, hyvä niin. Fuusiotakin masentavampaa on huono funk.

uusikaveri:
Käsitys Bob Herzogin kirjoittaman ja Mark Taylorin sovittaman Come On, Come Overin yleisesti ihastellusta groovaamisesta on aina hieman askarruttanut. A-osassa on kyllä hieno riffi, ihan Floydin Moneyn laatua, mutta B-osan tukutuku 16-osat polveilevat mielestäni liikaa. Tiedä sitten johtuuko bassolinjan haahuilusta, niin se ei oikein tue kappaleen rytmistä rakennetta, vaikka yksittäiset nuotit ovat napakan tarkkoja. Mutta kyseessä onkin basistin soololevy, jossa on tarkoituksena näyttää kaikki osaaminen mahdollisia työnhakutilanteita varten.

 
Olikos Bob sanoittaja? Jacon sävellys kai kuitenkin.
Eihän siinä b-osassa ole kuin bassotykitystä ja harvakseltaan hoetaan come onia. Sävellyksenä se on kokoelma parhaita licksejä kuten moni muu hyvä kipale. A-osassa on kivasti ilmaa joka antaa laululle tilaa ja b-osa mahtia tykitystä. Oispa Jaco tehnyt lisempää tällaista iskevää RnB:tä ja jättänyt jatsin vähemmälle.

Basismi: Oispa Jaco tehnyt lisempää tällaista iskevää RnB:tä ja jättänyt jatsin vähemmälle.
 
Tekihän se ennen ekaa lättyään sitä aika kohtuullisen huolella.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ytItYLEBMK4
 
https://www.youtube.com/watch?v=hLNhF03Tx94
 
https://www.youtube.com/watch?v=S11G__h8-Ws
 
https://www.youtube.com/watch?v=THJvXYFvSuc
 
+
 
Sokerina pohjalla upea esimerkki Jacon ja Steve Gaddin taakse nojaavasta groovesta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=pFzMYsLkuxI
 
(Herbie Hancock and Michel Colombier: keyboards; Larry Carlton: guitars; Jaco Pastorius: bass guitar; Steve Gadd: drums; Airto Moreira: percussion; Michael Brecker: tenor sax. Chrysalis, 1979.)

Ainakin AlllMusic merkkaa Bob Herzogin alias Bob Zohnin säveltäjäksi, mutta merkkaako se sitten mitään? Peterin mukaan Bob oli Jacon Floridan kamuja ja mukana soololevyn demojen teossa. Bobin piti mennä Nykkiin laulamaan Come On, Come Overin vokaalit, mutta Bobby Colomby näki Samissa ja Davessa enemmän kaupallista potentiaalia.
Bob teki myöhemmin ansiokkaan reggaeuran päätyen ihan Grammy-nomineeksi. Sattumalta hänkin poistui keskuudestamme vuonna 1987.
 
Hieno löytö tuo Michel Colombier. Levyltähän löytyy mukavaa menoa joka makuun, jopa sitä taiteellisempaa fretless-naukumista. Joissain biiseissä soittaa bassoa Jerry Knight (of the Raydio fame). Discogsin mukaan sekä hän että Jaco soittaisivat yhdessä biisillä Do It.
Tuubin full album-clipistä näytti puuttuvan Dancing Bull. Kannattaa tsekata jo kuvan vuoksi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=eMs8LJgCIjs

Joku kerännyt kaikki löytämänsä kappaleet, joissa Jaco soittaa.
https://open.spotify.com/playlist/7 … QMJpZGSZo?si=XPGJXP9LQB-MsZXRoU47iQ

okabass: Joku kerännyt kaikki löytämänsä kappaleet, joissa Jaco soittaa.
https://open.spotify.com/playlist/7 … QMJpZGSZo?si=XPGJXP9LQB-MsZXRoU47iQ
 
Mukavan kattava lista. Kuuntelin sen läpi - no ei vaiskaan, menin heti Ian Hunterin All American Alien Boy-levyyn. Jotenkin Jaco on tuntunut olevan omimmillaan valkoisen rokin parissa kuten nyt tässäkin näytteessä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=5gO2Q4ylDsg
 
Ainahan tekevälle sattuu. Biisillä Restless Youth bassoa soittaa Chris Stainton. Hancockin Mr Hands-levyllä Jaco ei soita kuin kappaleella 4 A.M. tai sitten hän päästää mainiosti akustisella ihan Ron Carterin tyyliin Calypsolla. Yllättäen myös Brian Melvinin Night Food (1985) on jäänyt pois. Brian on halunnut jotenkin maksimoida katteen ja nimennyt myös vuoden 1988 levynsä Nightfoodiksi aivan eri kipaleilla, mutta Jaco on mukana joillakin biiseillä.