Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Hankin Thomannilta joku aika sitten HB telecasterin rakennussarjan: https://www.thomann.de/fi/harley_benton_eguitar_kit_tstyle.htm
 
Nyt on kitara maalattu ja kasattu, mutta lavan jätin alkuperäiseen, eli tuollaiseen leipälapiota muistuttavaan muotoon. Nyt on alkanut houkuttelemaan lavan muotoilu telecasterin näköiseksi ja pistosahankin kävin ostamassa (tulee sille toki muutakin käyttöä). Mutta mutta: jos tuota lapaa lähtee sahailemaan, tarkoittaako se sitä, että koko kaula menee "uusiksi"? Eli lisää hiomista ja lakkaamista. Vai onko hyviä ehdotuksia miten hoitaa homma helpommin? Ehdotuksia? Kokemuksia? Tatsi kaulassa on ihan ok, joten kaulan uudelleen työstäminen on (ensikertalaiselta) ehkä pikkuisen riskaabelia hommaa, mihin ei välttämättä haluaisi alkaa. Vaikka sikahalvasta kitarasta onkin kyse, niin maalauksesta tuli ihan jees, joten pikkaisen on alkanut tuo leipälapio kuitenkin häiritsemään.

Voit sä ns. paikkamaalata pelkästään sen alueen mistä puu paistaa. Kyllä sen rajan silmällä erottaa mutta jos ei täydellistä haeta ja itelle tekee ni ihan hyvin voi niinkin tehä.

Jeszse: Voit sä ns. paikkamaalata pelkästään sen alueen mistä puu paistaa. Kyllä sen rajan silmällä erottaa mutta jos ei täydellistä haeta ja itelle tekee ni ihan hyvin voi niinkin tehä.
 
Juu, jotain tällaista suunnittelinkin. Osaiskohan kukaan antaa vinkkiä, millä päästäisiin lähelle tuota vaahteran vaaleaa sävyä?

Ööh milläs aineella se lapa muualta kuin sahauksen kohdalta on käsitelty?

Kefiiri: Ööh milläs aineella se lapa muualta kuin sahauksen kohdalta on käsitelty?
 
No tää, mä luulin että se oli maalattu koska, no, niin sanottiin.

Kefiiri: Ööh milläs aineella se lapa muualta kuin sahauksen kohdalta on käsitelty?
 
Sorry, tuli vähän epäselvästi. Kaulaan ei siis ole koskettu ja se on tehtaan laittamana ohuella kerroksella mattalakattu. Varmaan jos sitä sahalailisi, niin voisi yrittää löytää samantyylistä lakkaa paikkaamaan sahauskohtaa. Tai sitten vaan unohtaa koko juttu.

Niin juu.
 
Väritön lakkahan sen vaahteran on sit sävyttäny kastelemalla, millä tahansa vastaavalla pitäs värien täsmätä. Spraypullo on varmaan helpoin ja halvin oikotie. Polyuretaania siellä todennäkösesti on.

Kyllä sen lavan muodon sahaaminen pistosahalla voi tarkoitaaa lisää hiomista . Joskus terä ottaa ylimääräisen lastun puun pinnasta siitä kohtaa mihin olit muodon piirtänyt jos yrität sahata liian läheltä viivaa.

1. Piirrä lapaan muodon ääriviivat
2. Sahaa pistosahalla viivan läheltä, viiva kuitenkin jää lapaan näkyviin
3. Viimeistele muoto viilalla ja hiomapaperilla. Käytä hiomapaperin kanssa sopivan muotoisia tukipalikoita (tasainen ja pyöreä)
4. Hio hienommilla hiomapapereilla esim. P180 -> P240 -> P320 -> P400. Vaihda paperia hienompaan aina kun edellisen tekemät jäljet ovat hävinneet. Pintaa voi varovasti kostuttaa, niin näkee helpommin missä kohdin on vielä naarmuja.
5. Suojaa teipillä kaulasta ne kohdat, joita et halua lakata
6. Hanki spray-pullossa kirkasta akryylilakkaa. Ei alkydi, ne ei meinaa kuivua millään.
7. Suihkuta ohuita kerroksia lakattavalla alueelle (kaiketi lapaan) pari kerrosta n. 5 min välein ja anna kuivua kuivaksi asti.
8. Hio tasaiseksi.
9. Toista 7. ja 8. niin monta kertaa, kun olet tyytyväinen
10. Hio veden kanssa esim. P400 -> P800 -> P1000 -> P2000. Varo hiomasta lakkapintaa puhki, eli puulle asti. Jos hionta kuitenkin ryöstäytyy, niin aloita uudelleen 7. kohdasta.
11. Jos haluat kiiltävän pinnan, hio sopivilla kiillotustahnoilla, esim. Fareclan G3 -> G6 -> G10. Jos puolihimmeä pinta välttää, niin sitten aletaan olla sektorilla.
12. Great success!
 
Edit: Rohkeasti vaan kokeilemaan, hyvä siitä tulee! Kyse on kuitenkin yksinkertaisten puutöiden ja pintakäsittelyn tekemisestä eikä mistään sen monimutkaisemmasta :)

... Editoin lakkasuositukseni pois, kun kekkasin että samaa lakkaa voi vahingossa ostaa vesiohenteisenakin. Sitä riskiä ei oteta, jos halutaan pinta joka oikeasti näyttää lakatulta eikä maitokiisselillä laapitulta.

Minä en lapaa pistosahalla muotoilisi. Puun lohkeamisen vaara on aivan liian suuri.
Lapa on niin pieni, että halvalla lehtisahalla homman tekee paljon siistimmin ja siten myös pääsee vähemmällä hiomisella.

Pari iänikuista palacaster-projektia ehkä myös nytkähtää eteenpäin täällä myös jos luoja suo ja viskaalit sallii. Jos on yläjyrsin käytettävissä niin sapluuna ja laakeriterä on ilmeisesti jollain tapaa varmempi viimeisten millien työstöön. Mulla tuppaa pistosahan kanssa välillä tulla sekundaa, Kaveri pystyy ihmesuorituksiin kuviosahalla.

Juniper: Minä en lapaa pistosahalla muotoilisi. Puun lohkeamisen vaara on aivan liian suuri.
Lapa on niin pieni, että halvalla lehtisahalla homman tekee paljon siistimmin ja siten myös pääsee vähemmällä hiomisella.
 
Kyllä homman saa ryssittyä millä tahansa sahalla. Pistosahallakin sahaus onnistuu ihan hyvin, jos laittaa pienihampaisen terän ja pienellä syötöllä sahaa.

rainmaker: Kyllä homman saa ryssittyä millä tahansa sahalla.
 
Juu kokemusta on. Mikä tahansa työkalu käy törttöily-astaloksi kun huono tuuri käy :)
 
Mahtaako Juniper tarkoittaa halvalla lehtisahalla sellaista täysin manuaalista kädessä pidettävää sahaa joka kyllä vaatii hiukan harjoitusta jos ihan viivaa pitkin pitää sahata?

Arvaisin että just semmosta käsipeliä tarkoittaa, ja itse kallistun myös suosittelemaan sellaista. Halvalla käsipelillä saa yleensä vähemmän vahinkoa kuin halvalla sähköpelillä...
Ja oletan, että OP on suhteellisen alkava kitarapuuseppä, eikä high-end laitteistoa ole yhtä lapaa varten hankittuna.
 
Mut hei, ihan rauhassa voi ekoilla kerroilla jättää vaikka useamman mm pelivaran, ei tuossa kummiskaan sahauksen (jyrsinnän, räjäytyksen tms.) jälkeen ole pitkää pätkää hiottavaksi ihan käsipelillä. Varsinkaan jos aloittaa karkeammilla kuin tuo mainittu 180.

juuri näin. Kun varaa riittävästi aikaa operaatioon niin lopputulos voi olla yllättävän hyvä. Eikä tuommoinen lavan muotoilu hitaimmillaankaan koko päivää kestä. Ja vaikka kestäisi useammankin päivän, on aikahävikki kosmisessa mittakaavassa mitätön.

Me amatöörit tunaroimme yleensä sahaamalla liian läheltä viivaa ja sitten saha ei olekaan kohtisuorassa. Pitäisi piirtää viiva sahattavan kohteen kummallekin puolelle... ja mielellään vielä oikeaan kohtaan! Virityskoneistoa ei tietenkään jakseta sahauksen ajaksi irrottaa, ja se hankaloittaa merkkausta. Niin simppeliä hommaa ei olekaan ettei sitä saisi ryssittyä hosumalla :)

Moi.
 
Kefiiri: Mikä tahansa työkalu käy törttöily-astaloksi kun huono tuuri käy :)
 
Totta toki tuo tuurin huonouskin, mutta useinkaan kyse ei ole niinkään huonosta tuurista tai paska-Midaan kosketuksesta, vaan yksinkertaisesti siitä että käytetään työhön (tai taidoille ;)) sopimatonta työkalua/-menetelmää.
 
Pistosaha (laadukaskin) on kuin rälläkkä, näppärä ja ekana käteen osuva moneen askareeseen muttei varsinaisesti hyvä mihinkään.
Rälläkkä sentään on käsityökaluista ylivoimainen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa eli levynreunojen kulmimiseen.
 
Jos pistosahaa haluaa välttämättä käyttää, perspuolen lohkeilua vähentää suuresti ohutkin tukipinta.
Paksun käyttämistä tulisi välttää koska pistosahan terä taipuu sitä hanakammin mitä paksumpi sahattava kappale on suhteessa terän dimensioihin.
 

 
Puutyöaloittelijalle minunkin ääneni menee perinteiselle lehtisahalle.
Mahdollista homma on tietysti tuollakin kämmätä ja aikaa kuluu ehkä enemmän kuin koneellisessa sahauksessa, mutta kokonaisuutena onnistumismahdollisuudet kasvavat roimasti.
 

 
"Oikea" työkalu moisiin lavanmuotoiluihin on mun mielestä tapauksesta riippuen joko vannesaha+nauhahiomakone tai jyrsin, mutta vaativat niin osaamista kuin rahallistakin panostusta reilusti enemmän kuin mitä aloittelijalle on kohtuullista.
 
T:Samuli

Huonossa mallissa on ihmisten kädentaidot, jos pitää miettiä päänsä puhki 5 -20 senttisen sahauksen tekemistä.
Saha käteen ja sahaamaan niillä vehkeillä mitä on. Tuollaiseen hommaan ei mitään koneita tarvitse jos niitä ei ole valmiina.