Kitarat: kitarakamat ›

Heippa!
 
Tarttisin vähän vinkkejä sähkökitaran hommaamisessa. Oon tässä päivien ajan yrittänyt etsiskellä aiheesta keskusteluja, mutta en ole löytänyt omiin tarpeisiin sopivia (tai ymmärrettäviä) vinkkejä, joten se on kysyttävä itse.
 
Eli, olen soitellut akustista kitaraa jo jonkin aikaa ja olisi tarkoitus hommata kaveriksi sähkökitara. Olen erilaisia merkkejä ja malleja pyöritellyt mielessäni ja muutaman oikein potentiaalisen pelin oonkin jo löytänyt, mutta ne on niin auttamattoman kalliita että en ehkä ensimmäiseksi kitaraksi sellaista kuitenkaan viitsi hommata. Tulevaisuudessa kuitenkin tarkoitus hommata "parempi" vehje jos/kun soittaminen sähkärillä lähtee rullaamaan, mutta kysymys kuuluukin että mikä olisi aloittelijalle sopiva kitara? Tiedän että tähän ei suoraa oikeaa vastausta ole, mutta lähinnä haluaisin kuulla, mitä merkkejä ja malleja kannattaa suosia näistä edullisemmista vaihtoehdoista. Mulla ei ole hirveästi teknistä tietämystä kitaroista, joten mielellään otan vinkit vastaan muodossa "for dummies". :D vahvareista otetaan myös vastaan vinkkejä.
 
Eniten tulee soitettua rockia ja metallia, sekä punkkia. 70-80 lukujen musa lähellä sydäntä ja se näkyy soittamisessa.
 
Budjettia en osaa sanoa, lähinnä haluaisin kuulla että mikä on hinta-laatusuhteeltaan hyvä hankinta aloittelijalle. Ihan niistä edullisimmista vaihtoehdoista en niin perusta, mutta markkinoilla näkyy olevan näitä muutamien satkujen skittoja iso läjä joista ehkä joku voisi olla mun tarpeisiini sopiva?
 
Kiitän!

Yamahan Pacificaa näissä on tavattu suositella. Tai sitten Torilta jotain käytettyä.

No siis jos uutta pitää saada niin muutaman satasen hintaluokassa ei ole hirveämmin HB:n Fusion-sarjaa parempia vaihtoehtoja: https://www.thomann.de/fi/harley_be … n_fusion_hh_eb_black_pro_series.htm
 
Hakkaa laadun suhteen aika monta saman hintaluokan käytettyäkin sen perusteella mitä oon noita kalliimpia Bentoneita itse kokeillut ja omistanut. Jokuhan tästäkin siis taas vinkuu varmasti, kun eihän nyt Thomannin vanha halpismerkki voi mitenkään olla hyvä, mutta kyllä se nyt vaan on.

Itse ostaisin ekaksi kitaraksi ehkä jonku kiinteätallaisen kitaran - kitaran jossa ei ole Floyd Rose tai vastaavaa kelluvaa tallaa. Kiinteätallaisen saa helposti säädettyä alempiin vireisiin kun haluaa soittaa "mörkömusaa" :)

Ja vielä... Ekaksi kitaraksi ei kannattaisi ostaa mistään ihan leluakaan. Käytettynä saat soittimeen enemmän "käypää arvoa" verrattuna jos ostat saman soittimen uutena.
 
Muusioiden netin torilla oli vielä eilen ainakin myynnissä Epiphonen Tsekeissä tehty Les Paul mallinen kitara hintaan 300 €.

Moi.
 
Tervetuloa mnettiin.
 
Vaikka omakohtaista kokemusta ei olekaan, ääni täältäkin Yamahan Pacificalle, tuolla taittunee genre kuin genre, ja liki poikkeuksetta suositellaan ensisoittimeksi.
 
Käytettyä en suosittele jos sidosryhmiin ei kuulu henkilöä joka voi ennen ostopäätöksen syntymistä tarkistaa instrumentin.
Iirikseenpissityksi tulemisen todennäköisyys on suurehko, ja koska kyse on alunalkaenkin pienistä rahasummista, viidenkympin säästöstä voi tulla satasen-parin tappio.
Samasta syystä netin kautta ostamisessa on samansuuntaisia haasteita, pitää kokolailla nopeasti pystyä määrittelemään onko instrumentissa vikaa, vai onko kyse halvan hinnan mukanaan tuomasta säätöjen ylimalkaisuudesta.
 
Asiansaosaavassa kivijalkaliikkeessä instrumentit ovat pääsääntöisesti jonkinlaisissa säädöissä, ja hintaluokasta riippuen parempiin säätöihin saattaminen (satula, kaularauta, talla) tulee joko kaupan päälle, tai on mahdollista hoitaa pienestä lisämaksusta.
 
Antoisia soitteluhetkiä.
 
T:Samuli

No terve!
 
Olen itsekseni toisinaan miettinyt millaisen kitaran ostaisin jos nyt aloittaisin soittelun ja minulla olisi se tieto joka on kerääntynyt matkan varrella.
 
Ensinnäkään ehkä merkillä ei ole merkitystä, kunhan se on vaan joku tunnettu merkki :) Tarkastaisin vain, että kitara pysyy vireessä, kaula on suora ja sillä on helppo soittaa. Kaulan profiili ja kielien korkeus ovat ainakin itselleni aika tärkeitä asioita. Kun kaula tuntuu käteen sopivalta ja kielet ovat sopivalla korkeudella, painaminen ei ole työtä ja tuskaa ja kun soinnut soivat hyvin, se on ihan jees.
 
Minä hommaisin jonkun halvan stratocaster tyyppisen soittimen. Mielestäni se taipuu kaikkeen.
 
Varmoja kitaramerkkejä ovat Epiphone, Ibanez, Yamaha ja ehkä Squier. Myös noita Harley bentoneita tuntuu moni nykyään kehuvan. Nuo valmistajat eivät ihan surkeita kitaroita valmista. Niillä ei ole siihen oikein varaa.
 
Jos sinulla on joku kaveri, joka edes vähän ymmärtää jotain kitaroista, ota hänet mukaan johonkin kivijalkaliikkeeseen ja eikun kokeilemaan. Käytettynä löytyy parilla sadalla ihan huippukeppejä.
 
Ja vahvistimista.. Noh, kyllä se sellainen mallintava vahvistin, jossa itsessään on perus efektit mukana, on aloittelijalle paras. Niitä on kaiken kokoisia ja mallisia. Putkivahvistimiin kerkiät kyllä tutustua myöhemminkin ja efektipedaaleihin ja kaikkeen roskaan mikä tähän harrastukseen kuuluu. Tähän harrastukseen saat kyllä rahasi helposti tuhlattua, se on selvä.

Aika samoilla linjoilla olen aiempien vastausten kanssa. Liikkeeseen kannattaa mennä kokeilemaan erilaisia kitaroita. Yamaha, Tokai, Squier, LTD ja Ibanez ovat aika varmoja merkkejä. Uutena noin 300 eurosta ylöspäin saa asiallisia soittopelejä ja on niitä jo 200 eurosta ylöspäin myös.
 
Mieluiten tosiaan kiinteätallainen tai tavallisella teemoilla varustettu kitara. Minäkään en suosittele Floyd-Rose tyylistä tallaa (vibrasystermiä) aloittelijoille. Siinä on muutenkin haastetta alkuun.
 
Kannattaa miettiä soittaako aina istualtaan vai myös hihnan kanssa seisaaltaan ja kokeilla miltä eri mallit tuntuvat. Kauloja löytyy eri skaalalla, profiililla ja leveyksillä ja muiden on vaikea sanoa mikä on hyvä toiselle.
 
Rohkeasti tosiaan kokeilemaan liikkeeseeseen (ja käsidesipullo mukaan näinä aikoina ;) )

Soitinliikkeen kautta.
Alustavasti kannattaa miettiä mennäänkö kitaran ulkonäkö edellä vai miten?
Mikit. Aloittajalle ehkä humbucker.
Kaula pitää itse kokeilla. Lyhytskaalainen on helpompi soittaa.
Kiinteä talla vai vibra?
Tänä päivänä edullisimmatkaan ei ole samanlaisia ritsoja kuin oli 40 vuotta sitten.
Itse en ostaisi tiettyjä kaukoidän merkkejä. En ehkä nyt viitsi merkkejä mainita.

Milkop: Yamahan Pacificaa näissä on tavattu suositella. Tai sitten Torilta jotain käytettyä.
 
Meinasin juuri kirjoittaa, että Pacifica on hyvä. Mutta mutta, tuo on minusta jo kymmenen vuotta vanhaa tietoa. Ellei vanhempaakin. Nykyään kun saa oikeasti aivan loistavia pelejä parilla-kolmella sadalla. Kauppaan kokeilemaan vaan.

McLeach: Mitä tää käytännössä tarkoittaa? Käyt ostamassa 150e pasifican joltain jonnelta ja paljastuukin että se oli täysin arvoton? Vai hyväksi peruskitaraksi mainostettu yksilö onkin täysin paskana oleva kirjahylly? Ei kai toi käytetyn edullisen soittimen ostaminen kasvotusten nyt kovin riskaabelia hommaa ole.
 
Ekaa kitaraa ostaessa voi olla enemmän riskejä, kun ei ole vielä tietotaitoa arvioida kitaran kuntoa. Mitäs jos vaikka kitara on kuin uusi päällepäin, mutta kaularauta on naps poikki siellä kaulan sisällä ja myyjä on vaihtanut 7-38 -kielisetin, jotta ostaja ei huomaisi? Myönnetään, että on ääriesimerkki, mutta maailma on joskus karu ja epärehellisiä kusipäitä löytyy. Useimmiten ne myytävät Pacifikat ovat ihan ok soittimia, jotka on ostettu harrastuksen alkuvaiheessa ja myydään pois jos soittointo on lopahtanut tai siirrytään vielä laadukkaampaan kitaraan. Voi myös olla että niitä on säilytetty kaltoin, eli lämpötila- ja kosteusvaihteluille alttiina tai tavararöykkiön alimmaisena, niin että kaula on mutkalla. Tämän takia minäkin suosittelen että käytettyä ostettaessa mukana olisi joku jolla on ymmärrystä kitaroista. Toinen vaihtoehto tälle on että ostaa uutena liikkeestä.
 
Sanoisin että riski saada paska pari vuotta vanha pacifica 112 tai 212 on jotain luokkaa 15%, mutta riski se on sekin. Monesti näissä käytetyissä (varsinkin tori.fi) on yksi kieli poikki ja myyjä sanoo että kielipaketin saa alle kympillä. On sitten helppoa tutkailla kaulan suoruutta ja actionia jos 1/6 kielten vedosta on poissa pelistä. Eli ainakin kannattaa unohtaa ne ilmoitukset, joissa kuvassa on jo kieliä irti /poikki.
 
Monenlaista on tullut nähtyä kun olen käynyt testaamassa halvempia käytettyjä kitaroita. Kerran kävi niin, että jäi kaupat tekemättä, mutta säädin myyjälle kitaran niin hyväksi kun pystyi, jotta saisi myytyä edes jollekin. Oli sen verran rahapulassa oleva nuori työtön kaveri, että jeesasin edes sen verran.
 
Edit: Vielä tuosta budjetista sen verran, että ne uudet mitä minä itse katselisin olisivat varmaan Pacifica 112-malli ja siitä kalliimmat Yamahat, Squier standard-sarjasta ylöspäin, LTD ec256 ja siitä ylöspäin, Tokai ate33 /ast33 mallista alkaen. Nuo on siitä noin 300 eurosta ylöspäin uutena. Sitten PRS SE- sarjaa voin suositella myös, mutta ne ovat jo yli 500 euron hinnoissa uutena (kaikki omistamani ja testaamani PRS-kitarat ovat olleet hyviä, eli en ole törmännyt yhteenkään huonoon.)

McLeach: Mitä tää käytännössä tarkoittaa? Käyt ostamassa 150e pasifican joltain jonnelta ja paljastuukin että se oli täysin arvoton? Vai hyväksi peruskitaraksi mainostettu yksilö onkin täysin paskana oleva kirjahylly? Ei kai toi käytetyn edullisen soittimen ostaminen kasvotusten nyt kovin riskaabelia hommaa ole.
 
En kanssa nyt ihan ymmärtänyt mitä haettiin. Tietty liikkeen kanssa asioidessa laki suojaa ostajaa ihan eri tavalla kuin yksityishenkilöiden välisessä kaupankäynnissä, mutta kyllä mä ainakin olen aloittelijana maksanut isoimmat oppirahat nimenomaan kivijalkaliikkeiden kanssa asioidessa kun en vielä oikein hahmottanut oikeuksiani ostajana tai ymmärtänyt mitään kitaroiden päälle. Suurin osa yksityisistä myyjistä on kuitenkin ihan rehtiä porukkaa ja sen perusteella mitä oon ite ostellut Torilta ja muilta netin kauppapaikoilta, tuntuu enemmän siltä että myyjät usein käy kaupantekotilanteessa kitaran pieniäkin vikoja läpi tarkemmin kuin mua edes kiinnostaisi tietää.
 
Tietty siitä myyjän yleisestä tavasta kommunikoida saa usein ihan hyvän kuvan millaisesta tyypistä on kyse. Samaten joku neljän sentin pölykerroksen alla kuvissa oleva kitara josta puuttuu kieliä ynnä muuta on usein ihan hyvä merkki siitä, että kaikki ei välttämättä ole ihan ok. Näitä harvemmin kyllä näkyy täällä m.netin torilla, mutta tori.fi:ssä sitten senkin edestä.

hullu_ukko: ...Tietty siitä myyjän yleisestä tavasta kommunikoida saa usein ihan hyvän kuvan millaisesta tyypistä on kyse. Samaten joku neljän sentin pölykerroksen alla kuvissa oleva kitara josta puuttuu kieliä ynnä muuta on usein ihan hyvä merkki siitä, että kaikki ei välttämättä ole ihan ok. Näitä harvemmin kyllä näkyy täällä m.netin torilla, mutta tori.fi:ssä sitten senkin edestä.
 
Juu useimmiten jo puhelimessa rupattelu kertoo myyjästä paljon. Ja luotan myös muusikoiden.netissä oleviin myyjiin enemmän kuin tori.fi sivuston myyjiin. Täällä saa huonon maineen jos myy paskaa soitinta ylihinnalla. Samoin tulee luotettua ehkä enemmän sellaiseen myyjään, joka on ollut tällä foorumilla mukana jo vuosikausia.
 
Mutta nämä on näitä valintakysymyksiä. Joskus riskinotto kannattaa ja joskus ei. Ja oppirahat on maksettava jiossain vaiheessa elämää.
 
Onhan se toki niinkin, että jos ostaa käytettynä 100 eurolla Pacifican ja se onkin vähän huono jollain tavalla (ei saa kuntoon säätämällä), saa sen myytyä kuitenkin 50 eurolla (rehellisesti kertoen mikä on vikana) ei siinä tule kuin 50 euroa takkiin. Säädstömahdollisuus on kuitenkin 200 euroa uuteen verrattuna. Suosittelisin kuitenkin että aloittelija käyttäisi sen käytettynä ostetun kitaran ammattilaisella huollossa. Huolto maksaa noin 60 euroa, mutta sen jälkeen kitara on varmasti hyvissä säädöissä ja mukava soittaa pitkäksi aikaa.
 
Liikkeiden toiminnasta voisin sanoa sen verran, että nykyään myyntimäärät ovat sen verran pieniä, että liikkeiden ei kannata kusettaa asiakasta (Eli eivät kuseta). Sillä tavalla pilaisi maineensa, sillä huono maine kantaa kauas ja muusikkojen muisti on pitkä.

iec: Liikkeiden toiminnasta voisin sanoa sen verran, että nykyään myyntimäärät ovat sen verran pieniä, että liikkeiden ei kannata kusettaa asiakasta (Eli eivät kuseta). Sillä tavalla pilaisi maineensa, sillä huono maine kantaa kauas ja muusikkojen muisti on pitkä.
 
Tuntuu olevan vähän liikekohtaista tääkin sen perusteella mitä nyt oon kierrellyt viime vuosina. Toiset palvelee ja pitää kiinni asiakkaistaan, toiset yrittää viimeiseen asti vääntää sen kaupan, vaikka asiakas toteaisi tuotteen vialliseksi. En nyt viitsi sen tarkemmin alkaa yksilöidä, mutta kävin muutama kuukausi takaperin pitkästä aikaa siinä liikkeessä, jonka kanssa joskus vuonna 2006 tai 2007 makselin oppirahat kun niillä sattui nyt olemaan hyllyssä kitara, jota olin etsiskellyt. Meno ei ollut hirveästi muuttunut reilussa kymmenessä vuodessa, jopa osa seinillä roikkuvista soittimista oli tuttuja jo edelliseltä visiitiltä joka siis tosiaan tapahtui synkällä '00-luvulla.
 
Alettiin siinä sitten hieroa kauppaa jo valmiiksi hieman ylihintaisesta kitarasta samalla kun pyörittelin sitä käsissäni kunnes totesin että kaula on täysin kiero ja speksit poikkeaa huomattavasti siitä, mitä netissä oli ilmoitettu. Ensin vängättiin, että kieron kaulan aiheuttamat ongelmat hoituu kyllä nauhoja hiomalla ja satulan vaihdolla, speksien poikkeamakin on lopulta aika pieni (eri mikit, eri talla jne.) ja hinnastakin voidaan ottaa pois muutama kymppi. Kieltäytymisen jälkeen tarjottiin kaulan oikomista, jonka lopputulosta ei tietenkään voitu taata ja siitäkin ois pitänyt maksaa jotain erikseen.
 
Oppirahojen maksu tapahtui aikanaan kun floikan pohjalevy korkkasi pian kitaran ostamisen jälkeen ja huollossa sille tehtiin vähän patenttiratkaisuja, joiden jäljiltä ainoa vaihtoehto oli blokata koko kiikku. Laskun toki menin tyhmänä räkänokkana maksamaan kun en tajunnut, miten päin helvettiä se koko projekti oli hoidettu.
 
Suurin osa liikkeistäkin tietty hoitaa hommat kunnialla, mutta niidenkin kanssa siitä osaavasta kaverista ois välillä hyötyä, koska sekaan tosiaan mahtuu edelleen vähän kaikenlaista helppoheikkiä.

Moi.
 
McLeach: Mitä tää käytännössä tarkoittaa?
 
hullu_ukko: En kanssa nyt ihan ymmärtänyt mitä haettiin.
 
Jäsen iec tuossa jo pitkälti avasi asiaa samoilla linjoilla kun minäkin, kiitos siitä.
 
Näiden reilun kolmen vuosikymmenen aikana kun olen kaikenlaista tavaraa -en pelkästään musakamaa- trokaillut, korjaillut ja nurkkiin haalinut, on ainakin omasta mielestä muodostunut varsin tarkka kuva miten valtaosa myyjistä suhtautuu tietämättömksi havaitsemaansa ostajaan.
Ja toisaalta pikapompsua tai "elämänsä diiliä" tavoitteleva ostaja tietämättömäksi kuvittelemaansa myyjään.
 
Joskus asia on ilmennyt vasta kun instrumentti tai laite on kiikutettu mulle korjattavaksi, joskus naamatusten kun olen ollut mukana "asiantuntijana".
 
Toki asiallisia kauppakumppaneita on ollut enemmän kuin toiveikkaita urpoja, mutta silti kusetetuksi tuleminen on aina ollut ikävää katsottavaa vaikkei sillä kertaa omalle kohdalle olisikaan osunut.
Toki olen itsekin tullut kusetetuksi aina silloin tällöin, ihan lähiaikoinakin, mutta noista pitää ottaa opikseen.
Joko olemalla varovaisempi, tai unohtamalla kaupankäynnin kokonaan joidenkin tiettyjen kansanryhmien kanssa.
 
Joidenkin mielestä vilppi tai ainakin sen yrittäminen kuuluu olennaisena osana kaupankäyntiin, itse olen eri mieltä.
 

 
McLeach: Ei kai toi käytetyn edullisen soittimen ostaminen kasvotusten nyt kovin riskaabelia hommaa ole.
 
Mun kokemuksen perusteella on, etenkin aloittelijalle.
Kaikki me kuitenkin määrittelemme tuonkin asian omien kokemustemme perusteella, joten varmasti jonkun toisen mielestä käytetyn ostaminen etänäkin on riskitöntä.
 

 
hullu_ukko: Tietty liikkeen kanssa asioidessa laki suojaa ostajaa ihan eri tavalla kuin yksityishenkilöiden välisessä kaupankäynnissä, mutta kyllä mä ainakin olen aloittelijana maksanut isoimmat oppirahat nimenomaan kivijalkaliikkeiden kanssa asioidessa kun en vielä oikein hahmottanut oikeuksiani ostajana tai ymmärtänyt mitään kitaroiden päälle.
 
Jos liikkeenharjoittajan kanssa kauppoja tehdessään tuntee tulleensa kusetetuksi eikä vaivaudu asiaa hoitamaan, kyse on pitkälti omasta saamattomuudesta.
Itse olen aikojen saatossa kaikki reklamaatiot asiallisesti läpi, vaikka muutaman kerran on tietysti jo tilastollisestikin joutunut paneutumaan hivenen painokkaammin prosessiin.
 
Vaikein oli erään äänentoistolegendan poika joka musakauppaa pitäessään päätti että on ihan ok myydä myyntitilituote ja "unohtaa" ilmoittaa omistajalle, saati sitten tilittää sovittua summaa.
Useamman kuukauden otti senkin jälkeen kun asian ihan toista kautta huomasin, ja välissä epäiltiin avoimesti onko ko. tuote edes myyntitilissä ollut, mutta loppujen lopuksi asia selvisi niukin naukin ilman oikeustoimia.
 

 
hullu_ukko: Suurin osa yksityisistä myyjistä on kuitenkin ihan rehtiä porukkaa ja sen perusteella mitä oon ite ostellut Torilta ja muilta netin kauppapaikoilta, tuntuu enemmän siltä että myyjät usein käy kaupantekotilanteessa kitaran pieniäkin vikoja läpi tarkemmin kuin mua edes kiinnostaisi tietää.
 
Jos nykyään on noin, on tuo ainoastaan positiivinen asia.
 
Kohtuu tuoreidenkin kauppatapahtumien perusteella olen kyllä asiasta eri mieltä.
Paljon lienee toisaalta merkitystä silläkin minkälaisen tavaran kanssa kauppaa tekee.
 

 
iec: Suosittelisin kuitenkin että aloittelija käyttäisi sen käytettynä ostetun kitaran ammattilaisella huollossa. Huolto maksaa noin 60 euroa, mutta sen jälkeen kitara on varmasti hyvissä säädöissä ja mukava soittaa pitkäksi aikaa.
 
Tämä on ehdottoman tärkeä asia, hivenen ylimalkaisesti mainitsin tuossa edellisessä viestissäni.
 

 
iec: Liikkeiden toiminnasta voisin sanoa sen verran, että nykyään myyntimäärät ovat sen verran pieniä, että liikkeiden ei kannata kusettaa asiakasta (Eli eivät kuseta). Sillä tavalla pilaisi maineensa, sillä huono maine kantaa kauas ja muusikkojen muisti on pitkä.
 
Pitkälti samanlainen näkemys on mullakin tuosta, näin nettikaupan kulta-aikaan palvelu ja lähikontakti ovat pitkälti ainoita kaupankäynnin osa-alueita joissa kivijalka voi minkäänlaista kilpailuetua -tai edes kaupankäyntiä- saavuttaa.
 
Samaa mieltä myös siitä että "paha kello kaikaa kauemmas kuin hyvä kello", en varsinaisesti salaillut tuota yllämainitsemaani tapausta kun jonkin aikaa tuon jälkeen työskentelin enemmän tai vähemmän aktiivisesti Hesan äänentoistoympyröissä.
Kävi myös ilmi etten suinkaan ollut ainoa jolle noin oli ko. putiikissa käynyt...
 
T:Samuli

Eilen poikkesin ruokatunnilla kieliostoksilla ja muuten vaan potkimassa renkaita Tampereen Musacornerissa ja bongasin seinältä rivistä 129 euron Squierin Bullet sarjan straton HSS mikityksellä ja hardtai-tallalla ja kun itselläni on muuten samalainen, mutta viimeisen päälle omaan makuun trimmattuna ja HH mikityksellä. niin nappasin sen siitä käteeni. Ei voi kuin ihmetellä miten siitä suoraan sanoen romuläjältä vaikuttavasta ritsasta pystyisi loihtimaan käden käänteessä aivan huippupelin jos viitsisi pikkasen opetella itse säätämään kitaraa. Nytkään tässä squierissa ei ollut mitään varsinaista elimellistä vikaa (hyvät puut, ihan hyvä talla ja satula), mutta säädöt oli aivan perseestä mm. kaularauta löysällä, vanhat paskaset kielet ja kaulan taustasta ei nyt ihan tikkuja jäänyt käteen, muttei paljoa puuttunutkaan. Jos haluaa halvan ja hyvän niin sitten on vaan varauduttava näkemään itse vähän vaivaa, mikä ei nykyisenä youtubeaikana vaadi edes mitään mahdotonta osaamista ennestään. 150 euron budjetilla tuosta Squierista saisi tunnissa aivan eritasoisen soittimen, kun ostaisi mukaan uudet kielet ja seuraavasta korttelista Tokmannilta 1,60e hiomasienen (Boschin vihrea fine) ja kattelis youtubesta pari videoo miten satasen squieri laitetaan soimaan kuten tonnin fenderi. Itse olen hionut otelaudan reunat ja nauhanpäät näillä helpoilla ohjeilla yli kymmenestä kitarastani (jopa reunalistallisista vaikka jostain syystä DB niitä videolla kehottaa välttämäänkin) ja kaikista on tullut niin paljon mukavampia soitettavia, ettei niitä raaski enää edes myydä. Mä olen sitä mieltä, että jokaisen kitaransoittajan pitää opetella pitämään soittimensa tip top soittokunnossa. Koko hommasta saa niin paljon enemmän ja säästää niin suuret summat rahaa vuosien saatossa, että on pelkkiä tekosyitä olla ottamatta tämäkin osa-alue haltuun edes välttävällä tasolla jo tänään tai heti soittoharrastuksen alussa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ZoWp4Ax9zAA

basisti1971: Jos liikkeenharjoittajan kanssa kauppoja tehdessään tuntee tulleensa kusetetuksi eikä vaivaudu asiaa hoitamaan, kyse on pitkälti omasta saamattomuudesta.
Itse olen aikojen saatossa kaikki reklamaatiot asiallisesti läpi, vaikka muutaman kerran on tietysti jo tilastollisestikin joutunut paneutumaan hivenen painokkaammin prosessiin.
 
Saamattomuutta, ehkä. Tai sitten vaan ihan ymmärtämättömyyttä ja osaamattomuutta. Oon kuullut, että sellainen on aika luonnollista aloittelijoille. Henkinen kynnys lähteä siinä vaiheessa syyttämään musaliikkeen setää jekkuilusta saattaa olla aika korkea, varsinkin jos ne jekut tajuaa sellaisella viiveellä, että on paha lähteä vetoamaan mihinkään KSL:n pykäliin myyjän virhevastuista. Enkä mä nyt kyllä tiedä, kuinka mukava sitä harrastusta on aloittaa liikkeen kanssa tappelemisellakaan.
 
Jos nykyään on noin, on tuo ainoastaan positiivinen asia.
 
Kohtuu tuoreidenkin kauppatapahtumien perusteella olen kyllä asiasta eri mieltä.
Paljon lienee toisaalta merkitystä silläkin minkälaisen tavaran kanssa kauppaa tekee.
 
Pari kitaraa ja kasan erinäistä oheissälää oon ostanut torilta viimeisen puolen vuoden aikana. Pari ostosta on jäänyt tekemättä kun myyjää ei kiinnostanut vastata pikaviesteihin eikä ilmoituksessa ollut muita yhteystietoja ja pari erikoisempaa tapausta on tullut vastaan kun oon noutanut tavaraa kaverin puolesta, mutta ei mitään selkeitä kusetusyrityksiä. Ehkä mä vaan sitten ostelen sellaisia kitaroita, joiden myyjissä on vähemmän erikoishenkilöitä.
 
Oon edelleen sitä mieltä, että silmään kustuksi tulemisen todennäköisyys on pieni sekä liikkeessä että yksityiseltä ostaessa jos nyt vähän noudattaa normaalia varovaisuutta. Molempien seasta kuitenkin löytyy se kourallinen venkuloita, joten kyllä se kokeneempi kaveri mukana ois ihan perusteltu molemmissa, jos sellainen vaan löytyy.

Kiitos paljon vastauksista!
 
Taidampa siis lähteä ihan liikkeeseen kokeilemaan erilaisia malleja. Tota Pacificaa oon pyöritellyt mielessä, kun sitä on suositeltu niin paljon eri keskusteluissa vuosien aikana. Eli se lähtee ainakin testilistalle.
 
Taidan kallistua uuden ostamiseen, kun tosiaan itsellä tietämys on sen verran puutteellista vielä että käytetyn kitaran hommaamisessa voi jäädä jotain oleellista vikaa huomaamatta. Haluan uskoa ihmisten rehellisyyteen, mutta on muiden hankintojen kohdalla tullut vastaan huonoja kokemuksia juuri yksityishenkilöltä ostaessa, että luotto ei ole paras mahdollinen. Voihan ne uudetkin olla jo valmiiksi viallisia, mutta niiden kanssa on sitten mahdollista reklata. Ihan halvimpiin en koske, mutta tällä hetkellä budjetti ei riitä ihan niihin lähemmäs tonnin vehkeisiin ja kärsivällisyys ei riitä odottamiseen, että saisi rahat kasaan :D seuraava voikin sitten olla vähän parempi, kun pääsisi vaan pistään sähkärillä soittelun aluilleen.
 
Semmonen kysymys vielä, että onko kenelläkään kokemusta tai tietoa Jacksonin halvemmista malleista (200e ja ylöspäin)? Esim. JS22_tai JS32?_Jotain arvosteluja oon kattellut youtubesta ja sielä näyttäisi olevan ihan toimiva kitara, mutta tiedä sitten onko oikeesti.

Semmonen kysymys vielä, että onko kenelläkään kokemusta tai tietoa Jacksonin halvemmista malleista (200e ja ylöspäin)? Esim. JS22_tai JS32?_Jotain arvosteluja oon kattellut youtubesta ja sielä näyttäisi olevan ihan toimiva kitara, mutta tiedä sitten onko oikeesti.
 
Noissa Jacksonin JS22 ja JS32 kitaroissa on tuo Floyd Rose-tyyppinen talla, jota ei suositella aloittelijoille.