Kitarat: kitarakamat ›

Moi.
 
sgt.pepper: Nyt täytyy oikein kiittää kaikkia vastanneita yhteisesti monipuolisista ja asiantuntevista vastauksista. Tuntuu, että näillä kommenteilla pääsen paljon lähemmäksi tuota tavoitetta.
 
Omasta puolestani, ole hyvä.
 

 
sgt.pepper: Vielä yksi kysymys aiheeseen:
 
Alunperin ajattelin tehdä kotelot itse puusta, koska se sitä löytyy ja sen osaa tehdä ilmankin syvällisempiä ohjeita. Mikäli olen nyt kuitenkin ymmärtänyt niin pedaalin maadoitus tulee metallikotelosta itsestään. Onko siis tosiaan niin, ettei pedaalikoteloa ei voi rakenttaa puusta vai olenkohan ymmärtänyt asian väärin?
 
Puu on aivan yhtä varteenotettava kotelovaihtoehto efektipedaalirakenteluun kuin mikä muu materiaali tahansa, eikä läheskään niin harvinainen kuin kuvittelisi.
 
Puumateriaalivalinnoissa ja ainevahvuuksissa, kuten tietysti rakenneratkaisuissakin pitää olla tolkku mukana jotta pedaali kestäisi käytössä.
 
Syy siihen miksi puisia koteloita on kaupallisilla toimijoilla vähän tai ei lainkaan tarjolla, on yksinkertaisesti kustannukset.
Siisti, hyvännäköinen ja kestävä puukotelo on useampaa kertaluokkaa kalliimpi kuin alumiininen tai muovinen.
 

 
Kuten muovikoteloissakin, puukotelossa ehkä suurimman haasteen aiheuttaa häiriösuojauksen toteutus kuten tuossa aiemminkin on mainittu.
 
Kotioloissa saattaa suojaamattomankin puu-/muovikotelon saada toimimaan kohtuullisen häiriöttömästi jos haluaa ensin perehtyä pelkkään rakenteluun, mutta jos haluaa äänitellä tai käyttää laitetta treenikämpällä tai keikalla, RF-suojaukseen kannattaa uhrata aikaa.
 

 
Jos omaa alumiininjuottotaidot, voi jonkin ykköseuron säästääkseen toki alumiiniteippiäkin käyttää, mutta kupariteippi (aito, ei kuparinväriseksi eloksoitu alskateippi) on käytännössä useampaa kertaluokkaa käyttäjäystävällisempi vaihtoehto.
 
Sähköä johtavia maaleja -joilla esimerkiksi halvempien instrumenttien mikki- ja elektroniikkapoterot on usein tänä päivänä maalattu/suojattu- on myös markkinoilla jonkin verran, noitakin voi käyttää jos suojauksien teippailu ja juottaminen tuntuu epämieluisalta.
 
Jos en rakenna metallikoteloon, itse käytän varsin usein monikerrospiirilevyn välikerrosmateriaalia häiriösuojaukseen, tuo on ~0.1mm paksua taipuisaa lasikuitukangasta jossa on kupari kummallakin puolella.
Myös tavallista piirilevyä voi aivan mainiosti käyttää.
2-kerrospiirilevyä -taipuisaa tai kovaa- käyttäessä saa tarvittaessa tuplasuojauksen erittäin hankaliin RF-saasteympäristöihin, mutta pintojen potentiaalitasaus pitää silti tehdä, muuten tulee tehneeksi kondensaattorin joka satunnaisesti varautuessaan ja purkautuessaan napsauttelee ikävästi.
Samanlainen kondensaattori muodostuu alumiiniteipeistäkin päälekkäin olevien pintojen osalta ennemmin tai myöhemmin jos pintoja ei juota toisiinsa.
 

 
Aivan kuten metallikoteloissakin, puu-/muovikoteloiden häiriösuoja on oikeaoppisesti tehdessä sähköisessä kontaktissa suojattavan piirin kanssa ainoastaan yhdestä pisteestä, joka on lähes poikkeuksetta tähtimaan maapiste.
 
Eli koteloa/häiriösuojaa ei välttämättä ole syytä käyttää yleismaana ellei ohjeissa niin kehoteta tekemään, alkuperäinen joka kopioidaan on konstruoitu samalla tavalla, tai itse suunitellessa tiedä että häiriötön toiminta toteutuu vaativissakin käyttöolosuhteissa.
Tuo puolestaan tarkoittaa sitä että tapauksesta ja suunittelufilosofiasta riippuen joko kaikki potentiometrit, jakit, kytkimet, jne. eristetään kotelosta/häiriösuojasta ja kotelon/suojan maattaminen tehdään erillisellä johtimella, tai yhtä potentiometriä, jakkia, tms. käytetään maattavana kontaktina.
 
Edellinen on yleinen käytäntö protoa tai jatkuvasti modattavaa laitetta rakennellessa tai jos halutaan varmistaa että jonkin mekaanisen komponentin irtoaminen tai kiinityksen löystyminen ei aiheuta ko komponentin osalta maakontaktin heikkenemistä tai katoamista, jälkimmäinen tapauskohtaisesti valmiissa laitteessa.
 
Rekentelun iloa :).
 
T:Samuli