Kitarat: kitarakamat ›

petteri m: Mulla on lisäksi Warmothin stratobody jossa on käynyt kolme eri kaulaa, Warmotheja kaikki. Sama body, samat mikit, sama talla. Jokaisella eri kaulalla se oli täysin eri kitara, aivan totaalisesti. Aivan eri taajuustasapainot, sustainit, atakit, kaikki. Oma kokemukseni on että kun kaula vaihtuu niin kitara vaihtuu. Ja kaulassa on aika paljon muutakin kuin puuta..
 
Samanlaiset huomiot minullakin! Kaula ja body toimivat kimpassa. Kun ne yhdessä "murahtavat" eli resonoivat akustisesti, niin sillä on kiva soittaa. Jos ei murahda, tuntuu että kitara on tukossa ja ei inspiroi jammailemaan. Se pitää vaan kokea että sen oikeasti tajuaa. Sen oivalluksen jälkeen kitaran arvioiminen on muuttunut osaltani. Kallis tai halpa.. merkillä ja puilla ei väliä kunhan soi.

von spets: Samanlaiset huomiot minullakin! Kaula ja body toimivat kimpassa. Kun ne yhdessä "murahtavat" eli resonoivat akustisesti, niin sillä on kiva soittaa. Jos ei murahda, tuntuu että kitara on tukossa ja ei inspiroi jammailemaan. Se pitää vaan kokea että sen oikeasti tajuaa. Sen oivalluksen jälkeen kitaran arvioiminen on muuttunut osaltani. Kallis tai halpa.. merkillä ja puilla ei väliä kunhan soi.
 
Ei pidä unohtaa tärkeää linkkiä kaulan ja kielien välistä eli satulaa. Olen tässä nyt opetellut satulan tekoa ja väkertänyt hirven sääriluusta satulat pariin satasen Squieriin ja ero muoviseen alkuperäiseen on vähintäänkun korvinkuultava, mutta tuntuu myös vasemmassa kädessä.

Kuinka satula vaikuttaa ei-vapaan kielen soundiin?

von spets: Samanlaiset huomiot minullakin! Kaula ja body toimivat kimpassa. Kun ne yhdessä "murahtavat" eli resonoivat akustisesti, niin sillä on kiva soittaa. Jos ei murahda, tuntuu että kitara on tukossa ja ei inspiroi jammailemaan. Se pitää vaan kokea että sen oikeasti tajuaa. Sen oivalluksen jälkeen kitaran arvioiminen on muuttunut osaltani. Kallis tai halpa.. merkillä ja puilla ei väliä kunhan soi.
 
Tässähän se on, mitä tällä ketjulla lähdin tavoittelemaan. Ottamatta varsinaisesti kantaa hintaan tai puulajiin, niin miten paljon puilla on vaikutusta kitaran sointiin. Jos tehdään kymmenen kitaraa täysin samalla hardwarella ja säädöillä, mutta eri puista (välittämättä puulajista tai sen hinnasta), niin kuinka suuret erot kitaroiden kokonaissoinneissa on (eli erotella mitään helvetin toneja tässä nyt :D)?

LaMotta: Kuinka satula vaikuttaa ei-vapaan kielen soundiin?
 
No ei se kieli sieltä satulasta mihinkään pomppaa vaikka painat sormella nauhalta.

PIM: No ei se kieli sieltä satulasta mihinkään pomppaa vaikka painat sormella nauhalta.
 
Ei se soiva kieli kyllä enää ole silloin siihen satulaankaan kontaktissa.

Yleinen käsitys on se että satulan materiaali vaikuttaa soundiin lähinnä vapaiden kielten osalta ja nauhoilta soitettujen sävelten osalta vaikutus on olematon.
 
Muuten kyllä satulan materiaali on olennainen seikka. Hyvin tehty ja kauniisti viimeistelty luusatula on erittäin hieno asia. Aina kun olen jonkun sepän kanssa tekemisissä haastattelen häntä ja yritän päästä jyvälle miten hän näkee satula-asian noin ylipäätään.
 
Tyypit jakaantuvat, joskus myös nettisivujensa mukaan, kolmeen pääryhmään:
 
1. Tehdään hirven sääriluusta. Sairaan kovaa tavaraa, hankalaa työstää, ikävä tehdä mutta tämä on parasta ja tästä se tehdään. Tämä on äärimmäistä tavaraa mutta seppä on valintansa tehnyt ja osaa perustella sen myös asiakkaalle.
 
2. Tehdään jostain luusta, yleensä toki naudan luusta. Aivan riittävän kovaa tavaraa, työstö onnistuu järkevästi, soundieroa hirvenluuhun ei kukaan maailmassa kuule, kestää kulutusta hyvin vaikkei toki hirvenluun veroisesti. Tuotantoteknisesti hakkaa hirven.
 
3. Tehdään mistä vaan asiakas tykkää, vaihtoehtojahan riittää: Tusqia, GraphTekkiä, Coriania, muovia, kaikkea saa eikä maksa paljon. Helppoja tehdä, esityöstettyjä osia saa pilkkahintaan kaikenlaisiin kitaroihin. Helppo ja nopea viilata, ei haise pahalle jne jne. Isompia ja/tai pienempiä soundieroja saattaa joissain kitaroissa tulla esiin mutta luultavasti nekin ovat merkityksettömiä. Erot kulutuskestävyydessä luuhun verrattuna tulevat esiin vuosien mittaan jos ovat tullakseen. Tuotantoteknisesti erittäin kiitollista tavaraa jota voi kaupata usein vähemmän kokeneille tai ainakin vähemmän vaateliaille tai köyhemmille soittajille. Homma on äkkiä valmis, kassan kautta ja kiitos.
 
Kaikkiin akustisiin kitaroihin kuuluu luusatula kyllä ainakin, en muuta edes harkitsisi. Vapaita kieliä soitetaan paljon ja ainkin hyvät akustiset saattavat paljastaa pieniäkin eroja soinnissa. Sähkiksissä meikällä on kokemusta lähes kaikista yleisistä materiaaleista ja luuta on tällä hetkellä kaikissa.
 
Jotain varmaan omassakin pöntössä viiraa kun olisin kiinnostunut teettämään satulan eksoottisista luumateriaaleista. En ole vielä saanut aikaan mutta katsotaan nyt jos vaikka. Pohdittavana on ainakin norsunluu (vanhat ammoin metsästetyt), fossiiliset mammutinhampaat (ei rajoituksia kaupalle), mursun syöksyhampaat ja muu siisti. Soundillisesti noita ei välttämättä tavata pitää mitenkään parhaina mutta siisteyskerroin olisi aika iso. Soundillisesti parasta materiaalia olisi tietysti se sama josta nauhat on tehty eli nollanauha sinne. Monessa kitaratyypissä se taitaa olla poissuljettu ajatuskin jo.
 
Vaikkapa tuosta:
 
https://guitarpartsandmore.com/prod … p?Fossil-Mammoth-Ivory-Nut-Blanks-1
https://www.mammothivorytrade.com/en/store/offcuts-segments/
https://guitarpartsandmore.com/prod … p?Buffalo-Horn-Guitar-Nut-Blanks-17

Puhvelin sarvi on ihan paskaa satula-ainesta, liian pehmeää.

kojones: Puhvelin sarvi on ihan paskaa satula-ainesta, liian pehmeää.
 
Epäilemättä, ja varmaan sarvet yleisestikin

Laulava Kylätohtori: Tässähän se on, mitä tällä ketjulla lähdin tavoittelemaan. Ottamatta varsinaisesti kantaa hintaan tai puulajiin, niin miten paljon puilla on vaikutusta kitaran sointiin. Jos tehdään kymmenen kitaraa täysin samalla hardwarella ja säädöillä, mutta eri puista (välittämättä puulajista tai sen hinnasta), niin kuinka suuret erot kitaroiden kokonaissoinneissa on (eli erotella mitään helvetin toneja tässä nyt :D)?
 
Tätä voi soitinkaupassa testata ja varmaan kaikki teemmekin. Satuin kerran kauppaan jossa oli kolme samanlaista Suhria ja tutustuin kaikkiin. Aivan eri tavoin ne kaikki resonoivat ja elivät. Todella hyviä ne kaikki olivat. Näistä siinä juteltiin kauppiaan kanssa kun hän sanoi että yksi valikoimassaan olevista Tokai-stratoista kuuluu samaan kastiin kuin ne Suhrit. Kelasin ne Tokait siinä läpi ja viimeiseksi tutkin sitä kauppiaan hyväksi mainostamaa ja toden totta, olipas eloa soittimessa. Kakki muut Tokait olivat niihin Suhreihin verrattuna varsin 'tavallisia' tai jopa 'mitäänsanomattomia' mutta tämä yksi ei ollut. Kauppias tiesi tuotteensa tällä kertaa ja itse olin kokemusta rikkaampi. Neljä huippusoitinta siellä oli, kolme Suhria ja yksi Tokai.
 
Hintaeroa niillä Suhreilla ja tällä mainiolla Tokailla oli vajaat pari tuhatta euroa. Tässä sitä taas oltiin. Jos rahaa on käyttää kolmisen tonnia niin ostamalla sen nyseisen Tokain saa huippusoittimen ja parilla säästyneellä tonnilla vaikkapa teetetyn vahvistimen tai jopa vintagesellaisen tai vielä pari hyvää kitaraa lisäksi tai käy parilla lomamatkalla. Tällöin pitää osata lukea soitinta tuijottelematta brändeihin. Vähän kaduttaa etten napannut sitä Tokaita pois kuleksimasta. Se vaikeasti määriteltävä 'laadun tuntu' esinemielessä oli toki Suhreissa aivan eri tasoa kuin Tokaissa mutta instrumenttimielessa olivat samaa maata vaikka eri sukua, niin sanoakseni.

Puhvelin sarvi on ihan paskaa satula-ainesta, liian pehmeää.
 
Mutta sitten kun pääsee lopulta itse satulaan, on hyvä jos on vähän jauhettua puhvelinsarvea pohjilla. I'll get me cloak.

petteri m: Tätä voi soitinkaupassa testata ja varmaan kaikki teemmekin. Satuin kerran kauppaan jossa oli kolme samanlaista Suhria ja tutustuin kaikkiin. Aivan eri tavoin ne kaikki resonoivat ja elivät. Todella hyviä ne kaikki olivat. Näistä siinä juteltiin kauppiaan kanssa kun hän sanoi että yksi valikoimassaan olevista Tokai-stratoista kuuluu samaan kastiin kuin ne Suhrit. Kelasin ne Tokait siinä läpi ja viimeiseksi tutkin sitä kauppiaan hyväksi mainostamaa ja toden totta, olipas eloa soittimessa. Kakki muut Tokait olivat niihin Suhreihin verrattuna varsin 'tavallisia' tai jopa 'mitäänsanomattomia' mutta tämä yksi ei ollut. Kauppias tiesi tuotteensa tällä kertaa ja itse olin kokemusta rikkaampi. Neljä huippusoitinta siellä oli, kolme Suhria ja yksi Tokai.
Soitinkaupassa kitaroiden testaaminen/nopea läpikäyminen ei anna oikeastaan kuin suuntaviittoja kitaroista. Kielet voi olla tehtaan jäljiltä, samoin säädöt, identtiset kitarat voivat olla eri aikaan valmistuneita, toisia on soitettu enemmän kuin toisia etc.
Itse testasin joskus 15 000mk maksanutta vasuria Gibson Les Paulia ilman sähköjä, aivan kuollut ja ylihintainen soitin mikä ei herättänyt minkäänlaisia tunteita. Sen sijaan vasuri Tokai Strato hinnaltaan jotain 1700mk tms oli kitara jonka olisi pitänyt ostaa. Mitä nämä olisivat olleet kunnolla ja ajan kanssa omilla kamoilla ja säädettynä olleet, sitä voi vain arvailla. Villi veikkaus on että ko G olisi sisäänsoitettuna ollut monta astetta parempi kuin mitä ensivaikutelma kaupassa. Halpis Tokai olisi voinut olla mitä vaan, suuntaan tai toiseen.
 
Nykyäänhän vasureita saa kiitettävästi mutta vertailemaan ei pääse missään. En muista koskaan nähneeni edes kahta identtistä vasuria samassa kaupassa, se on vähän sellasta tehdään nyt heillekin joku toimintaa, ymmärrettävää sikäli että kysyntä on pientä.
 
Hintaeroa niillä Suhreilla ja tällä mainiolla Tokailla oli vajaat pari tuhatta euroa. Tässä sitä taas oltiin. Jos rahaa on käyttää kolmisen tonnia niin ostamalla sen nyseisen Tokain saa huippusoittimen ja parilla säästyneellä tonnilla vaikkapa teetetyn vahvistimen tai jopa vintagesellaisen tai vielä pari hyvää kitaraa lisäksi tai käy parilla lomamatkalla. Tällöin pitää osata lukea soitinta tuijottelematta brändeihin. Vähän kaduttaa etten napannut sitä Tokaita pois kuleksimasta. Se vaikeasti määriteltävä 'laadun tuntu' esinemielessä oli toki Suhreissa aivan eri tasoa kuin Tokaissa mutta instrumenttimielessa olivat samaa maata vaikka eri sukua, niin sanoakseni.
Näin se menee, kyse on usein mielikuvista tai jonkun merkin kritiikittömästä fanittamisesta. Vanhemmiten nuo asiat saattavat muuttua, etenkin jos kohdalle sattuu huonoja kokemuksia jostain merkistä. Mulla näitä kokemuksia on sekä G että F kitaroista, Ibanezin halpissarjalaisista ja yhestä vasuri Ariasta.
Puihin liittyen, olin joskus aikeissa vaihtaa vasuri Yamaha basson uudempaan saman merkkiseen, myyjä totesi että ei kannata koska samanlaatuista puuta ei enää näissä uusissa ole ja myytävä vasuri olisi ollut ns halpissarjaa joka kyllä tuli selväksi pikaisella testauksella. Mun basso on vuodelta 82 tai 83, kuva omissa kuvissa.

petteri m: Tätä voi soitinkaupassa testata ja varmaan kaikki teemmekin. Satuin kerran kauppaan jossa oli kolme samanlaista Suhria ja tutustuin kaikkiin. Aivan eri tavoin ne kaikki resonoivat ja elivät. Todella hyviä ne kaikki olivat. Näistä siinä juteltiin kauppiaan kanssa kun hän sanoi että yksi valikoimassaan olevista Tokai-stratoista kuuluu samaan kastiin kuin ne Suhrit. Kelasin ne Tokait siinä läpi ja viimeiseksi tutkin sitä kauppiaan hyväksi mainostamaa ja toden totta, olipas eloa soittimessa. Kakki muut Tokait olivat niihin Suhreihin verrattuna varsin 'tavallisia' tai jopa 'mitäänsanomattomia' mutta tämä yksi ei ollut. Kauppias tiesi tuotteensa tällä kertaa ja itse olin kokemusta rikkaampi. Neljä huippusoitinta siellä oli, kolme Suhria ja yksi Tokai.
 
Muistuu mieleen ensimmäinen oma vähänkään kunnollinen sähkökitarani, joka oli Tokai LP. Elettiin 90-lukua ja muistaakseni kaikki Tokait olivat Japanialaisia. kitarani oli ihan hyvin tehty, mutta kun vertasin sitä kaverini Tokai LP:hen, niin omani jäi pahasti jalkoihini. Kaverini yksilö oli keveämpi, resonoi herkimmin ja omasi mukavasti LP:lle tyypillistä keskialuetta. Oman Tokaini yleissointi oli tumma. Joku käytti täällä joskus termiä märkä villasukka, sitä kitarassani oli. Sen jälkeen, kun kaikki muu paitsi puut oli vaihdettu, ei jäänyt muuta jäljelle kuin asian hyväksyminen.

WanhaWetäjä: Soitinkaupassa kitaroiden testaaminen/nopea läpikäyminen ei anna oikeastaan kuin suuntaviittoja kitaroista. Kielet voi olla tehtaan jäljiltä, samoin säädöt, identtiset kitarat voivat olla eri aikaan valmistuneita, toisia on soitettu enemmän kuin toisia etc.
 
Itse suosin hyvin pitkälle kitarakauppaa, jossa valikoima on mielenkiintoinen ja kitarat on säätänyt sama hyvin kokenut kettu. Sekin on mukavaa, että kitaroihin on vaihdettu tuore samanlainen setti kieliä.

Mikko1978: Itse suosin hyvin pitkälle kitarakauppaa, jossa valikoima on mielenkiintoinen ja kitarat on säätänyt sama hyvin kokenut kettu. Sekin on mukavaa, että kitaroihin on vaihdettu tuore samanlainen setti kieliä.
 
Mistäs tämmönen löytyy?

Mikko1978: Itse suosin hyvin pitkälle kitarakauppaa, jossa valikoima on mielenkiintoinen ja kitarat on säätänyt sama hyvin kokenut kettu. Sekin on mukavaa, että kitaroihin on vaihdettu tuore samanlainen setti kieliä.
 
Eiköhän se mene useimmiten niin että ns mallikappaleet roikkuvat telineissä, varastossa on tehtaan paketissa sitten ne 10 samanlaista. Voi myös käydä kuten mulle kävi, tein kaupat n. 1800€ maksaneesta vasuri Tokain 335 kopiosta joita sattui olemaan yksi kappale koko armaassa Suomenmaassa. Kaupantekoa seuraavana päivänä tuli tekstari että ko kitaraa ei voikaan myydä koska se on kärsinyt kuljetuksissa niin pahoin että on korjauskelvoton. Se siitä kitaroiden tarkistamisista/säätämisistä myyntiin. Tämä siis hesalaisen ison myymälän nettisisivuilta tilattuna. Asian hoitaminen tekstarilla kertoo myös jotain ko puljun kiinostuksesta pitää asiakasuhteesta kiinni. No, tuleehan sieltä s-postiin mainoksia tämän tästä mutta ei ensimmäisestäkään vasurista.
 
Hyvä jos olet noin loistavaa palvelua löytänyt, sitä ei ole saatavilla ainakaan Treella, vasureille ei varmasti missään päin Suomea, Thomanilla kenties ja Lontoo, New York, Nashville tyyppisissä mestoissa on tietty useitakin vain vasureita myyviä putiikkeja.
 
Se tietty sylettää eniten että just niitä kitaroita jotka itseäni kiinostaisi jopa hankkia ei edes tehdä vasureina. Tässä(kin) kohtaa puut ovat sivuseikka.

Mikko1978: Itse suosin hyvin pitkälle kitarakauppaa, jossa valikoima on mielenkiintoinen ja kitarat on säätänyt sama hyvin kokenut kettu. Sekin on mukavaa, että kitaroihin on vaihdettu tuore samanlainen setti kieliä.
 
Oman kokemuksen mukaan lähes parin tonnin ja sitä kalliimmat kitarat on säädöissä. Halvemmissa on kuolleet tehdaskielet ja säädöt mitä sattuu.

Mikko1978: Monet kitarakaupat ovat muutenkin ahtaita ja hälyisiä paikkoja, enkä voi väittää viihtyväni niissä. Kitaroita on paljon mukavampi testailla, kun saa tehdä sen rauhassa. Nimenomaan Tampereella käyn kitaraostoksilla. Tuon voi nähdä palveluna tai tapana tehdä bisnestä. Vasureiden kanssa on tietenkin valikoima heikko.
 
Hesassa taitaa jokaisessa musakamakaupassa olla jo soittohuoneet ja parhaissa useampikin, myös verkkokaupassa näkyi olevan soittohuoneet. Tule tänne ostoksille, saat hyvän palvelun lisäksi testausrauhan äänieristetyssä ympäristössä haluamallasi volatasolla ja parhaat keittelevät kaffeet kaupan päälle :-)

munkero: Mistäs tämmönen löytyy?
 
Jos kerran kauppa on Tampereella, saatan tietää mestan. Kaupan nimessä mainitaan kielisoitin ja taivaankappale. Putiikki on viihtyisä.