Kitarat: kitarakamat ›

Stanleysta kun oli puhetta niin nykyäänhän ukko soittelee silvertonella ja mielestäni tämä on niin sarjakuvakitaran näköinen väännös että on mielestäni jo tyylikäs.
http://www.kisstabs.com/graphics/signature/paul_sovereign_pro_2003.jpg

Stanleysta kun oli puhetta niin nykyäänhän ukko soittelee silvertonella ja mielestäni tämä on niin sarjakuvakitaran näköinen väännös että on mielestäni jo tyylikäs.
http://www.kisstabs.com/graphics/signature/paul_sovereign_pro_2003.jpg
 
Onhan tuokin ihan siisti, mutta kyllä Washburnin PS vie voiton. On sentään se tähtisysteemi tallassa pysynyt ennallaan.

Asiasta kuudenteentoista,mitähän Jani mahdoit maksaa noista Arian kepeistä?
 
Tosta tiikerikuvioisesta elikäs Deluxesta maksoin 170 euroa. Se on kyllä jonkin verran elämää nähnyt eli kolhuja on, talla on vaihtunut Schalleriksi ja muutakin on vaihdettu (onneksi ei noita Hot Blades -mikkejä kuiteskaan). Käytännössä kuitenkin pidän tuota lähes ilmaisena kitarana laatuunsa, soundeihinsa ja yleiseen huomioarvoonsa nähden. Voisihan sitä tietenkin fiksailla, mutta mun mielestä se on hyvä juuri tollasena vähän kärsineenä.
 
Custom maksoikin sitten enemmän eli 450 euroa. Se kannatti kumminkin maksaa, kun mukaan tuli kova laukku ja kaikki originaalit osat oli tallella noita julmettuja "brass knob" -potikoita myöten. Täällä torilla sen näin tossa keväällä, saman tien puhelin kouraan ja soitto myyjälle: "Nyt lähetät sen tänne ja heti"!

Vielä noista peruskepeistä sen verran että... mielestäni niistäkin saa aika vekkulin näköisiä sikälimikäli valmistajalla löytyy sopivia värivaihtoehtoja. Esim joku normi 3-color sunburst strato vaihtaa aika hyvin ilmettään jos siihen heittää jonkun erikoisemman pickguardin tai sitten kokonaan niin että on joku special väri esim (neonvärit =)) niin kyllähän sellaisellakin jo huomiota saa osakseen. Tästä hyvä esimerkki on esim. Steve Vain JEMmit. Toiset pitää niitä rumina, toiset nätteinä, mutta ainakin erikoisia ne ovat vaikka malli pohjautuukin täysin stratoon.
 
Sitten taas joku tele thinline niillä kromisilla 3+3 mikkinavoilla ja f-aukolla on kanssa aika herkullisen näköinen tekele. Eli minun mielestäni sen bodyn ei tarvitse aina olla mikään alien, vaan sellasesta perusluutustakin saa aika vekkulin vempaimen kun leikkii värien ja pleksien, osien yms yms kanssa, mikeistäkin löytyy... dimarziolta saa ties minkä värisinä niitä mikkejä...
 
ns. Customointi kunniaan. Itselläni oli Ibanezissa sellainen ruma musta/valkoinen/musta 3-ply pleksi ja maalasin sen ite "vannekromi" maalilla ja se on paljon tyylikkäämpi nyt... pistän joskus kuvaa jonnekin siitä. Se oikeasti näytti heti ihan eri skitalta.
 
Tietysti vois kokeilla maalata sen esim... vaaleansinisellä ja sit hommata dimarzion vaaleansiniset mikkikuoret ja potikannupit =)

Eli: oletko kitaroiden suhteen konservatiivi, vai onko suosikkiskebasi jotain modernimpaa? Onko yksinkertainen ja perinteinen kaunista vai haluatko erottua massasta myös soittimesi ulkoisella olemuksella? Sitäkin voisi tietysti kysyä, onko kitaran ulkonäöllä ylipäänsä mitään merkitystä, kunhan se tuntuu ja soundaa hyvältä. Myönnän, että itselleni sillä on todella suuri merkitys.
 
Lyhyesti ja yksinkertaisesti: soundi, soitettavuus ja ergonomia ovat ne tärkeimmät asiat itselleni. Niiden perusteella kitara joko lähtee/ei lähde mukaan.
 
Mutta...
 
Kyllä se ulkonäkökin merkkaa. Sen takia esim. mikään 80-luvun marjapuurokitara tuskin lähtisi mukaan. Tai se tuskin pääsisi edes sinne kokeiluasteelle.
 
Yleisesti ottaen klassiset muodot, lp:t, stratot, telet, 335, on jees. Modata toki saa, mutta tyylillä. Viime aikoina on tullut kehitettyä pientä fetissiä Bigsbyllä varustettuihin kitaroihin. LP tai 335 bigsbyllä olisi makeaa omistaa. Tai miksei strato tai telekin...

Yleisesti ottaen klassiset muodot, lp:t, stratot, telet, 335, on jees. Modata toki saa, mutta tyylillä. Viime aikoina on tullut kehitettyä pientä fetissiä Bigsbyllä varustettuihin kitaroihin. LP tai 335 bigsbyllä olisi makeaa omistaa. Tai miksei strato tai telekin...
 
Epiphonen Jorma Kaukonen-signature malli on aika näppärä... 335 "Dot" Bigsbyllä (kullatut osat)... Näppärä vehje, ei tosin mikään gretzky mutta eipä sen tarvitse ollakaan. =)

Epiphonen Jorma Kaukonen-signature malli on aika näppärä... 335 "Dot" Bigsbyllä (kullatut osat)... Näppärä vehje, ei tosin mikään gretzky mutta eipä sen tarvitse ollakaan. =)
 
Kitarapajalla taisi muistaakseni joskus olla myynnissä G:n pähkinänruskea ES-340. Eli siis 335 bigsbyllä. Taisi vielä olla jostain 60-luvun loppupuolelta. Käsittämättömän makean näköinen. Tosin hintaakin taisi olla sitten 2.5 kiloeuroa.

Valitsen kitarat hyvin pitkälle tuntuman ja soundin perusteella, ja merkki on aika toisarvoinen asia. Pidän perinteisistä kitaramalleista ja erityisesti stratoista, mutta jostakin syystä tähän mennessä on tullut hankittua pääasiassa jotakin hiukan erilaista- joskin silti verrattain perinnehenkistä. Ehkä sitä haluaa tavoitella jotakin vähän yksilöllisempää.

Täytyy vielä laittaa vähemmän aikaa kitaroiden kanssa pelanneen näkemys. Aikaa on kulunut vähemmän kuin useimmilla muilla, mutta omistautuminen tähän juttuun korvannee osan ajasta :-)
 
Alkuun kun ei mitään mistään tiennyt oli valittava kitara enemmän ulkonäön perustella. No Les Paul jostain syystä näytti parhaalta en tiedä miksi, mutta niin se vain oli. Niitä on nyt tullut ja mennyt kolme kappaletta. Pari kopiota ja yksi vähän aidompi. Joskus vielä kun on taas ylimääräistä rahaa tai tulee vastaan hyvä ja halpa Les Paul, voin semmoisen ostaakin. Lespaa en kyllä modifioisi mikkejä lukuunottamatta, se on paras sellaisenaan.
 
Stratot tuntuivat aluksi liian yleisiltä, kaikilla oli semmoinen ja suurin osa niistä ei oikein istunut käteen mitenkään. Kaikki muuttui kun satuin vahingossa törmäämään sopivaan Stratoon. Maailman tylsimmän näköinen musta '62 Strato. Siinä toimii kaikki niinkuin pitää, nyt on helppo käsittää miksi nuo ovat luottokeppejä ammatilaisille. Yksinkertaista, tyylikästä ja toimivaa. Myöskään vanhaa melkein vintage Stratoa en ala modifioimaan, sen kuuluu olla tuollainen. Ehkä joskus jotkut "paremmat" mikit voin vaihtaa mutta silloinkin kaikki alkuperäinen jää talteen, jotta saa ne tarvittaessa takaisin.
 
Jostain syystä myöskään puoliakustiset eivät oikein aiemmin iskeneet, mutta kun on vähän oppinut soittamaan niin ne alkoivat tuntua juuri oikeilta. Perinteinen 335 malli on ehkä menettänyt vähän arvostustaan mutta ainakin itselleni nuo edustavat tämän hetken suosikkimallia.
 
"Futuristiset" versiot ovat ovat tuntuneet myös kaukaisilta, mutta jostain syystä myös Flying V kopsu on eksynyt nyt omien kitaroiden joukkoon. Tämä tuli kotiin siksi, että kaapissa oli kalliit mikit jotka oli saatava käyttöön. Hinta oli halvahko, mutta silti tuo soitin toimi kuten pitikin. Minulla ei ole mitään käsitystä miltä Flying V pitäisi kuulostaa, mutta noiden P-94 mikkien jälkeen se kuulostaa varmasti erilaiselta. Musta V kopsu on aika hyvä modailukohde, koska siinä ei menetä mitään vintage-arvoa. Vaihtamalla mikit ja potikan nupit ilme muuttui jo paljon. Lisäksi tuo soi aivan loistavasti, joten...
 
Johtopäätös on se, että aivan sama miltä kitara loppujen lopuksi näyttää jos sillä pystyy soittamaan, se soi hyvin ja tuntuu kädessä hyvältä.
 
Mitä vanhempi hyvälaatuinen kitara on kyseessä, sitä vähemmän tulee kiusausta alkaa sitä modaamaan. Vintage pitää säilyttää sellaisena kuin se on. Uudet mallit ja kopiot ovat modaukseen oikeat kohteet.

Minulle kitaran ulkonäkö on yhtä tärkeä asia kuin elektroniikka. Ei niitä perus-stratoja/lespauleja tai tällaisia jaksa edes harkita.
 
Vielä kuukausi sitten olin ajatellut ostaa Esp-Ltd:n KHV MMV-03 (musta runko valkoisilla raidoilla(tai miksi niitä voikaan kutsua)), mutta nyt tekee mieli hankkia Esp-Ltd:n F-250, titaniumin värisenä. :) Viiking-musiikissa on esillä F-50, ja se käy todella hyvin ainakin minun syliini, ja on vielä siistin näköinen, joten päätin heti ostaa F-250 ;)
 
Mutta voi, kaupassa sanottiin, että sitä ei ole tulossa ainakaan pariin kuukauteen. :(

Vintage pitää säilyttää sellaisena kuin se on. Uudet mallit ja kopiot ovat modaukseen oikeat kohteet.
 
Mitä jos joku haluaa omaan aitoon '68 valkoiseen stratoon esim, mustan pleksin? tai vaikkapa uudemmat mikit?
Kyllä miusta vintage-skittojakin saa modailla, mutta silloin pitää muistaa että sepä ei olekaan sitten enää 100% Vintage. Ainakin ne alkup. osat tosiaan kannattaa säilyttää niin saa vielä joskus takasinkin ne mitkä siihen "kuuluu". Mutta en mie näe sitä pahana jos tosiaan joku jotain pleksejä vaihtaa tms...

Minulle kitaran ulkonäkö on yhtä tärkeä asia kuin elektroniikka. Ei niitä perus-stratoja/lespauleja tai tällaisia jaksa edes harkita.
 
tuohon pitää kyllä sen verran sanoa että vaikka olisi kuinka hieno kitara, mutta jos sitä on huono soittaa... en minä sellaista ottaisi vaikka olis miljoonan elektroniikka ja kuinka upea ulkokuori. Kyllä sen soittimen pitää toimia soittimena ja sopia käyttäjän kouraan. Vähän sama asia kun sulla olis todella hieno kenkäpari mutta se vain on yksinkertaisesti liian pieni sun jalkaan...eihän se silloin toimi vaikka siinä olis mitkä hiluvitkuttimet tahansa =)

Mitä jos joku haluaa omaan aitoon '68 valkoiseen stratoon esim, mustan pleksin? tai vaikkapa uudemmat mikit?
Kyllä miusta vintage-skittojakin saa modailla, mutta silloin pitää muistaa että sepä ei olekaan sitten enää 100% Vintage. Ainakin ne alkup. osat tosiaan kannattaa säilyttää niin saa vielä joskus takasinkin ne mitkä siihen "kuuluu". Mutta en mie näe sitä pahana jos tosiaan joku jotain pleksejä vaihtaa tms...
 
Juuh, tuollaiset modaukset mitkä eivät pilaa alkuperäistä soitinta ovat OK. Esimerkiksi Straton tapauksessa kun rakentaa kokonaan uuden pleksin uusilla mikeillä niin voi laittaa alkuperäisen kokonaisena kaappiin talteen.

Juuh, tuollaiset modaukset mitkä eivät pilaa alkuperäistä soitinta ovat OK. Esimerkiksi Straton tapauksessa kun rakentaa kokonaan uuden pleksin uusilla mikeillä niin voi laittaa alkuperäisen kokonaisena kaappiin talteen.
 
aivan... eli tarkoitit tuolla modauksella hieman radikaalimpia tekoja, esim. hioo lakat ja maalit pois ja maalaa uudestaan jollain ihan eri värillä tms... sellaista ei todellakaan pidä vanhoille soittimille tehdä. Niissä pitää säilyä kaikki vanhat naarmut ja lommot ja kulumiset yms.

aivan... eli tarkoitit tuolla modauksella hieman radikaalimpia tekoja, esim. hioo lakat ja maalit pois ja maalaa uudestaan jollain ihan eri värillä tms... sellaista ei todellakaan pidä vanhoille soittimille tehdä. Niissä pitää säilyä kaikki vanhat naarmut ja lommot ja kulumiset yms.
 
Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos tekee jotain ns. peruuttamatonta mitä ei voida pelkillä irrotettavien osien vaihdolla palauttaa ennalleen, niin silloin on tuo "original"-status menetetty vintage-markkinoilla, ja sen myötä hinnat putoo. Siinä yksi hyvä syy esim. nostopotikoiden käyttöön jos muuten täytyis porailla reikiä kanteen. Ja toki tietysti ne alkuperäis-osat talteen..
Nyt joku sanoo, että saahan ne kytkimet veks ja reiät tulpattua, mutta sitten olis maalitkin uusittava, jolloin tuleepi kitarasta "refin"...

http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … =38082&item=3733351991&rd=1
 
oisko tuossa riittävän radikaali vehje kaikille futuristiikan-nälkäisille =)

http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … =38082&item=3733351991&rd=1
 
oisko tuossa riittävän radikaali vehje kaikille futuristiikan-nälkäisille =)
 
Hondo H-ykkönen, perkele! Mä olen haaveillut tollasesta aina siitä lähtien kun kloppina näin mainoksen jossain vanhassa Guitar Playerissä. Jos vastaan kävelisi silleen että pääsis testaamaan, niin sepäs olisi mahtava homma.
 
Eikä nuo Hondot niin paskoja ole, kuin yleensä luullaan. Ne halvimmat pulttikaulaiset nyt on ihan hirveitä, mutta mulla oli Hondon Les Paul Custom -kopio ja se oli hiton hyvä. Joskus oli hyvinkääläisessä musaliikkeessä sellanen Hondon Explorer -kopio jossa oli tosi ovela mustaharmaaruutunen maalaus. Sillon ei vaan perhana ollut latiakaan rahaa.

http://www.nevbornguitars.com/cgi-b … ?instrument=Sleipner+I&TypeOf=1
 
Tuossa vielä vähän lisää potkua kaikille tech-friikeille =)
Haluan nähdä miten tuollaista soitetaan, tuo kaula kun ei enää ole mikään "jees, istuupa hyvin mun käteen" =)

http://www.nevbornguitars.com/cgi-b … ?instrument=Sleipner+I&TypeOf=1
 
Tuossa vielä vähän lisää potkua kaikille tech-friikeille =)
Haluan nähdä miten tuollaista soitetaan, tuo kaula kun ei enää ole mikään "jees, istuupa hyvin mun käteen" =)
 
Tseh, Meshuggah-meininkiä. :)