Yleistä keskustelua musiikista ›

Lennu: Kirka vetää päin helvettiä on hieno Youtube-video.
 
Ihr-eest-zyntyynt-DÖN-stava.

Epämuusikko: Ihr-eest-zyntyynt-DÖN-stava.
 
"Come on, brother!" ja väärän sävellajin harpulla pelottomasti vastatuuleen.

Onneksi ei tarvitse kuunnella radiota.

Epämuusikko: Ihr-eest-zyntyynt-DÖN-stava.
 
Kuulostaa joltain Magman biisiltä.

"tästä on helppo jatkaa" pitäisi ottaa elämän ohjenuoraksi.
 
myöskin https://youtu.be/UPLZXeAXiUw?t=356

Ja vielä itse väsännyt sanat. Teki varmasti vaikutuksen seiskarin punkkari-diinari-hämy -nuorisoon.
 
Tapani Kansa - Terveelle nuorisolle laulumme soi
 
https://www.youtube.com/watch?v=6NBz8o-oIHM

The Police - Mother. Mitä lienee punkkia. Ei se nyt vaan freshille ja modernille Synchronicity levylle sovi. Kuunnelkaa mieluummin Huuhaa Innasen Borneolaisen passipoliisin parempaa huuhaalaulua.

Prophet: Ja vielä itse väsännyt sanat. Teki varmasti vaikutuksen seiskarin punkkari-diinari-hämy -nuorisoon.
 
Tapani Kansa - Terveelle nuorisolle laulumme soi
 
https://www.youtube.com/watch?v=6NBz8o-oIHM
 
Tapsalta löytyi diinareille ihan omat vaikutuksen tekijät:
 
Rockabilly paukkuu
https://youtu.be/TMJp37aonq0

megatherium: Sibeliuksen 4. lähes kamarimusiikillinen pettuleipä sinfonia teoksen ekspressionistisista pyrkimyksistä huolimatta. Teoksesta puuttuu kuten kaikista Sibeliuksen sinfonioista se tärkein ts.emotionaalinen syvyys ja siksi sitä kuten Sibeliusta yleensäkin hehkutetaan aivan suotta. Tylsempää ja emotionaalisesti köyhempää musiikkia saa hakea.
 
Noh, Radiohead?

Lennu: Noh, Radiohead?
 
Mitä tarkoitat?

megatherium: Mitä tarkoitat?
 
Hän mitä ilmeisimmin tarkoittaa, että Radiohead pesisi tylsyydessä ja emotionaalisessa köyhyydessä jopa Sibeliuun, mutta koska hän on lähes satavuotias höperö, jonka mielestä Pink Floydin The Division Bell on hyvä albumi, ei hänen jorinoitaan kannata ottaa vakavasti.

Zed: Hän mitä ilmeisimmin tarkoittaa, että Radiohead pesisi tylsyydessä ja emotionaalisessa köyhyydessä jopa Sibeliuun, mutta koska hän on lähes satavuotias höperö, jonka mielestä Pink Floydin The Division Bell on hyvä albumi, ei hänen jorinoitaan kannata ottaa vakavasti.
 
Division Bell on Pink Floydin toisiksi uusin albumi, joten tiedän ihan hyvin mitä jangsterit joraa.

Zed: Hän mitä ilmeisimmin tarkoittaa, että Radiohead pesisi tylsyydessä ja emotionaalisessa köyhyydessä jopa Sibeliuun, mutta koska hän on lähes satavuotias höperö, jonka mielestä Pink Floydin The Division Bell on hyvä albumi, ei hänen jorinoitaan kannata ottaa vakavasti.
 
Kaikki erehtyvät joskus, mutta Radioheadin suhteen Lennu on oikeassa.

Kefiiri: Kaikki erehtyvät joskus, mutta Radioheadin suhteen Lennu on oikeassa.
 
Saattaa hyvin olla. En vain itse ole kuunnellut sitä koskaan niin en osaa ottaa kantaa.

Epämuusikko: Kirkan Tie Kairoon on tekstinä ja sävellyksenä jotenkin tehoton melodraama, mutta lopussa tapahtuva steroidien ja hotapulverien tuntuinen hammondirevittely (K. Halonen) kompensoi suuren osan kappaleen siihenastisesta epäonnistumisesta.
 
Koko Kirkan Kaksi puolta -levy on täynnä toinen toistaan karmeampia tulkintoja. Mistäkö tiedän? Toi oli (ihan oikeasti) paras/viihdyttävin levy mitä hanskalokerosta löytyi, kun mulla oli äidin auto lainassa kuukauden. Tuli ns. tutuksi.

Hector - Heinäpellolla. Osa ongelmaa on ehkä siinä, etten ole oikein koskaan hahmottanut sellaisen huumorin tulokulmaa, mitä tämä kainalopieruilu edustaa. Perseilevän ylikorostetut "YÖÖÖöögh - TYÖÖÖöögh"-riimimölähtelyt, sekä lopun ihmeelliset hihkunnat, hyminät, ja äänenväristelyt saavat aikaan myötähäpeän, minkä johdosta tulee vaisto kiskoa pää piiloon paidankaulukseen vaikka olisi yksin. Kuten joku vierailija joskus Klassikkokäräjissä kategorioi, tällainen ylitulkinta lienee jonkinlaista teatterilaulua. Hyi saatana.

Kuulit tuon eilen illalla, eikös vaan? Yritän välttää puolustelua, mutta erittäin mukava kesämieli tuli tuosta kappaleesta kaikkine höpsöyksineen :)

vanha_pieru: ...mutta vaihteeksi olisi mielenkiintoista lukea hänen näkemyksensä jostain kappaleesta, josta hän pitää.
 
Homma ei toimi siten. Maailma on täynnä tyytyväisyyttään hyrisevän, lauhkeamielisen kuuntelijakunnan ylistyslaulua musiikille, eikä sellainen itsestäänselvistely ole mielestäni lainkaan kiinnostavaa. Kiukku on muusani, negatiivisuus hedelmällisin temmellyskenttäni, eikä mikään verrytä kielenkantoja yhtä tehokkaasti kuin ärsyttävä musiikki.
 
Kefiiri: Kuulit tuon eilen illalla, eikös vaan? Yritän välttää puolustelua, mutta erittäin mukava kesämieli tuli tuosta kappaleesta kaikkine höpsöyksineen :)
 
Taisipa olla Olli Haapakangassin toimittama musiikkiohjelma Yle Suomella, joka soi töissä taustalla. Tarkoitus on ollutkin kirjoittaa tästä ilveilystä tähän ketjuun jo aiemmin, mistä eilinen altistuminen toimi oivana muistutuksena.