Media ja viihde ›

Pop Corn:
Onko tässä yhtään parempia jaksoja?
 
Eikö muka eka kauden eka jakso ollu kova?
 
Kokeile white bear

tomaattiorava: The Night Comes for Us näemmä flixillä.
 
Samalta ohjaajalta ja pitkälti samoilla näyttelijöillä löytyy myös Headshot, joka oli myöskin helevetin hyvä.

cldron: Eikö muka eka kauden eka jakso ollu kova?
 
Kokeile white bear
 
Tekisi mieli melkein sanoa, että jos eka jakso ei iskenyt, niin ei iske sarja myöhemminkään. Mutta enpä sano! Eka jakso ei tainnut vielä olla niin teknologiakyllästeinen kuin suurin osa lopuista. Tosin on tässä katsomisestakin vierähtänyt tovi.

cldron: Eikö muka eka kauden eka jakso ollu kova?
 
Meeh..
 
Olihan siinä 5 minuutin kohdalla semmoinen pieni wtf-efekti, mutta 6 minuutin kohdalla jo tiesi loppuratkaisun, jonka päälle kuitenkin tuli se tosi kökkö "happy-ending" jostain v**un vuoden "taideperformanssista" ja pääministerin uran jatkumisesta.
 
Kylhän sen katto, just ja just.
 
Mutta se toinen jakso olikin jo sellaista schaissea, että nukahdin siihen talentti-show kohtaan, enkä ole edes viitsinyt uudelleen loppua katsoa, kun ei kiinnosta sen vertaa.
 
Kokeile white bear
 
Joo, pitää nyt ehkä vielä joku jakso yrittää kattoa joskus. Paljonhan tätä sarjaa on kyllä kehuttu.

carnation: No jos se on suomalaissarja, niin voidaan varmaan kutsua sitä ihan sillä suomalaisella nimellä, eli Sorjonen.
 
Jep, soitin netflixiin ja sanoin etta niiden Lethal Weapon saaga on oikeesti Tappava Ase ja Die Hard with a vengeance on oikeesti Koston Enkeli. Odottelemme uudelleen nimeamista.

Kummiseta: Jep, soitin netflixiin ja sanoin etta niiden Lethal Weapon saaga on oikeesti Tappava Ase ja Die Hard with a vengeance on oikeesti Koston Enkeli. Odottelemme uudelleen nimeamista.
 
No tuo olisi toimiva analogia, jos puhuisit jenkkifoorumilla leffasta nimellä "Tappava ase".

Hyvä trippi oli hyvä. Katsokaa ja uskokaa julkkiksia ja muusikoita; psykedeelit ovat vain ja ainoastaan hyväksi ihmisen henkiselle kehitykselle.

Pop Corn:
Joo, pitää nyt ehkä vielä joku jakso yrittää kattoa joskus. Paljonhan tätä sarjaa on kyllä kehuttu.
 
Mielestäni ihan aiheesta kehuttu mutta jaksojen taso vaihtelee hulluna. Toki ei oo kaikille

Pop Corn: jonka päälle kuitenkin tuli se tosi kökkö "happy-ending" jostain v**un vuoden "taideperformanssista" ja pääministerin uran jatkumisesta.
 
Jos tuon lopun kokee onnelliseksi lopuksi, niin on kyllä mennyt pointti ohi.
 
Mutta se toinen jakso olikin jo sellaista schaissea, että nukahdin siihen talentti-show kohtaan, enkä ole edes viitsinyt uudelleen loppua katsoa, kun ei kiinnosta sen vertaa.
 
Jos nää kaks jaksoa ei toimi niin olen aika varma, että ei toimi muutkaan jaksot.

Informaatiokameli:
Jos nää kaks jaksoa ei toimi niin olen aika varma, että ei toimi muutkaan jaksot.
 
No en nyt noin sanoisi. Mun mielestä taso parani noiden jälkeen, vaikkakin heittelee koko ajan hurjasti.

Katoin viime vuonna Friends - Frendit Netflixistä. Suosittelen. Oli tuollainen ihan hauska 10 kautinen sitcom kaveruksista ja heidän ihmissuhteistaan.

Informaatiokameli: Jos tuon lopun kokee onnelliseksi lopuksi, niin on kyllä mennyt pointti ohi.
 
Jos ymmärtää lainausmerkkien sisällä olevan "happy-endingin" ilman lainnausmerkkejä olevaksi happy-endingiksi, niin silloin on muutama äikän oppitunti mennyt ohi.
 
****
 
Mutta ihan mielenkiinnosta, pohditaanpa asiaa vähän. Mikä susta oli homman pointti?
 
- Nöyryytyskö? Tai hienon "taideteoksen" tekeminen?
 
Jos totta puhutaan, niin mä nussisin sikaa anytime, anyplace, jos sillä teolla jonkun läheisen tai itselleni tärkeäksi kokeman ihmisen hengen voisin pelastaa. Ja olisin lähinnä ylpeä siitä.
 
Mutta se tuossa koko jaksossa mulle tökkikin. Kun siinä ei ollut oikein mitään pointtia mihinkään suuntaan. Ainoa pointti minkä mä saan tuosta revittyä oli se PM:n vaimon tekopyhyys (lopussa).
 
Mutta riippuu tietysti kokonaan siitä, minkälainen maailmankuva ja kokemukset plus arvostukset on hänellä joka elokuvia (ja sarjoja) arvostelee. Toisen happy-ending voi toiselle olla maailmanloppu.

Pop Corn: Mutta se tuossa koko jaksossa mulle tökkikin. Kun siinä ei ollut oikein mitään pointtia mihinkään suuntaan. Ainoa pointti minkä mä saan tuosta revittyä oli se PM:n vaimon tekopyhyys (lopussa).
 
SPOILERS
 

 
Mustan huumorin sävyttämä absurdistisen realistinen kuvaus siitä miten entinen suurvalta kaikkine resursseineen on täysin voimaton median edessä. Pääministerin hekilökohtainen ahdistus ja kamppailu tässä absurdissa skenaariossa oli mielestäni hyvin kuvattu ja se tunnelma välittyi mielestäni katsomoon aika hyvin. Etenkin se, miten alussa ajatus sian nussimisesta herätti lähinnä suurta hilpeyttä mutta jakson edetessä itseäkin alkoi inhottaa ajatus ja sen realisoituessa ei halunnut enää koko asian tapahtuvan. Vähän sama kun jaksossa kuvatulla yleisöllä.
 
Itselläsikin voisi tuottaa vaikeuksia olla suurvaltion hallintoelimen keulakuva ja joutua alle päivän varoitusajalla itsestäsi riippumattomista syistä nussimaan sikaa koko maailman katsellessa.
 
Black Mirrorin suurimpia vahvuuksia (parhaissa jaksoissa) on se, miten nuo skenaariot olisi teoriassa mahdollisia nykyaikaisessa informaatioyhteiskunnassa ja sikäli ne osuu ja uppoaa monessa mielessä.
 
Lisäksi pelkkä ajatuskin naurattaa siitä että esim joku Jyrki Katainen olisi laitetu nussimaan sikaa telkkarissa hehee naurattaa vieläkin.
 
Loppu on kieltämättä ehkä Black Mirrorin onnellisimpia eikä muutenkaan jakson suurin vahvuus.
 
Jos jaksoja ei tarkastele pintaa syvemmältä, ole kosketuspintaa aiheeseen tai pysty samaistumaan esitettyihin tunnetiloihin, sarjasta saa tuskin suurempaa irti. Kaikki ei ole kaikille. Toki olen sitä mieltä että esim uusin kausi oli järkyttävää paskaa mistä vinkkelistä tahansa.

Black Mirror on kyllä siitä jännä sarja, että jotkut jaksot ovat ihan täyttä sitä itteänsä, mutta jotkut jaksot parasta ovat draamaa ikinä. Ja niistä jaksoista jotka omasta mielestä ovat parasta ikinä, tuskin pystyy samomaan sanallakaan, että miksi ja on muutenkin sitä mieltä, että on ainut maailmassa joka niistä jaksoista pitää. Esim se "lesbojakso" missä seikkailevat unissaan oli imo. niin surullisen kaunista että melkein sisäinen teinityttö rupesi nyyhkimään.
 
En mä tiiä. Jos tuo olisi vain niiden hyvien jaksojen pituinen sarja niin 10/5. Nyt ei vaa pysty kykenee antamaan kuin 3.72/5.

cldron: Mustan huumorin sävyttämä absurdistisen realistinen kuvaus siitä miten entinen suurvalta kaikkine resursseineen on täysin voimaton median edessä. Pääministerin hekilökohtainen ahdistus ja kamppailu tässä absurdissa skenaariossa oli mielestäni hyvin kuvattu ja se tunnelma välittyi mielestäni katsomoon aika hyvin. Etenkin se, miten alussa ajatus sian nussimisesta herätti lähinnä suurta hilpeyttä mutta jakson edetessä itseäkin alkoi inhottaa ajatus ja sen realisoituessa ei halunnut enää koko asian tapahtuvan. Vähän sama kun jaksossa kuvatulla yleisöllä.
 
Itselläsikin voisi tuottaa vaikeuksia olla suurvaltion hallintoelimen keulakuva ja joutua alle päivän varoitusajalla itsestäsi riippumattomista syistä nussimaan sikaa koko maailman katsellessa.
 
Black Mirrorin suurimpia vahvuuksia (parhaissa jaksoissa) on se, miten nuo skenaariot olisi teoriassa mahdollisia nykyaikaisessa informaatioyhteiskunnassa ja sikäli ne osuu ja uppoaa monessa mielessä.
 
Lisäksi pelkkä ajatuskin naurattaa siitä että esim joku Jyrki Katainen olisi laitetu nussimaan sikaa telkkarissa hehee naurattaa vieläkin.
 
Loppu on kieltämättä ehkä Black Mirrorin onnellisimpia eikä muutenkaan jakson suurin vahvuus.
 
Jos jaksoja ei tarkastele pintaa syvemmältä, ole kosketuspintaa aiheeseen tai pysty samaistumaan esitettyihin tunnetiloihin, sarjasta saa tuskin suurempaa irti. Kaikki ei ole kaikille. Toki olen sitä mieltä että esim uusin kausi oli järkyttävää paskaa mistä vinkkelistä tahansa.
 
Jos nyt puhutaan vaan tästä ekasta jaksosta (kun en ole muita katsonut paitsi sen tokan), niin mä näen asian juuri päinvastaisena. Juuri sellainen joka ei pysty samaistumaan asiaan/tunnetiloihin muuta kuin empaattisella tasolla (ei ole kokenut mitään "vastaavaa", mutta "osaa" kyllä sympatisoida), saanee tästä eniten irti, jos asiaa tarkastellaan "pintaa syvemmältä".
 
Kuten jo tuossa yritin vähän kertoa, sellainen joka on joutunut todellisessa elämässä "nussimaan sikaa" (siis nöyrtymään suuremmin jollakin tapaa), saattaa nähdä asian hieman toisin: Ok, paska homma, mutta hoidetaan alta pois, niin päästään elämässä eteenpäin (ja pelastetaan ihmishenki kuten tässä).
 
Eli nöyrtyminen ei enää tunnu niin isolta asialta, ainoastaan välttämättömältä pahalta. Ja tämän myötä tämän jakson suuri juoni menettää hohtoaan. (Plus lisäksi se ennalta-arvattavuus, elokuvalla ei ollut taiteellisesti ja juonellisesti mitään muuta vaihtoehtoa, kuin että kidnappaajan vaatimus toteutuu).
 
Vertaisin asiaa vaikkapa niihin elokuviin jotka kertovat ensi-ihastuksista ja -rakastumisista, jotka tuntuvat teini-ikäiseltä niin kovin sykähdyttäviltä ja antoisilta, kun asiasta ei ehkä vielä ole varsinaisia kokemuksia laisinkaan itsellään. Nelikymppisestä perheen äidistä ja isästä, jotka ovat 20 vuotta olleet naimisissa, ne saattavat olla vähän hohhoijaa kamaa. Ei toki aina ja välttämättä, kyllähän niihinkin joskus voi samaistua. Ja saa samaistua.
 
Mutta tämä on tietysti vain minun näkökanta ja miten itse elokuvan koin.
 
absurdistisen realistinen kuvaus siitä miten entinen suurvalta kaikkine resursseineen on täysin voimaton median edessä.
 
En kokenut sitä ihan näin. Voimattomia he olivat vain tämän kidnappaajan löytämisessä. Ja jos reaalimaailman tapahtumiin vertaamme, niin eivätpä ole Englanti ja USA antaneet periksi esim. terroristien tekemille kidnappauksille. Heidän tahtoonsa ei ole alistuttu vaikka videoilla ovat esim. tunnettujen toimittajien kurkkuja katkoneet. No jaa, tämä on ihan oma asiansa.
 
Kaikki ei ole kaikille.
 
Näinhän se on.
 
Ja jotkut jutut, vaikka niissä ei olisi edes mitään pointtia tai syvällisempää, saattavat tuntua itsestä hyviltä, mutta toisesta ei. Jos jostakin tykkää ei sitä välttämättä pysty kuitenkaan rationalisoimaan, eikä tarvitsekaan.
 
Ja sun perustelut sille miksi jostain pidät ovat ihan yhtä päteviä sulle, kuin mun perustelut sille miksi en jostain pidä ovat mulle.
 
Toisen "pään kääntäminen" asiassa ei onnistu. So be it.
 
:-)
 
e: Oh, one more thing. Mua ei tämä jakso naurattanut kuin siinä alussa saatoin sika-ajatukselle hieman hymähtää. Eli ihmisillä on hyvin erilaiset huumorintajut. Ehkä se selittää myös hyvin pitkälle miksi joku pitää jostain ja toinen ei. Jos olisin kokenut tämän jakson erityisen huvittavaksi, olisin, luonnollisesti, pitänyt siitä enemmän.

Jakson ja siinä kuvatun taideperformanssin "vitsi" oli siinä, että jos yleisö ei olisi ollut niin kiinnostunut näkemään kun PM nussii sikaa, niin prinsessan vapauttaminen ei olisi jäänyt huomaamatta, ja sika olisi jäänyt nussimatta. Mutta kun meitä katsojia niin kovasti kiehtoo semmoinen.

Pop Corn: No ny on vahva ja realistinen otanta. - Täydet 100 %. Lapset, uskovaiset, televisiottomat, uutisia seuraamattomat, asiasta kiinnostumattomat...
 
Taisi olla UK:n iltapaskalehdistön sponssaama jakso - meillä on kaikki mahti.
 
Todellisuus sitten hieman toinen. Mutta ei anneta sen häiritä sadun opetusta.
 
e: ja tokikaan tämä "vitsi" ei jäänyt huomioimatta.
 
Joo ei siinä ihan realismi edellä välttämättä menty ja satu on oikein hyvä määritelmä.

Aloin vihdoin katsomaan Z nationia. Tämähän on sopivan kieli poskella tehty. Tai sitten komiikka on tahatonta mutta nauran tätä katsoessa melko paljon. Mm. Kohtaus missä on zombi vauva ja jälkeen päin vittuilua erään henkilön toimesta koko keissille aiheutti minussa naurun remakkaa. Ehkä olen vain tyhmä mutta minä tykkään tästä.

Dead to Me:tä ensimmäinen kausi takana. Ihan ok, etenee nopeasti ja koko ajan paljastuu lisää tapahtumia menneisyydestä. Välillä jotkut näyttelijät ärsyttävät, mutta kyllä tuo ihan koukutti loppuun asti. Kausi loppui vielä sellaiseen kohtaan, että kyllä kakkoskausikin tulee varmasti vilkuiltua.