Kitarat: kitarakamat ›

Onko minulta jäänyt jotain huomaamtta tai olenko ymmärtänyt jotain väärin? olen katsellut käytettyjen kitaroiden hintapyyntejä Tokain osalta, niin näyttää siltä että ne halvemmat korealaiset säilyttää arvonsa paremmin kuin japanilaiset? siis lähinnä noita Love rock malleja olen katsonut niin ne ALS48-50 mallit näyttää torilla olevan yleensä 400-450 euron hintapyynneillä vaikka uutena ne maksaa kai jotain viissataa. Japanin LS mallit taas näyttää olevan 500 - 700 euron hintapyynneillä vaikka ne uutena maksaa toista tonnia pitkällekin. Eli hinnan pudotus uuden hinnasta näyttää japanin malleissa paljon rajummalta kuin korean malleissa. Olenkohan ymmärtänyt tai tulkinnut jotain väärin? vai mistä lienee kyse?

hallu: Onko minulta jäänyt jotain huomaamtta tai olenko ymmärtänyt jotain väärin? olen katsellut käytettyjen kitaroiden hintapyyntejä Tokain osalta, niin näyttää siltä että ne halvemmat korealaiset säilyttää arvonsa paremmin kuin japanilaiset? siis lähinnä noita Love rock malleja olen katsonut niin ne ALS48-50 mallit näyttää torilla olevan yleensä 400-450 euron hintapyynneillä vaikka uutena ne maksaa kai jotain viissataa. Japanin LS mallit taas näyttää olevan 500 - 700 euron hintapyynneillä vaikka ne uutena maksaa toista tonnia pitkällekin. Eli hinnan pudotus uuden hinnasta näyttää japanin malleissa paljon rajummalta kuin korean malleissa. Olenkohan ymmärtänyt tai tulkinnut jotain väärin? vai mistä lienee kyse?
 
Ei pelkästään Tokaissa ja kitaroissa, vaan kaikissa musatavaroissa. 2000e vahvarin saat 900e, 500e kiinavahvarista joudut pulittamaan 400e. 250e pedaalista pyydetään 130e, parinkympin mooerista pyydetään saman verran kuin kaupasta ostaisi.
 
(edit) Johtuu siis kait siitä että kalliita tai suht kalliita tavaroita on vaikea myydä. Porukalla ei ole rahaa tai sitten halvat tavarat ovat vaan niin hyviä hintalaatusuhteeltaan :D

Pyyntihinta &lt&gt myyntihinta.

PIM: Pyyntihinta myyntihinta.
 
Todellakin näin, ainakin yleensä. Toteutunut hinta määräytyy ihan muista seikoista kuin myyjän toiveista, vaikkapa sellaisista asioista kuin 'yleinen hintataso', 'kaupan hinta', 'hinta tompalla', 'pakkomyynti', 'vaihtoarvo', 'maksuvalmius' ja 'gas'. Lisäksi samankaltaista kamaa saattaa olla yhtä aikaa myynnissä runsaastikin jopa samalla alueella. Lisätään vielä vanhat tutut 'kysyntä' ja 'tarjonta'.

Sen mitä olen itse seurannut.
tuntuu, että halpojen ja laaduttomien kamojen ostajat on vaan liian pihejä ostamaan uutta kamaa.
He ostavat mielummin käytetyn vehkeen vaikka 20€ halvemmalla ovh:sta ja ovat onnellisia kun "säästivät" 20€.
Tästä syystä hintaa voi pyytää enemmän :)

Bassopuolella hintakehitys on ollut sellainen, että maailmalta saa varsin edullisesti käytettynä putiikkikamaa, kun taas huokeamman pään peruspresareista joutuu maksamaan suhteellisesti aika paljon. Musiikkitermejä hyödyntäen sanoisin, että hintoja on kompressoitu melko kovalla kädellä. Hintavat muotikotkotukset (Fodera, Ritter, Sadowsky, Jerzy Drozd...) tietysti maksavat edelleen runsaasti mutta niitten markkina on hyvin pieni.

hallu: Onko minulta jäänyt jotain huomaamtta tai olenko ymmärtänyt jotain väärin? olen katsellut käytettyjen kitaroiden hintapyyntejä Tokain osalta, niin näyttää siltä että ne halvemmat korealaiset säilyttää arvonsa paremmin kuin japanilaiset? siis lähinnä noita Love rock malleja olen katsonut niin ne ALS48-50 mallit näyttää torilla olevan yleensä 400-450 euron hintapyynneillä vaikka uutena ne maksaa kai jotain viissataa. Japanin LS mallit taas näyttää olevan 500 - 700 euron hintapyynneillä vaikka ne uutena maksaa toista tonnia pitkällekin. Eli hinnan pudotus uuden hinnasta näyttää japanin malleissa paljon rajummalta kuin korean malleissa. Olenkohan ymmärtänyt tai tulkinnut jotain väärin? vai mistä lienee kyse?
 
Tänne puolelle ei paljoa tule kommentoitua, mutta nyt täytyy kommentoida.
 
Ostin taannoin Jackson DKMGT kitaran 300 eurolla, Made in Japan, EMG mikitys jne. Eli kaikinpuolin hyvä kitara tällaiselle sunnuntai soittelijalle. Samaan aikaan Indonesiassa tehtyjä Jacksoneita myydään käytettynä hinnat alkaen 600 euroa (etenkin pro sarja)? Jotenkin ei mene ihan yksiin minun päässä nämä hinnat. Ei sillä, että se Indonesiassa tehty kitara häviäisi yhtään Japanissa tehdylle. Mutta mistä moinen hinnan pudotus, sitä olen miettinyt.
 
Ja kyllä, omistan myös Indonesiassa tehdyn Jackson Soloistin joka on vallan mainio kitara laatumikeillä ja osilla. Omistan myös Jackson DK2 Pro kitaran joka on tehty Meksikossa laatumikeillä ja osilla, hyvä kitara sekin.
 
Mitä tulee Tokaihin, ostin täältä muusikoiden.net torilta 400 eurolla Tokai ALC-53 kitaran. Onpahan erityisen hyvä ja mukava kitara, tehty kaiketi Koreassa koska sarjanumeron ensimmäinen kirjain on C. Mene ja tiedä. Edellinen omistaja oli päivittänyt mikit EMG Het Settiin ja vaihtanut Gotoh Magnum Lock lukkovirittimet sekä Gotoh tallan tähän. Loistava peli tähän hintaan, oli sitten puut lehmusta, mahonkia tms. Nyt jos sitä myisin, laittaisin hinnaksi 450 euroa sisältäen kovan laukun koska sellaisen tulin hankkineeksi kitaralle.

Dragonhead: Tänne puolelle ei paljoa tule kommentoitua, mutta nyt täytyy kommentoida.
 
Ostin taannoin Jackson DKMGT kitaran 300 eurolla, Made in Japan, EMG mikitys jne. Eli kaikinpuolin hyvä kitara tällaiselle sunnuntai soittelijalle. Samaan aikaan Indonesiassa tehtyjä Jacksoneita myydään käytettynä hinnat alkaen 600 euroa (etenkin pro sarja)? Jotenkin ei mene ihan yksiin minun päässä nämä hinnat. Ei sillä, että se Indonesiassa tehty kitara häviäisi yhtään Japanissa tehdylle. Mutta mistä moinen hinnan pudotus, sitä olen miettinyt.
 
Ja kyllä, omistan myös Indonesiassa tehdyn Jackson Soloistin joka on vallan mainio kitara laatumikeillä ja osilla. Omistan myös Jackson DK2 Pro kitaran joka on tehty Meksikossa laatumikeillä ja osilla, hyvä kitara sekin.
 
Mitä tulee Tokaihin, ostin täältä muusikoiden.net torilta 400 eurolla Tokai ALC-53 kitaran. Onpahan erityisen hyvä ja mukava kitara, tehty kaiketi Koreassa koska sarjanumeron ensimmäinen kirjain on C. Mene ja tiedä. Edellinen omistaja oli päivittänyt mikit EMG Het Settiin ja vaihtanut Gotoh Magnum Lock lukkovirittimet sekä Gotoh tallan tähän. Loistava peli tähän hintaan, oli sitten puut lehmusta, mahonkia tms. Nyt jos sitä myisin, laittaisin hinnaksi 450 euroa sisältäen kovan laukun koska sellaisen tulin hankkineeksi kitaralle.
 
No toi skitta maksaa uutena musamaailmassa viidensadan tuntumassa joten aika lähellä uuden hintaa liikutaan kuten todettua. Mutta kovalaukku (noin satasen investointi ja hyvälaukku kahdensadan investointi) ja EMG mikit kyllä kohtuullistavat melkoisesti 450 euron hintapyyntiä. Enkä minäkään laadullisesti karsasta indonesiaa tai koreaa, mulla on itsellänikin bassot olleet indonesian tekeleitä melkein kaikki (yksi japanin Ibanetsi käväisi mutta sai jatkaa matkaansa) ja ne on ihan hyvää laatua olleet itselläni. Lähinnä mietin pyyntejä suhteessa uuden hintaan ja japskit nyt vaan on kautta linjan uutena kalliimpia kuin indonesialaiset tai korealaiset.

Kiitos näkemyksistänne, niinhän se tietenkin on että kalliimmat vermeet ei ole ihan niin kilpailtu laji kuin nuo edulliset. Sehän näkyy myös suhteellisena laatuna joka halvoissa on aika huikea.

hallu: Kiitos näkemyksistänne, niinhän se tietenkin on että kalliimmat vermeet ei ole ihan niin kilpailtu laji kuin nuo edulliset. Sehän näkyy myös suhteellisena laatuna joka halvoissa on aika huikea.
 
Laatu edullisemmissa kitaroissa on mennyt ihan huikeasti eteenpäin sitten 1990 luvun alun kun itse tämän soittelu harrastuksen aloitin. Tietokone ohjatut CNC koneet (tai mitä nyt onkaan) tehtailla ja nykytekniikka mahdollistaa aikalailla tasalaatuisen tuotannon. Oli paja sitten Amerikassa, Japanissa, Koreassa, Indonesiassa tai Kiinassa tms.

hallu: No toi skitta maksaa uutena musamaailmassa viidensadan tuntumassa joten aika lähellä uuden hintaa liikutaan kuten todettua. Mutta kovalaukku (noin satasen investointi ja hyvälaukku kahdensadan investointi) ja EMG mikit kyllä kohtuullistavat melkoisesti 450 euron hintapyyntiä. Enkä minäkään laadullisesti karsasta indonesiaa tai koreaa, mulla on itsellänikin bassot olleet indonesian tekeleitä melkein kaikki (yksi japanin Ibanetsi käväisi mutta sai jatkaa matkaansa) ja ne on ihan hyvää laatua olleet itselläni. Lähinnä mietin pyyntejä suhteessa uuden hintaan ja japskit nyt vaan on kautta linjan uutena kalliimpia kuin indonesialaiset tai korealaiset.
 
Niin, se voi myös olla että jos uuden hinta on 500 euroa ja sitten pistät sen myyntiin niin 200-250 euron pyynti on aika pohjamudissa. Toisin sanoen, ei tuosta kaupan hinnasta pysty hirveästi pudottamaan etenkin jos kitara on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Jolloin se pyynti on sitten jotain 300-400 euron välissä. Toisaalta, eihän tuo ole taas missään linjassa sen suhteen, että jos soitin maksaa 1000 euroa niin siitä pyydetään käytettynä yleensä 600 euroa tms. Kaikkea sitä..
 
Mielestäni nämä edullisemmat kitarat vaihtaa omistajaa ehkä useammin kuin kalliimmat soittimet.

Dragonhead: Niin, se voi myös olla että jos uuden hinta on 500 euroa ja sitten pistät sen myyntiin niin 200-250 euron pyynti on aika pohjamudissa. Toisin sanoen, ei tuosta kaupan hinnasta pysty hirveästi pudottamaan etenkin jos kitara on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Jolloin se pyynti on sitten jotain 300-400 euron välissä. Toisaalta, eihän tuo ole taas missään linjassa sen suhteen, että jos soitin maksaa 1000 euroa niin siitä pyydetään käytettynä yleensä 600 euroa tms. Kaikkea sitä..
 
Mielestäni nämä edullisemmat kitarat vaihtaa omistajaa ehkä useammin kuin kalliimmat soittimet.
 
No tuohan on ihan relevantti näkökulma, että jos soitin tulee puhtaasti työkaluksi, niin on ihan perusteltua miettiä, että kannattaako pelkästä valmistusmaasta maksaa kahtasataa? mutta sama juttuhan se on uusien soittimien kohdalla (korean tokai maksaa viissataa ja japanin vastaava maksaa tuhatkolmesataa) silti joku niitä kalliita japskejakin ostaa, mutta jos niissä ei huomaa eroa, niin miksi maksaa? jos jälleenmyyntiarvokin säilyy halvemmassa paremmin. Sen japskin on tarjottava jollekin ihan todellista lisäarvoa, mutta tarjoaako se? pitäisi ihan mennä testaamaan noita korealaisia. Mä joskus vuosia sitten stedasin tokain stratoissa japsin ja korealaisen eroa ja mielestäni niissä se ero oli kyllä havaitttavissa ja jos olisin ostamassa käytettynä jotain ATE33 tai ATE55 mallia, niin ilman muuta maksaisin sen pari sataa siitä japskista, mutta ei se Pauleissa välttis toistu.

Mä oon ainaki siirtyny kitaroissa kokonaan halpiksiin. Pari viimeistä ostosta on maksanut satasen nurkilla uutena (Squier bullet mustang ja strato) paikallisesta kivijalasta ja 130 egee maksoin Bohemian guitarsin öljykannukitarasta ja kaikista sai ihan käypäsen soittopelin pienellä vaivalla ja Squiereilla ehdin muutaman keikankin soittaa ennen tätä koronahässäkkää. Kalleimmat kitarat viimeisten neljän vuoden aikana taisi maksaa luokkaa 350 euroa kun niiissä molemmissä (Hagström Super Swede, Hofner Verythin) oli jo valmiina Duncanin P-Rails mikit. Itse en voisi kuvitellakaan maksavani nykypäivänä lähemmäs tai yli tonnia kitarasta, kun ihan käypäsiä saa muutamalla hassulla satasella.

hallu: No tuohan on ihan relevantti näkökulma, että jos soitin tulee puhtaasti työkaluksi, niin on ihan perusteltua miettiä, että kannattaako pelkästä valmistusmaasta maksaa kahtasataa? mutta sama juttuhan se on uusien soittimien kohdalla (korean tokai maksaa viissataa ja japanin vastaava maksaa tuhatkolmesataa) silti joku niitä kalliita japskejakin ostaa, mutta jos niissä ei huomaa eroa, niin miksi maksaa? jos jälleenmyyntiarvokin säilyy halvemmassa paremmin. Sen japskin on tarjottava jollekin ihan todellista lisäarvoa, mutta tarjoaako se? pitäisi ihan mennä testaamaan noita korealaisia. Mä joskus vuosia sitten stedasin tokain stratoissa japsin ja korealaisen eroa ja mielestäni niissä se ero oli kyllä havaitttavissa ja jos olisin ostamassa käytettynä jotain ATE33 tai ATE55 mallia, niin ilman muuta maksaisin sen pari sataa siitä japskista, mutta ei se Pauleissa välttis toistu.
 
Niin, minusta se on näitä elämän valintoja. Jollekin riittää (kuten minulle, kun en kitaran soitosta rahaa saa ja soittelen pääasiassa kotona) Korean Tokai mutta joku haluaa Japanin Tokain. Onko se Japanissa tehty sitten parempi, sitä minä en osaa sanoa. Tietyillä osa-alueilla voi olla, mutta onko eroa niin paljon että siitä kannattaa maksaa? Se on varmasti jokaisen henkilökohtainen päätös kuinka paljon haluaa latoa euroja tiskiin.
 
Mutta nykyisin kait Tokai ALC ja ALS sarjaa tehdään Kiinassa, se tuotanto siirtyi jossain vaiheessa sinne. Mikä ei sano sitä, että ne olisi huonoja koska Kiina, eikös esim. Epiphonea ole jo vuosia tehty Kiinassa.

Dragonhead: Niin, minusta se on näitä elämän valintoja. Jollekin riittää (kuten minulle, kun en kitaran soitosta rahaa saa ja soittelen pääasiassa kotona) Korean Tokai mutta joku haluaa Japanin Tokain. Onko se Japanissa tehty sitten parempi, sitä minä en osaa sanoa. Tietyillä osa-alueilla voi olla, mutta onko eroa niin paljon että siitä kannattaa maksaa? Se on varmasti jokaisen henkilökohtainen päätös kuinka paljon haluaa latoa euroja tiskiin.
 
Mutta nykyisin kait Tokai ALC ja ALS sarjaa tehdään Kiinassa, se tuotanto siirtyi jossain vaiheessa sinne. Mikä ei sano sitä, että ne olisi huonoja koska Kiina, eikös esim. Epiphonea ole jo vuosia tehty Kiinassa.
 
Kiinassa on korkea tekninen ja teollinen osaaminen. Suurin osa maailman tuotannosta on viimevuosina keskittynyt sinne ja kiina on yksi harvoja avaruusvaltioita minkä lisäksi sillä on todella pitkät kulttuuriset perinteet käsityössä ja muutenkin. En todellakaan alkaisi sitä väheksymään. Kiinan huono maine on tietenkin peruja huonoista tuotteista, mutta siinä tapahtui vissiin aika surkealla tavalla epäonnistunut ideologinen yritys soveltaa kansankapitalismia omintakeisella tavalla, että ihmiset voisivat tuosta vain alkaa tuottamaan teollisia tavaroita kotikutoisissa pajoissa vailla osaamista ja kunnollisia välineitä ja etenkään raaka-aineita. Sen seuraukset olivat kerrassaan surkuteltavia. Toinen on voimakas kopiokulttuuri johon kiinalaisessa ajattelussa yhdistyi outo olettamus, että riittää kun on oikean näköinen, mutta sen ei tarvitse toimia kuin oikea. Sittemmin sinne on länsimaiset yhtiöt investoineet jättiläismäisen paljon ja vieneet tuotantolaitosten mukana sinne myös osaamista ja tekemisen kulttuuria mikä näkyy siinä, että siellä voidaan tehdä hyvää tai huonoa ihan mitä asiakas haluaa.
 
Minulla on itselläni ollut kymmenisen vuotta kiinalainen akustinen kitara, joka on aivan häkellyttävän laadukas ihan kaikilla mittareilla mitattuna. Se on kopio Martinista joka sinällään on vähän paheksuttavaa, mutta minut vakuutti että sikäläiset voivat tehdä kopion joka jätti musafasulla aidot hyllyyn, niin pakko sille on antaa tunnustusta.
 
Toinen mieleen tuleva kokemus oli mun Yamaha BB425x (500 euroa) basso joka oli todella asiallinen soitin ja osoittautui vuosien saatossa erittäin vakaaksi ja luotettavaksi peliksi. Sen soundikin oli aivan kelpo basson soundi. Vertasin kerran sitä "aitoon asiaan" eli rinnakkain Yamaha BB2025x bassoon (3000 euroa), niin ero kalliimman hyväksi oli helppo havaita, mutta se ero oli enimmäkseen soinnissa joka oli kalliimmassa erottelevampi ja herkempi ja ilmavampi ja halvemmassa taas tuntui olevan merkittävästi botnekkaampi.
 
Toinen kokemus oli Sire MarcusMiller v7 joka on mulla vieläkin. Se on vakaa ja hyvä soittaa ja soundeiltaan monipuolinen ja yllättävän kirkas ja avonainen. Mulla oli aikaisemmin Yamaha RBX170 joka oli kohtuu toimiva, mutta oli bassoksi mun makuun ihan liian heppoinen siis alkoi notkua heti jos laitto vähän paksummat kielet.
 
Kitaroissa olen tunnesyistä luottanut aina japanilaiseen ja amerikkalaiseen joten ton akkarin lisäksi on vähemmän kokemusta kitaroissa kinkki tai indonesian tai korean ihmeistä, mutta oli mulla jokusen vuoren Indonesiassa tehty Samick jz2 akustinen sähkökitara, joka oli oikein luotettava ja ihan hyvin soiva ja soitettava laite, mutta sekin sai mennä sen jälkeen kun kokeilein Ibanez FG100 japanian ihme jostain vuodelta -85 tjsp ja se oli todella inspiroiva ja herkkä soitin eikä se Samick enää huvittanut sen jälkeen.
 
Silti olen sitä mieltä, että edullisissa kitaroissa hinta/laatusuhde on usein ihan häkellyttävän hyvä ja usein ne tarjoaa samaa mitä kalliimmatkin ja toisinaan kalliit ei tarjoa mitään ihmeellistä.

PIM: Tuskin voisin enempää samaa mieltä olla. Ja ennemmin kannattaa hommata bändi ja satasen squieri kun tilutella kolmen tonnin fenderillä kotona.
 
Aivan älyvapaita vertauksia. Ennemmin kannattaa ostaa trabant kauppa-autoksi kuin ajella Ferrarilla vuoristossa.

hallu:
 
Minulla on itselläni ollut kymmenisen vuotta kiinalainen akustinen kitara, joka on aivan häkellyttävän laadukas ihan kaikilla mittareilla mitattuna. Se on kopio Martinista joka sinällään on vähän paheksuttavaa, mutta minut vakuutti että sikäläiset voivat tehdä kopion joka jätti musafasulla aidot hyllyyn, niin pakko sille on antaa tunnustusta.
 
Mitä paheksuttavaa kopioissa on? Les Paulia, Stratocasteria sun muita kopioi melkein jokainen kitaravalmistaja.
 
Vai puhutko tuoteväärennöksestä?

samiko: Mitä paheksuttavaa kopioissa on? Les Paulia, Stratocasteria sun muita kopioi melkein jokainen kitaravalmistaja.
 
Vai puhutko tuoteväärennöksestä?
 
En tarkoittanut tuoteväärennöksiä jotka ovat rikollista toimintaa suoraan. Kopiot on vähän niinkö siinä harmaalla alueella enkä ole oikein osannut päättää onko ne paheksuttavia vai ei. Toisaalta tuntuisi, että vaikka se on laillista niin on eettisesti vähän siinä ja siinä, että kerää fyffet himaan uhraamatta tuotekehitykseen paukkuja, mutta toisaalta kopiot on halvempia joten oikeastaan se hyöty annetaan tavallaan asiakkaalle ja sitten tietenkin ihan yhtä paheksuttavaa on liiallinen tuotesuoja joka oikeuttaisi rahastamaan yksillä kehityspaukuilla lopun ikää. Ehkä laadukkaat kopiot voi nähdä myös kirittäjänä, joka pitää sen alkuperäisenkin laatua korkealla ja ehkä kannustaa kehittämään lisää ja parempaa. Joten tässä asiassa on monta puolta. No joka tapauksessa kopioiminen on sallittua ja monesti jopa eettistä. Kun Yamaha, Ibanez, Tokai, etc. nyt nää kiinalaiset pystyy tekemään kopioita jotka haastavat jopa alkuperäisen, niin kyllähän se on eettisenä nähtävä.
 
Ehkä semmoinenkin näkökulma on, että usein kopiot vastaavat kysyntään johon alkuperäinen valmistaja ei halua vastata tai haluaa jopa pakottaa markkinoita johonkin suuntaan. Eikös LesPaulinkin lukuisat kopiot lähteneet alkujaan vastaamaan juuri siihen tarpeeseen että Gibson ei niitä enää myynyt, vaan yritti SG:lä korvata koko mallin? toisaalta kun katsoo vaikkapa Tokain Lessukopioita niin nehän ovat niin erilaisia kuin Gibsonin omat että vastaavat siihen tarpeeseen joka syntyi kun Gibson alkoi keventelemään omia lessujaan ja oli vielä ihmisiä jotka halusivat keventämättömiä. Silloinhan se on perusteltua vaikka Gibson sitten paljon myöhemmin toi CS sarjaan niitä keventämättömiä versioita, mutta ainakin ysärillä varhaiset CS:t kai oli myös kevennettyjä joten oma kehityskulku tuossakin on kuljettu ja voi ihan perusteltua kysyä olsiko Gibson edes se menestystarina joka se nyt on ilman Tokaita?
 
Joo oli se mun lausunto kopioiden paheksuttavuudesta hätäinen ja harkitsematon eikä kestä tarkempaa kritiikkiä. Ja onhan noita kopioita itsellänikin.

hallu: En tarkoittanut tuoteväärennöksiä jotka ovat rikollista toimintaa suoraan. Kopiot on vähän niinkö siinä harmaalla alueella enkä ole oikein osannut päättää onko ne paheksuttavia vai ei. Toisaalta tuntuisi, että vaikka se on laillista niin on eettisesti vähän siinä ja siinä, että kerää fyffet himaan uhraamatta tuotekehitykseen paukkuja, mutta toisaalta kopiot on halvempia joten oikeastaan se hyöty annetaan tavallaan asiakkaalle ja sitten tietenkin ihan yhtä paheksuttavaa on liiallinen tuotesuoja joka oikeuttaisi rahastamaan yksillä kehityspaukuilla lopun ikää. Ehkä laadukkaat kopiot voi nähdä myös kirittäjänä, joka pitää sen alkuperäisenkin laatua korkealla ja ehkä kannustaa kehittämään lisää ja parempaa. Joten tässä asiassa on monta puolta. No joka tapauksessa kopioiminen on sallittua ja monesti jopa eettistä. Kun Yamaha, Ibanez, Tokai, etc. nyt nää kiinalaiset pystyy tekemään kopioita jotka haastavat jopa alkuperäisen, niin kyllähän se on eettisenä nähtävä.
 
Ehkä semmoinenkin näkökulma on, että usein kopiot vastaavat kysyntään johon alkuperäinen valmistaja ei halua vastata tai haluaa jopa pakottaa markkinoita johonkin suuntaan. Eikös LesPaulinkin lukuisat kopiot lähteneet alkujaan vastaamaan juuri siihen tarpeeseen että Gibson ei niitä enää myynyt, vaan yritti SG:lä korvata koko mallin? toisaalta kun katsoo vaikkapa Tokain Lessukopioita niin nehän ovat niin erilaisia kuin Gibsonin omat että vastaavat siihen tarpeeseen joka syntyi kun Gibson alkoi keventelemään omia lessujaan ja oli vielä ihmisiä jotka halusivat keventämättömiä. Silloinhan se on perusteltua vaikka Gibson sitten paljon myöhemmin toi CS sarjaan niitä keventämättömiä versioita, mutta ainakin ysärillä varhaiset CS:t kai oli myös kevennettyjä joten oma kehityskulku tuossakin on kuljettu ja voi ihan perusteltua kysyä olsiko Gibson edes se menestystarina joka se nyt on ilman Tokaita?
 
Joo oli se mun lausunto kopioiden paheksuttavuudesta hätäinen ja harkitsematon eikä kestä tarkempaa kritiikkiä. Ja onhan noita kopioita itsellänikin.
 
No juu hiffaan pointtisi. Itse vaan en näe eroa kopioiko vaikka Tokai Gibsonia vai joku random kiinalainen firma.