Kitarat: kitarakamat ›

Onko kenelläkään tästä Super Blackista kokemusta? Itseäni kiinnostaisi hommata tämä ja lyödä perään reverb ja Two Notesin Torpedo Cab, mutta aika huonosti löytyy juuri tällaisen combon toimivuudesta kokemuksia. Ei tietenkään haittaisi jos futaisi ihan perinteisessäkin käytössä. Demot soundaa ihan hyvältä kyllä.

Olen pelkkä "makuuhuone kitaristi" mutta toi Super Black on kategoriassaan paras pedaali jonka olen hankkinut. You Tubessa Dave Simpsonin hyvä demo kyseisestä laitteesta ja se pelittää omillakin kamoilla kuten tossa videossa.

Tappajabanaani: Onko kenelläkään tästä Super Blackista kokemusta? Itseäni kiinnostaisi hommata tämä ja lyödä perään reverb ja Two Notesin Torpedo Cab, mutta aika huonosti löytyy juuri tällaisen combon toimivuudesta kokemuksia. Ei tietenkään haittaisi jos futaisi ihan perinteisessäkin käytössä. Demot soundaa ihan hyvältä kyllä.
 
Custom Soundsilla on hyllyssä. Hae testiin ja vie takas, jos ei toimi halutulla tavalla.

Tappajabanaani: Onko kenelläkään tästä Super Blackista kokemusta? Itseäni kiinnostaisi hommata tämä ja lyödä perään reverb ja Two Notesin Torpedo Cab, mutta aika huonosti löytyy juuri tällaisen combon toimivuudesta kokemuksia. Ei tietenkään haittaisi jos futaisi ihan perinteisessäkin käytössä. Demot soundaa ihan hyvältä kyllä.
 
En ole soittanut itse Super Blackin kanssa, mutta olin Tonefestillä paikan päällä kuuntelemassa, kun sitä demottiin puhtaaseen vahvistimeen (mad professor?) , niin olihan se aivan törkeän hyvän kuuloinen ja niin lähellä säröytynyttä fender twinia, kuin kaiketi mahdollista.
Itse tekijät olivat siinä myös konsultoimassa ja sanoivat, että ovat pedaalin suunnittelussa kopioineet twin vahvistimissa olevat insinöörien mittausvirheet niinikään mukaan eli hyvin perinpohjaisesti Super Blackiin on panostettu.
 
Totteli hyvin kitaran volumea ja sillä Teemu Viinikainen haki sen lopullisen oikeanlaisen "twin" soundin vahvistimeen.
Jatkakoot se, kuka tästä tietää oikeasti enempi ja oikaiskoot etten omiani satuile, minä vaan olin yleisössä seuraamassa pedaalin esittelyä.
Eihän se ihan halpa pedaali ole, mutta eipä sitä voi toisaalta olettaakkaan.

Onko Forest Green kompuroissa soundieroa PCB vs. Hand wired? Siis tyyliin toinen korostaa bassoa, toisessa on sitä tai tätä tai jompi kumpi soveltuu siihen tai tähän paremmin? Ei siis ole kyse perinteisestä 'onks händviredit lisähintansa arvoisia' keskustelusta.
 
e. tekisi mieli kokeilla tuon Sustain-ominaisuuden takia. Toki tuo nykyinen SP Compressorkin on erinomainen, mutta ihan mielenkiinnosta.

Stone: Eihän se ihan halpa pedaali ole, mutta eipä sitä voi toisaalta olettaakkaan.
 
Onko tästä SuperBlackista tulossa ns. karvalakkiversio? Muuten en oikein ymmärrä valmistajan logiikkaa lisätä Sweet Honey Overdrive mukaan. Se kasvattaa reilusti sekä hintaa (259e Custom Sounds) että pedaalin kokoa. Jos kerran SHO on firman kaikkien aikojen myydyin pedaali, niin se tarkoittaa että aika isolla osalla Super Blackia harkitsevista on se jo. Nyt asiakas joutuu ostamaan saman pedaalin kaksi kertaa ja myymään alkuperäisen Torilla, jossa ei todellakaan ole myyjän markkinat. Kannattaisi ottaa myös huomioon, että osa soittajista ei pidä näistä kooltaan normaalia isommista pedaaleista. Ne kun eivät välttämättä sovi muuten valmiiseen pedaalilautaan.

Laulava Kylätohtori: Onko Forest Green kompuroissa soundieroa PCB vs. Hand wired? Siis tyyliin toinen korostaa bassoa, toisessa on sitä tai tätä tai jompi kumpi soveltuu siihen tai tähän paremmin? Ei siis ole kyse perinteisestä 'onks händviredit lisähintansa arvoisia' keskustelusta.
 
e. tekisi mieli kokeilla tuon Sustain-ominaisuuden takia. Toki tuo nykyinen SP Compressorkin on erinomainen, mutta ihan mielenkiinnosta.
 
Sivustolta suora lainaus:
 
Do hand wired and pcb pedals sound the same?
 
Yes, pretty much they do, there can be minor differences, but the schematics are the same. Except for these pedals: Mighty Red Distortion: The pcb-pedal has more output (is louder), people asked for it, so we made it. Forest Green Compressor: The pcb version has a different function on the tone-pot, it is more traditional. The pcb-pedal has also less compression and is bit more transparent, this seems to be more popular for guitar players, bass-players and those who need heavy compression love the hand wired one. Tiny Orange Phaser: On hand wired pedal there is a Balance pot and that has been bit confusing to use for some people. The pcb-pedal has a switch for two Phase-tones and a Mix knob.

Laulava Kylätohtori: Onko Forest Green kompuroissa soundieroa PCB vs. Hand wired? Siis tyyliin toinen korostaa bassoa, toisessa on sitä tai tätä tai jompi kumpi soveltuu siihen tai tähän paremmin? Ei siis ole kyse perinteisestä 'onks händviredit lisähintansa arvoisia' keskustelusta.
 
e. tekisi mieli kokeilla tuon Sustain-ominaisuuden takia. Toki tuo nykyinen SP Compressorkin on erinomainen, mutta ihan mielenkiinnosta.
 
En oo HW-versiota kokeillut, mutta tuo sustain ominaisuus on mun mielestä loistava! Todella hyvä kompura ja omaan makuun parempi ku Diamond ja Keeley 2-knob, jotka olleet sitä ennen. En oo kokeillut noita kalliimpia esim Cali76, mutta eipä oikeen tee mielikään, kun on ollut tähän tyytyväinen

Laulava Kylätohtori: Toki tuo nykyinen SP Compressorkin on erinomainen, mutta ihan mielenkiinnosta.
 
Oletko testannut proffan kompuraa ylipäänsä aiemmin, siis kumpaa hyvänsä versiota? Jos SP miellyttää, niin älä tee, kuten minä, ja vaihda päittäin SP:tä forest greeniin. Ne on jotenkin hyvin erihenkisiä laitoksia muistikuvieni mukaan. Itse yhytin siis torilta joku vuosi sitten tarjouksen, jossa toivottiin SP:tä vaihdossa Forest Greeniin, ja ajattelin vaihtelun vuoksi kokeilla. En päässyt koskaan Forest Greenin kanssa sinuiksi, mutta se SP sitten meni sen siliän tien. Sen jälkeen olen soitellut ilman kompuraa. Ei olisi pitänyt korjata ehjää tuolloinkaan. :)

Klapp: Oletko testannut proffan kompuraa ylipäänsä aiemmin, siis kumpaa hyvänsä versiota? Jos SP miellyttää, niin älä tee, kuten minä, ja vaihda päittäin SP:tä forest greeniin. Ne on jotenkin hyvin erihenkisiä laitoksia muistikuvieni mukaan. Itse yhytin siis torilta joku vuosi sitten tarjouksen, jossa toivottiin SP:tä vaihdossa Forest Greeniin, ja ajattelin vaihtelun vuoksi kokeilla. En päässyt koskaan Forest Greenin kanssa sinuiksi, mutta se SP sitten meni sen siliän tien. Sen jälkeen olen soitellut ilman kompuraa. Ei olisi pitänyt korjata ehjää tuolloinkaan. :)
 
Tässähän ehti jo innostua, mutta tämä pisti taas jäitä hattuun. :D
 
Osaatko sanoa, miten nuo erosivat toisistaan? Mulla on ollut Wamplerin Ego (isompi), Keeleyn Plus ja joskus aikoinaan Maxonin CP-101. Ego oli jotenkin turhan hifi tai jotain, en siitä niin lämmennyt, vaikka erinomainen olikin. Keeley oli erinomainen boosteri (varsinkin hb-asennossa), mutta jotenkin vaan od:t toimivat itsellä paremmin säröjen boostamiseen ja SP toimi paremmin puhtailla, niin Keeleykin meni myyntiin. SP:ssä on jokin hieno juttu puhtaammilla soundeilla, kun efektiä on vähän maltillisemmin. Itse en hae mitään kantrisoundia tai muuten kovaa kompressiota.
 
Eipä tuo MP oikeastaan edes kiinnostaisi, ellei siinä olisi tuota sustain-ominaisuutta. Mutta tuoko se mitään lisäarvoa verrattuna blendiin ja maltilliseen kompression määrään.
 
Ps. ja oli mulla Friedmanin kompressori. Se oli mielestäni parempi särönä kuin kompurana ja varsin erinomainen overdrive olikin. Mutta itse kun tykkään säröistä vähemmän kompressoituna, niin sekin sai jatkaa matkaansa.

Ei muuta lisättävää kompressiokeskusteluun kuin se, että komppaan itsekin Keeleyn Compressor plussan käyttöä boosterina. Ja nimenomaan humbucker asetuksella. Aivan kertakaikkisen jumalallinen murina lähtee isolla levelillä jo valmiiksi rutussa olevaan Marshall -henkiseen vehkeeseen.

Laulava Kylätohtori: Tässähän ehti jo innostua, mutta tämä pisti taas jäitä hattuun. :D
 
Osaatko sanoa, miten nuo erosivat toisistaan? Mulla on ollut Wamplerin Ego (isompi), Keeleyn Plus ja joskus aikoinaan Maxonin CP-101. Ego oli jotenkin turhan hifi tai jotain, en siitä niin lämmennyt, vaikka erinomainen olikin. Keeley oli erinomainen boosteri (varsinkin hb-asennossa), mutta jotenkin vaan od:t toimivat itsellä paremmin säröjen boostamiseen ja SP toimi paremmin puhtailla, niin Keeleykin meni myyntiin. SP:ssä on jokin hieno juttu puhtaammilla soundeilla, kun efektiä on vähän maltillisemmin. Itse en hae mitään kantrisoundia tai muuten kovaa kompressiota.
 
Eipä tuo MP oikeastaan edes kiinnostaisi, ellei siinä olisi tuota sustain-ominaisuutta. Mutta tuoko se mitään lisäarvoa verrattuna blendiin ja maltilliseen kompression määrään.
 
Ps. ja oli mulla Friedmanin kompressori. Se oli mielestäni parempi särönä kuin kompurana ja varsin erinomainen overdrive olikin. Mutta itse kun tykkään säröistä vähemmän kompressoituna, niin sekin sai jatkaa matkaansa.
 
Mun mielestä toi sustain ominaisuus säilyttää paremmin atakin soundissa ja nostaa niitä äänen häntiä sieltä kuuluviin, kuin muut kokeilemani. Lisäksi tässä on mielestäni suht transparentti tuo EQ puoli. Esim, omassa setupissa Keeleyn kompura teki soundin matalille taajuuksille jotain, jonka takia lopulta lähti vaihtoon. Katsele toria jos sattuisi hyvään hintaan tulemaan pedaali vastaan. Tuo on kumminkin sellainen pedaali, että varmaan liikkuu, jos ei miellytä. Kompurat on vähän sellaisia, että niitä on vaikea demo videoista kuunnella tai keskustelupalstalla kuvailla, kun ne on niin paljon enemmän soittotatsi puolen hommia. Itse tykkään kovasti.

Laulava Kylätohtori: Tässähän ehti jo innostua, mutta tämä pisti taas jäitä hattuun. :D

Osaatko sanoa, miten nuo erosivat toisistaan? Mulla on ollut Wamplerin Ego (isompi), Keeleyn Plus ja joskus aikoinaan Maxonin CP-101. Ego oli jotenkin turhan hifi tai jotain, en siitä niin lämmennyt, vaikka erinomainen olikin. Keeley oli erinomainen boosteri (varsinkin hb-asennossa), mutta jotenkin vaan od:t toimivat itsellä paremmin säröjen boostamiseen ja SP toimi paremmin puhtailla, niin Keeleykin meni myyntiin. SP:ssä on jokin hieno juttu puhtaammilla soundeilla, kun efektiä on vähän maltillisemmin. Itse en hae mitään kantrisoundia tai muuten kovaa kompressiota.
 
Tätä tosiaan on vaikea sanallistaa, kuten yllä jo tuumattiin. Keskeinen huomioni kuitenkin muistaakseni oli, että MP:n vaikutus varsinkin soundiin oli hyvin erilainen, kuin SP:n. En sano että se oli huonompi; MP:n purkit on musta muutenkin sellaisia, että ne vaatii jotenkin enemmän ruuvausta kuin jotkut muut, mutta sitten kun saa ruuvit kohdilleen, on myös lopputulema omassa luokassaan. Ne on musta jotenkin enemmän soittimia kuin joidenkin muiden valmistajien plug in & play -ratkaisut. Näin ollen voi olla, että ajan kanssa olisin löytänyt forest greenistäkin itseä miellyttävät säädöt. Ehkä se ei lytännyt sitä soundia samalla lailla jotenkin niin pyöreästi kuin SP; että joo, sustainia ehkä tuli sen sustainin kanssa, mutta samalla siitä hävisi semmonen "klassinen" kompurointi. Soundi oli erilainen, tämä kai se on se, mikä viivan alle jää, ja se eri oli mulle huonompi eri.

Aika paljon tullut uusintapainoksia vanhoista pedaaleista pienillä modauksilla varustettuna. Kiinnostaako ketään?

petrip: Aika paljon tullut uusintapainoksia vanhoista pedaaleista pienillä modauksilla varustettuna. Kiinnostaako ketään?
 
Tuo pitää paikkansa, ja firma on ampunut itseään jalkaan tekemällä liian ison määrän pedaaleja. Selvästi foorumeilta huomaa, ettei ulkomaan väki ole enää yhtä innoissaan kuin 5 vuotta sitten. Liikaa samanlaisia ja ei aina ihan loppuun saakka mietittyjä tuotteita on tullut markkinoilla.
 
Lankesin sitten kuitenkin SuperBlackiin, vaikka olin päättänyt etten muutaman lievähkön pettymyksen jälkeen osta enää yhtään Proffan särötintä. Tällä kertaa Professori on kuitenkin osunut maaliin, ja saan käyttöön sellaisia soundeja joita en etukäteen omistanut. Monesti MP:n pedaaleissa on se vika, että niistä löytyy se yksi hyvä soundi pitkän säätämisen jälkeen. Sama säätö ei sitten toimi taas välttämättä ollenkaan toisella kitaralla, ja saa taas arvuutella mitä ilmaisut "body", "focus", "bias" yms. tarkoittikaan. SuperBlackin säädöt on ymmärrettävämpää kieltä ja se on helppokäyttöisin poljin, mitä olen tältä firmalta omistanut. Gain-säätö toimii uskottavan tuntuisesti koko säätöalueltaan, eikä siinä ole pelkkää yhtä sweet pottia.
 
Jos pitää keksiä jotain valitettavaa, niin pari asiaa tulee mieleen. Mainoksissa sanotaan, että pedaalissa on lisänä Sweet Honey Overdrive. Se ei pidä täysin paikkaansa, koska SuperBlackistä puuttuu Focus-namiska äänenvärin säätöön. Mikäli haluat käyttää pelkästään Sweet Honey Overdrive puolta pedaalista, niin käytössä on vain Volume ja Drive -säädöt. Toiseksi pedaali on toki laadukkaan näköinen ja tuntuinen, mutta ei se silti tee suunnittelullaan samaa vaikutusta kuin esim. Mesa Boogien pedaalit. Aiemmissa Proffissa mukana on ollut ohut vihkonen käyttöohjeena, nyt on pelkkä rypistynyt puolikas A4:stä. Hinnan noustessa myös mukana tulevaan tilpehööriin ja ylipäätään silmäkarkkiin tulisi panostaa enemmän.
 
Mad Professor hehkuttaa monesti tuotoksiaan sillä, että ne reagoi hyvin soittotatsiin ja volapotikan käyttöön. Ne ketkä on käyttäneet esim. The Onea tietävät ettei se aina ihan pidä paikkaansa. SuperBlackissä tämä puoli on kuitenkin kunnossa, ja hyvinkin vahvistinmaisesti pedaali reagoi kädenliikkeisiin. Ei kannata ajatella SuperBlackiä pelkästään säröpedaalina. Jos omistat vahvistimen kolkoilla puhtailla kuten 6505, niin tällä saa rikastutettua cleanejä oikein huomattavasti. Tietysti hienoimmat soundit tehdään valmiiksi hyvälle pohjalle kuten demoissa, joissa on taustalla Fenderin tai Mad Professorin omat nupit vielä reverb lisättynä. Silloin hyvä soundi tuskin tulee kenellekään yllätyksenä ja pedaali on enemmän mauste, mutta Peaveyn kanssa SB onnistui yllättämään totaalisesti. Tietenkään en 6505 mielessä pedaalia hankkinut, vaan tarkoituksena oli testata kuinka paljon SB on oikeasti "Fender-in-a-box". Kyllä tästä keeper tulee, ja en ole näin paljoa mistään pedaalista tykännyt ensi alkuun paitsi Mesan Flux-Fivesta.

Mulla on ollut Super Black tämän korona ajan hot rod deluxen effects loopissa opetus- ja nauhotus hommissa. Toimii tavallaan hyventimenä, attenuatorina ja nopeana äänensävyn säätimenä tuossa työpöydällä. Siirtynee normaalin elämän palatessa lautaan, ja on kyllä hyvän kuuloinen myös vahvistimen edessä.

The Jack: Tuo pitää paikkansa, ja firma on ampunut itseään jalkaan tekemällä liian ison määrän pedaaleja. Selvästi foorumeilta huomaa, ettei ulkomaan väki ole enää yhtä innoissaan kuin 5 vuotta sitten. Liikaa samanlaisia ja ei aina ihan loppuun saakka mietittyjä tuotteita on tullut markkinoilla.
 
Käväisinpä katsomassa firman sivulla ja yllätyin huomatessani, miten monen pedaalin tuotanto on jo loppunut. Joukossa oli minulle muutama yllätyskin. Ainakin seuraavat ovat "discontinued":
 
PCB
- Blueberry Overdrive Delay
- Electric Blue Chorus
- Golden Cello
- Kosmoz
- Little Green Wonder
- Little Tweedy Drive
- Mighty Red Distortion
- "1"
- Simble Overdrive
- Sweet Honey Overdrive Deluxe
 
HAND WIRED
- Forest Green Compressor
- Sky Blue Overdrive
- Snow White Autowah
- Snow White Bass Autowah (merkitty "a few left!!" eli ilmeisesti tämäkin käytännössä "discontinued")
 
SPESIAALIT (poimin vain kaksi kiinnostavina, jotka kumpikin hand wired ja ovat selkeästi omat tuotteensa)
- Albert's Overdrive (merkitty "sold out"; 300 näitä kai tehtiin, joista 100 sinistä ja 200 punaista)
- High Output Fuzz32 (tämän tuote-esittelyä ei löydy fiman sivuilta lainkaan; 96 piti tulla, josta 32 sinistä, 32 punaista ja 32 turkoosia)
 
Seuravien lisääminen ostokoriin ei ollut nyt mahdollista (mikä merkinnee/voi merkitä uuden erän odottelua):
 
PCB
- Double moon
- Twimble
 
HAND WIRED
- Sweet Honey Overdrive
 
***
 
Omasta mielestäni Mad Professorin tuotteet ovat yleensä olleet laadukkaita, hyväsoundisia ja helppokäyttöisiä, mutta harvoin niitä monipuolisimpia. Pedaalimarkkinoilla, varsinkin digitaalipuolella, suunta vain näyttää olevan yhä enemmän ja enemmän säädettäviin pedaalehin. Kokonaisuutena Mad Professor edustaa perinteistä koulukuntaa, joka viehättää toisia. Jotkut varmasti näkevät ne hiukan pappamalleina, mutta toisaalta papoilla on rahaa. :) Perinteisistä valtamerkeistä MXR on pysynyt aika samalla linjalla sekä käytettävyydeltään, ominaisuuksiltaan että visuaalisesti. Putiikkivalmistajia taas riittää joka suuntaan. Näen aika paljon samaa Mad Professorin ja Wamplerin välillä. Joku Fulltone taas on ehkä kaikkein johdonmukaisimmin pysynyt vanhojen klassikoiden toisintamisessa ja kehittämisessä. Joku Chase Bliss esimerkiksi taas kulkee aivan toisessa ääripäässä... tai no, ovathan nekin kuitenkin signaalitieltään analogisia...

Pinewood: Käväisinpä katsomassa firman sivulla ja yllätyin huomatessani, miten monen pedaalin tuotanto on jo loppunut. Joukossa oli minulle muutama yllätyskin. Ainakin seuraavat ovat "discontinued":
 
PCB
- Blueberry Overdrive Delay
- Electric Blue Chorus
- Golden Cello
- Kosmoz
- Little Green Wonder
- Little Tweedy Drive
- Mighty Red Distortion
- "1"
- Simble Overdrive
- Sweet Honey Overdrive Deluxe

 
Lisää lopetettujen listalle:
DOUBLE MOON
LOUD'N PROUD
SUPREME
DUAL BLUE DELAY
TWIMBLE

petrip: Lisää lopetettujen listalle:
DOUBLE MOON
LOUD'N PROUD
SUPREME
DUAL BLUE DELAY
TWIMBLE
 
Tämän jälkeen mallisto alkaa olla aika suppea. Sekin on mielenkiintoista, että lopetettujen listalla on myös miltei kaikki viimeisimmät mallit. Saa nähdä, onko sieltä tulossa uudistunut (vähintään "face lift") tai jopa ihan uusi ja mullistava pedaalimallisto - vai ajetaanko koko toimintaa alas.
 
Pikku hiljaa alkaa kaikki proffat olla keröilykappaleita.