Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: No 4-5 kiloa on aika iso haarukka. Kilogramma on kitaran painossa paljon. Nelikiloinen on mallista riippuen siedettävä, viisikiloinen taas aivan mahdoton.

 
No, tuo on karvan alle viiskiloinen ja vallan hyvä..vaikkei olekaan standard. Rakenne kuitenkin aika lailla samoissa.
 
https://lehmo.com/fox/lataamo/AR%20300%20Brass%20Beauty.jpg

hallu: Toi on kyllä upea soitin. Onhan tossa kannessa aika röyhkeän paljon messinkiä potikannupeissa plektrasuojassa ja onko tuo kaularaudan lätkäkin messinkiä? :-D
 
Ja suukin on messingillä, kun tuota soittaa.. :)

fox: No, tuo on karvan alle viiskiloinen ja vallan hyvä..vaikkei olekaan standard. Rakenne kuitenkin aika lailla samoissa.
 
https://lehmo.com/fox/lataamo/AR%20300%20Brass%20Beauty.jpg
 
Hienohan se on kuin mikä, mutta painonsa takia joutuisin skippaamaan.
Mulla oli Gibson Les Paul Custom vuodelta '89 ja se sai jatkaa matkaansa yhdestä ainoasta syystä: 4,9 kilon paino. Se on minusta liikaa kevennysporatulle kitaralle, tai no, kitaralle ylipäätään.

Jucciz: Hienohan se on kuin mikä, mutta painonsa takia joutuisin skippaamaan.
Mulla oli Gibson Les Paul Custom vuodelta '89 ja se sai jatkaa matkaansa yhdestä ainoasta syystä: 4,9 kilon paino. Se on minusta liikaa kevennysporatulle kitaralle, tai no, kitaralle ylipäätään.
 
Mä ymmärrän hyvin että liika on liikaa ja vaikka itse olen iso ja roteva ukko, niin kyllä mäkin olen kitarahihnat vaihtanut leveisiin jo aikapäiviä sitten. Taisi olla mulla viimeisin toi bajatele joka oli jotain 3,3kg jonka kanssa käytin vielä kapeaa hihnaa.

fox: No, tuo on karvan alle viiskiloinen ja vallan hyvä..vaikkei olekaan standard. Rakenne kuitenkin aika lailla samoissa.
 
https://lehmo.com/fox/lataamo/AR%20300%20Brass%20Beauty.jpg
 
On kyllä mainio soitin tuollainen Ibanez Artist. Alkuvuodesta kävin soittelemassa tuollaisella, jossa oli tähdenmuotoiset otelauta merkinnät. Olisiko ollut joku 70's loppupuolen malli...??
Hyviä soittimia. Painohan tolla oli toki huomattavasti enempi, kuin omassa japanin Tokai ls85 lespassa, joka ei edes mitenkään painava.

hallu: Toi on kyllä upea soitin. Onhan tossa kannessa aika röyhkeän paljon messinkiä potikannupeissa plektrasuojassa ja onko tuo kaularaudan lätkäkin messinkiä? :-D
 
Ei tuo malli turhaan oo "Brass Beauty".. Satula ja kaularaudan lätkä messinkiä, sitten noissahan on vakiona Gibraltar-tallan alla sustainblokki (messinkiä toki). ;)
Kyllähän noita messinki-virityspaloja aikoinaan Gibsoneihinkin laitettiin, siis tyyliin potikannupit, kaularaudan levy, mikkiswitchin aluslevy (se "rythm-treble"), jakkilevy ja tietty tallan saattoi vaihtaa vaikka Double Eaglen messinkiseen jämerämpään tallasysteemiin..
Olihan ihan tehtaalaisena Gibsonilla joissain malleissa tallan kansiholkkeina nimellä "Sustain Sisters" sellaset ylikoon messinkiholkit. Oi, se oli sitä "messinkiaikaa" se. 8)
Soittimien painosta ei silloin pidetty puheita..

Stone: On kyllä mainio soitin tuollainen Ibanez Artist. Alkuvuodesta kävin soittelemassa tuollaisella, jossa oli tähdenmuotoiset otelauta merkinnät. Olisiko ollut joku 1977 tai 78 vuosimalli. Hyviä soittimia. Painiohan tolla oli toki huomattavasti enempi, kuin omalla japanin Tokai ls85 lespalla.
 
Ne oli niitä ensimmäisiä Artisteja, joissa oli siihen otelaudan helmiäisblokkiin leikattu tähti siihen keskelle. Vuosimalli oli pikkusen vanhempi, 1974-76. Pulttikaulaisia olivat, paitsi 2615.
Sinänsä metka juttu noitten "myöhempien" Artist-mallien kanssa, että Suomessa jotkut mallit oli ovh:n osalta kalliimpia kitaroita kuin vaikka Gibsonin LP Deluxe..

- nothing---

fox: Ne oli niitä ensimmäisiä Artisteja, joissa oli siihen otelaudan helmiäisblokkiin leikattu tähti siihen keskelle. Vuosimalli oli pikkusen vanhempi, 1974-76. Pulttikaulaisia olivat, paitsi 2615.
Sinänsä metka juttu noitten "myöhempien" Artist-mallien kanssa, että Suomessa jotkut mallit oli ovh:n osalta kalliimpia kitaroita kuin vaikka Gibsonin LP Deluxe..
 
Kiitos tarkennuksesta!
Sitä en muista oliko kyseessä pulttikaula malli, mutta mutu tuntumalta sanoisin sen olleen liimakaula millä soittelin. Jokatapauksessa kyllä kelpaisi ko. kitara ;)

Menee hieman ohi otsikosta, mutta kun Ibanezit täällä esiin nostettiin, niin kyllähän se aina välillä on kummitellut mielessä, että kun tuosta John Scofieldistä niin kovasti tykkän, niin Ibanezin AS-200 ois kyllä ehkä vielä joskus kiva omistaa - ja tietenkin jos sen sais vielä vuodelta '81, kun niitä silloin tiemmä on tehtykin, oishan siinä vaikka nelikymppissynttärilahjaa... no, aika näyttää.

Jucciz: Menee hieman ohi otsikosta, mutta kun Ibanezit täällä esiin nostettiin, niin kyllähän se aina välillä on kummitellut mielessä, että kun tuosta John Scofieldistä niin kovasti tykkän, niin Ibanezin AS-200 ois kyllä ehkä vielä joskus kiva omistaa - ja tietenkin jos sen sais vielä vuodelta '81, kun niitä silloin tiemmä on tehtykin, oishan siinä vaikka nelikymppissynttärilahjaa... no, aika näyttää.
 
Mä diggailen myös Scofieldia todellakin ja jos oikein tarkkaan muistelen, niin taisin löytää hänet juurikin sinun ansioistasi, mistä haluan esittää tässä julkisen kiitoksen sinulle. Joskus vuosia sitten taisit jossakin keskustelussa nimetä aikamme merkittävimmiksi kitaristeiksi (tai jazzkitaristeiksi, jos asialla edes mitään eroa on) John Scofieldin, Bill Frisellin..... ja kuka se kolmas oli? olisko ollut joku Pat Methney tjsp. Joka tapauksessa tuosta postauksesta innostuin näihin herroihin perehtymään ja elämäni on ollut ansioistasi rikkaampaa ja parempaa.
 
Ibanez AS200 olis kyl magee, mutta alkaa kitaroita oleen liikaa eikä noita ainakaan mnetin torilla ihan alvariinsa pyöri. Toisaalta mulla on väikkynyt mielessä myös se vaihtoehto, että hankkiutuisin eroon kaikista kepeistä ja laittaisin sen kunnollisen Gibsonin ja mun kitarat olis sitten siinä yhdessä. Mutta ei pidä hättäillä ja Johnia voi diggailla vaikka ei Ibanezia omistaisikaan.

On se liikaa. Aivan liikaa.
Itselleni 4,5 kg on jo liikaa. Itselläni yksi ostoperuste Les Paulille on se, että se on alle 4,2 kg. Tulee soitettua sen verran paljon, että niska/hartiaseutu jumittuu helpommin painavalla kitaroilla vaikka venyttelee ja jumppaa niitä.
 
Jucciz: Hienohan se on kuin mikä, mutta painonsa takia joutuisin skippaamaan.
Mulla oli Gibson Les Paul Custom vuodelta '89 ja se sai jatkaa matkaansa yhdestä ainoasta syystä: 4,9 kilon paino. Se on minusta liikaa kevennysporatulle kitaralle, tai no, kitaralle ylipäätään.

Mulla on ollut useampi Les Paul, muutama Custom Shop ja muutama Standard/Traditional. Painoa on ollut kitaroilla 3,7-4,5 välillä. CS:t ovat olleet umpipuuta ja Stanut perinteisesti kevennettyvä, eli reitettyjä. Jokainen kitara on ollut yksilönsä eikä mikään ole ollut täysi "tumppu". Kevyt kitara antaa etulyöntiaseman jos harkitsee Bigsbyä.
 
Itse en ole huomannut täysipuisen ja reitetyn rungon soinnissa eroa. Sointiin vaikuttaa tietysti kitaran säädöt ja etenkin sähkökitarassa valitut mikit :)
 
Nyt viikonloppuna tein kaupat 2015 vuoden Es-Les Paulista joka on siis Les Paulin muotoon tehty puoliakustinen. Painoa on vain noin 2,6 kg ja sointi on tässä omanlaisensa, mutta se on toinen tarina. Harmi kun ei talous ole kestänyt pitämään kaikkia soittimia.
 
Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään, viestini ei tainnut liittyä otsikkoon millään tavalla :D

Vilpur1: Nyt viikonloppuna tein kaupat 2015 vuoden Es-Les Paulista joka on siis Les Paulin muotoon tehty puoliakustinen. Painoa on vain noin 2,6 kg ja sointi on tässä omanlaisensa, mutta se on toinen tarina. Harmi kun ei talous ole kestänyt pitämään kaikkia soittimia.
 
Joskus kokeilin Kitarapajalla tuollaista ja siinä oli kyllä oma jännä soundinsa. Jopa tiettyjä straton vivahteitakin olin kuulevinani. Eipä ainakaan se ollut mikään pienikokoinen ES.
 
e. Jännä = hieno ja erinomainen

Laulava Kylätohtori: Joskus kokeilin Kitarapajalla tuollaista ja siinä oli kyllä oma jännä soundinsa. Jopa tiettyjä straton vivahteitakin olin kuulevinani. Eipä ainakaan se ollut mikään pienikokoinen ES.
 
e. Jännä = hieno ja erinomainen
 
Joo, tää on aika omaperäisellä soundilla varustettu kitara. Tykkään oikein kovasti.

Jucciz: Hienohan se on kuin mikä, mutta painonsa takia joutuisin skippaamaan.
Mulla oli Gibson Les Paul Custom vuodelta '89 ja se sai jatkaa matkaansa yhdestä ainoasta syystä: 4,9 kilon paino. Se on minusta liikaa kevennysporatulle kitaralle, tai no, kitaralle ylipäätään.
 
Punnitsin minuutti sitten matkalaukku vaaalla oman 89 Les Paul Customini. Tasan 4,0kg

joku muu sikko: Punnitsin minuutti sitten matkalaukku vaaalla oman 89 Les Paul Customini. Tasan 4,0kg
 
Customin kuuluu painaa _paljon_ Lester Polfussin itsensä vaatimuksesta. "Huono" Custom.

p130: Customin kuuluu painaa _paljon_ Lester Polfussin itsensä vaatimuksesta. "Huono" Custom.
 
Puinen "ratakisko" eikös se niin ole. Tuli mieleeni sellainen juttu, että jos kaksi samanlaista ja saman kokoista kitaraa ovat eri painoisia, niin eikös siinä painavammassa ole enemmän puuta? niinkö tiiviimpi jolloin massa kasvaa ja kevyemmässähän on silloin kaiken järjen mukaan vähemmän puuta? vai onko ne jotenkin eri materiaalia tai koostumukseltaan erilaisia, joka selittää painoeron?

hallu: Puinen "ratakisko" eikös se niin ole. Tuli mieleeni sellainen juttu, että jos kaksi samanlaista ja saman kokoista kitaraa ovat eri painoisia, niin eikös siinä painavammassa ole enemmän puuta? niinkö tiiviimpi jolloin massa kasvaa ja kevyemmässähän on silloin kaiken järjen mukaan vähemmän puuta? vai onko ne jotenkin eri materiaalia tai koostumukseltaan erilaisia, joka selittää painoeron?
 
Kait se toinen voi olla kuivempikin ja siksi kevyempi.
 
Mutta myös (saman) puulajin tiheyskin hieman vaihtelee.