Kitarat: kitarakamat ›

Joo.. Tässä olisi kesän aikana tarkoitus uusi kitara ostella.
Lähinnä B.C. Richin Warlockeja ja Ibanezeja on tullut kateltua, ja haluaisin että kertoisitte omia kokemuksia/suosituksia jne. Toki muitakin saa esitellä.
Hintahaarukka 300-450, korkeintaan 500.
Ja raskaamman puoleista musiikkia tulee soiteltua.

Hehee, pian Vasara tulee.

Hehee, pian Vasara tulee.
 
Totta.
 
Minulla on Richin NJ-sarjan seitsemän kielinen warlock myynnissä. Osta pois. Hintavaatimuksesikin on juuri sopiva. Laita pikaviestiä tai emailia jos kiinnostaa.

ESPiäkin voisi varmaankin miettiä, ellei niistä mitään kauheita vittuuntumisen aiheitä löydy. Suositelkaa jotain :p

ESPiäkin voisi varmaankin miettiä, ellei niistä mitään kauheita vittuuntumisen aiheitä löydy. Suositelkaa jotain :p
 
En suosittele ESPin halvempia floikallisia malleja. Se lisenssifloikka on meinaan ihan arsesta. Päänsärkyjä luvassa.
Muuten ihan kelpo pelejä. Kiinteätallaisia malleja voin suositella. H, EC tai Viper, riippuen siitä mitä haet.

Nyt olis puolitutulla kaupan Jacksonin DK2.
Jos jollain kokemusta olisi niin ottasin mielelläni vastaan. Netistä ei pahemmin löytynyt tietoja.

Ylös varalta.

Kovasti ovat Jackson/Charvel-foorumin tyypit tuosta DK2:sta tykänneet. Bang for the buck, sanovat.

Voin suositella kyllä tätä mun uutta kitaraa ihan hyvällä omallatunnolla eli ESP MH 250 NT. Ei ole floikkaa, EMG:n passiivit vakiona (tosi hyvät mikit), kaula ja kielet läpi rungon. Kaikin puolin loistava kitara. Tosi mukava soittaa, paljon mukavampi kuin ennen omistamani Ibanez RG 370.
 
Tässä vielä linkki Thomannilta: http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-169740.html
Itse tosin ostin suomesta ja niin suosittelen tekemäänkin.

Krhm.. Floikka? Jos saisin (taas) termiselvennystä.. =)

Krhm.. Floikka? Jos saisin (taas) termiselvennystä.. =)
 
Floyd Rose -tyyppinen talla, eli talla, joka "kelluu" kielien ja jousien varassa tasapainossa. Kammella painettaessa saadaan aikaan äänen madaltumista, ja kampea nostettaessa (ja kielten kiristyessä) ääni nousee. Äärimmäisen vittumainen säätää, etenkin aloittelijoille (kuten allekirjoittanut).
 
Ks. esim suurin osa Ibanezin RG-mallistosta.
 
Edit: esim: http://www.planet-guitar.net/knowhow/tipp_02/feinstimmer.jpg
ja http://koti.mbnet.fi/grim/kitara/FR_tremlock.jpg

Toivottavasti floikka ei aiheuta kovin pahaa päänvaivaa, jos floikallinen kitara tulee hankittua.

Toivottavasti floikka ei aiheuta kovin pahaa päänvaivaa, jos floikallinen kitara tulee hankittua.
 
Jos ei ole tarvetta kampityöskentelyyn, ei kannata ostaa floikallista kitaraa. Jos taasen tuntee, että syöksypommitukset ja muut vetkutukset ovat oma juttu, on floikka oiva kapine. Aina kannattaa katsoa, että floikka on laadukas, halvoista versioista ei saa kuin hiuspohjan ärtymystä.
 
Eli tarpeen mukaan, siis.
 
JuSu
 
***mainos ***
 
Ja tuossa siis olisi hyvä ja laadukas floikkakeppi hintahaarukassasi:
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=27262

Älä ota kesäkitaraa – älä jätä kesäkitaraa.
 
”Mökille voitaisiin ottaa vaikka kesäksi kitara, saisivat lapsetkin paijata ja soitella sitä. Eihän sitä tarvitse sieltä mukaan kaupunkiin ottaa, pärjäähän se siellä itse...” ja eikun selaamaan ”annetaan” ilmoituksia netistä tai sanomalehdestä.
 
Valitettavasti osalla vanhempia on vielä tuon tyyppisiä ajatuksia kitarasta ja sen omistamisesta. Samalla näytetään lapsille huonoa esimerkkiä siitä, että soitin voidaan ottaa äkkinäisestä mielijohteesta ja jättää se omiin oloihinsa kun ”lelu” ei enää kiinnostakaan tai on aika lähteä takaisin kaupunkiin.
 
Tähän epäkohtaan haluamme kiinnittää huomiota toukokuun puolivälissä alkaneella ”Kesäkitarakampanjalla”, jonka julisteet ovat jaossa yhdistyksiemme nettisivuilla. Keväällä tai alkukesästä otettu kitara on tietysti mukava leikkikaveri ja voihan sillä soittaa radiosta kuultuja kesähittejäkin. Loppukesällä kitara on jo rutinoitunut luonnossa eläjä ja etsii omat biisinsä, niinkö?
 
Syksyllä jo ihmisiin tottunut kitara jää mökin läheisyyteen odottamaan tuttujen ihmisten paluuta ja kärsii nälkää. Kylmien tullessa se yrittää epätoivoisesti etsiä itselleen lämmintä paikkaa ja uudet kieletkään eivät olisi pahitteeksi. Tilanne on toivoton ja vain muutama kesäkitara selviää ensimmäisestä talvestaan hengissä. Villiintyneenä ja ilman koteloa se saattaa tehdä muiden kodittomien kitaroiden kanssa lisää jälkeläisiä. Nämä kodittomat, villiintyneet kitarat aiheuttavat luonnossa tuhoa basisteille ja muille pieneläimille sekä lisäävät kitaravihaa.
 
Tosiasiassa kitara tarvitsee kodin: se ei pärjää Suomen luonnossa eikä se sinne kuulukaan. Kitara elää yleensä yli kymmenvuotiaaksi ja sen ottaminen vaatii sen tarpeista ja soitannosta huolehtivan omistajan. Se on, kuten muutkin lemmikit, osa perhettä ja parhaiten opettaa lapsille vastuuta huolehtimalla kitaran kunnosta ja säädöistä. Kitaraan kannattaa vaihtaa kielet viimeistään vuoden ikäisenä jolloin välttyy tahmalta tai riitasoinnuilta ja epätoivotuilta vireongelmilta.
 
Soittimen hylkääminen on laissa kielletty!

Älä ota kesäkitaraa – älä jätä kesäkitaraa.
 
”Mökille voitaisiin ottaa vaikka kesäksi kitara, saisivat lapsetkin paijata ja soitella sitä. Eihän sitä tarvitse sieltä mukaan kaupunkiin ottaa, pärjäähän se siellä itse...” ja eikun selaamaan ”annetaan” ilmoituksia netistä tai sanomalehdestä.
 
Valitettavasti osalla vanhempia on vielä tuon tyyppisiä ajatuksia kitarasta ja sen omistamisesta. Samalla näytetään lapsille huonoa esimerkkiä siitä, että soitin voidaan ottaa äkkinäisestä mielijohteesta ja jättää se omiin oloihinsa kun ”lelu” ei enää kiinnostakaan tai on aika lähteä takaisin kaupunkiin.
 
Tähän epäkohtaan haluamme kiinnittää huomiota toukokuun puolivälissä alkaneella ”Kesäkitarakampanjalla”, jonka julisteet ovat jaossa yhdistyksiemme nettisivuilla. Keväällä tai alkukesästä otettu kitara on tietysti mukava leikkikaveri ja voihan sillä soittaa radiosta kuultuja kesähittejäkin. Loppukesällä kitara on jo rutinoitunut luonnossa eläjä ja etsii omat biisinsä, niinkö?
 
Syksyllä jo ihmisiin tottunut kitara jää mökin läheisyyteen odottamaan tuttujen ihmisten paluuta ja kärsii nälkää. Kylmien tullessa se yrittää epätoivoisesti etsiä itselleen lämmintä paikkaa ja uudet kieletkään eivät olisi pahitteeksi. Tilanne on toivoton ja vain muutama kesäkitara selviää ensimmäisestä talvestaan hengissä. Villiintyneenä ja ilman koteloa se saattaa tehdä muiden kodittomien kitaroiden kanssa lisää jälkeläisiä. Nämä kodittomat, villiintyneet kitarat aiheuttavat luonnossa tuhoa basisteille ja muille pieneläimille sekä lisäävät kitaravihaa.
 
Tosiasiassa kitara tarvitsee kodin: se ei pärjää Suomen luonnossa eikä se sinne kuulukaan. Kitara elää yleensä yli kymmenvuotiaaksi ja sen ottaminen vaatii sen tarpeista ja soitannosta huolehtivan omistajan. Se on, kuten muutkin lemmikit, osa perhettä ja parhaiten opettaa lapsille vastuuta huolehtimalla kitaran kunnosta ja säädöistä. Kitaraan kannattaa vaihtaa kielet viimeistään vuoden ikäisenä jolloin välttyy tahmalta tai riitasoinnuilta ja epätoivotuilta vireongelmilta.
 
Soittimen hylkääminen on laissa kielletty!
 
Näinhän se menee, auttoi paljon.
Ostankin huuliharpun.