Musiikkibisnes ›

En tiedä osaanko vastata kattavasti, mutta pari pointtia tulee mieleen.
 
Ensiksi, jos julkaisee levyjä fyysisinä ääntteinä ja tekee niistä ääniteilmoituksen Gramexille, niin siinä vaiheessa pitää aina duunata siihen levyyn äänitekohtainen koodi (siis ei ISRC -koodi, se on eri juttu). Levy-yhtiöllä se on yleensä sellainen että siihen jotenkin intrgroituu se levy-yhtiön (levymerkin) nimi. Ja se alku on aina sama, lopussa on sitten juokseva numero. Ja kun omakustannetuottajakin sellaisen koodin joutuu kehittämään, niin siitähän helposti tulee sit myös sen levymerkin nimi. En mä tiedä onko pakko tehdä näin ... kait sitä vois vaan laittaa siihen koodin alkuun aina jonkun kqwr .. tai jotain .. eikä ikinä käyttäis sitä missään muualla. Mut aika luontevaa on antaa tätä koodailuakin varten levymerkille nimi. Ja tietty tätä levymerkin nimeä kandee sit käyttää digijakelussakin.
 
Toinen pointti on semmonen abstratktimpi .. tai fiilisjuttu. Jos kerran harjoittaa levyjen julkaisemista, niin voihan ne on omat julkaisut koota yhden nimen alle. Onko se sitten pömpöösiä, niin kuin vähän kysymyksessäsi viittasit .. emmä tiedä. Voihan se olla ihan kliffaakin ja semmosta ihan tervettä ylpeyttä. "Tää on meidän juttu", tiätsä.
 
Mä itse julkaisin ensimmäisen omakustanteeni vuonna 2004, ja annoin hetken mielijohteesta omalle levymerkilleni nimen Jabelius Records. Ja mun kaveri teki hienon logon :) Sillä mennään edelleenkin. On mulla välilllä ollut levydiili isommankin yhtiön kanssa, mutta kaikki omat julkaisut on nyt ton merkin alla, ja ne myös löytyy kaikkialta tolla merkillä. Gramexista, Spotifyistä yms. tietokannoista. Ja mun mielestä on hyvä että löytyvät .. se on niiq leima, joka aina kertoo että tää on mun levymerkin kamaa.
 
Anteeksi pitkä höpinä. Mutta mietin samaa joskus silloin 16 vuotta sitten.