Koskettimet ›

Kun alkaa uutta kappaletta opettelemaan, niin olisko oppimisen kannalta ajatusta opetella sitä/se soittamaan siten, että sen voisi soittaa katsomatta koskettimiin?
Tietenkin alussa katsotaan tarkasti, mihin sormen täytyy osua, mutta myöhemmin kun soitto automatioituu, niin olisko ideaa sitten jatko-opetella sitä siten, ettei enää katsoisi koskettimia?

Mun piano-ope sanoi aikanaan, että kun nuotit on edessä, niin silloin katsotaan niitä, ei sormia. Sitä neuvoa yritän noudattaa. Vähin erin oppii jollain tasolla aistimaan, missä koskettimet on ja millä sormella milloinkin tökkää. Sormitus on hyvä miettiä ja pitäytyä aina siinä samassa, se auttaa merkittävästi. Myös mustien koskettimien avulla voi suunnistaa ainakin hiukan.
 
Mutta juu, lyhyesti: mieti sormitus kuntoon, pitäydy siinä samassa ja katse nuotteihin, niin hyvää tulee.
 
Ps. Ja vaikka tätä ei kysyttykään, niin molemmilla käsillä heti alusta lähtien. Voi tuntua mahdottomalta, mutta ei sitä ole kun treenailee. Kaiken kaikkiaan pianon soiton opettelu on vuosien projekti. Sillä tavalla asiaan kannattaa suhtautua.

Olen melko aloittelija, lähinnä kiippareilla soitellut. Ajattelin yrittää opetella soittamaan Kuutamosonaatin. On noin 6 minuuttia pitkä kappale, joka elää ja etenee koko ajan vaihtelevasti. Harrastajatason soittajalle mielestäni vaikeahko, mutta ei kait ylivoimainen.

Sanoisin, että aluksi on tärkeintä saada tasaisella, TARPEEKSI HITAALLA TEMPOLLA oikeat nuotit soitettua. Katsoit sitten oikeeta, vasenta kättä tai nuotteja. Myöhemmin kannattaa kyllä pystyä soittamaan käsiä katsomatta. Ääntä ei kuule silmillä, ja hyvän kuuloista soittoahan tuossa haetaan?
 
Aluksi on siis aivan sama mihin katsot, jos vain pystyt soittamaan kaikki osat hitaasti läpi. Kunhan et myöhemmin ole riippuvainen siitä käsien katselusta.

En tiedä soitetaanko kiipparia jotenkin eri tavalla kun vaikka pianoa, mutta tuossa minun opettajalta saaman ohjeen idea on tämä: Jossain vaiheessa pianistin tavoitteena voi olla prima vista ja silloin ei voi katsella sinne tänne, vaan nimenomaan niitä nuotteja. Niitä sitten soittotilanteessa luetaan vähän etukenossa niin, että silmä lukee esimerkiksi jo seuraavaa tahtia kun sormet vasta tapailevat edellistä. Tässä tilanteessa ei voi tsiikailla nätei tytöi. Tietysti näiden ohjeiden tarkoitus on opettaa oppilas rakentamaan perusta, jolle voi rakentaa erilaisia esitystapoja ja niin edelleen. Pohjat pitää kuitenkin olla kunnossa.
 
Itse lisäisin vielä, että jos olet aivan alussa nuottiluvussa ja soittamisessa, niin unohda metronomit ja temmot. Etsit vain sitkeästi oikeaa tapaa rakentaa omaa perustaa. Tempoon voit panostaa siinä vaiheessa, kun Kuutamosonaatin ensimmäiset tahdit alkaa jotenkuten mennä. Muuten turhaudut.
 
Lisäksi haluan vielä korostaa, että minä puhun nyt siis pianon soitosta perustuen nuotteihin. Vapaista säestyksistä ja muista hienoista kotkotuksista en tiedä mitään.
 
Niin se sonaatti. Kuutamosonaatti on varmasti ihan hyvä treenikappale alkuun. Helppo se ei ole ja mitä olen ymmärtänyt, niin sitä ei nyt ihan heti alkuun oppilaalle harjoituskappaleeksi annettaisikaan, mutta voihan sitä yrittää. On myös paljon muita tämän tyylisiä, mutta helpompia kappaleita pianolle. Jos on aivan aloittelija, niin Beethovenin lisäksi voisi ajatella kokeilevansa vaikka Amazing Grace https://www.youtube.com/watch?v=XWERZOw3HaQ&t=30s

Iiwana-80: En tiedä soitetaanko kiipparia jotenkin eri tavalla kun vaikka pianoa..
 
Niin se sonaatti. Kuutamosonaatti on varmasti ihan hyvä treenikappale alkuun. Helppo se ei ole ja mitä olen ymmärtänyt..
 
Kiipparin koskettimisto on huomattavasti "löysempi" ja kevyemmin soitettava, kuin pianon. Kun kiipparista siirtyy pianoon, niin aluksi on kyllä työtä oppia uuteen tatsiin.
 
Kuutamosonaatti on pitkä ja monimutkainen mutta ei vaadi suurta nopeutta, joten kohdallani sen antama haaste on sopiva. Vaatii paljon keskittymistä myös ilmaisuvoimaan, kuten kaikki - erityisesti herkät kappaleet.
 
Mitä mieltä olette Baschin Air-kappaleen soittamisesta? Taitaa olla haasteena Pianosonaatin tasoa?

faq1: Kiipparin koskettimisto on huomattavasti "löysempi" ja kevyemmin soitettava, kuin pianon. Kun kiipparista siirtyy pianoon, niin aluksi on kyllä työtä oppia uuteen tatsiin.
 
Kosketintuntuma on varmaan kevyempi, mutta muuten voi varmaan verrata aika pitkälti pianoon. Kun siis puhutaan siitä, mihin katse tulisi suunnata kun opettelee kappaletta. Olen sitä ikäluokkaa, että meille opetettiin koulussa konekirjoitusta, jossa kirjoitettiin ihan mekaanisella kirjoituskoneella. Koneen näppäimistö oli peitetty niin, että sitä ei nähnyt ja luokan edessä oli iso taulu, johon näppäimistö oli kuvattu ja jossa oli eri väreillä eri sormilla lyötävät koskettimet. Materiaalina käytettiin alkuun erilaisia kirjainyhdistelmiä vaikka tyyliin: asas adad afaf aqaq awaw jne. Vastasi siis vähän pianistin sormiharjoituksia tai rumpaleiden rudimentteja. Silloin opin kirjoittamaan 10 sormisysteemillä, jolla kirjoitan edelleen. Tällä tarkoitan, että ei ole ollenkaan yhden tekevää miten opettelet soittamaan pianoa. Kun kappaleen osaa ulkoa, voi katsella mihin haluaa.
 
Katselin Bachin Airin nuotteja ja äkkivilkaisulla näyttäisi omassa silmässä, että se on kyllä seuraavan vuosikurssin materiaalia. Siinä on pitkiä nuotteja ja samaan aikaan samalle kädelle lyhyitä, jopa 16 osia. Myös vasemmalle kädelle löytyy samaan aikaan omaa ohjelmaansa. Voihan sitä kokeilla vaikka vain 12 ensimmäistä tahtia, niin saa vähän tuntumaa meneekö yli hilseen.
 
Näitä nuotteja tsiikailin https://musescore.com/user/18625336/scores/3722131

faq1: Kiipparin koskettimisto on huomattavasti "löysempi" ja kevyemmin soitettava, kuin pianon. Kun kiipparista siirtyy pianoon, niin aluksi on kyllä työtä oppia uuteen tatsiin.
 
Selviä eroja on, joten ei pidä valita raskastatsista sähköpianoa.

Prophet: Selviä eroja on, joten ei pidä valita raskastatsista sähköpianoa.
 
Joskus muutama vuosi sitten tsekattiin kaverin kanssa Treen musakauppojen kaikki stagepianot ja työasemat joissa oli painotetut koskettimet. Jos ottaa ääripäät niin täyspitkässä Yamahassa oli jäykin tuntuma, Nordin sen aikaisessa pianossa löysin, Roland oli siltä väliltä, myös Ensoniq oli aika löysä kun taas esim Korg Kronos työasema suht jäykkä.
 
Mulla oli vuosikausia keikkapelinä Korg Trinity ns puolipainotetuilla koskettimilla, sittemmin se toimi himassa midikiipparina softasynille, vuosi sitten hommasin Korg Kronoksen 73 koskettimisen painotetuilla, pakasta vedettynä aivan hiton jäykkä tuntuma mutta nyt vuoden jälkeen todella ok. Yamahan akustisen pystypianon tatsi tuntuu nyt ihmeen löysältä kun on soittanut pääosin Kronoksella.
 
Sitä en käsitä miksi joissain stagepianoissa tatsi on niin jäykkä, pari kertaa oon päässyt kokeilemaan oikeaa flyygeliä, Yamahaa ja Steinwayta, ei niissä ole kummoinenkaan vastus vs raskaimmalla tatsilla oleva stagepiano vaan soittaminen on todella nastaa ja vie heti mukanaan.
 
Mitä tulee treenaamiseen...ei pidä mennä perse edellä puuhun vaan kannattaa valita helppoja kappaleita joihin tekniikka riittää kuin myös koskettimissa olisi hyvä olla vastusta, liian lepsuilla pianojuttujen soitto on tuskaa. Itse huomasin eron kun laitoin Trinityn tulille pitkästä aikaa ja soittelin hetken jotain softapianoa, sitten Kronoksella samaa midin kautta, jäykemmällä tatsilla soitosta saa tarkempaa ja se on lähempänä oikeaa pianotatsia.
 
EDIT veikkaan että Kronoksen todella jäykkä tatsi muuttui runsaan vuoden mittaan tapahtuneen lähes päivittäisen soittamisen myötä kevyemmäksi osin sormien tottumisen takia, varmaan myös joku mekaaninen muutos tapahtui eli koskettimet olivat tehtaan jäljiltä jäykät. Onko näin myös kaikissa stagepianoissa, ehkä.

WanhaWetäjä: .. vuosi sitten hommasin Korg Kronoksen 73 koskettimisen painotetuilla, pakasta vedettynä aivan hiton jäykkä ....
 
Olen kanssa tässä ollut nyt pianoa/pianosoftan vaihtoa harkitsemassa, kun entinen digipiano on äänien osalta jo kauan sitten "vanhentunut. Olen kuullut kehuttavan Kronoksen pianoa.. millainen se on? Jo parilla sadalla eurolla mielestäni saa softapianona jopa hämmästyttävän hyvät soundit. Pääseeköhän Kronoksella tuohon tasoon??
Tietenkin kaikista helpointa olisi, kun laitteesssa itsessään olisi hyvät soundit, ei tarvitsisi puljata PC:n kanssa.
 
Prima vista:
Mielestäni ollaan jo tosi pitkällä, jos tuon tason saavuttaa. Onko(han) esim Bachin Air- tason kappale Prima vista(na) oikein juuri kenenkään soitettavissa???
Itselleni kotisoittajana riittää täysin, kun saan nuoteista edes selvitettyä kappaleen ja sitä kautta eteenpäin. Kun sitä aikansa tankkaa, niin osaakin jo ulkoa.

faq1: Prima vista:
Mielestäni ollaan jo tosi pitkällä, jos tuon tason saavuttaa. Onko(han) esim Bachin Air- tason kappale Prima vista(na) oikein juuri kenenkään soitettavissa???
Itselleni kotisoittajana riittää täysin, kun saan nuoteista edes selvitettyä kappaleen ja sitä kautta eteenpäin. Kun sitä aikansa tankkaa, niin osaakin jo ulkoa.
 
Toki. Ei tämä Bachin Air nyt mikään yliluonnollinen kappale ole. Prima vista soittajat vetää kyllä näin maallikon näkökulmasta aivan mahdottomia juttua.
 
Vain tarkennuksena sen verran, että vaikka koskettimien sokkona soittaminen onkin prima vistan edellytys, niin se ei poista sitä, että kyllä se jossain vaiheessa alkaa jonkinlainen vaatimus olla joka tapauksessa. Kappaleen opettelu on huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse silmällä seurata orjallisesti kahta asiaa, koskettimia ja sitten taas hakea että missä tahdissa oltiinkaan menossa. Mietitty ja vakiona pidettävä sormitus on perusta, jolle on hyvä rakentaa.
 
Kaikki helpottuu kun oppii nuotit. Löytyy esimerkiksi puhelimelle appeja, jolla voi treenata nuottien lukua. Kannattaa katsella.

faq1: Olen melko aloittelija, lähinnä kiippareilla soitellut. Ajattelin yrittää opetella soittamaan Kuutamosonaatin. On noin 6 minuuttia pitkä kappale, joka elää ja etenee koko ajan vaihtelevasti. Harrastajatason soittajalle mielestäni vaikeahko, mutta ei kait ylivoimainen.
 
Kuutamosonaatissa on kolme osaa. Sen ekan hitaan kesto on 6 min, koko piisi noin 15 min.
Se eka hidas ei ole kovin vaativa, toinen vähän vaativampi mutta kolmas "Presto Agitato" on paras ja erittäin vaativa.
Jos saat sen haltuun olet todella hyvä!
Mä treenasin sitä puoli vuotta ja kun ei onnistunut vaihdoin genren humppaan:-)
 
https://www.youtube.com/watch?v=zucBfXpCA6s

Aikaisemmin mainitsemani Amazing Grace on aika mukava kappale opetella nuottilukua ja arpeggioita.
 
Unohtui näköjään laittaa linkkiä mukaan, eli tässä https://drive.google.com/open?id=1CJZgBy3vGV1ToSRfylSU8_W5itDOTCxJ

Nyt olen puolentoista viikon aikana harjoitellut rinnakkain Bach Air'ia ja Kuutamosonaatin eka osaa. Air menee nyt puoleen väliin jotenkuten virheittä ja kuutamosonaatti lähes pari minuuttia.
Eivät ole helppoja, mutta tuntuu että mulle haasteina sieltä ylärajalta mutta vielä juuri ja juuri sopivia. Päivittäin noin tunnin verran soitellut.
Minua auttaa, kun oon kiipparilla aikaisempina vuosina hieman harrastusmielessä soitellut.

faq1: Nyt olen puolentoista viikon aikana harjoitellut rinnakkain Bach Air'ia ja Kuutamosonaatin eka osaa. Air menee nyt puoleen väliin jotenkuten virheittä ja kuutamosonaatti lähes pari minuuttia.
Eivät ole helppoja, mutta tuntuu että mulle haasteina sieltä ylärajalta mutta vielä juuri ja juuri sopivia. Päivittäin noin tunnin verran soitellut.
Minua auttaa, kun oon kiipparilla aikaisempina vuosina hieman harrastusmielessä soitellut.
 
Mä sain Kuutamosonaatin ekan ja tokan osan kohtuuvaivalla handuun, ainakin teknisesti, ehkä tulkinnan kannalta olisi vaatinut lisäviilausta;.)

faq1: Kyllä minä varmaan 1kk kolistelen Kuutamosonaatin läpi. Mutta sitten alkaisikin tulkinnan hiominen. Se sitten viekin aikaa. Ja varmuuden saaminen esitykseen.
 
Tarkoitat varmaan vain ekaa osaa "Adagio sostenuto"?

Vain eka osa. Muihin osiin en taidoillani tule koskemaan.

Selailin Youtubessa soittoesityksiä. Ylempää arvostellaan tunteen puuttumisesta, mutta kehutaan täsmällisyydestä.
 
Puuttuuko tunne?
https://www.youtube.com/watch?v=3X2pU8405NU
 
Yhden vuoden harjoittelun jälkeen:
https://www.youtube.com/watch?v=OrFgw6gR5gM