Yleistä keskustelua musiikista ›

Eli soittaisitko musiikkia jos tietäisit ettet tulisi olemaan kuuluisa?
 
Edit: Ja sanotaan viellä että itse soittaisin, mutta en ehkä yhtä intohimoisesti kuin muuten.

Ööh, totta kai.
 
Ei kai kukaan terve ihminen moisen varaan laske.
 
Pikemminkin en soittaisi, jos tietäisin etten pysty ilmaisemaan itseäni ja että en pääse soittamaan biisejäni yleisölle.

Tiedänkö minä, että musta tulee kuuluisa? Vittu jos tommosia vain kelailee, niin heipparallaa vaan sinnekin suuntaan.

Eli soittaisitko musiikkia jos tietäisit ettet tulisi olemaan kuuluisa?
 
Edit: Ja sanotaan viellä että itse soittaisin, mutta en ehkä yhtä intohimoisesti kuin muuten.
 
Kyllä, en edes tavoittele kuuluisuutta ja silti soitan intohimoisesti, tämä ei ole mitään työn tekoa vaan hauska harrastus.

Kuuluisuuden ym. tavoittelu ei ole tällä hetkellä eikä ole koskaan ollut syy soittamiseeni. Syy soittamiseeni on vain ja ainoastaan se, että tykkään soittamisesta ja musasta. Minusta on parempi soittaa vain soittamisen ilosta kuin rahan tai kuuluisuuden ym. asiaankuulumattoman seikan takia, koska kun soittaa vain palavasta halusta kuulostaa soitto aina aidommalta ja tervehenkisemmältä kuin väkisin kasaan laitettu juttu. Teen normaalia päivätyötä, jolla kustannan soittoharrastukseni joka on loistavaa vastapainoa työlle. Mitä enempää voisikaan vaatia? Robert Fripp sanoi Suuren Kitarakirjan myöhemmässä painoksessa suunnilleen näin: "Jos haluat palvella itse musiikkia on ehkä parempi että et ryhdy ammattimuusikoksi." Voisiko asian paremmin kiteyttää? En usko.

Eli soittaisitko musiikkia jos tietäisit ettet tulisi olemaan kuuluisa?
 
No, ainakin minä tiedän sen jo nyt.

Täytyy myöntää että kyllä se kuuluisuus alitajunnassa aina väläyttelee "noniin, nyt vedät sen biisin huipusti ja sitte susta tulee stara tms...". Sen voimalla sitä vähän soittelee että haaveilee ainakin tulevansa kuuluisaksi. Ainakin minä vähintään haaveilen tulevani hyväksi kitaristiksi. Eikä tartte olla paras kuhan vaan osaa soittaa hyvin

Eli soittaisitko musiikkia jos tietäisit ettet tulisi olemaan kuuluisa?
 
No totta helvetissä soittaisin. Tuskin niin hyvä tuuri käy, että minusta todella kuuluisa tulee, joten miksi sitä suotta heittään kirvestä kaivoon. Soitan omaksi ilokseni ja naapureiden harmiksi :)
 
Kenties joskus saatan olla Suomen mittakaavassa kuuluisa, mutta en ajattele sitä vielä.

Jos soittaisin kuuluisuushakuisesti, olisin lopettanut jo kauan sitten. Tietysti olisihan se kiva, jos joku omia biisejäni joskus kuulisi ja niistä ehkä innostuisi, mutta "kuuluisuus", se että meikäläisen pärstä komeilisi jossain Seiskan tai Suosikin kannessa ja olisin jonkun Idolipörssin ykkönen, ei kiitos.

Riippuu vähän siitäkin mitä "kuuluisuudella" tarkoitetaan. Jos haluaa pärstänsä lehtiin, siihen on olemassa paljon helpompia tapoja kuin se että soittaa ja treenaa perse hiessä vuosikausia.
 
Kauheaa hype-kuuluisuutta tyyliin kaheksankytäluvun Dingo ei kestäisi elävä Jeesuskaan, mutta myönnän kyllä haaveilevani tietystä kulttimaineesta rock-orientoituneiden henkilöiden keskuudessa. Yllättävän vähänen tavoite näinkin narsistiselle ja ylemmyydentuntoiselle vittupäälle.

Tiedänkö minä, että musta tulee kuuluisa? Vittu jos tommosia vain kelailee, niin heipparallaa vaan sinnekin suuntaan.
 
Nimen ommaan, ei siin oo järkee, et perustetaan bändi, soitellaan ja lopetetaan soittaminen, kun ei saavuteta kuuluisuutta. Whatta fack, siis varmaan jokainen toivoo pääsevänsä kuuluisaksi, mit mitä sen jälkeen, ei elämää kannata tuhlata siihen, et tavoittelee julkisuutta, sit taas itketään, et kukaan ei jätä rauhaan

Jos sitä tekisin niin en soittaisi yhdessäkään niistä bändeistä joissa soitan. Soitan harrastuksena ja hauskanpito pääasiana, sellaista musiikkia mistä pidän.

En soita kuuluisuushakuisesti.
 
Oltiin tänään kahden kaverin kanssa kaupungilla jammailemassa, akustiset mukana (teräs, nailon ja 12kielinen). Muutama ohikulkija jopa jäi kuuntelemaan hetkeksi. Siinä voisi olla se mitä musiikilta haen.

Soittaisin kyllä. En kyllä pistäisi pahakseni jos minut tultaisiin muistamaan "Suomen Ian Andersonina" tai vastaavana suurena rock-säveltäjänä. Tein sitten biisejä tai salanimellä (mikä kritiikinpelossa on se useimmiten valittava vaihtoehto)

Eli soittaisitko musiikkia jos tietäisit ettet tulisi olemaan kuuluisa?
 
Tiedän ja soitan. En halua kuuluisaksi, haluan soittaa koska se on mukavaa.

Soittaminen on mitä parhainta ajankulua ja muutenkin tervehenkinen harrastus. Kuuluisa taikka ei, vitunko väliä?

Suoraan sanottuna ei. Vaikka oishan se kiva tietysti jso ois oma bändi niin käydä keikalla ja saada suosion osoitusta monen vuoden uurastuksesta

Näin vapaasti Klamydian TakaPihojen rocktähdet biisiä lainatakseni "vaikka roskina meidät uhataan pois lakaista, taka pihojen rock tähtinä, soitamme maailmalle ei rahasta ei maineesta vaan pelkästä tunteesta meitä voi pelkillä käsillä koskea...."
 
Siis, Henkilökohtaisesti soitan pelkästään sen takia että, tykkään Musiikista HELVETIN paljon ja haluan jakaa sen muiden ihmisten kanssa jotka suoraan sanoen rakastavatt musiikkia.
 
Jos vielä kysyttäisiin minulta mitä elämä olisi ILMAN musiikkia, vastaus olisi lähinnä "yhtä helvettiä"
 
Musiikkia tehdään sen takia koska tykätään soittaa sitä, siis kaikki tämä on henkilökohtaista tietenkin...

Uskoisin soittavani vaikka ei kuuluisaa tulisikaan. Olisihan se toki hienoa olla kuuluisa, mutta rajansa toki kaikella. Sitä ei varmaan kovin kauaa sietäisi että oma pärstä komeilisi joka lehden etusivulla mitä erilaisimmista jutuista kuin Nykänen konsanaan. Mutta esim. 20000 päisen yleisön huudattaminen hyvällä menestyksellä olisi varsin palkitsevaa. Siinä tulisi olo että kuuluisuus on saavutettu hyvän musiikin avulla musiikista pitävään kansaan