Rock, pop, alternative ›

2randpo: Voi puhua, ja hän saattaa/saattoi olla huono ihminen. Mutta mitä onkaan tapahtunut se ei tee Pagesista huonoa taiteilijaa/muusikkoa.
 
No tästä olemme aivan samaa mieltä!

https://ultimateclassicrock.com/led … pelin-50th-anniversary-documentary/
 
Uutta dokumenttia Led Zeppelinistä tulossa.

JPJ pysyy aktiivisena:
 
Sons of Chipotle
 
John Paul Jones, piano, Anssi Karttunen sello ja "electronics".

Nyt tuli vihdoinkin oikeudelta mustaa valkoisella että Zeppelinin Stairway ei kopioinut Spiritin Taurusta.
 
https://yle.fi/uutiset/3-11248833

Sinänsä ihan oikea päätös, vaikka yhteneväisyyksiä Spirit-yhtyeen Tauruksen ja Stairwayn välillä kappaleen alussa onkin, mutta asian käsittely voi vielä jatkua.
Zepukat on kyllä muutoin olleet aika tarmokkaita toisten ideoiden pöllimisessä, varsinkin Plant lyriikoissaan bluesbiisien tekstejä "lainatessaan". Ken ei usko tai tiennyt, voi tsekata vaikkapa seuraavat pätkät juutuupista.
https://www.youtube.com/watch?v=JyvLsutfI5M
https://www.youtube.com/watch?v=zThdTAWQFAQ
https://www.youtube.com/watch?v=tiiY4ciKFQA
Ymmärtääkseni bluesukot tosin pitivät aika lailla normaalina käytäntönä kierrättää toistensa ideoita, ehkä vähän varioiden niitä ja pistäen sitten muitta mutkitta omiin nimiinsä.

Niinpä. Onkohan yhtään musiikin lajia olemassa missä ei olisi varastettu ideoita toiselta?

vanha_pieru: Sinänsä ihan oikea päätös, vaikka yhteneväisyyksiä Spirit-yhtyeen Tauruksen ja Stairwayn välillä kappaleen alussa onkin, mutta asian käsittely voi vielä jatkua.
Zepukat on kyllä muutoin olleet aika tarmokkaita toisten ideoiden pöllimisessä, varsinkin Plant lyriikoissaan bluesbiisien tekstejä "lainatessaan". Ken ei usko tai tiennyt, voi tsekata vaikkapa seuraavat pätkät juutuupista.
https://www.youtube.com/watch?v=JyvLsutfI5M
https://www.youtube.com/watch?v=zThdTAWQFAQ
https://www.youtube.com/watch?v=tiiY4ciKFQA
Ymmärtääkseni bluesukot tosin pitivät aika lailla normaalina käytäntönä kierrättää toistensa ideoita, ehkä vähän varioiden niitä ja pistäen sitten muitta mutkitta omiin nimiinsä.
 
Enpäs ollut ennen kuullut tota Moby Grapen Neveriä, mutta Since I've Been in suhteen tän version sovituksessa on jotain tutun kuulosta. Sikälikin kun Page haikaili Terry Reidiä bändinsä laulajaksi alunperin.
 
https://m.youtube.com/watch?v=XN1V5qbP0Vc

Päivän selvää että Zeppelin pölli ja aikas paljon. Mutta niin teki tuohon aikaan muutkin. Näitten pyörittely vuonna 2020 haiskahtaa huomattavan paljon #metoolta - erona, että nyt on materiaali olemassa. Silti väitän, että tästä on relevanttius kaukana. Onneksi Zeppelin voitti.

Zeppelin on hyvä bändi, mutta on se sen verran tunnettu myös ja arvostettu, että olisikohan voittanut oikeudessa jos bändi sekä biisi olisi ollut ei niin tunnettu? Stairway to heaven on niin tunnettu biisi, että siinä olisi aika vaikea ruveta kieltämään sitä.

Metalkallo: Zeppelin on hyvä bändi, mutta on se sen verran tunnettu myös ja arvostettu, että olisikohan voittanut oikeudessa jos bändi sekä biisi olisi ollut ei niin tunnettu? Stairway to heaven on niin tunnettu biisi, että siinä olisi aika vaikea ruveta kieltämään sitä.
 
Toisaalta, asia ei olisi oikeudessa ellei biisi olisi tunnettu.

McLeach: Päivän selvää että Zeppelin pölli ja aikas paljon. Mutta niin teki tuohon aikaan muutkin. Näitten pyörittely vuonna 2020 haiskahtaa huomattavan paljon #metoolta - erona, että nyt on materiaali olemassa. Silti väitän, että tästä on relevanttius kaukana. Onneksi Zeppelin voitti.
 
Hoh hoijaa. Ihan relevantteja tapauksia ovat molemmat omassa genressään.

vanha_pieru: Sinänsä ihan oikea päätös, vaikka yhteneväisyyksiä Spirit-yhtyeen Tauruksen ja Stairwayn välillä kappaleen alussa onkin, mutta asian käsittely voi vielä jatkua.
Zepukat on kyllä muutoin olleet aika tarmokkaita toisten ideoiden pöllimisessä, varsinkin Plant lyriikoissaan bluesbiisien tekstejä "lainatessaan". Ken ei usko tai tiennyt, voi tsekata vaikkapa seuraavat pätkät juutuupista.
https://www.youtube.com/watch?v=JyvLsutfI5M
https://www.youtube.com/watch?v=zThdTAWQFAQ
https://www.youtube.com/watch?v=tiiY4ciKFQA
Ymmärtääkseni bluesukot tosin pitivät aika lailla normaalina käytäntönä kierrättää toistensa ideoita, ehkä vähän varioiden niitä ja pistäen sitten muitta mutkitta omiin nimiinsä.
 
Ja joskus ovat myös kopioineet itse itseään, kuten nyt vaikka Tea For Onessa jossa kierrätetään Since I've Been Loving Youta.
 
Tea For One https://www.youtube.com/watch?v=_I_uLwq3iwI
Since I've Been Loving You https://www.youtube.com/watch?v=K8R7zjJMIfU

velipesonen: https://velimusiikista.blogspot.com … zC_eauTCO_RUqK_8xHq6SzCf-iuwSF3CvUI
 
Asiallisia luonnehdintoja Zeppelinin albumikokonaisuuksista ja oivaltavia teorioita. Ja sana "elegantti" kuvaa Zeppelinin rock-lähestymistavan lisäksi nimenomaan Jimmy Pagen soittoa erittäin hyvin. Ilmaisun nopeaälyisyys, vivahteikkuus ja välittömyys saavat Pagen kitaratyöskentelyn kuulostamaan aina vaan yhtä tuoreelta.
 
Ryhmän viimeinen albumi "In Through the Out Door" tosiaan on tahmea, mutta kun hyväksyy sen että meno ei aina voi eikä tarvitse olla yhtä rapsakkaa, niin se tahmeus tuntuu ihan tahalliselta taiteelliselta valinnalta. Se liisteröi kokonaisuuden yhteen ja antaa levylle oman ilmeen, samalla tavalla kuin Presencen jotenkin vieraantunut tunnelma tekee siitä omanlaisensa.
 
Physical Graffitilla on joitain huippu paloja, mutta myös raivostuttavia tyhjänpäiväisyyksiä kuten "Boogie with Stu". Jokin syy senkin mukaan ottamiselle varmaan on ollut... täytebiisimäisempää renkutusta on vaikea löytää länsimaisen musiikin historiasta!
 
J. Karjalainen mielestäni laittaa joillekin albumeilleen muista kappaleista poikkeavia hömelöitä renkutuksia ikään kuin hillitsemään kokonaisuuden ottamista liian vakavasti. Ehkä se on ollut ajatuksena Zepukoillakin?

Physical Graffitilla on joitain huippu paloja, mutta myös raivostuttavia tyhjänpäiväisyyksiä kuten "Boogie with Stu". Jokin syy senkin mukaan ottamiselle varmaan on ollut... täytebiisimäisempää renkutusta on vaikea löytää länsimaisen musiikin historiasta!
 
Jaa mullakin oli joskus aikanaan vähän samanlainen tuntemus ko. biisistä mutta vuosien kuluessa siihen on alkanut tottua ja huomata että hei sehän istuu kokonaisuuteen aika hyvin noin loppupelissä... Black Country Woman oli myös samankaltainen kokemus. Jotkut asiat vaativat aikaa "avautuakseen" kunnolla;).
Aikanaan myös Ten Years Gone oli vähän vaikea kuunneltava teini-ikäisenä mutta näin vanhempana huomasinkin että sehän onkin yksi Physical Graffitin parhaimmista.

Kefiiri: Ryhmän viimeinen albumi "In Through the Out Door" tosiaan on tahmea, mutta kun hyväksyy sen että meno ei aina voi eikä tarvitse olla yhtä rapsakkaa, niin se tahmeus tuntuu ihan tahalliselta taiteelliselta valinnalta. Se liisteröi kokonaisuuden yhteen ja antaa levylle oman ilmeen, samalla tavalla kuin Presencen jotenkin vieraantunut tunnelma tekee siitä omanlaisensa.
 
Physical Graffitilla on joitain huippu paloja, mutta myös raivostuttavia tyhjänpäiväisyyksiä kuten "Boogie with Stu". Jokin syy senkin mukaan ottamiselle varmaan on ollut... täytebiisimäisempää renkutusta on vaikea löytää länsimaisen musiikin historiasta!
 
J. Karjalainen mielestäni laittaa joillekin albumeilleen muista kappaleista poikkeavia hömelöitä renkutuksia ikään kuin hillitsemään kokonaisuuden ottamista liian vakavasti. Ehkä se on ollut ajatuksena Zepukoillakin?
 
Tykkään Physical Graffitista eniten ehkä juuri tämän monipuolisuuden takia. Sama juttu kuin Guns N` Rosesin Illusioineilla, joissa hittien sekaan on heitetty aluksi täytekamalta kuulostavaa tavaraa. Kuitenkin vuosien päästä näiden ansiosta levyjä jaksaa kuunnella enemmän kuin jos se olisi vaan 45 minuuttia hittikimaraa. Physical Graffitilla on useita aliarvostettuja biisejä kuten The Rover, The Wanton Song ja Down By The Seaside. Näiden pitäisi olla klassikoita ja löytyä jokaiselta bändin kokoelmalevyltä. Boogie With Stukin on ihan hauska biisi, joka ei ärsytä itseäni. Sen sijaan Presence levy jaksaa ärsyttää vuodesta toiseen. Siinä on hieno kansitaide, mutta musiikki ei ole koskaan auennut. Ihmeellistä nykivää funk-riffittelyä ja lallattelua useammassa biisissä. Hots On For Nowhere ja Royal Orleans ovat varmaan eniten vihaamiani Zeppelin-biisejä. En tiedä kuulostaisiko tämä alkuperäiseltä LP:ltä kuunneltuna paremmalta, mutta ainakin cd:llä albumi kuulostaa todella huonosoundiselta. Sama pätee In Through The Outdooriin, ja varmaan melko kamoissa on Page namiskoita studiossa väännellyt.
 
Soundissa oli mielenkiintoinen ja itselleni uusi juttu Led Zeppelinistä ja plagioinnista. Tällä kertaa toisin päin eli Zeppelin-miehet hyökkäsivät Bob Rockin ja Kingdom Come-yhtyeen kimppuun kasarilla plagiointisyytöksillä. Mielestäni syytökset täysin naurettavia, vaikka toki vaikutteet kuuluvat selvästi läpi Kingdom Comessa. Kuitenkin törkeydessään täysin toista luokkaa Led Zeppelinin tapa ottaa toisen tekemä biisi sanoitusta myöten ja kreditoida omiin nimiin.
 
https://www.soundi.fi/uutiset/tuott … nssa-han-oli-syvasti-loukkaantunut/

Mitä Presenceen tulee niin Achilles Last Stand sekä Nobody's Fault But Mine ovat kyllä Zeppelinin parhaimpia biisejä. Joskus itekin yrittänyt soitella noita;). Candy Store Rock kyllä ihmetytti aikanaan miten bändi saattoi tehdä lähestulkoon rockabillyä;)... Nyt kyllä menettelee vaikkei ihan omia suosikeita olekaan.
 
Ja mitä tuohon Soundin juttuun tulee niin veikkaisin että Jones koki että Kingdom Comen kaltaiset uudemmat bändit tulivat "liikaa" Zeppelinin luomalle tontille (kenties oli vähän kateellinenkin kun KC:n levytkin myivät käsittääkseni hyvin ja Zeppelin ei pystynyt enää kilpailemaan suosiosta koska lopetus Bonhamin kuoleman jälkeen). Samaan tapaan kuin se Plantin "mr. Coverversion"-nokittelu Whitesnaken suosion kasvaessa 80-90-luvulla...

Kefiiri: Ja sana "elegantti" kuvaa Zeppelinin rock-lähestymistavan lisäksi nimenomaan Jimmy Pagen soittoa erittäin hyvin. Ilmaisun nopeaälyisyys, vivahteikkuus ja välittömyys saavat Pagen kitaratyöskentelyn kuulostamaan aina vaan yhtä tuoreelta.
 
Ja onhan siellä Pagen soitossa paljon pieniä mokia, plektran ja sormien tuottamia sivuääniä ja kaikenlaista räpellystä. Mut silti vaan kuulostaa helvetin hyvältä. Ja siksi en ole kovin innoissani noista remastereista, joista on poistettu esim. nauhakohina. Samalla lähtee soundia. Olis suoraselkäisempää jättää tuommoset retusoinnit mieluummin tekemättä kuin tehdä ne vain siksi, että se on mahdollista. Ei ne oikeastaan tee levystä paremman kuuloista ainakaan sellaiselle, joka on ne orggikset kuullut.

Regalis Apertura: ... Black Country Woman oli myös samankaltainen kokemus. Jotkut asiat vaativat aikaa "avautuakseen" kunnolla;)
 
Minusta taas Black Country Woman oli heti Physical Graffitin huippu! Se rumpuhomma on niin poskettoman hyvin keksitty! Löysempi kaveri vetäisi suoremman kuvion mutta Bonham tukee riffiä sikanokkelasti ja kaikilla tuntuu olevan kivaa.
 
Myöskään Presence ei ole huono levy ollenkaan. Nobody's Fault But Mine, se kitara-aloitus on komea, minäkin olen opetellut sen.
 
Ja In My Time of Dying, onkos se viimeisellä levyllä? Sehän on oikein asiallinen kanssa, tunnelma kohdallaan.
 
No ei kun se on kanssa Physical Graffitilla ja mielessä oli jokin ihan eri soundinen kappale... pitäis viisiin kuunnella koko In Trough the Out Door, jos sitten ymmärtäisin mitä tarkoitin.