Media ja viihde ›

Me vehkeilijät. Alkupuheissa ilkeännäköisiä nukkehahmoja sekä Kupittaan saven hahmoja, kuten esim.
 
https://www.retronomi.fi/product_pi … es/original/6109-24017-p5180022.jpg
 
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/07/27/me-vehkeilijat

Pikku Kakkosen Äkäpussi-Jussi -animaatiosarja. "Minä olen Jussi. Joskus äkäpussi. Joskus ihan kiltti. Joskus muuten vaan." Camilla Mickwitzin animaatiosarjat Jason ja Emilia. Animaatiosarjat Tohtori Balthazar, Käytöskukka, Matti ja Miisu sekä ruotsalainen animaatiosarja Kallen kiipeilypuu.

Kaikki tuttuja, kaikista tykkäsin.

Stadilaiset (Storstad, 1990). Ei ole tullut uusintana eikä tulekaan, koska Kolmoskanava sen esitti. Kuinka tämän sarjan saisi Suomessa näkymään SVT:n Areenasta?
 
https://www.svtplay.se/storstad
 
https://www.youtube.com/watch?v=I0T3UeoREsA

Camilla Mickwitz oli nero.

Kuka uskoo haikaraa (R.I.P Antti Majanlahti)
 
https://areena.yle.fi/1-4412045
 
Kuvahait
 
https://areena.yle.fi/1-4391239

Epämuusikko: Camilla Mickwitz oli nero.
 
Löytyy kaikki teokset (kirjat) edelleen. Osa on aika huonossa hapessa, kun ovat kohta 40 vuotta vanhoja.

En tiedä onko tämä ketju vain fiktiivisille sarjoille, mutta..
 
..Joonas Hytönen Show. Aivan käsittämätöntä kuraa nykymittapuulla katsottuna, mutta tuota silloin katseltiin kun ei vielä alkaessaan 1999 kauheasti muuta ollut antennitalouksissa.
 
Väkinäiset Conan O'Brien -maneerit, näytelty Lenni-Kallen kiusaaminen (Kari Salmelainen ja Kaitsu olivat tuon jo tehneet tyylikkäämmin) ja sitten ulkomaisten vieraiden kohtelu oli suorastaan vaivaannuttavaa. Mark Knopflerkin istui koko haastaatelun kädet puuskassa ja oli sen näköinen että mitäköhän hittoa mä täällä tee ja naisvieraille näytettiin Dannyn kuvia että "höhö höhö eiks oo hassu öhöhöhöh".

Presidentti: En tiedä onko tämä ketju vain fiktiivisille sarjoille, mutta..
 
..Joonas Hytönen Show. Aivan käsittämätöntä kuraa nykymittapuulla katsottuna, mutta tuota silloin katseltiin kun ei vielä alkaessaan 1999 kauheasti muuta ollut antennitalouksissa.
 
Väkinäiset Conan O'Brien -maneerit, näytelty Lenni-Kallen kiusaaminen (Kari Salmelainen ja Kaitsu olivat tuon jo tehneet tyylikkäämmin) ja sitten ulkomaisten vieraiden kohtelu oli suorastaan vaivaannuttavaa. Mark Knopflerkin istui koko haastaatelun kädet puuskassa ja oli sen näköinen että mitäköhän hittoa mä täällä tee ja naisvieraille näytettiin Dannyn kuvia että "höhö höhö eiks oo hassu öhöhöhöh".
 
Itselleni on jäänyt mieleen se kun Irina Björklundilla oli haastattelussa vähän turhan avonainen mekko päällä ja ohjaaja päätti näyttää sieltä näkyvää nänniä useamman minuutin ajan. Ei kovin tyylikästä toimintaa mielestäni.

Presidentti: En tiedä onko tämä ketju vain fiktiivisille sarjoille, mutta..
 
..Joonas Hytönen Show. Aivan käsittämätöntä kuraa nykymittapuulla katsottuna, mutta tuota silloin katseltiin kun ei vielä alkaessaan 1999 kauheasti muuta ollut antennitalouksissa.
 
Väkinäiset Conan O'Brien -maneerit, näytelty Lenni-Kallen kiusaaminen (Kari Salmelainen ja Kaitsu olivat tuon jo tehneet tyylikkäämmin) ja sitten ulkomaisten vieraiden kohtelu oli suorastaan vaivaannuttavaa. Mark Knopflerkin istui koko haastaatelun kädet puuskassa ja oli sen näköinen että mitäköhän hittoa mä täällä tee ja naisvieraille näytettiin Dannyn kuvia että "höhö höhö eiks oo hassu öhöhöhöh".
 
Marzin virtuaalimainen soitanta siinä varmaan enemmän yleisöä veti kun Joonas Hytönen.
 
Oliko tässä joku, että kysyi Seppo Hovilta, että soittaako pianoa pippelillä ja Seppo olisi vihastunut ihan helvetisti. Sarjaa kyllä mielestäni säännöllisesti katsoin, mutta en tuollaista muista mutta legendaa kuullut.
 
Pari muuta ohjelmaa joita muistelen lämmöllä:
 
Viikonloppuisin ja varmaan arkenakin tuli kaikennäköisiä komediasarjoja, joita oli kiva katsoa. Tällaisia oli mm. Isojen poikien leikit ja Lisa ja pojat.
Sellainen sarja tuli myös yhteen aikaan kuin Titus. Muistan päänäyttelijän ulkonäön ja sen, että sillä oli joku hotrod-auto.

Welho-77: Marzin virtuaalimainen soitanta siinä varmaan enemmän yleisöä veti kun Joonas Hytönen.
 
Se on kyllä totta, että Marzi oli kova jo silloin. Tuon tyyppisissä ohjelmissa - vaikka siinä kokonaisiakin biisejä oli - house bandilla on keskimäärin viisi sekuntia aikaa näyttää kykynsä ja genre kuin genre pitää taittua. Seppo Hovi -juttu taisi olla Hyvissä, Pahoissa ja Rumissa, kysymyksen esittäjänä Rantalaisen Simo (josta sittemmin tuli median persona non grata).

Presidentti: En tiedä onko tämä ketju vain fiktiivisille sarjoille, mutta..
 
..Joonas Hytönen Show. Aivan käsittämätöntä kuraa nykymittapuulla katsottuna, mutta tuota silloin katseltiin kun ei vielä alkaessaan 1999 kauheasti muuta ollut antennitalouksissa.
 
Väkinäiset Conan O'Brien -maneerit, näytelty Lenni-Kallen kiusaaminen (Kari Salmelainen ja Kaitsu olivat tuon jo tehneet tyylikkäämmin) ja sitten ulkomaisten vieraiden kohtelu oli suorastaan vaivaannuttavaa. Mark Knopflerkin istui koko haastaatelun kädet puuskassa ja oli sen näköinen että mitäköhän hittoa mä täällä tee ja naisvieraille näytettiin Dannyn kuvia että "höhö höhö eiks oo hassu öhöhöhöh".
 
Jossain jaksossa oli Tapani Kansa haastateltavana ja myös artistivieraana. Käämit paloivat täysin, kun Joonas Hytönen heitti jotain härskiä ja kaksimielistä esitettävästä biisistä "Armaan läheisyys".

-Spade-: Itselleni on jäänyt mieleen se kun Irina Björklundilla oli haastattelussa vähän turhan avonainen mekko päällä ja ohjaaja päätti näyttää sieltä näkyvää nänniä useamman minuutin ajan. Ei kovin tyylikästä toimintaa mielestäni.
 
Tämä on mullakin jäänyt mieleen tai Jope Ruonansuun haastattelu kun oli sairastelujen vuoksi mennyt korkki kiinni ja Joonas itse siemailee olutta ja sanoo, että minä sen sijaan otan hapanta. Jopehan tästä veti herneet kunnolla nenään ja Joonas yrittää rauhoitella, että vitsiähän minä vaan, että älä nyt pahastu.

Pony Express. Korniuden multihuipentuma. Hesari saa kuulostamaa todellista paremmalta:
 
https://www.hs.fi/radiotelevisio/art-2000003479327.html

7th Heaven. Korniuden multihuipentuma.

jyrivaan: Tämä on mullakin jäänyt mieleen tai Jope Ruonansuun haastattelu kun oli sairastelujen vuoksi mennyt korkki kiinni ja Joonas itse siemailee olutta ja sanoo, että minä sen sijaan otan hapanta. Jopehan tästä veti herneet kunnolla nenään ja Joonas yrittää rauhoitella, että vitsiähän minä vaan, että älä nyt pahastu.
 
Tuo juttu oli näytelty. Lopussahan studiomanu saattoi Jopen ulos

Mä luulen että Hytösen "esikuvina" olivat pikemminkin Leno tai Letterman, joista etenkin ensimmäinen harrasti bändiliiderin (joka oli usein myös jazzmuusikko) "kiusaamista" paljon enemmän.
 
Muistelen myös sellaista (saattaa olla myös Mandela-ilmiö), että vieraana olisi ollut joskus jostain kumman syystä jazzfonisti Jukka Perko, ja Hytönen tarjosi sille sellaista lelufonia että "hei vetäisit meille täl jotain?".
 
Toi Knopfler-pätkä taitaa olla edelleen Tubessakin. Se on kyllä vaivaannuttava. Ukko näyttää koko ajan ettei ole ihan varma, onko Spede-fledalla varustetun bändin esitys hänelle jonkinlaista vinoilua (tuskinpa) vai ei.

Tuo JHS oli kyllä erikoinen oman aikansa ilmiö, eikä sinänsä ihme ettei tommoset jenkkityyliset talk showt oikein ole lähteneet täällä. Tommonen pintapuolinen small talk lässyn lässyn ei oikein irtoa meiltä luontaisesti, ja ennakkoon kirjoitetut "humoristiset" kysymykset vaan lisää vaikutelmaa että tilanne on kaikkea muuta kuin spontaani.
 
Katsomon kautta on tullut katselua vanhoja Gladiaattoreita kun sieltä löytyvät, siinä myös toinen erikoinen formaatti joka tuntuu suomiversiona melko väkinäiseltä. Onhan tuo silti pirun hauskaa ja viihdyttävää seurattavaa kaikessa tökköydessään. Yritys ja pullistelu ovat tapissaan.

lukethesis:
Muistelen myös sellaista (saattaa olla myös Mandela-ilmiö), että vieraana olisi ollut joskus jostain kumman syystä jazzfonisti Jukka Perko, ja Hytönen tarjosi sille sellaista lelufonia että "hei vetäisit meille täl jotain?".
 
Minäkin tuon muistan ko. haastattelun ja kyllä siinä lelufonikin oli.