Kuljen omaa Silkkitietäni Halki tämän autiomaan Se mitä käteen jää On ajan hiekkaa vaan Yö on pitkä kuin loputon Kilometrejä vielä edessä on Ja jostain hiljaa soi Matkamiehen blues On yksinäinen kulkija Tien päällä aina omillaan Ei valtateiden kutsua Hän voi milloinkaan vastustaa Saavun maalikylään autioon Haamut menneisyyden siellä on Minkä taakseen jättänyt Edestään sen löytää nyt Tie on uhka ja mahdollisuus Se kun loppuun kuluu jää kangastus Ja jossain hiljaa soi Matkamiehen blues On yksinäinen kulkija Tien päällä aina omillaan Ei valtateiden kutsua Hän voi milloinkaan vastustaa |