Bassot ›

hallu: vai olisiko perusteltua käyttää tässä ihan akkuja?
 
Jos akkuja, sitten kemiaksi litium. Niitä saa 9-volttisina. Mikro-USB kyljessä. Muut kemiat ovat jännitteiltään seitsemästä kahdeksaan. Ladattava pitää tietysti kaivaa poterostaan aika ajoin. Käyttää kerran loppuun ja lukee kalenterista käyttöajan. Jatkossa osaa sitten varautua.

hallu: No niin, selvisi sitten niiden risahteluiden ja rusahteluiden syntyperä :-D siinä oli patterit lopussa!?! voitteko kuvitella :-) . Mä tossa soittelin taas rinnakkain monella bassolla ja mietiskelin noita syntyjä syviä ja sitten mulle tuli mieleen, että ostin basson enkä ollut kertaakaan tsekannut mikä niiden pattereiden kunto on. No patteritesteri näytti punaista eli finaalissahan ne oli. Otin patterit pois ja kokeilin ilman paristoja ja niin rusahtelut oli tiessään!?! pystyn kyllä ymmärtämään, että alentunut jännite siinä etuvahvistimessa voi aiheuttaa häiriöitä, mutta en ollut tajunnut, että se voi vaikuttaa myös passiiviselle puolelle???? mutta niin se vaan näytti sitten vaikuttavan. Eh eh..... pitää kokeilla joskus uusilla pattereilla kun käyn kaupoilla.
 
Mä luin tästä ketjusta, että tämä basso syö ihan erityisen ahneesti paristoja. Onko jotain suosituksia merkiksi vai ostanko vaan kalleimmat longlifet mitä kaupasta löytyy? vai olisiko perusteltua käyttää tässä ihan akkuja?
 
Tai sitten vaan jätät ne patterit pois :) nämä tietysti makuasioita mistä ei määräänsä enempää voi kiistellä mutta mikä asia mielestäsi paranee aktiivipuolella verrattuna siihen perus passiivisoundiin verrattuna?
 
Käytätkö aktiivipuolellakin koko ajan jotain tiettyä asetusta vai ruuvaatko esim biisin mukaan?

piivei: Tai sitten vaan jätät ne patterit pois :) nämä tietysti makuasioita mistä ei määräänsä enempää voi kiistellä mutta mikä asia mielestäsi paranee aktiivipuolella verrattuna siihen perus passiivisoundiin verrattuna?
 
Käytätkö aktiivipuolellakin koko ajan jotain tiettyä asetusta vai ruuvaatko esim biisin mukaan?
 
En kovin paljoa ruuvaa biisin mukaan ja aktiivipuolella ei merkittävästi ole parannusta soundin perusolemukseen. Siellä saa keskialueelta häröileviä soundeja ja diskanttialueella sen saa kihisemään ja bassoalueelta löytyy jytinää...... mutta sitä jytinää saa kyllä ruuvattua myös vahvistimesta jos sitä haluaa. Itselleni merkittävin ero aktiivipuolella on se, että se ei ole ihan yhtä dynaaminen ja sopii siksi hyvin mun vähän köpöselle soittotekniikalle. Olen kuitenkin soittanut enimmäkseen passiivisena tuolla ja mietin jo itsekin onko aktiivisuus sittenkin minulle tarpeeton ominaisuus. Jazzin perussoundista tykkään. Katsotaan nyt..... olen vähän vaiheessa tämän asian kanssa sitten kuitenkin.

Minä se täällä taas kirjoittelen. Luin tuolta aikaisemmasta viestistä, miten joku kirjoitti näiden potikoiden akseleiden olevan "pehmeitä" koskapa potikan hattu huojui. Tässä omassani myös huojui ja ajattelin sen johtuvan siitä pehmeästä akselista. No päätin tarkistaa asian kun potikoiden tuntuma vähän vaihteli ja irroittelin hatut, niin jokainen tämän basson potikoista oli löysällä (siis tiukimmmallakin ollut mutteri lähti sormin pyörittämällä auki). No kiristin mutterit kunnolla ja ruuvasin hatut takaisin, niin ei muuten huoju enää joten kannattaa varmaan muidenkin tämä tehdä jos tuntuu että potikat huojuu. Nimittäin nehän on suoraan piirilevyssä kiinni niin löystyessään voi varmaan ajan kanssa vahingoittaa niitä juotoksiakin.

Mites nuo basson rakennusmateriaalit? tuolla kitarapuolella käytiin tulikivenkatkuinen vääntö puiden vaikutuksesta kitaran soundiin, mutta mites bassoissa? onko se vaan ne mikit? vai voiko esimerkiksi vaahterainen otelauta kirkastaa soundia? sain nimittäin tuon Yamahan myytyä ja olen nyt voinut keskittyä tämän basson ruuvaamiseen ja tää tuntui aika agressiiviselta diskanttipäässä ja vähän semmoiselta kihisevältä kunnes keksi vahvistimesta vääntää diskanttia pois ja ruuvailla basso ja middlepotikoilla soundin mieleiseksi niin muuttui tämä basso kertaheitolla helpommin lähestyttäväksi. Mutta Yamaha oli tosi paljon tummempi soundiltaan myös yksikelaisella tallamikillään, niin mietin onko kyse vain niistä mikeistä vai voiko tämä kun jos tää basso on tehty saarnista ja vaahterasta, tehdä tästä kihisevämmän kuin Yamahasta joka oli tehty (mistä lienee kananlannasta ja syljestä ja ruusupuusta)?
 
Nyt kun olen enemmän tämän kanssa leikkinyt, niin kyllä mä tuota aktviivipuoltakin tarvitsen..... sieltä löytyy niinkö se tarvittava silloin kun loppuu muualta säädöt kesken. Vahvistimen gainia pitää vaan annostella riittävän maltillisesti.

Oma kokemus otelaudan vaikutuksesta soundiin: Vaahtera = nasaali, Ruusupuu = lämmin, noin karrikoidusti. Oikeasti ero on pieni mutta kuultavissa.
 
Mielestäni basson soundissa kyse on kaikkien osien kombinaatiosta eli kyllä ne puut vaikuttavat myös. Ei edullisemman pään bassoa saa kuulostamaan jenkkijatsarilta vain mikkejä vaihtamalla. Nimim kokeiltu on :)

Ja loppupeleissä, todella monelle harrastelijalle aivan helvetin samantekevää mitä ja miten se basso sanoo blöm. Yksi omista suosikki bassovitseistä on piiiiitkä sustain, jengi on ihan oikeasti kellottanut kauanko sävel soi kun soitinta näpäyttää ja pidempi muka parempi. Ok. Itse tuppaan soittamaan usein jotain muuta kuin sen pitkän blööööööööööö....fade out äänen.
 
Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä faktaa, että hyvillä soittajilla on taipumus valita itselleen käyttöpeleiksi hyvät soittimet. Korva ja kokemus kertovat minkä soittimen ottaa mukaan kun on työtä tarjolla ja homma hoidetaan maaliin laadukkaasti kaikilta osin. Lisäksi se hemmetin tärkeä juttu, eli fiilis. Jokaisella toki oma näkemyksensä aiheesta hyvä soitin/hyvä fiilis, mutta hittoakos sitä paskalla soittimella soittamaan jos parempaakin on tarjolla. Vintage fenkkujen ehdoton etu on se, että niitä ei enää tehdä ja huonot yksilöt on mitä ilmeisimmin hävitetty. Sehän tarkoittaa kylmästi sitä että jäljellä on hyviä sekä erinomaisia yksilöitä, eikö?
 
Semmonen homma minkä itse huomasin kun vaihtelin vahvistinta/etuastetta useampaan otteeseen basson ja kaapin pysyessä samana että vahvistimillakin on väliä. Tai itseasiassa juurikin sillä etuasteella. Vaikuttaa siihen tuntumaan uskomattoman paljon, saundiin ei niinkään, ei bändikaverit huomanneet juurikaan eroa siinä kamarumbassa, ainoana poikkeuksena SWR M2 mistä tuli kommenttia että "tossa vehkeessä on nyt joku juttu".

Juu mä olen itse kulkenut tuon tien siitä kun basson soundilla ei juuri ollut väliä kun sitä ei vain yksinkertaisesti erottanut. Nyt olen tullut näiden soundiasioiden äärelle kun olen huomannut, että bassolla on kuin onkin soundi. Erityisesti kun demottelen itsekseni ja bändinkin kanssa, niin bassosoundi vaikuttaa kokonaisuuteen yllättävän paljon (yllätys tämä on tietenkin heille jotka luulevat että se sanoo vain blööm...). Ja juu vahvistin ja kaappi vaikuttavat soundiin paljon. Itse en ole päässyt kovin lukuisalla määrällä bassovahvistimia soittamaan, vähän orangea ja ampegia ja halvempaa ebs:ää ja joitakin komboja. Olen tutustunut bassovahvistin kirjoon enemmän tietokoneen mallinnusten avulla. Tosin kitaraa vuosikymmenet soittaneena olen oppinut että mallinnukset on yleensä jonkinlaisia "karikatyyrejä" siitä aidosta ja siksi olen pähkäillyt minkälaisen läjän himaan laittaisin (mulla on nyt ampegin svpcl etuvahvistin jonka soundista tykkään), niin ehkä joku klassikko ampeg voisi olla mieleen.
 
Mutta palatakseni tuohon bassoon, niin jos vaahterainen otelauta ja saarnirunko tekevät soundista vain lievästi nasaalin, niin se ei riitä selittämään tuonta MM:n kirkkautta vaan se kihinä tulee varmaan sähköistä jota nuo puut vaan sitten voi korostaa. Soundi on ihan hyvä kun kääntää tonea ei siinä mitään. Tässä bassossa on vaan asioita jotka mietityttää esimerkiksi tää on tatsiltaan vähän turhan veltto niin olen tuumaillut josko vähän paksumman kielisarjan tähän laittaisin ja tuota reliefiä vähän syventäisi (ei rämisisi niin helposti). Mikkejä ja sähköjä en tähän vaihda kun ne on vähän niinkö tän basson juttu. Ostan sitten kunnollisen jazzarin jos tää alkaa ajansaatossa vituttamaan. Ehkä joku japanin bodjettitokai voisi olla kelvollinen viahotehto sille kalliille amerikan jazzarille. Mutta en nyt ole luovuttamassa tämän beissin kanssa vielä.
 
Niin se sustain on lankkukitaristeille usein se palvottu ominaisuus, mutta mä olen jotenkin ajatellut että pitkäskaalaisella lankkubassossa huonoimmillaankin sustainia on moninverroin parhaisiinkin kitaroihin verrattuna, että se ei olisi basson kanssa mikään juttu edes vallankin kun enemmän sen kanssa joutuu harjoittelemaan sitä miten kielien soimista mieluumminkin rajoitetaan.
 
Mä olen jonkin verran testaillut vähän häävimpejäkin bassoja ja vertaillut niitä näihin puolentuhannen euron tietämissä pyöriviin ja tullut siihen tulokseen että ne "pienet" erot kasvavat merkittäviksi silloin kun oma korva ja tuntuma kehittyy ja vaikka ei olisi ammattilainenkaan, niin sitä laatua (joka aina tulee esille "pikkujutuissa") alkaa arvostamaan. Luulen että ammattilaisetkin ostaa sen basson itselleen eikä asiakkaan iloksi ;-) . Ihan halvoissa bassoissa sitten voi olla ja monesti onkin niin vakavia puutteita että ei puhuta enää nyansseista. Mutta esimerkiksi meksikon Fender ei ole montaa satasta kalliimpi kuin tämä MM ja luulisin, että laadullisesti aika samalla viivalla, niin soundillisesti sillä on jo eroa kun rinnakkain niitä testailin. Yamaha BB425x:ää ja saman tehtaan BB2025X:ää kun vertailin, niin ero oli jo huomattava maallikonkin näppeihin niin soundillisesti kuin tuntumaltaankin (hintaerohan niillä on jotain 4-5 kertainen).

...ja sitten kun menee keikalle niin äänimies kaivaa sen halvimman mahdollisen DI boksin esiin ja sanoo että vedä tolla. Humalaista yleisöä ei juurikaan kiinosta mitä se basso puhuu siitä kyykkäävästä PA läjästä ja kitaristi on kuitenkin käynyt lahjomassa äänimiehen jallucolalla että ei sitte kamalasti bassoa... hymiöt ja kainalopier vielä perään.

Etupään yläpään taajuuksien viritys voi olla mitä tahansa kilohertsistä kymppiin. Tämä on vähän hassua, kun kela-magneettipaketilla ei tahdo päästä edes viiteen. Kihinää voi hyvin rajata erilaisella etuasteella. Joissain yläpäähän vaikuttavaa taajuutta voi muokata mutta hinnat ovat vähän enemmän kuin 20 €.
 
Kotimainen DG yllätti positiivisesti tekemällä etupään, jossa on B ja kaksi middleä. Kannattaa ainakin vilkaista.

Okei alkaa kuherruskuukausi olemaan sen verran ohi että voi alkaa huomaamaan tämän basson puutteita. Työn jälki on ihan jees, mutta huomasin otalaudassa että yksi asemamerkki on hutiloiden laitettu ja se on jäänyt vähän koholle ja lakka murtunut siitä kohdasta. Se ei sinällään haittaa kun ei tunnu sormissa, mutta olisihan sen voinut kunnollakin tehtaalla tehdä. Isompi puute on tämän laitteen sähköt jotka rutisee. Olen tässä nyt koittanut ymmärtää mikä tässä sitä rutinaa aiheuttaa, niin olen tullut siihen tulokseen että noista potikoista tuo volumepotikka on se kun rutajaa. Tämä on hiljainen laite silloin kun se potikka on hiljaa mutta kun se aiheuttaa satunnaisia rusahduksia niin ei sitä oikein hyvänä voi pitää. Asiasta tekee hankalan se että potikassa ei ole mitään putsausmahdollisuutta eli ei ole sitä pikkuista rakoa josta tavalliset potikat voi yrittää puhaltaa puhtaaksi.
 
Mietin, että tilanteen voisi korjata uusimalla tähän sähköt kokonaan, mutta sitten menettäisi tuon mainion etuvahvistimen...... toisaalta kun koko höskä on kolvattu piirilevyyn niin ei sitä oikein korjatakaan voi. Jos etuvahvistinta ei ole niin pitäisi vaihtaa mikit kuumempiin koska nää vakiomikit vaikka ovatkin ihan hyväsoundisia niin on nää ilman etusta vähän kesyt. Yksi vaihtoehto olisi hommata joku EMG:n setti kun tässä olisi patteripoterotkin valmiina. Toisaalta tuo eq on ihan veikeä, mutta miksipä ei voisi tehdä tästä passiivistakin niin semmoinen luulisi onnistuvan ominnokkineenkin.
 
Kyllä mä tän kanssa meinaan pärjätä, mutta ei tämä varsinainen laatubasso kyllä ole näiden ongelmien vuoksi. Muuten tää on ihan jees, tää soi ja säädöt ja vire pitää eikä ole sinällään muuten mitään valitettavaa. Hyvät bassot on kyllä yleensä semmoisia että ei niitä tartte alkaa itse uusiksi rakentamaan, niin siksi vähän kriittisemmin tähän nyt suhtaudun.

Umpinaisia potikoita voi uittaa ruskeassa PRF:ssä. Kyllä sitä ainetta menee sinne sisälle. Hermeettisiä potikoita ei saa tuossa hintaluokassa.

Mulla on tuossa Roscoe Beck fenderissä todella matala mikkien volataso moniin muihin bassoihin (mm Sireen) verrattuna mutta soundi ei todellakaan ole kesy. Olen huomannut ettei "kuumemmilla" mikeillä saa isompaa soundia, joudut vain kääntämään mikseristä tai vahvistimesta volaa pienemmälle :)

Huom:_Olet kirjoittamassa yli 1888 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Kaivetaampa tätä vähän haudasta.
 
Tuli tuossa vähän aktivoiduttua enemmänkin Siren kanssa, kun joutui keikalla asti käymään bassoa lötköttelemässä.
Sinänsä tuo 5-kielinen V7 (1.gen, suosaarni/vaahtera) suoritti ihan hyvin ja mitään isompia valittamisia ei kerinnyt kertyä (mitä nyt pää ei kerinnyt tottua säätimiin, että olisi ollut selkärangassa keikalla ;), mutta vähän siinä soundi jäi vaivaamaan
 
Mietin sitten, että lähden modailemaan pitkällä aikavälillä ainakin joitakin osia parempiin/miellyttävimpiin.
Mikit nyt ainakin huutaa vaihtoa. Jotenkin jäi olo, ettei ne ole tarpeeksi "tarkat". Vähän ikäänkuin olisi liikaa harmoonisia mukana, tjsp. Pitää ehkä kokeilla ensin jotakin toista kielisettiä (nyt E.B. Cobaltit), että saa pikkasen hajua tarkemmin, mutta tuon perusteella nenä osottelisi enemmän vintagempaan settiin.
 
Toinen oli talla. Sikäli se on säätämisen jne. puolesta ihan ok, mutta se on kuitenkin vähän keveän oloinen. Ehkä siitä saisi jotakin iloa, jos jonkun jämäkämmän version siihen asettelisi.
 
Onkos porukka kuinka hirveästi modaillut näitä?
Jäikö mitään kokemuksia käteen?

Einherjar: Kaivetaampa tätä vähän haudasta.
 
Tuli tuossa vähän aktivoiduttua enemmänkin Siren kanssa, kun joutui keikalla asti käymään bassoa lötköttelemässä.
Sinänsä tuo 5-kielinen V7 (1.gen, suosaarni/vaahtera) suoritti ihan hyvin ja mitään isompia valittamisia ei kerinnyt kertyä (mitä nyt pää ei kerinnyt tottua säätimiin, että olisi ollut selkärangassa keikalla ;), mutta vähän siinä soundi jäi vaivaamaan
 
Mietin sitten, että lähden modailemaan pitkällä aikavälillä ainakin joitakin osia parempiin/miellyttävimpiin.
Mikit nyt ainakin huutaa vaihtoa. Jotenkin jäi olo, ettei ne ole tarpeeksi "tarkat". Vähän ikäänkuin olisi liikaa harmoonisia mukana, tjsp. Pitää ehkä kokeilla ensin jotakin toista kielisettiä (nyt E.B. Cobaltit), että saa pikkasen hajua tarkemmin, mutta tuon perusteella nenä osottelisi enemmän vintagempaan settiin.
 
Toinen oli talla. Sikäli se on säätämisen jne. puolesta ihan ok, mutta se on kuitenkin vähän keveän oloinen. Ehkä siitä saisi jotakin iloa, jos jonkun jämäkämmän version siihen asettelisi.
 
Onkos porukka kuinka hirveästi modaillut näitä?
Jäikö mitään kokemuksia käteen?
 
Itselleni tuli 5 kielinen suosaarni/vaahtera v7 sen verran halvalla vastaan ettei voinut olla ostamatta kun saundi ja ulkonäkö headstockia lukuunottamatta miellytti.
 
Tässä yksilössä oli kaula kutistunut tehtaalta lähdön jälkeen aika paljon ja nauhojen päät piti viilailla kuntoon.
 
Pienen kaulapainoisuuden takia vaihdoin virittimet kevyempiin gotoh virittimiin. Viritin tappi oli hivenen orkkiksia kapeampi ja pyöritin ympärille alumiiniteippiä ettei jää välyksiä. Ei ehkä paras ratkaisu mutta ei toistaiseksi ole ollut ongelmia.
 
Alkuperäisissä mikeissä ei itselleni ollut mitään vikaa mutta potikoita oli vaan liikaa että niihin kesken biisin uskaltaisi koskea. Siitä syystä tilalle tuli emg j5 mikit jotka meni fenderin control platen kanssa tilalle ilman mitään ongelmia.
 
Viimeisimpänä upgreidinä tuli laitettua Gotoh 404BO-5 C talla. Kiinnitysruuveja varten joutui poraamaan uudet reiät mutta kielireiät oli kohillaan. Tuolla alkoi B kieli soimaan paremmalla soundilla ja vireisemmin.