Yleistä keskustelua musiikista ›

Tieteellisen hypoteesin olemassaolon oikeutus on sen mahdollisessa totuudessa ja täytyy olla jotakin jolla hypoteesien pätevyyttä voidaan tutkia kuten loogisen empirismin formuloima riittämättömäksi osoittautuneen verifioitavuuspostulaatin saama väljempi muoto koeteltavuuden periaate, jonka mukaan lause on mielikäs jos sillä on verifioituvia, so. todeksi tai epätodeksi osoitettavia seuraamuksia, kun sen sijaan kaikkein predeterminoiduimmassa ja tieteellistetyimmässäkin sävellysteoriassa ja -tekniikassa, sarjallisuus, joka yrittää olla loogista ja toitottaa logiikkaansa olemassaolonsa oikeutuksen orgaanisella todisteella, luovan päätöksenteon hallitsevana elementtinä on sen taiteellisen todistusvoima kuitenkin vain lopulta taiteilijan luovan mielikuvituksen määrässä ja siinä objektivoidussa ja sublimoidussa tunteessa, jota tämä on kyennyt siihen valamaan, joka on jossain määrin kätketty, alitajuinen ja toteennäyttämätön, eikä esteettistä laatua olvien kysymysten totuudesta voidakaan näin ollen puhua samassa mielessä kuin teorian niiden osien jotka suoranaisemmin liittyvät välittömiin aistikokemuksiin, jota ovat loogisen empirismin ainoat tosiasiat vieroksuen periaatteita joissa niihin vedotaan vain epäsuorasti, vaikkakin olennaisilta osiltaan luonnontiteellisen tiedon teoriana se ei voinut olla ottamatta huomioon sen ulkopuolelle jääneitä tieteellisen teorianmuodostuksen tärkeitä osia, että spekulatiivinen aines trieteellisissä teorioissa teoriaa koossa pitävänä ytimenä heijastellen käsitystämme teorianmodostuksesta, joka on välittömistä aistikokemuksista riippumaton tai vain erittäin pitkien kiertoteiden kautta niihin palautuva aines on tieteellisissä teorioissa hyuomattavasti suurempi kuin loogisen empirismi edustajat alkujaan ajattelivat. Voimme kyllä edelleenkin lähtien eräistä yleisistä käsityksistä tehdä kysymyksiä kokemukselle ja kokemus vastaa välittömien aistihavaintojen kielellä niin tai ei mutta nämä vastaukset eivät rakenna teoriaa vaan voivat vain puhua en puolesta tai sitä vastaan. Lähteenä mm. Eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomus

Eihän elämysperäinen havaitseminen olekaan mitattavissa tai havaittavissa. Se on vastaanottajan asia. Eikä kanta suhteessa johonkin taideteokseen tarvitse olla lukkoonlyöty tai myönteinen, sillä kuunteluolosuhteet,-intensiteetti,-motiivit, kuuntelijan älykkyys, tietokyky, havaintokyky, miellekyky ja henkinen kypsyys sekä musiikilinen vastaanottavaisuus muuttuvat ja vaihtelevat alituisesti ajan myötä eikä kuuntelijan viretila ole aina ideaalinen, vaikkei tämä aikakaan ole mitään absoluuttisesti objektiivisesti olemassaolevaa vaan havaintokykymme tapa kuten tajunta välittömästi annettu ja aistimin havaitsevalla on objekteja.



Kun tieteen pääasiallinen tehtävä on tutkia ja selittää haettuja ja harvinaisia ilmiöitä lähtien niiden syistä ja johtaa syiden vaikutus luonnonlaeista, pyrkii olioiden metafyysistä olemusta ja tahdon, so. sydämen liikkeitä representoidessaan, heijastellessaan, ilmaistessaan ja ilmentäessään, kaunotaide, kuten musiikki ja muut ihnimillisen hengen aikaansaamat teoreettiset saavutukset millä alalla hyvänsä, erityistieteitä lukuunottamatta, ilmiön ulkopuolelle ilmentyvään, jona tunnemme tahdon, eli olioin sinänsä, joka on absoluuttisesti selittämätön, luonnovastainen, yksityisten toimintojen vapaus, radikaalina eroavaisuutena ilmiön ja olion sinänsä välillä, sisäisestä välttämättömyydestä ja tahdon palveluksesta läpikotaisin erottautuneen olioiden objektiivisesta käsityskyvystä luovan älyllisen voimansa ja energiansa itsetiedottomasti ammentavan taiteellisen luomistyön alkaessa siitä pisteestä, johon tieteellinen tutkimustyö päättyy viimeksi mainitun astumatta askeltakaan metafysiikkaan, josta yksin kumpuaa taiteiden syvin ja sisin olemus ja merkitys kiihdyttäessään älyn mukaisesti tahdonliikkeiden vastineita puhtaan mielteen alueelle heijastuneina, josta tahto on pois pelistä tiedoitsevan ollessa ideoiden käsittämisen edellytyksenä kauttaaltaan tiedoitsemisen puhdas subjekti fysikaalisen järjestyksen pohjalla olevan olioin sinänsä järjestyksen tajuamiseksi, joka muodostaa aitojen teosten todellisen ja selittämättömän ytimen.

Kaikki muut ihmistuotteet tarkoittavatkin tieteellisten teorioiden käytännön sovelluksina vain olemassaolon helpottamista tai säilyttämistä. Vain taideteokset ovat olemassa tarkoituksetta oman itsensä vuoksi. Sen tähden niitä voikin pitää olemassaolon puhtaana kukkana tai tuloksena, joista sydämemme nauttiessa sukellamme ulos puutteen ahtaasta ilmapiiristä metafyysisten totuuksien raikkaaseen ja mieltä puhdistavaan ilmaan, saadessaan kuulijansa unohtamaan oman tilansa kurjuuden ollessaan tahdon ja sen hädän alainen, joka eksistentiaalifilosofian eksistenssin selvästi tajuttuaan käsittää tieteellisten teorioiden ja matemaattisen näpertelyn kykenemättömyyden ratkaista sielullisia pulmatilanteita tai elämäntuskaa, johon taide on parasta lääkettä.

Loogisen empirismin omaksuman kannan mukaan vain substanssiton muoto esittää tieteellisissä teorioissa sen mitä tiedetään kaiken muun ollessa yhtä tilapäistä kuin muste jolla tieteellinen esitys kirjoitetaan paperille, oliot kun ovat a priori määriteltävissä mikäli ne kuuluvat yksin mielteeseen, pelkkään ilmiöön apriorisissa tieteissä logiikssa, aritmetiikassa, foronomiassa jne. ratkaisut ovat täysin selviä älymme puhtaina muotoina jolla ei ole empiiristä sisällystä, joka on aposteriorinen tahto, olio sinänsä, jossa on matefysiikan tähtäyspiste ja taiteiden syvin ja ainoa merkitys.

Tiede on kylläkin monin tavoin vahvistanut usko luonnonlakien pysyvyyteen eivätkä ne edellytä hypoteettisina mitään olemassaolevaa.