Yleistä keskustelua musiikista ›

Pinewood: Ja lähde tuolle?
 
Luovuus liittyy totta kai, mutta kyllä neroutta on muillakin kuin taiteiden alalla. Ja varsinkin siellä muualla.
 
Älyn käytöllinen suuntautuminen ja parhaiden ja käyttökelpoisten keinojen valitseminen ei salli tuota älyn ja tahdon eriämistä joka juuri on nerouden, siis teoreettisiin saavutuksiin kykenemisen ehto, sillä äärimmäisen harvat ja epänormaalit ihmiset joiden todellinen vakavuus ei sisälly käytännölliseen ja persoonalliseen vaan objektiiviseen ja teoreettiseen kykenevät tavalla tai toisella käsittämään ja ilmaisemaan maailman olemuksen siis korkeimpia totuuksia kuten kaikki taiteelliset nerot. käytännöllisellä alalla suuria aikaansaavilla objektit vilkkaasti kiihottavat heidän tahtoaan ja kannustavat herkeämättä tutkimaan suhteitaan ja yhteyksiään.

Siinä mielessä megan kaa samaa mieltä, että suoranaisissa taiteissa nerous mitataan paljon brutaalimmin kuin esim jossain uudessa teknologiassa, keksinnössä tjsp, koska esim teknologian kehittyminen perustuu pieniin askeliin.
E: Mutta taas toisaalta taide vaatii katsojalta / kuulijaltakin jotain. Toisinkuin jonkun keksinnön käyttäminen, joka on esim tehty helpottamaan ihmisten elämää.
Vissiin luovuuden pointti on vain se että menee eteenpäin omissa ajatuksissaan johdonmukaisesti. Eli ns. luova ei ole niin "luovaa" arki merkityksessä, vaan luova työ käy järkeen, se toimii. Se viittaa siihen että ajatuksissa ei olla poukkoiltu järjettömyyksiin, vaan keskitytty.

megatherium: Älyn käytöllinen suuntautuminen ja parhaiden ja käyttökelpoisten keinojen valitseminen ei salli tuota älyn ja tahdon eriämistä joka juuri on nerouden, siis teoreettisiin saavutuksiin kykenemisen ehto, sillä äärimmäisen harvat ja epänormaalit ihmiset joiden todellinen vakavuus ei sisälly käytännölliseen ja persoonalliseen vaan objektiiviseen ja teoreettiseen kykenevät tavalla tai toisella käsittämään ja ilmaisemaan maailman olemuksen siis korkeimpia totuuksia kuten kaikki taiteelliset nerot.
 
Jos tuloksena on vain yksittäisiä subjekteja koskettavaa ja liikuttavaa tuotosta, ei voida puhua objektiivisesta neroudesta.
 
Todelliset nerot ovat aina olleet luonnontieteilijöitä, he ovat muuttaneet maailmaa konkreettisesti, objektiivisesti ja kiistattomasti.
 
Jos joku kokee orgasmin kuunnellessaan klassista musiikkia, niin se on ihan fine, muttta kyseessä on vain subjektiivinen kokemus, ei mitään muuta. Samaan aikaan tuhatkertainen määrä naisia saa orgasmin The Beatleasin, Cheekin tai vaikkapa Dannyn musiikkia kuunnellessaan.

Pop Corn: Jos joku kokee orgasmin kuunnellessaan klassista musiikkia, niin se on ihan fine, muttta kyseessä on vain subjektiivinen kokemus, ei mitään muuta. Samaan aikaan tuhatkertainen määrä naisia saa orgasmin The Beatleasin, Cheekin tai vaikkapa Dannyn musiikkia kuunnellessaan.
 
Totta,
loppujen lopuksi musiikki on vain musiikkia. Joku vain kolahtaa joskus, huomenna taas sama biisi voi olla paska ja taas aivan toisenlainen biisi voi kuulostaa parhaudelta.
 
Jos kuitenkin halutaan saada jonkinlainen objektiivinen käsitys siitä mitä musiikki merkitsee ja miten sitä voisi määrittää (joka subjektiivisesta perspektiivistä on vastenmielistä, koska mielikuvitusta ei voi määrittää tai mitata) niin pitää ottaa erilaiset työkalut käyttöön.
 
Ei voida sanoa toisen ihmisen mielikuvituksen olevan parempaa kuin toisen, mutta voidaan sanoa että toisen mielikuvitus on vahvempaa kuin toisen. Niillä on vissi ero.
 
Jos Cheek lähetettäis renesanssi-ajalle esiintymään, niin mitä ajatuksia se olisi sen ajan ihmisissä herättänyt?
ja jos taas vastaavasti nykyajan ihmisellä ei olisi mitään pääsyä renesanssi-ajan musiikkiin; eli kukaan nykyajassa ei olisi koskaan kuullut sitä, ja sieltä lähtetettäis joku renesanssikuoro tms. esiintymään tänne, mitä ajatuksia se herättäisi?
 
Varmasti yhteinen nimittäjä ensivaikutelmille olisi, että ne on kummatkin erikoista musiikkia. Se, kuulostaako se hyvältä musiikilta varmastikin jakaisi kansan yhtälailla kummassakin aikakaudessa. Peruslähtökohtahan hyvälle musiikille on sen kiinnostavuus ja kiinnostavaa on yksinkertaisesti kaikki senkaltainen musiikki, jota ei ole aikaisemmin kuullut.
Se kuinka se kolahtaa, riippuu pitkälle ihmisen vastaanottavaisuudesta. Uusia asioita on kiva oivaltaa, ja silloin outo asia alkaa kuulostamaan hyvälle. Tätä myöten sitä alkaa etsimään sen kaltaista musiikkia enemmän, ja aika-ajoin taas törmää uuteenlaiseen musiikkiin...
Tämä on ihanteellinen kokemusvirta, kierre, spiraali (ajassa).
 
Popmusiikki on periaatteessa luonnonlaki yhtenäiskulttuurissa. (Tarkoittaa, että ihmisten luontoon kuuluu kerääntyä yhteen ja mitä kauemmin ne on yhdessä, sitä enemmän ne alkavat muistuttaa toinen toisiaan. Syntyy kulttuuri. Tämän yhtenäisen massan ikonina toimii esimerkiksi juuri popmusiikki)
Popmusiikki määrittää sen miltä vuosi tai vuosikymmen kuulostaa ja kuinka se muistetaan
MUTTA
valitettavasti tätä pop-kenttää manipuloi ja hallitsee hyvin pitkälle keinotekoisesti Hollywoodin tähtikoneisto, joka on hienoviritetty haistelemaan ja ennakoimaan tuulia.
 
Syntyy kognitiivinen vinouma.
massaan vahvistuu konsensusvinouma (muiden ihmisten mielipide vaikuttaa yksilön mielipiteeseen oli kuinka ns. paskaa musaa tahansa)
Ja popstaroille vahvistuu virheellinen konsensusvinouma (narsismiin taipuvaiset ihmiset haluavat olla parrasvaloissa samalla ajatellen että kaikki tykkäävät heistä)
Ja nämäkös ruokkivat toinen toisiaan. Lopputuloksena on yks iso harhainen pop-kulttuuri.
 
Tästä syystä mielestäni keskustelu hyvästä ja huonosta musiikista on vähän vinksallaan...
siis koska jos popmusiikki syntyisi ns. luonnollisesti eikä manipuloituna valta-tahojen saattelemana, niin silloin ei edes keskusteltaisi tälläisistä asioista. Ei puhuttaisi, että pop musiikki on paskaa, koska ei olisi syytä tuomita ihmisiä ketkä vain tekevät musaa mikä luonnollisesta syystä sattuu olemaan ihmisten mieleen.
Tosin, tässähän ollaan menossa parempaan suuntaan, koska internet. Ei se ole sattumaa että nykynuoret kuuntelee valtavasti enemmän erilaista ja eri aikakausien musaa verrattuna aikaisempaan saapumiserään.
 
Joten mielestäni kun vertaillaan pop-musiikkia ja vaikka sitä klassista, niin tulisi vain ottaa huomioon, että kummallakin on tämän päivän mallilla paikkansa ja oma tehtävänsä. Ei me voida tuhota Hollywoodia. Täytyy vain muistaa, että musiikki ei lähtökohtaisesti ollenkaan ole älyjen taisto, koska ei ole kyse taistosta ensinkään. Jos jokin asia ei ole urheilua tai kilpailua, niin musiikki.

Pop Corn: Jos tuloksena on vain yksittäisiä subjekteja koskettavaa ja liikuttavaa tuotosta, ei voida puhua objektiivisesta neroudesta.
 
Todelliset nerot ovat aina olleet luonnontieteilijöitä, he ovat muuttaneet maailmaa konkreettisesti, objektiivisesti ja kiistattomasti.
 
Jos joku kokee orgasmin kuunnellessaan klassista musiikkia, niin se on ihan fine, muttta kyseessä on vain subjektiivinen kokemus, ei mitään muuta. Samaan aikaan tuhatkertainen määrä naisia saa orgasmin The Beatleasin, Cheekin tai vaikkapa Dannyn musiikkia kuunnellessaan.
 
Olet täysin väärässä. Taiteellisten ja musiikillisten ideoiden käsittämisen edellytyksenä on että tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ts. tahto katoaa tajunasta ja äly saavuttaa mitä suurimman objektiivisuutensa tullessaan maailman kirkkaaksi kuvastimeksi.

megatherium: Olet täysin väärässä. Taiteellisten ja musiikillisten ideoiden käsittämisen edellytyksenä on että tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ts. tahto katoaa tajunasta ja äly saavuttaa mitä suurimman objektiivisuutensa tullessaan maailman kirkkaaksi kuvastimeksi.
 
"Käsittämisen edellytyksenä"? Aivan kun sanoisit että olisi jokin oikea ja väärä tapa käsittää asioita?
"Äly saavuttaa mitä suurimman objektiivisuutensa"? Yksilö saavuttaa oman objektiivisuutensa? Häh?

megatherium: Olet täysin väärässä. Taiteellisten ja musiikillisten ideoiden käsittämisen edellytyksenä on että tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ts. tahto katoaa tajunasta ja äly saavuttaa mitä suurimman objektiivisuutensa tullessaan maailman kirkkaaksi kuvastimeksi.
 
Täyttä tunteellista hölynpölyä objektiivisesti.
 
Subjekti voi hurmioitua mitä erilaisimmista asioista ja kokemuksista, ja jo se todistaa että taiteellisilla ja musiikillisilla ideoilla ei ole itsessään mitään todellista substanssia, vaan substanssiarvo määrittyy aina subjektin mukaan.
 
Luonnontieteissä heitetään tälläinen lapsenomainen subjektiivinen kokemusmaailma romukoppaan, ja keskitytään asioihin joilla on substanssi ja ulottuvuus kokijasta riippumatta.

Pop Corn:
Luonnontieteissä heitetään tälläinen lapsenomainen subjektiivinen kokemusmaailma romukoppaan, ja keskitytään asioihin joilla on substanssi ja ulottuvuus kokijasta riippumatta.
 
Ei nyt parjata luonnontieteitä. Ei siinä mitään heitetä romukoppaan.

KaRa: Ei nyt parjata luonnontieteitä. Ei siinä mitään heitetä romukoppaan.
 
Totta kai heitetään - subjektiivisuus on tieteelle myrkkyä.

Pop Corn: Totta kai heitetään - subjektiivisuus on tieteelle myrkkyä.
 
Kui? Ei se ole sattumaa että pidät jostain.

KaRa:
 
Ei voida sanoa toisen ihmisen mielikuvituksen olevan parempaa kuin toisen, mutta voidaan sanoa että toisen mielikuvitus on vahvempaa kuin toisen. Niillä on vissi ero.
 
Ja millähän keinoin ja menetelmin?
 
Jos Cheek lähetettäis renesanssi-ajalle esiintymään, niin mitä ajatuksia se olisi sen ajan ihmisissä herättänyt?
ja jos taas vastaavasti nykyajan ihmisellä ei olisi mitään pääsyä renesanssi-ajan musiikkiin; eli kukaan nykyajassa ei olisi koskaan kuullut sitä, ja sieltä lähtetettäis joku renesanssikuoro tms. esiintymään tänne, mitä ajatuksia se herättäisi?
 
Täysin turhia kysymyksiä.
 
Varmasti yhteinen nimittäjä ensivaikutelmille olisi, että ne on kummatkin erikoista musiikkia. Se, kuulostaako se hyvältä musiikilta varmastikin jakaisi kansan yhtälailla kummassakin aikakaudessa.
 
Tyhjänpäiväistä spekulointia.
 
Peruslähtökohtahan hyvälle musiikille on sen kiinnostavuus ja kiinnostavaa on yksinkertaisesti kaikki senkaltainen musiikki, jota ei ole aikaisemmin kuullut.
 
Ei päde ainakaan mun kohdalla. Läheskään kaikki uusi musiikki ei ole kiinnostavaa mun korvaan.
 
Popmusiikki on periaatteessa luonnonlaki yhtenäiskulttuurissa. (Tarkoittaa, että ihmisten luontoon kuuluu kerääntyä yhteen ja mitä kauemmin ne on yhdessä, sitä enemmän ne alkavat muistuttaa toinen toisiaan. Syntyy kulttuuri. Tämän yhtenäisen massan ikonina toimii esimerkiksi juuri popmusiikki)
Popmusiikki määrittää sen miltä vuosi tai vuosikymmen kuulostaa ja kuinka se muistetaan
MUTTA
valitettavasti tätä pop-kenttää manipuloi ja hallitsee hyvin pitkälle keinotekoisesti Hollywoodin tähtikoneisto, joka on hienoviritetty haistelemaan ja ennakoimaan tuulia.
 
Syntyy kognitiivinen vinouma.
massaan vahvistuu konsensusvinouma (muiden ihmisten mielipide vaikuttaa yksilön mielipiteeseen oli kuinka ns. paskaa musaa tahansa)
Ja popstaroille vahvistuu virheellinen konsensusvinouma (narsismiin taipuvaiset ihmiset haluavat olla parrasvaloissa samalla ajatellen että kaikki tykkäävät heistä)
Ja nämäkös ruokkivat toinen toisiaan. Lopputuloksena on yks iso harhainen pop-kulttuuri.
 
Tämä oli sellainen pläjäys keittiöpsykologiaa ettei paremmasta väliä.
 
Tästä syystä mielestäni keskustelu hyvästä ja huonosta musiikista on vähän vinksallaan...
siis koska jos popmusiikki syntyisi ns. luonnollisesti eikä manipuloituna valta-tahojen saattelemana, niin silloin ei edes keskusteltaisi tälläisistä asioista. Ei puhuttaisi, että pop musiikki on paskaa, koska ei olisi syytä tuomita ihmisiä ketkä vain tekevät musaa mikä luonnollisesta syystä sattuu olemaan ihmisten mieleen.
 
Tjaaa, tuo on vähän sama kuin sanoisi ettei keihäänheiton maailmanmestari ole oikeasti maailmanmestari, koska kaikki eivät ole harrastaneet keihäänheittoa.
 
Lisäksi tämänkaltaiset salaliittoteoriat eivät ole kiinnostavia.
 
Tosin, tässähän ollaan menossa parempaan suuntaan, koska internet. Ei se ole sattumaa että nykynuoret kuuntelee valtavasti enemmän erilaista ja eri aikakausien musaa verrattuna aikaisempaan saapumiserään.
 
Melkoista paskapuhetta.
 
Jos otetaan 20-vuotias musiikin harrastaja ja 40-vuotias, niin jälkimmäisellä on huomattavasti laajempi tuntemus eri musiikista ja tyylilajeista 99,99% todennäköisyydellä.
 
Ei me voida tuhota Hollywoodia. Täytyy vain muistaa, että musiikki ei lähtökohtaisesti ollenkaan ole älyjen taisto, koska ei ole kyse taistosta ensinkään. Jos jokin asia ei ole urheilua tai kilpailua, niin musiikki.
 
Hollywoodissa tehdään leffoja, vähemmän musiikkia.
 
Jos musiikilla haluaa elättää itsensä niin se on mitä kovinta kilpailua.

KaRa: Kui? Ei se ole sattumaa että pidät jostain.
 
Mitä tekemistä sillä on luonnontieteiden ja tieteellisen metodin kanssa mistä minä pidän?

Onpas poppari änkyrä pänkyrä tuulella.

Pop Corn: Totta kai heitetään - subjektiivisuus on tieteelle myrkkyä.
 
Tajunta on ensimmäinen ja välittömästi annettu ja kaikki muu on vasta sen edellyttämää ja niin muodoin siitä riippuvaista. Muiden tieteiden empiiriselle katsantokannalle on sopivaa olettaa objektiivinen maailma ilman muuta sinänsä olemassaolevaksi ja joksikin absoluuttisesti ja itsessään objektiiviseksi vaikkei sitä miellettäisi mutta ei filosofialle. sellaista olisi mahdotonta ajatellakaan koska objelktilla on olemassaolonsa aina subjektin mielteenä subjektiin nähden.

Pop Corn: Ja millähän keinoin ja menetelmin?
 
Mielikuvitus sellaisenaan on hyvä juttu. On erilaisia mielen maailmoja ja teemoja. Ei ne ole toistaan parempia mitenkään absoluuttisesti. Mutta toisella voi olla vahvempi / selkeämpi mielikuvitus kuin toisella. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole?
 
Pop Corn: Täysin turhia kysymyksiä.
 
Elämä on turhaa. Höpöttely on se mistä oppii näkemyksiä. Faktat voi oppia oppikirjoista, mutta asioiden käsittäminen tapahtuu faktojen ympärillä popparihoppari hyvä.
 
Pop Corn: Tyhjänpäiväistä spekulointia.
 
Jaa.
 
Pop Corn: Ei päde ainakaan mun kohdalla. Läheskään kaikki uusi musiikki ei ole kiinnostavaa mun korvaan.
 
En niin sanonutkaan. Puhuin lähtökohdista. Hyvä biisi on parempi kuuntelukertojen alussa versus se kun olet kuunnellut sitä 2 tuntia putkeen. Tarviiko väkisin olla erimieltä vain ollakseen erimieltä?
 
Pop Corn: Tämä oli sellainen pläjäys keittiöpsykologiaa ettei paremmasta väliä.
 
No mikä hätänä?
 
Pop Corn: Tjaaa, tuo on vähän sama kuin sanoisi ettei keihäänheiton maailmanmestari ole oikeasti maailmanmestari, koska kaikki eivät ole harrastaneet keihäänheittoa.
 
Lisäksi tämänkaltaiset salaliittoteoriat eivät ole kiinnostavia.
 
En nähnyt tuota vertausta, mutta vissiin sulla joku ajatus siinä oli.
Mikä salaliitto? tottakai raha puhuu tässäkin asiassa niinkuin yleensä..
 
Pop Corn: Melkoista paskapuhetta.
 
Jos otetaan 20-vuotias musiikin harrastaja ja 40-vuotias, niin jälkimmäisellä on huomattavasti laajempi tuntemus eri musiikista ja tyylilajeista 99,99% todennäköisyydellä.
 
Heh, vainniin.
 
Pop Corn: Hollywoodissa tehdään leffoja, vähemmän musiikkia.
 
Kyllä, asia tosin ei ole noin yksinkertainen. Kaikki suurimmat studiot on integroitunu musiikin kanssa siinä missä muunkin viihdeteollisuuden kanssa.
 
Pop Corn: Jos musiikilla haluaa elättää itsensä niin se on mitä kovinta kilpailua.
 
Sitäpä se. Toki kaikki eivät sitä ensiarvoisesti halua. Nostetaan lippu salkoon, olemme jostain samaa mieltä :D

Pop Corn: Jos otetaan 20-vuotias musiikin harrastaja ja 40-vuotias, niin jälkimmäisellä on huomattavasti laajempi tuntemus eri musiikista ja tyylilajeista 99,99% todennäköisyydellä.
 
Minusta kaikki tässä keskustelussa ovat oikeassa, mutta miten tuo todennäköisyys on laskettu?

Välittömästi annetun subjektiivisen tajunnan sivuuttavat materilistit jotka puoltavat aineen reaalisuutta ja siirtyvät heti aineeseen josta he tekevät tajunnan tosiseikkojen siis subjektiivisen tajunnan sijasta lähtökohdan ja joka on heille olio sinänsä joita empiirinen havainto realismissa tarjoaa ja niinikään kokemus yksinomaisen ja todellisen olioiden sinänsä järjestyksen, absoluuttisen maailmanjäjestyksen pitäessään ainetta kaikkien olioiden selitysprinsiippinä kun idealismin on palauduttava ensimmäiseen ja alkuperäiseen omaan tajuntaan jonka välitykselle objektiivinen aineellinen maailma jonka olemassaolo on problemaattista, voi ilmetä.
 
muiden tieteiden empiiriselle katrsantokannalla sopii olettaa objektiivinen maailma ilman muuta sinänsä olemassaolevaksi mutta ei idealistisen tieto-opin mukaiselle filosofialla vain ollakseen rehellistä. kaikki mistä meillä on välitöntä tietoa on vain tajuntamme sisäpuolella. sen ulkopuolella olevasta ei voi olla mitään vä'litöntä varmuutta jonka tulee kuulua tieteen ensimmäisiin periaatteisiin. kaikki mielteenä-olo on välillistä.
 
mikään ei ole sen varmempaa kuin että kukaan ei voi poistua omasta itseydestään samastuakseen välittömästi muiden olioiden kanssa. ääripooleina aineen reaalisuutta koskevassa kiistakysymyksessä ovat berkeleyn idealismi kieltäessään aineen reaalisen olemassaolon täysin ja lockesta vaikutteita saaneet ranskalaiset materialistit.mutta kaikkien järjestelmien peruserheenä on sen tiedon tuntemattomuus että aine ja äly ovat korrelaatteja, toinen on toisen heijastusta ja muodostavat yhdessä kokonaisuuden.molemmat joko yhdessä kestävät tai kaatuvat.

megatherium: Välittömästi annetun subjektiivisen tajunnan sivuuttavat materilistit jotka puoltavat aineen reaalisuutta ja siirtyvät heti aineeseen josta he tekevät tajunnan tosiseikkojen siis subjektiivisen tajunnan sijasta lähtökohdan ja joka on heille olio sinänsä joita empiirinen havainto realismissa tarjoaa ja niinikään kokemus yksinomaisen ja todellisen olioiden sinänsä järjestyksen, absoluuttisen maailmanjäjestyksen pitäessään ainetta kaikkien olioiden selitysprinsiippinä kun idealismin on palauduttava ensimmäiseen ja alkuperäiseen omaan tajuntaan jonka välitykselle objektiivinen aineellinen maailma jonka olemassaolo on problemaattista, voi ilmetä.
 
muiden tieteiden empiiriselle katrsantokannalla sopii olettaa objektiivinen maailma ilman muuta sinänsä olemassaolevaksi mutta ei idealistisen tieto-opin mukaiselle filosofialla vain ollakseen rehellistä. kaikki mistä meillä on välitöntä tietoa on vain tajuntamme sisäpuolella. sen ulkopuolella olevasta ei voi olla mitään vä'litöntä varmuutta jonka tulee kuulua tieteen ensimmäisiin periaatteisiin. kaikki mielteenä-olo on välillistä.
 
mikään ei ole sen varmempaa kuin että kukaan ei voi poistua omasta itseydestään samastuakseen välittömästi muiden olioiden kanssa. ääripooleina aineen reaalisuutta koskevassa kiistakysymyksessä ovat berkeleyn idealismi kieltäessään aineen reaalisen olemassaolon täysin ja lockesta vaikutteita saaneet ranskalaiset materialistit.mutta kaikkien järjestelmien peruserheenä on sen tiedon tuntemattomuus että aine ja äly ovat korrelaatteja, toinen on toisen heijastusta ja muodostavat yhdessä kokonaisuuden.molemmat joko yhdessä kestävät tai kaatuvat.
 
Filosofia on humpuukitiedettä, kuten Himasen raportti osoitti.

Subjektiivista perusväittämää, maailma on mielteeni, vastassa on objektiivinen, kaikki maailmassa on ainetta.
idealismi jättää empiiirisen todellisuuden koskemattomaksi mutta pitää kiinni väitteestä että jokainen objekti siis empiirinen todellisuus ylimalkaan on kaksinkerroin subjektin edellyttämä. muodollisesti ja aineellisesti.
 
Todella empiirinen on havainnossa aistimuksen saapuminen aistielimeen. edellytys että aistimuksella ylimalkaan täytyy olla joku syy perustuu erääseen tiedoitsemisemme muodoista, aivojemme toiminnasta juontuvaan lakiin jonka alkuperä on sen vuoksi yhtä subjektiivinen kuin tuo aistimus itse.
 
aistimus näet orgaanisena toimintona on astielinten sangen taidokkaan ja mutkikkaan rakenteen määräämä joten ulkoinen syy toimii vain sen ärsykkeenä, sen jälkeen aistimus muodostuu kokonaan omien lakiensa mukaan ollen siis kokonaan subjektiivinen. eikä aistimuksiin voida laskea kokonaan ulkoisiakin olioita kuten locken oppi sallii.
 
suoraan ilman kiertoteitä uuden ajan filosofeista vain locke on puolustanut aineen reaalisuutta vaikka idealismin isän rene descarten ajatukset ajattelen siis olen ts, tiedoitsen ollen ensimmäinen joka pääsi tuon perustotuuden vastaavalle harkinnan asteelle että filosofian todellinen tukipiste on oma tajunta subjektiivinen skeptillisen epäilyn muodossa.
 
tämän lain nojalla annetulle aistimukselle edelltytetty syy näyttäytyy kohta havainnossa objektina jonka ilmentymän muotoina ovat aika ja paikka vaikka nämäkin muiodot ovat kokonaan subjektiivista alkuperää havaintokykymme tapana.
 
objektiivisessa filosofoinnissa tuhansia vuosia voimiaan koetelleet antiikin materialistit leukippos, demokritos ja epikuros ottivat lähtökohdakseen aineen joka siis heille oli olio sinänsä jolla on sikäli oikeutuksensa koska subjekti on yhtä hyvin materian tuotetta kuin materia on tiedoitsevan miellettä, mutta suhde on myös yhtä yksipuolinen sillä materialismi on laskuissaan itse itsensä unohtavan subjektin filosofiaa.
siksi väitteelle että subjekti on materian muunnos on saatettava voimaan väite että materia on sen miellettä.
 
ja sillä samalla aivotoiminnalla joka loihtii eteemme täysin objektiivisen, havainnollisen jopa kouraantuntuvan maailman unessa täytyy olla yhtä paljon osuutta valveilla olon objektiivisen maailman esittämisen kanssa vaikka ne materialtaan ovat erilaiset.ne näet on valettu samassa muotissa joka on aivotoiminta siis äly.
 
toisaalta myöskään subjektiivinen lähtökohta ja perusväittämä; maailma on mielteeni ei ole adekvaattinen, osaksi siksi että se on yksipuolinen, maailma on paljon muutakin olio sinänsä, tahto ja mielteenä olo on sille tavallaan pinnallista.
itsetajunnalle joka on välittömästi annettu olio sinänsä paljastuu tahdoksi joka on sisimmässämme kun taas tieto tulee meihin olioiden ulkopuolelta ja jää aina ulkopuolelle siksi tarkoitus tajuta olioiden sisintä on mahdotonta mielteen ja tiedon tietä paitsi jos itse olisimme olioiden sisimmässä oppisimme sen välittömästi tuntemaan