Bänditoiminta ›

Kuka koordinoi biisien rakentelua harjoitusten aikana?
No coverbändinä ei ole tuollaista ongelmaa.
Kuka päättää sen soittaako jokin soitin jossakin tietyssä kohdassa biisiä?
Kyllä sovitukset tehdään yhdessä originaalin pohjalta.
Kuka toimii virallisena teoriaopuksena tilanteissa joissa sitä tarvitaan?
Kyllä se on basisti (minä) ja toinen kitaristi.
Kuka ottaa vastuulleen muiden kannustamisen kehitykseen jos joku uhkaa jäädä muusta porukasta jälkeen?
Basisti. laulaja, rumpali.
Ja tärkeätä lienee tietysti se tarvitaanko tälläistä johtohahmoa mihinkään...?
No minun mielestä ei varsinaista "johtohahmoa" tarvita. Me ollaan kaikki aikusia miehiä ja kaikilla on omat hyvät puolensa ja ennen kaikkea pitää olla hauskaa. Jos joku alkaisi jonkun Hitlerin tavoin päättämään asioista niin siitä olisi ilo kaukana...

Jos muilta jäseniltä kysyttäis, niin mulla=) Kuitenkin aika paljon yhdessä päätetään ja tehään juttuja.

Meillä juuri vanha bändi hajosi ja uusi on virikkeillä. Osat bändissä on jo aika selvät. Mä päätän biiseistä, kun sävellän ne. Jokainen saa kuitenkin ehdottaa omia näkemyksiään sovituspuoleen ja yleensä ne hyväksytäänkin ihan, et aika demokraattista tämä touhu. Meillä ei tuossa vanhassa bändissä ollut minkäänlaista kannustushenkeä, se oli ehkä yks syy bändin hajoamiseenkin, joten tähän uuteen asian olisi syytä muuttua. Onhan toimiva yhteishenki edellytys kukoistavalle bänditoiminnalle.
 
Mut tuohon pomoasiaan mun mielipide on et jonkinnäköinen johtaja bändissä on hyvä olla. Mun bändeissä se asema on aina tullut automaattisesti mulle (sanaton sopimus), ja mä pyrin käyttämään sitä ainoastaan musiikillisen suunnan näyttämiseen, ei mihinkään turhaan pomotteluun..

Niinhän se on että 'yhdessä siitä yli päästään..tai pitäisi ainakin'. Ei ikävä kyllä vaan toimi tuollainen kauhian hyvin. Jonkinsortin 'ilkeä pomottajahan' on lopultakin oltava (vaikkei sitä niin tiedostettaisikaan..). Omassa bändissäni tuli niin paljon kinaa eri asioista (kyllä vain, ajattelimme joskus että yhdessä voi päättää asioista, eipä päästy muuhun kuin bändin hajoamiseen) että pahaa teki..
 
ja palaanpa vielä tuohon 'ilkeään pomottajaan'..liika on aina liikaa enkä nyt ala missään nimessä väittämään että yhden henkilön tulisi päättää kaikesta! Voi ei todellakaan...joskus vaan jonkun on otettava se vastuu..
 
Mitä minä tässä höpötän..olette samaa mieltä jos olette (tai jos tajuatte mitä ajan takaa, vaikka eiköhän tämäkin ole aika yleisesti kaikkien tiedossa). Lopetan sen hereilyn. Nyt..

Niin. Mielipiteitä siitä kenen pitäisi johtaa ja/tai ohjastaa bändiä.
 
Bändi sanoo jo sanana sen. Koko poppoo osallistuu.
 
Kuka koordinoi biisien rakentelua harjoitusten aikana?
 
Ehdotuksia heitellään milloin keksii uuden jutun tai improvisaatiolla parannusta.
 
Kuka päättää sen soittaako jokin soitin jossakin tietyssä kohdassa biisiä?
 
Bändi
 
Kuka toimii virallisena teoriaopuksena tilanteissa joissa sitä tarvitaan?
 
Minä ja rumpali. Tosin teoriaa ei grindissa niinkään tarvi, paitsi meillä kun tehdään aina välillä erikoisissa tahtilajeissa biisejä.
 
Kuka ottaa vastuulleen muiden kannustamisen kehitykseen jos joku uhkaa jäädä muusta porukasta jälkeen?
 
Eiköhän se siinä sivussa tule.
 
Ja tärkeätä lienee tietysti se tarvitaanko tälläistä johtohahmoa mihinkään, vai tehdäänkö kaikki täydessä yhteisymmärryksessä, tai onko eri tehtävät jaettu eri henkilöille,
 
Poppoohan sen päättää. Jos jollain on hyvä idea niin se sitten käytetään.
 
ja jos jako on tehty tehtiinkö se tietoisesti vai sattuivatko tehtävät vain loksahtamaan kunkin tehtävää hoitavan kohdalle?
 
Sattumaa.
 
Vai jätetäänkö mahdollisesti tälläiset asiat kokonaan tekemättä bändissä?
 
Yksi hiili.

Yhdessä nuo pitäisi pyrkiä tekemään. Itseäni ärsyttää suuresti se ku vaikka James Hetfieldiä sanotaan Metallican johtohahmoksi, vaikka koko bändi sen tekee sen musiikin. Sooloprojektit on sit asia erikseen.
Mut just niinku Stratovarius, en tiedä kuinka paljon se Tolkki ennen sitä bändiä johti, mut nyt se on ainakin ihan täysi kusipää.
 
Pahoittelen jos kirjoitukseni ei liity aiheeseen mitenkään mutta tuli vaan mieleen....

Mielipiteitä siitä kenen pitäisi johtaa ja/tai ohjastaa bändiä.
 
Niin ihanaa kuin se oliskin sanoa että "me tehdään ja päätetään kaikki yhdessä", ei homma mun kokemuksen mukaan ihan toimi niin. Nimittäin jokaisesta asiasta pitää jonkun kantaa vastuuta: jonkun on organisoitava treenit, jonkun on myytävä keikat, jonkun on osattava kasata PA-kamat, jonkun täytyy hoitaa kuljetuskalusto, jne jne.
 
Homman vetäminen - olipa kyse kaikista osa-alueista tai vain yhdestä - ei ole mitään autuasta yksinvaltiaan elämää, vaan duunia. Mä arvostan valtavasti sitä, jos ihmiset oma-aloitteisesti huolehtivat jostain.
 
Kuka koordinoi biisien rakentelua harjoitusten aikana?
 
Siis ihan säveltämistä? Täähän riippuu ihan tekijästä: esim. mä olen tässä asiassa yksinäinen susi, tykkään mieluummin tehdä juttua yksin.
 
Kuka päättää sen soittaako jokin soitin jossakin tietyssä kohdassa biisiä?
 
Sovittaja (joka voi olla kuka tai ketkä vaan bändistä tai sen ulkopuolelta).
 
Kuka toimii virallisena teoriaopuksena tilanteissa joissa sitä tarvitaan?
 
Mä olen usein toiminut tuollaisena opuksena. Mutta mä en näe sitä millään tavalla johtamisena, vaan jonkun asian tietämisenä.
 
Kuka ottaa vastuulleen muiden kannustamisen kehitykseen jos joku uhkaa jäädä muusta porukasta jälkeen?
 
Riittävät perustaidot pitää olla jo entuudestaan. Repertuaarin opettelua ja muuta treeniä ei kukaan voi tehdä toisen puolesta. Julmaa, mutta näin mä näen että homma toimii: jokainen vastaa omasta tontistaan.

Hmm. Tuo jo riippuu niin paljon bändin luonteesta.
 
Yleensä olen havainnut lähes välttämättömäksi pitemmällä tähtäimellä tuon diktaattorin bändissä. Itse kyllä kutsun tuota henkilöä visionääriksi. Tyly ajatus, mutta n. puolet bändeistä on käytännössä kirkkaasti sooloprojekteja, tietysti coverbändit ja humppaorkesterit ovat oma lukunsa, kun toimintaperiaate on hieman eri kuin hauskanpito/ikuisuusprojektibändeillä.
 
Hyvä diktaattori bändissä on se toimivin juttu. Ottaa paskaa niskaan, vastuuta, omaa _kokonaiskäsityksen_, potkii juttua eteenpäin. Mutta itse esim. en oman instrumentin sovittamiseen "muuten valmiiseen" kappaleeseen ota mielelläni kokonaisvaltaisia ohjeita. Bändin tulisi olla enemmän kuin osiensa summa, ja jokaisen vetää omalla tatsilla.
 
Huono diktaattori taas on huonoin vaihtoehto. Muut bändin jäsenet kääntyvät kaikessa tämän puoleen, eivät edes yritä itse, diktaattori itse ei ota vastuuta ja tekee mitä huvittaa, bändi ei edisty.
 
Jos komppikitara vetää muiden mielestä sointunäppäilyä ilman otetta tai basso ei ole timessa, niin jonkun täytyy antaa palautetta. Siinä mielessä bändi on aina demokratiakin, mutta..
 
Olisihan se oma mielikuvitus-fantsu-fantsu-bändi tietysti sellainen, että helvetin hienot biisit syntyisivät rennosti jamittelemalla ja kaikesta päätettäisiin yhdessä, jokaisen motivaatio olisi yhtä korkealla ja kaikki vastaisivat oman tonttinsa lisäksi myös yleisilmeestä ja ääni/soundimaailmasta. Vielä kun tämmöinen olisi mahdollistakin.
 
Parisuhteessakin meinaa sukset välillä mennä auttamattomasti ristiin, niin tuollainen 4-5 hengen bändin demokratia olisi varmaan jo aika vaikea saavuttaa.

Kuka koordinoi biisien rakentelua harjoitusten aikana? Kuka päättää sen soittaako jokin soitin jossakin tietyssä kohdassa biisiä?
 
Kyllä se minä (kitaristi) taidan olla, sillä käytännössä kaikki sävellykset ovat kokonaisuuksina tulleet kynästäni. Toki muutkin ovat ehdottaneet ja auttaneet välillä. Ja koska olen tehnyt biisit, toimin myös tyylipoliisina, eli haluan saada siihen kappaleeseen sen tietyn tunnelman/teeman, joka myös sitten vaatii sitä, että hieman komentelen välillä. Toki touhu on siinä mielessä demokraattista, että jos joku ideani on poikkeuksellisen perverssi ja saa paljon vastalauseita, niin silloin annan periksi ja teen jotain muuta.
 
Ja tärkeätä lienee tietysti se tarvitaanko tälläistä johtohahmoa mihinkään, vai tehdäänkö kaikki täydessä yhteisymmärryksessä?
 
Totta kai tarvitaan, muuten treenit menevät pelkäksi jammailuksi. Armeijassa on komentajat, työpaikoilla päälliköt, kouluissa rehtorit ja kirkossa piispat. Mielestäni on pelkästään hyvä, jos on olemassa henkilö, joka edistää yhteistä asiaa tehokkaasti. Tietysti jos mennään natsi-Saksa-linjoille, niin silloin puhutaan jo eri kielellä, mutta näin yleisellä tasolla siitä ei ole mielestäni mitään haittaa, päinvastoin! (tietysti bändin muut jätkät saattavat olla eri mieltä...:D)

Mut just niinku Stratovarius, en tiedä kuinka paljon se Tolkki ennen sitä bändiä johti, mut nyt se on ainakin ihan täysi kusipää.
 
Stratovarius on käsittääkseni aina ollut aika vahvasti Tolkin bändi, ja tämä on tehty selväksi alusta lähtien - tämä johti siihen, ettei Kotipellon biisejä päässyt levyille asti. Loput tiedättekin.

mä teen yleensä kaiken meidän bändissä.
kerron miten biisit menee miten soitat ja jne...
mut annan kuitenkin muille valtuuksia, koska on pirun raskasta tehdä kaikki aina ite.
mä teen bändin eteen eniten duunia ja yleensä ehdotan päätöksiä ja sitten demokraattisesti äänestetään siitä

Hyvä diktaattori bändissä on se toimivin juttu. Ottaa paskaa niskaan, vastuuta, omaa _kokonaiskäsityksen_, potkii juttua eteenpäin. Mutta itse esim. en oman instrumentin sovittamiseen "muuten valmiiseen" kappaleeseen ota mielelläni kokonaisvaltaisia ohjeita. Bändin tulisi olla enemmän kuin osiensa summa, ja jokaisen vetää omalla tatsilla.
 
Huono diktaattori taas on huonoin vaihtoehto. Muut bändin jäsenet kääntyvät kaikessa tämän puoleen, eivät edes yritä itse, diktaattori itse ei ota vastuuta ja tekee mitä huvittaa, bändi ei edisty.
 
Samaa mieltä olen ylemmästä, tuo huonoin diktaattori minusta on vain sellainen, joka yrittää pitää ulospäin bändistä demokraattista kuvaa. Ja pahimmillaan bändin sisälläkin. Selitetään kauniisti miten meillä on demokratia, mutta kun tulee aika tehdä tärkeitä päätöksiä niin asiapa selviääkin silloin. Hyvän diktaattorin "alaisena", on itseasiassa erittäin mukava soitella. Näennäisdemokratiassa ei missään vaiheessa edes tiedä pitäisikö omia ideoita tuoda esille, vai pitää salassa. Kannattaisik yrittää kaupata keikkoja, vai antaa sen bändin pomon hoitaa se puoli. Mitkä asiat tämä bändin pomo kokee varpaille kävelemiseksi ja mitkä ei?
 
Diktatoriaa pahempi on minusta kuitenkin oligopolia. Eli harvainvalta. Jos bändissä on parin jäsenen klikki, joka yhdessä neuvotellen päättää koko porukan puolesta asioista, on se kaikkein pahin vaihtoehto. Siinäkin helposti antavat sellaisen näennäisdemokraattisen kuvan bändistä. Yhden diktaattorin kanssa vielä neuvottelee, mutta tuollainen klikki on jo mahdottomuus. Pari tyyppiä jotka on soittaneet yhdessä paraillaan 15v.
 
Eli joko aito diktatuuri, tai aito demokratia. Molempien kanssa pärjää. Hyvä työnjako auttaa molemmissa. Koska omistan PA-kamat, olen useissa kokoonpanoissa vastannut liveäänen toimittamisesta yleisölle. Se on ihan ok, jos siitä selväsanaisesti etukäteen sovitaan. Kenenkään ajatuksia on vaikea lähteä lukemaan.
 
Kaikkia näitä on tullut koettua. Vain nuo näennäisdemokraattiset viritykset harmittavat jälkeenpäin. Jos olisin vain tiennyt... Mutta kun mainostivt alussa niin kovasti demokratiaa...

muistanpa nuoruudesta kun oli paljon näitä kitaristeja, että "minun biisit ja minun bändi". Eipä niiden kanssa "paremmat" soittajat viihtyneet. Johtui silloin vähän kaikkien kypsymättömyydestä?
 
Toimiva bändisysteemi voi kyllä perustua sekä "demokratiaan" että selvään liideriin.
 
"Oikea bändi" on semmoinen (yhteenhitsautunut) muusikkojoukko, jossa tehdään yhdessä. Vaatiihan se tietysti oppimista, että kantaa vastuunsa ja suvaitsee muitakin - semmoista luovimista. Kukin tuo sitten oman parhaan osaamisensa esille - - tehtävänjakoa käytännössä on aina syntynyt kun joillakin toiset asiat juontuu paremmin/kätevämmin/nopeiten/tyylikkäimmin tms. "Oikeassa" bändissä johtajuus/kunnioitus ansaitaan tekemisen kautta + että persoona on kohdallaan (eli ei sitä m...maista pomotusta tai muuta k...päisyyttä). Toiset myös tykkää vaan soittaa muiden mukana siten kuin joku sanoo ilman, että ottaa sen kummempaa miettimistä kokonaisuudesta. "Oikeassa" bändissä jokainen voi sanoa, kaikilla on ideoita ja näkemyksiä, jokaista kuunnellaan ja jokaiselle annetaan tilaisuus - semmoista sovittelua elämä yleensä on muuallakin (paitsi armeijassa jne..). Tämmöisessä bändissä soittavat ovat kaikinpuolin aktiivisia ja näkemyksellisiä - yhdessä syntyy sitten toivottavasti enemmän kuin kunkin omassa nerokkaassa pääkopassa.
 
nojoo.... toki rockyhtyeenkin saa perustaa, että " soitan kitaraa ja teen tämmöisiä biisejä - tuutko soittaan bassoa/rumpuja - mä kyllä liidaan sitten bändiä" - - Mukaan lähtevät ne, joille kuvio sopii.
 
Bändin toiminnalle ja kehitykselle voi olla hyväksi, että joku tietää ja osaakin, mitä pitää tehdä - semmoinen visionääri ja paimentaja. Kaikilla soittajilla ei ole samanlaista kunnianhimoa tms. vaan riittää kun on mukana - riskinä ilman lliideriä olisi, että homma jää tyhjäksi kelailuksi, joka ei johda mihinkään. Hyvä liideri pystyy kyllä piiskaamaan (positiivisessa mielessä) porukkansa vaikka mihin - homma nousee tai kaatuu sitten johtajansa varassa. Kunnianhimoisella liiderillä homma ei myöskään kaadu ensimmäiseen vastoinkäymiseen (joita aloittelevalla bändillä kyllä riittää) , vaan eteenpäin pusketaan vaikka välissä v...taisikin.
 
ihan vaan heittona lopuksi:
 
Diktaattorimaisten sankarisoittajien bändit pitäisi olla nimeltäänkin jotain "Jani-Petteri Makkosen heavy-rock -yhtye" ennemminkin kuin joku "Perkeleenvasara" ... vanhaan tanssiyhtyetyyliin, joissa oli selvä liideri, joka oli koonnut porukan ympärilleen So. "tänään soittaa Matti Virtasen yhtye" :-P