Yleistä keskustelua musiikista ›

HaloOfFlies: Vanhat klassikot on parempia.
 
Aika monelle käy niin lopulta, että lähde ehtyy.

Mun mielestä tää uus levy on mailin parempi, kuin edellinen.
Sydänääniä ei ole tullut paljoa kuunneltua. Tylsät biisit ja soundit ovat epäkolmasnainenmaiset. Kuivat, kliiniset ja ripirapi-kitarat ilman jyrää.
Tää uusi levy on kyllä liian pitkä joka tekee siitä epätasaisen. Biisijärjestys on mielestäni hiukan huono. Piru Piti Pitseriaa on yksi Paulin heikoimpia tekstejä koskaan. Siinä ilmeisesti yritetään jotain Robert Johnson-fiilistä, kovasti lauletaan pirusta teiden ristillä, mutta kuulostaa lähinnä tekorankalta. Huono teksti ja väkisinyrittämistä. Joku loppupuolen Hevonpaskankuningas on mielestäni parempi. Makuasioita, tietenkin. Hän On Yhä Hän miellyttää korvaa, livenä oli hämmästys huomata että Sakari soittaa sen kertosäkeen nousevan jutun soinnulla, ei oktaavilla.
Verrattuna Sydänääniin tämä uusi on kuin grungea, siis soundit&miksaus.
Tuulen Huuhtoma on hyvä siihen asti, missä ne harvat voimasoinnut alkavat tokan kertsin jälkeen, siitä eteenpäin se vähän pysähtyy. Me Ollaan Ne: hyvä riffi, A-osan sointukulku on hyvin tutunkuuloinen aikaisemmasta tuotannosta. Uneni On Vasta Alussa? Kaupunki On Aavikko on helmi, samoin Pensseli. Vahvoja biisejä. Torille ja Sinusta High olisi voinut jättää B-puoliksi tai extroiksi.
Vanhenpana fanina sitä kuuntelee ehkä vähän hienosyisemmin, kriittisemmin, pienetkin erot ovat suurempia kuin ei-fanille.
Joo, Raatona Maantiellä settiin heti!:) Ratinalla tuli.
Olen ajatellut Löyvästä ihan samoin, kuin edellinen nimimerkki siellä. Nyt kuitenkin kuuluikin ihan se soitto, se vähä. Kivikangas oli aika hiljaa niihin paikkoihin, missä itse kuuntelin. Ennenhän se oli about fifty-fifty, Pesola ja Kivikangas. Varsinkin slidejutut katosivat jonnekin minulta. Noin kokonaisuutena hyvät soundit, toki.
Täytyykin ostaa se Tavan lippu pian, alkavat loppua jo. Todennäköisesti loppuunmyyty maanantaina.

Linjassa:
 
Pelastautukoon ken voi
- ilmavasti soi, tanakkaa rockia, aamuliikenteen tunnelmaa
- sopii koulujen aamunavauksiin
 
Voiko siihen kuolla
- monisävyistä musiikkia, tämän albumin tekemisen arvoista
- "gregoriaanikuoro" oli ihana
 
Suolaisemmat veet
- kerroksellisuutta ja on punottu soimaan hienon kuuloisessa huonetilassa (tyhjä kyläkoulu -preset)
- taustalaulut hyvät, kytkeytyvät mukaan kuin positiivinen tiimidynamiikka
 
Sydämessä kilahtaa
- nytkyttää parhaiten, kitaralauma on voimissaan, sointi kokonaisuudessaan uljas
 
Tyhmyyttä vai rohkeutta
- viimeinen osa kuulosti (tarkoituksella?) perään liimatulta ja oli turha vielä turhuuden perään
 
Kantrijätkä
- tässä oli oikeastaan ovelasti nikkaroituja siirtymiä ja maukas paahtoaste valitulla tiellään
 
Kiitos levystä yhtyeelle.

Niiltä on tullut albumi? Härregyyd. Mä luuliin että pari biisiä tulee vaan.
Tämmöisessä tämä foorumi on hyvä, en olisi tiennyt vielä aikoihin kun en koko maailmaa koko ajan seuraa. Perskeles, kuunteluun.

Tawsky: 3-4 kertaa on tullu livenä katteltua ja kerrallakaan en ole selvästi erottanut Löyvän kitaransoittoa. Joko se tällä kertaa oli kuuluvilla? Joskus tullut mietittyä että onko se vaan koristeena lavalla koko ukko.
 

 
Eikös Löyvä liittynyt Movetron-nimiseen yhtyeeseen jollain tavalla vai muistanko väärin?

pkettula: Eikös Löyvä liittynyt Movetron-nimiseen yhtyeeseen jollain tavalla vai muistanko väärin?
 
Kyllähän tämä sitä lähti perustamaan 1989 ja Kivikangas tuli tilalle. Vuodesta 2009 Löyväkin on ollut taas mukana.

Bändi kuulostaa yhä itseltään, mutta biisimateriaali on vähän heikompaa kuin aiemmin. Vähän laimea levy, soundit ja soitto yhä hyvää. Ei tietysti viisikymppisenä enää voi kuulostaa kaksikymppisetä, mutta sellainen edellisen levyn tiukkuus vedoista puuttuu omaan korvaan, semmoinen tumma wagneriaaninen jyly kitaroista. Tää on enempi semmosta relaa ja lepposaa soittelua.
 
Kantrijätkä ihan jees veto, hyvä autenttinen soolo eikä nuo sinkutkaan huonoja ole, loput on sitten vähän että no joo. Ekassa biisissä on ryhtiä mutta ei sitten paljoa muuta. Tokan biisin teksti vähän omituinen Paulin tekstiksi. Tekijöiden ikään nähden hyvä levy. Nämä sentään yhä tykittää, Eput ei kun kaivelee muniaan vaan eikä saa aikaiseksi enää mitään uutta, ole saanut enää vuosikymmeniin.

shuffle: Bändi kuulostaa yhä itseltään, mutta biisimateriaali on vähän heikompaa kuin aiemmin. Vähän laimea levy, soundit ja soitto yhä hyvää. Ei tietysti viisikymppisenä enää voi kuulostaa kaksikymppisetä, mutta sellainen edellisen levyn tiukkuus vedoista puuttuu omaan korvaan, semmoinen tumma wagneriaaninen jyly kitaroista. Tää on enempi semmosta relaa ja lepposaa soittelua.
 
Kantrijätkä ihan jees veto, hyvä autenttinen soolo eikä nuo sinkutkaan huonoja ole, loput on sitten vähän että no joo. Ekassa biisissä on ryhtiä mutta ei sitten paljoa muuta. Tokan biisin teksti vähän omituinen Paulin tekstiksi. Tekijöiden ikään nähden hyvä levy. Nämä sentään yhä tykittää, Eput ei kun kaivelee muniaan vaan eikä saa aikaiseksi enää mitään uutta, ole saanut enää vuosikymmeniin.
 
Kantrijätkässä oli hyvä meno. Muuten levystä jäi vähän valju fiilis. Kolme kitaristia, missä riffit..?

"Voiko siihen kuolla" on hyvä biisi. Hyvä kitarakuvio. Kaksi ensimmäistä biisiä ovat levyn huonoimmat ihan heittämällä. Joo, kyllä tämä Tiheän Sisään-levyn kanssa on suht linjassa tyyliltään. Elämän Tarkoituksen kanssa ei, puuttuvat ne tylyt tekstit ja se tumma kitarajyräys.
 
Edellisellä levyllä sitä vielä oli etenkin ekassa biisissä. Tälläkin levyllä on hienoja kitarajuttuja, mutta soundi ja tatsi on vähän kevyempi. Panorointi on myös jotenkin erilainen kuin ennen. Sakari ja Timo eivät ole 50/50, vaan Sakken kitara dominoi. Mikä ei tietysti sinänsä ole mitenkään huonoa kuultavaa. Tällä levyllä on paremmat biisit kuin edellisellä mutta soitto on vähän popimpaa.

Kolmas Nainen on siinä pisteessä, vähän kuin Eputkin, että voivat vain tehdä levyjä, jos sattuu siltä tuntumaan. Uudella levyllä biisit paranivat levyn loppua kohden, ehkäpä annan sille uuden mahdollisuuden taas kohta. Olen bändiä fanittanut jo pitkään, ja hienoa, että tekevät uutta musiikkia ja keikkoja. Kertoo siitä, että viihtyvät keskenään ja haluavat tehdä musiikkia yhdessä.

Tehtiinpäs taannoin tällainen video hienon biisin kaveriksi:
 
https://www.soundi.fi/uutiset/lakeu … itkasta-aikaa-uuden-musiikkivideon/
 
Kyseinen kappale on omaan makuun bändin ehdottomasti parhaassa parissakymmenessä, mikä on erittäin jees tilanne, kun se on julkaistu kymmenennellä levyllä ja melkein 40 vuotta bändin perustamisen jälkeen :)

Pinewood: Olipa tyylikäs video. Itsellä ei auennut Soundin sivun kautta, mutta suoraan YouTubesta kyllä:
https://youtu.be/M228petdvz0
 
Kiitos paljon! Hienoa, että tykkäsit. Ja outoa toi aukeamattomuus, ilmeisesti pöytäkoneilla toi Soundin linkki toimii ja sitten taas mobiililla ei.
 

 
Pinewood: Olen kuunnellut Kolmatta naista ensi levystä alkaen. Uusin levy on oikein hyvä. Muutama huippukappale ja muuten tasaisen varmaa kamaa.
 
Jeps, omasta mielestä saattaa olla jopa bändin tasaisimpia kokonaisuuksia kaikista.
 
Hanhiniemi totesi itse yhdellä taannoisella keikalla, että heillä on levyillä järjestään ns. biisejä ja sitten on ns. teoksia. Tuosta voisi hyvin tulkita, että osa kappaleista on tehty vähän rennommalla otteella ja sen kummemmin isompia hiomatta ja osa sitten isolla työllä.
 
Ja sellainen fiilis on kyllä tullut itselläkin ihan joka levystä tähän asti, sillä sellaista yhtä aivan täydellisen tasaista, pelkästään ns. teoksia sisältävää levyä ei ole tullut heiltä vielä vastaan ja toisaalta se taitaa olla kyllä myös osa koko viehätystä.
 
Esim. Onnen oikotiellä -levyllä kappaleiden Pyörteeseen ja Sekunnit ja tunnit välissä on biisi Dägrägädägwäg, joka kiteyttää koko tuon asenteen aikas kivasti.
 
Eikös CMX:kin aikoinaan sanonut huumorilla tai ei, että joka levyllä on hyvä olla ainakin yksi vähän heppoisampi biisi, niin tuntuu ne kaikki muut paremmilta :D

Alkoi lupaavan "emosti", mutta muuttui hetkessä tutuksi ja turvalliseksi, kun Hanhiniemi avasi suunsa. Voisin lyödä vetoa, että nuo melodiat on kuultu ainakin Perunateatterin levyillä jo muutamaan kertaan.
 
Eihän tämä huono asia siis ole, ihan mukiinmenevä biisi (ja video).