Aihe: Lyle Mays RIP
1
Jucciz
13.02.2020 00:26:24
Ei, ei, ei. Tämä ei saa olla totta. Kertokaa, että tämä on vain pahaa unta.
Sammo
13.02.2020 11:58:44
Menetys!
 
Paljon on tullut PMG:tä kuunneltua sekä hyllystä löytyy ainakin yksi Lyle Mays:n omalla nimellä tehty levy, mutta en ole tainnut koskaan lukea yhtään haastattelua tms. Googlaamalla löytyi nyt tämä, Jazziz lehden haastattelu/podcast vuodelta 2016:
https://www.jazziz.com/lyle-mays/
This is on a whole other level. Its level one.
Notefix
13.02.2020 18:11:44
 
 
Jucciz: Ei, ei, ei. Tämä ei saa olla totta. Kertokaa, että tämä on vain pahaa unta.

Aika paljon samat mietteet. Ottaa koville hänen menehtymisensä. Tiesin että PMG reunion oli epätodennäköinen mutta elättelin silti toivoa. Iso vaikuttaja mulle.
"Layers of layers of shit!"
Wild String Of Voodoo Strat
15.02.2020 10:55:33
 
 
Muistan, kuinka joskus oli duoprojekti vireillä erään pianistin kanssa ja piti saada jostain vähän inspiraatiota. Silloin tuli mieleen, että Pat Methenyllä oli duolevy Lyle Maysin kanssa. Menin siis Digeliukseen ja aloin etsiä levyä M-kirjaimen kohdalta. Ilmeisesti Emu (Digeliuksen jo edesmennyt pitäjä) huomasi elekielestä, että nyt siellä on asiakas etsimässä jotain tiettyä ja hän huikkasi tiskin takaa, että etsinkö jotain tiettyä levyä. Aloin sitten sopertaa, että "joo... se on Pat Methenyn ja jonkun pianistin levy... Wichita Falls jotain...". Emulta tuli sitten kuin apteekin hyllyltä vastaus: "Joo, Pat Methenyn ja Lyle Maysin levy As Falls Wichita, So Falls Wichita Falls. Mulla ei ole sitä nyt hyllyssä, mutta pistän sen tilaukseen, niin saat ensi viikolla".
 
Niin tosiaan sitten kävi, että seuraavalla viikolla levy oli hyppysissä. On edelleen kyllä jotenkin poikkeuksellisen upea levy Methenyn diskografiassa. Nimikkoraita on 20-minuutin eepos ja September Fifteenth (Dedicated to Bill Evans) puolestaan tajuttoman kaunis kappale. Ukin kanssa oli aikoinaan tapana kuunnella levyjä kesämökin verannalla ja tämän levyn kun pistin soimaan, niin ukkikin tykkäsin sen verran, että pyysi laittamaan levyn heti toisen kerran pyörimään.
 
Hienoa jälkeä Mays teki myös Pat Methenyn bändissä muutenkin. Hänen tyylinsä sopi äärimmäisen hyvin Methenyn tyyliin: erittäin lyyristä ja hienovaraista soittoa. Kevyet mullat.
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Casals
sub zero
15.02.2020 11:58:25
Tyyli oli fuusionkin mittapuulla yllättävän maalaileva, muita etäämmällä perinteisestä jazzista.
muistan että joskus rakastin, ehkä saan sen vielä takaisin
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)