| Aihe: Zildjian vs. Sabian | 1 |
|---|
 arhipp
11.02.2020 09:49:35 (muokattu 11.02.2020 14:22:55) | |
|
Hölmö otsikko, mutten nyt löytänyt tällaista haun avulla ja selailin keskustelut vuosilta 2010-2020.
Lähtökohtaisesti haluan purkaa pahaa oloani näin julkisesti, sillä vannoutuneena Zildjian miehenä on nyt jonkinlainen identiteettikriisi meneillään. Zilkkujen kanssa on tullut plärättyä 90-luvun puolivälistä alkaen. Kaikenlaisia lättyjä on tullut vuosien varrella kokeiltua ja tälläkin hetkellä vanhimmat yksittäiset pellit on sieltä 25 vuoden takaa. Pidän Zildjiania jostain syystä ykkösmerkkinä, enkä millään haluaisi luopua niistä.
Nyt on vaan käynyt niin, että on tullut haalittua jonkin verran noita Sabianeja. Tausta huomioiden, eiköhän ne lähtökohtaisesti ole aika samanlaisia peltejä. Kaikesta huolimatta tuntuu jotenkin siltä, että Sabianin nykyinen mallisto on paljon onnistuneempi. Omaan makuun löytyy helpommin soundi Sabianista. Sit jos haluaa vähän toisenlaista soundia, taas löytyy helposti Sabiania täyttämään nuo tarpeet. Nyt tuntuu, etten saa settiä kasaan millään Zildjianeista.
Olen aina pitänyt kovimpina merkkeinä juuri Zildjian - Sabian - Paiste kolmikkoa. Täytyy myöntää, että olen ruvennut arvostamaan myös muita merkkejä ja uskon laatua löytyvän lukuisista muista merkeistä tuon kolmikon lisäksi.
Nostanpa vielä yksilönä eroon yhden erittäin paljon itseäni miellyttäneen haitsun, joka oli 15-tuumainen Impression, malli saattoi olla joku "smooth" tms. Erittäin hyvät haikat hinta/laatusuhteessa.
Summa summarum, tämän hetken fiilis on se, että Zildjian meinaa jäädä Sabianin jalkoihin. Onko muilla samanlaisia fiiliksiä?
Erityisesti kiinnostaa se, että löytyykö vannoutunutta Sabianistia, joka omaa juuri päinvastaiset fiilikset ja on kääntymässä Zildjianin lahkoon?
Tämänkin hankinnan onnistuin vaimolta pimittämään. |  tml
11.02.2020 21:42:41 | |
|
23 peltiä (haikkaparit laskettu yhtenä) ja 14 eri merkkiä. Näistä ei yhtään modernia Zildjiania mutta 2 Sabiania.
Olen siis erittäin merkkiuskollinen... | |
Minä olen mennyt Zildjianin (thin) K-sarjalla ja uudella A:lla. Sabianeja on ollut kymmeniä, mutta ei ne ole jääneet, vaikka niistä ei sen kummempaa pettymystä ole ollut. Paitsi Paragon, josta en tykännyt yhtään ja sentään iso diggari olen Peartille ja ostin koko setin...
Sabianeja on ollut ihan niistä ensimmäisitä HH-sarjan synbaaleista, mutta aivan uusimpia Vault-sarjalaisia en ole päässyt omissa telineissä ulkoiluttamaan.
Soundit, piuhat ja kajarit. | |
Oma kattaus on Sabiania, eikä muihin merkkeihin ole oikeastaan kaipuuta. Ainoa Zildjian, jolle en oikein ehkä keksi Sabianilta vastaavaa ja jonka kattaukseen voisin haluta on K Custom ride. Varsin pingikäs, mutta tumma ja musikaalinen. Raw Bell Dry ride on käytössä, mutta ei se ihan sama värkki ole.
Kokonaan Sabian-kattaus on ollut vasta noin puoli vuotta. Zildjianilta on ollut pari haikkaa, pari crashiä, ride ja pari splashiä, eikä niissä sen ihmeemmin mitään vikaa ollut. Tulipahan mahdollisuus vaihtaa kokonaan yhteen merkkiin, niin onhan siinä juttunsa. Samalla vaihdoin koko peltiarsenaalin profiilin vähän tummempaan ja volaltaan hillitympiin. Esimerkiksi haikkaparit aiemmin olivat K/Z ja A Custom/Z, nyt on HHX:ää.
Meinl on mulle nykyään samalla viivalla Sabianin ja Zildjianin kanssa, Paiste ei suuresti puhuttele. Jotenkin ohuet ja lasiset soundit useissa symbaaleissa. Istanbul ja Bosphorus sitten menee vähän jatsipuolelle omassa mielessä ja Impressionit sun muut vähän sinne halpiskategoriaan, vaikka varmasti ihan laatua niistäkin löytyy. | |
Otetaan tähän väliin vähän tuoreinta kokemusta Zildjianeista. Lainasin kaverilta Keropen riden, haitsut ja krässin. Täytyy sanoa, että ne kaikki olivat erittäin hyvän kuuloisia ja juuri sellaista soundimaailmaa, joka tällä hetkellä itseäni viehättää. Aiempaa kokemusta ei ollut Keropeista lainkaan. Ei taida vissiin hirveän vanha mallisto ollakaan.
Tämänkin hankinnan onnistuin vaimolta pimittämään. | |
arhipp: Otetaan tähän väliin vähän tuoreinta kokemusta Zildjianeista. Lainasin kaverilta Keropen riden, haitsut ja krässin. Täytyy sanoa, että ne kaikki olivat erittäin hyvän kuuloisia ja juuri sellaista soundimaailmaa, joka tällä hetkellä itseäni viehättää. Aiempaa kokemusta ei ollut Keropeista lainkaan. Ei taida vissiin hirveän vanha mallisto ollakaan.
Rohkea kaveri kun uskalsi Keropensa lainata. :D
Ei vaan, kokeilepa myös K Constantinoplea, jos mahdollisuus tulee. Mun ensikosketus kyseisiin pelteihin oli 14" haitsut, ja niiden jälkeen mikään ei ole ollut entisensä. Taloon on sen jälkeen tullut myös 22" Medium Thin Low ja 20" Medium (joka tosin painonsa puolesta on niin ikään Medium Thin).
Pari superohutta crash-kelpoista Constaa olisi vielä kiva saada, vaikkapa 19" ja 20". 18" on vähän rajoilla, onko liian pieni/korkeasoundinen, osa tuntuisi olevan. |  Jeltz
04.04.2020 12:21:22 (muokattu 04.04.2020 12:23:16) | |
|
Vessajono: Ei, Sabian AAX:t mulla on kiikarissa. Niitä olis ollu just sopivasti ja sopivaan hintaan samalla myyjällä haikat, ride ja crash mutta olivat sit jo menneet. Eipä noi nyt toisaalta onneksi mitään sellasia harvinaisuuksia oo, että varsinaisesti joutuis kyttäilemään
Epämuusikko: Niissä on hieman ... oma soundinsa. Testaa ennen kuin ostat. Ainakin ridensä on olleet aika kimakoita. Joku crash mulla on niiltä ollut pitkään, se oli ihan jees. Jotkut haitsutkin oli vaan ei olleet kauaa.
Tällainen keskustelunkatkelma osui silmiin tuolta yleisen keskustelun puolelta, ja se osaltaan mielestäni sopii tänne aika hyvin. Varsinkin, kun paljon kovemmalta soittajalta tuli mielipide josta on helppo olla samaa mieltä. Mulla symbaalikattauksessa pisimpään pysynyt yksilö on Sabian AAX 18" Studio crash, jonka ostin uutena F-musiikista joskus viitisentoista vuotta sitten, ja se on siitä lähtien pysynyt mukana setissä vaikka muu kattaus ympäriltä onkin vaihtunut ja omakin maku muuttunut aika paljon. Osittain siinä on toki nostalgiaa ja ajatus siitä että se on eka uutena ostettu laatusymbaali, mutta toisaalta siinä on kyllä soittotuntuman ja soundin puolesta jotakin tosi monikäyttöisesti toimivaa. Se on ohut ja herkkä, ja noinkin kirkkaaksi symbaaliksi yllättävän pehmeäsointinen eikä ollenkaan samalla tavalla riipivä tai lasimainen kuin moni muu AAX-sarjan symbaali. Stage- ja AAXplosion -malleja ainakin muistan soittaneeni ja pettyneeni.
Muuten oma kattaukseni on pitkälti Zildjiania: K:ta, K Customia ja nyt tuoreena tulokkaana eka (mutta ei varmasti viimeinen) K Constantinople. Varmasti löytyisi Sabianiltakin erinomaisia vastaavanlaisia symbaaleja, mutta erityisesti nyt kun joku aavistuksenomainen Constantinople-kärpänen ehti puremaan, niin epäilen että muunmerkkisten hankinta ei välttämättä sitä poltetta veisi pois. | |
Jeltz: Mulla symbaalikattauksessa pisimpään pysynyt yksilö on Sabian AAX 18" Studio crash, jonka ostin uutena F-musiikista joskus viitisentoista vuotta sitten, ja se on siitä lähtien pysynyt mukana setissä vaikka muu kattaus ympäriltä onkin vaihtunut ja omakin maku muuttunut aika paljon. Osittain siinä on toki nostalgiaa ja ajatus siitä että se on eka uutena ostettu laatusymbaali, mutta toisaalta siinä on kyllä soittotuntuman ja soundin puolesta jotakin tosi monikäyttöisesti toimivaa. Se on ohut ja herkkä, ja noinkin kirkkaaksi symbaaliksi yllättävän pehmeäsointinen eikä ollenkaan samalla tavalla riipivä tai lasimainen kuin moni muu AAX-sarjan symbaali. Stage- ja AAXplosion -malleja ainakin muistan soittaneeni ja pettyneeni.
Mulla oli vuoden tai pari kattauksessa 19" AAXplosion Fast Crash, joka oli varsin ohkanen pelti. Siinä oli omaan korvaan aivan todella hyvä pehmeä sointi, eikä ollenkaan kirkas ja lasinen. Ei se varmaan mistään turkkilaisesta vintagesta käy, mutta erittäin hyvä. Nykyään on 19" HHXplosion Crash, eli ei siis Fast-malli, joka ei ihan yhtä herkullinen ole. AAX:stä luovuin kun pelotti, että saan sen vain hajalle ohkaisuutensa takia ja odotin HHX:ltä enemmän samanlaisuutta. Ei sekään huono ole, mutta ei ole sellainen herkku kuin tuo AAX Fast Crash oli. | |
Parhaimmat krässini on tällä hetkellä HH Vanguardit 18" ja 16". Törkeän hyvät ja pehmeät ja niin ohuet, että taipuvat ihan käsissä. Ostin taannoin uutena HH Thin Crashin kokoa 16", koska oletin sen olevan vieläkin kevyempi. Punnittuani sen 1007 grammaiseksi oletan, että ei ole yhtä herkkä kuin tuo Vanguard, joka painaa vain 791 grammaa. Siksi en ole viitsinyt sitä vielä edes kokeilla. Jos jotain kiinnostaa tuo thin crash, voisin sen kyllä laittaa kiertoon.
Kiinnostaisi hommata Artisan 16" tai 17" crash. Löytyy jo sellainen 18-tuumaisena, mutta rehellisesti sanottuna ei miellytä korvaani. Soundi on kyllä avoin, laaja, kirkas. Mutta kuitenkin liian raaka ja voimakas.
Yksi suosikkini on AAX O-Zone 16" (826g), joka on yksinkertaisesti todettuna erinomainen pelti.
Tämänkin hankinnan onnistuin vaimolta pimittämään. |  Ziggy Bubba
20.04.2020 17:46:50 (muokattu 20.04.2020 17:49:57) | |
|
Itellä oli aikoinaan myös AAX Studio -sarjan crash, 16" kokoa. Tossa oli varsin pehmeästi kirkas pelti, joka soi tosi nätisti omaan makuun. Sääli kun ei Sabian-rukka kestänyt toisen soittajan raskasta soittotatsia. Tota sarjaa voisi kyllä bongailla taas kun tulee tarvetta.
Nykyinen kattaus mulla on ihan Zilkun valmis K-paketti (16" & 18" Dark thin crash, 20" ride ja 14" haikat) Thomannilta. Vaikka vähän ostaessa kokonaista settiä jänskätti, niin tuli kyllä just eikä melkein mainiot all-around symbaalit omaan käyttöön. Loppui symbaalirumba siinä kohtaa n. 5v. sitten aika seinään ja tosi hyvä niin. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
