Kitarat: kitarakamat ›

LaXu: Olen omistanut Flaxwood Rautian jo reilusti yli 10v. En ole vielä kertaakaan törmännyt kierto-ongelmiin ja soundi niissä on mielestäni lähempänä normaalia sähkistä kuin vaikka mun ES-335 tyyppistä Yamahaa.
 
Itse omistin Äijän jonkin aikaa, eikä sillä omassa käytössäni treeniksellä tehnyt kyllä mitään; soiton loputtua alkoi välitön humiseva ujellus, ei meinannut edes ISP Decimator G-String ehtiä väliin. Tosin volaa meillä on yleensä ihan riittävästi.
 
Mutta joo, soundiltaa oli kyllä ihan normi sähkiksen tontilla. Esim Music Man JPX-7:ssa oli löysempi soundi kuin Flaxussa. JPX-7:ssa on tollaiset poterot:
https://4club.com.ua/images/thumbnails/550/450/detailed/375/jpx.jpg

T_V_H:
Energiaa vie kaikki valmistaminen ja oheistoiminta, niistä yksittäisistä tekijöistä voidaan vääntää vaikka maailmaan tappiin saakka. Eikä tarvitse liputtaa kanssani, kunhan ei perusteetta ammuta alas koko komposiittikaulan konseptia. Nämä on loppujen lopuksi täysin mitättömiä asioita ja menevät aika vahvasti sinne "Musti ja munat" -kategoriaan :)
 
Tuo nauhat ja satulahomma on ollut joskus valmistajienkin mielessä. Miksi haluaisit avointen nuottien soivan eri tavalla, kuin painettujen. Onhan esim zero-fret ollut joskus joillain kokeilussa. Eihän siellä PRS:n tallassakaan ne palat ole luuta?
 
Tähän lihajuttuun, akustiseen sointiin ja Paul Reed Smithin aatoksiin en ota enää kantaa, sillä ne matopurkit on parempi jättää kiinni. :)
 
Mutta nuo mikit kyllä pitää tsekata. Jotain Dean Zelinskyn "innovaatiota" tuli somessa vastaan jotka taitavat aiheeseen liittyä jotenkin. Eivät nekään kyllä tainneet olla herran itsensä keksimiä. Liittyi jotenkin puolittamisessa esiintyviin volyymieroihin ja niiden eliminointiin, jotka ovat kyllä melko ärsyttäviä.
 
Niin joo. Tottakai tuo hiiliketju toimii noin, mutta kasvaako se puu sinne tilalle aina? En todellakaan ole huolissani kitaranvalmistuksen osuudesta tässä ketjussa. Mulle tärkeintä on funktionaalisuus. Haluan hiilikuituisen akustisen juurikin niistä syistä, en muista syistä. Toivoisin vain lisää markkinaosuutta näille "space-age" jutuille, mutta minkäs sille mahtaa jos enemmistöä ei kiinnosta. Saattaa tosin olla muuttumaan päin.
 
Ja muovi ei ole = paha ja kestämätön 100% ajasta.
 
E2: Luu ei muuten todellakaan ole "nollapäästöinen", oli kyseessä sivutuote tai ei. Tai ehkäpä juuri siksi, kun se on erään toiminnan sivutuote.
 
Musta tuntuu että meillä on tässä pieni näkemysero. Mulle nimittäin homogeeninen, kliininen, pastöroitu, tasalaatuinen etc. on hyvä juttu. Mitä millintarkempi ja tasalaatuisempi, sitä parempi. Etenkin, jos on jostain sellaisesta kyse kuin kitaran satula.
Energiaa vie kaikki valmistaminen, mutta kyllä nämä luonnon materiaalit ovat yleensä huomattavanmpaljon vähemmän energiaintensiivisiä kuin muovit ja metallit. Millaisia päästöjä saat laskettua luulle? Puut ovat kasvaneet puiden paikalle aikojen alusta asti. Toki ihmiset voivat raivata maata muuhun käyttöön ja ilmasto voi myös muuttua, mutta se ei ole kitaroiden tekemisen aiheuttamaa.
 
Joo ei ole luuta PRS tallapaloissa ja miksi olisikaan? Juurihan sanoin, etten ymmärrä pointtiasi, että erilaisia vaatimuksia omaavat osat pitäisi rakentaa samasasta materiaalista. Osassa malleistaan PRS toki käyttää luuta satuloissa. Enemmän vuosikertasoundiin kallellaan olevissa malleissa satulat ovat yleensä luuta soundisyistä. Itse en ole nollanauhasta koskaan innostunut eikä niitä oikein ole tullut eteenkään mielenkiintoisissa kitaroissa. Näkemieni esimerkkien perusteella hyväksyn sen, että avointen kielten oma soundinsa on oss kitaran soundia. Viesteissäsi olet aika määrätietoisesti jo ottanut kantaa kitaran puiden vaikutukseen soundiin ja samalla tarjoillut sitä matopurkkia avattuna.
 
Tuo volan tippuminen on ollut yksi ongelma noissa humppareiden puolituksissa ja itse soundi toinen. PRS:n mikit pureutuvat molempiin ongelmiin.
 
Meillä on tosiaan merkittävä näkemysero tässä. Itse arvosta paljon luonnonmateriaaleja ja käsityöläistaitoja. Muovit ovat mulle ongelma ja persoonallisuus menee kliinisyyden edelle. Eikä tämä koske vain kitaroita, vaan myös esimerkiksi keinomateriaaleista tehdyt kengät jäävät mun silmissä kakkoseksi ammattilaisen luonnomateriaaleista tekemän kengän rinnalla. Hintaa käsityöllä toki on, mutta toisaalta vastikkeeksi saa kengät, joita voi huoltaa tai korjata tarpeen mukaan ja jotka kestävät fiksusti käytettynä isältä pojalle.

Mikko1978: Energiaa vie kaikki valmistaminen, mutta kyllä nämä luonnon materiaalit ovat yleensä huomattavanmpaljon vähemmän energiaintensiivisiä kuin muovit ja metallit. Millaisia päästöjä saat laskettua luulle? Puut ovat kasvaneet puiden paikalle aikojen alusta asti. Toki ihmiset voivat raivata maata muuhun käyttöön ja ilmasto voi myös muuttua, mutta se ei ole kitaroiden tekemisen aiheuttamaa.
 
Joo ei ole luuta PRS tallapaloissa ja miksi olisikaan? Juurihan sanoin, etten ymmärrä pointtiasi, että erilaisia vaatimuksia omaavat osat pitäisi rakentaa samasasta materiaalista. Osassa malleistaan PRS toki käyttää luuta satuloissa. Enemmän vuosikertasoundiin kallellaan olevissa malleissa satulat ovat yleensä luuta soundisyistä. Itse en ole nollanauhasta koskaan innostunut eikä niitä oikein ole tullut eteenkään mielenkiintoisissa kitaroissa. Näkemieni esimerkkien perusteella hyväksyn sen, että avointen kielten oma soundinsa on oss kitaran soundia. Viesteissäsi olet aika määrätietoisesti jo ottanut kantaa kitaran puiden vaikutukseen soundiin ja samalla tarjoillut sitä matopurkkia avattuna.
 
Tuo volan tippuminen on ollut yksi ongelma noissa humppareiden puolituksissa ja itse soundi toinen. PRS:n mikit pureutuvat molempiin ongelmiin.
 
Meillä on tosiaan merkittävä näkemysero tässä. Itse arvosta paljon luonnonmateriaaleja ja käsityöläistaitoja. Muovit ovat mulle ongelma ja persoonallisuus menee kliinisyyden edelle. Eikä tämä koske vain kitaroita, vaan myös esimerkiksi keinomateriaaleista tehdyt kengät jäävät mun silmissä kakkoseksi ammattilaisen luonnomateriaaleista tekemän kengän rinnalla. Hintaa käsityöllä toki on, mutta toisaalta vastikkeeksi saa kengät, joita voi huoltaa tai korjata tarpeen mukaan ja jotka kestävät fiksusti käytettynä isältä pojalle.
 
En jaksa alkaa vääntämään eettisyydestä, saati sitten siitä, että mikä osuus esimerkiksi naudanluulle pitäisi laskea lihantuotannon sivutuotteena. Mentäisiin aika vahvasti ohi kitarabisneksen innovaatioiden. Mielenkiintoinen aihe sinänsä, vaikka en minä näitä asioita edes mieti soitinta valitessa, vaan sitä onko siinä niitä juttuja mitä soittimessa arvostan. Edelleen näkisin vanhan kierrättämisen soitinrakennusmateriaaliksi kaikista parhaana ja mielenkiintoisampana ratkaisuna. Ja kyllä joo, ihan rivien väliin melko huonosti naamioituna piilotin näkemykseni. Kiinni jäin.
 
Ja tuossahan totesit jo sen itsekkin. Kitaranvalmistuksen vaikutus mihinkään merkitykselliseen on mitätön. Ei me näitä kitaroita ostamalla maapalloa pilata.
 
Minä en näe mitään järkeä siinä, että avoimet kielet kuulostavat erilaiselta johtuen täysin eri materiaalista satulassa verrattuna tallaan ja nauhoihin. Minun korvaani täysin hölmö ratkaisu ja muinaisjäänne. Sitä vain ajan takaa. Perinteistä saa tykätä, eikä siinä ole mitään väärää. Luuta parempaa materiaalia vaan nyt on olemassa. Siis lujuudeltaan, "liukkaudeltaan" ja tasalaatuisuudeltaan. Kieliä soitetaan nauhoja vasten ja ne soivat myös satulaa vasten. Osittain samat vaatimukset siis.
 
Itse arvostan molempia. Sekä perinteistä käsityötä, että uutta ja innovatiivista. Miksi olla vain toinen, kun voi saada molemmat? Persoonallisuus tulee ihmisestä/soittajista, ei materiasta. Toki jokin voi historiansa, tai vaikka tekijän puolesta inspiroida eri tavalla. Haluaisin minäkin jossain vaiheessa Jazz-lootan Bigsbyllä, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Se saattaa vaikka inspiroida ja on mielenkiintoinen pala historiaa. Ei poista kuitenkaan sitä faktaa, että parempia soittimia on jo keksitty. Niin, ja olen minäkin kunnostanut roskiin nakattuja kitaroita, vaikka siinä ei ole rahallisesti mitään järkeä. En tykkää siitä, kun heitetään pois käyttökelpoista tavaraa. Siinä on ihmiskunnan pahin ongelma, ei uudet materiaalitekniset ratkaisut.
 
Arvostan silti sellaista millintarkkaa insinöörityötä ja tuotantoa, mistä on viety kaikki käsityö ja ihmisen mukanaan tuoma virheellisyys. Jos saisin valita, niin ottaisin pomminvarman ja tasalaatuisen joka kerta. Siksi puhuisin mielummin soittimista ns. "speksilistoina". Minä en koskaan maksaisi käsityöstä merkittävästi extraa. Miksi, kun CNC tekee nopeammin ja tarkemmin?
 
Jotta maksan soittimesta enemmän, sen on oltava määrällisesti mitattuna parempi kuin se halvempi. Jos sähkökitara maksaa toista tonnia, niin siinä on parempi olla rosterinauhaa, titaania, hiilikuitua yms. Jotain, mikä tuo selkeää teknistä paremmuutta. Jos auto menee lujempaa ja siinä ei ole paneelien väleissä peukalon mentävä aukkoja, niin se on silloin parempi. Jos kitara kestää vaikka pakkasta ja sademetsää vääntymättä ja halkeamatta, niin se on silloin parempi kuin puinen. Jos arvostaa 2020 luvulla tehtyä 1950-luvun designia, niin sitä on kyllä tarjolla aivan riittävästi.
 
Niin minä näen asian. Mua kiinnostaa kitarat enemmän laitteina, eikä nämä hengelliset asiat ihan hirveästi siinä paina. Vanhat soittimet on asia erikseen. Niitä pitää vaalia, mutta ei toistaa ja tuottaa uudelleen loputtomiin.
 
Pitää tosiaan tarkastaa nuo mikit, mutta skeptikkona lähden liikkeelle, sillä eihän kukaan (kai?) ole vieläkään tehnyt edes sitä hurinatonta yksikelaista, joka olisi 1:1 perinteisen kanssa.
 
Arvaat varmaan, että meillä on näkemysero kengissäkin :)
 
E: Palatakseni takaisin aiheeseen, tässä on se "top-loader" treomolo, mistä aikaisemmin mainitsin ohimennen.
 
https://www.youtube.com/watch?v=5r3ySg1Jppo
 
https://sophiatremolos.com/collecti … s/products/sophia-2-22-standard-cse
 
Hintaa tulisi heittämällä muutama huntti, niin en viitsi ihan tuosta noin vain lähteä testaamaan. Poistaa pari ongelmaa perinteisistä talloista, ja voi ilmeisesti jonkin lisäosan kanssa käyttää Floyd Rosen korvaajana myös, jos nyt jostain syystä pitää sellainen korvata.

T_V_H:Pitää tosiaan tarkastaa nuo mikit, mutta skeptikkona lähden liikkeelle, sillä eihän kukaan (kai?) ole vieläkään tehnyt edes sitä hurinatonta yksikelaista, joka olisi 1:1 perinteisen kanssa.
 
Ilitchin tai Suhrin silent single coil systeemi on paras mitä tiedän tuolla saralla. Voi käyttää ihan normi single coileja ilman hurinoita.

T_V_H:
Minä en näe mitään järkeä siinä, että avoimet kielet kuulostavat erilaiselta johtuen täysin eri materiaalista satulassa verrattuna tallaan ja nauhoihin. Minun korvaani täysin hölmö ratkaisu ja muinaisjäänne. Sitä vain ajan takaa. Perinteistä saa tykätä, eikä siinä ole mitään väärää. Luuta parempaa materiaalia vaan nyt on olemassa. Siis lujuudeltaan, "liukkaudeltaan" ja tasalaatuisuudeltaan. Kieliä soitetaan nauhoja vasten ja ne soivat myös satulaa vasten. Osittain samat vaatimukset siis.
 
Itse arvostan molempia. Sekä perinteistä käsityötä, että uutta ja innovatiivista. Miksi olla vain toinen, kun voi saada molemmat? Persoonallisuus tulee ihmisestä/soittajista, ei materiasta. Toki jokin voi historiansa, tai vaikka tekijän puolesta inspiroida eri tavalla. Haluaisin minäkin jossain vaiheessa Jazz-lootan Bigsbyllä, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Se saattaa vaikka inspiroida ja on mielenkiintoinen pala historiaa. Ei poista kuitenkaan sitä faktaa, että parempia soittimia on jo keksitty. Niin, ja olen minäkin kunnostanut roskiin nakattuja kitaroita, vaikka siinä ei ole rahallisesti mitään järkeä. En tykkää siitä, kun heitetään pois käyttökelpoista tavaraa. Siinä on ihmiskunnan pahin ongelma, ei uudet materiaalitekniset ratkaisut.
 
E: Palatakseni takaisin aiheeseen, tässä on se "top-loader" treomolo, mistä aikaisemmin mainitsin ohimennen..
 
Mun se, että avoimilla kielillä saa semmosta kantri-/leirinuotiofiilistä ja ylempää nauhoilta tiukempaa komppia, on ihan käyttökelpoinen lisä. Jos perinnetallojen vireongelmat eivät ratkea normaalein ylläpidollisin keinoin, niin miten tämä periaate kelpaisi?
 
https://forums.prsguitars.com/threa … with-the-prs-locking-saddles.32862/
 
Noiden muovikomposiittien korjattavuus lienee aika heikkoa. Perinnetyökaluin ja -menetelmin rakennetun soittimen voi purkaa atomeiksi ja korjata uudenveroiseksi. Jos Stradivariukset olisi tehty muoveista, niin mahtaisivatkohan olla enää käyttökuntoisia

Tupla

Mikko1978: Mun se, että avoimilla kielillä saa semmosta kantri-/leirinuotiofiilistä ja ylempää nauhoilta tiukempaa komppia, on ihan käyttökelpoinen lisä. Jos perinnetallojen vireongelmat eivät ratkea normaalein ylläpidollisin keinoin, niin miten tämä periaate kelpaisi?
 
https://forums.prsguitars.com/threa … with-the-prs-locking-saddles.32862/
 
Noiden muovikomposiittien korjattavuus lienee aika heikkoa. Perinnetyökaluin ja -menetelmin rakennetun soittimen voi purkaa atomeiksi ja korjata uudenveroiseksi. Jos Stradivariukset olisi tehty muoveista, niin mahtaisivatkohan olla enää käyttökuntoisia
 
Mä näen kantrimeinigissä metallisatulassa arvoa, mutta mieltymys ymmärretty. Eihän ne koskaan täysin ratkea, mutta tuossa on suunta oikeaan päin. Mielelläni otan kuitenkin tallan ja satulan, mihin ei kaikenlaista räkää pidä pyyhkiä, että ne saadaan toimimaan. Onneksi Floyd rose ja vastaavat on kuitenkin keksitty, niin ei tarvitse takutakkaan, ellei nyt ihan välttämättä halua.
 
Riippuu varmasti materiaalista, mutta jos siististi hajoaa, niin tottelee epoksia varmasti yhtä lailla. Ja hiilikuitu esimerkiksi nyt ei ihan noin vain hajoa. Jos menee totaalisen atomeiksi, eli käytännössä sirpaleiksi, niin sitten pitäisi varmaan hajottaa tekijöihinsä ja valaa uudelleen. Varmaan kuitenkin paras heittää vesilintua. Metallisen kaulan voisi hyvinkin korjata, mutta jälleen kerran pidän epätodennäköisenä, että sellainen esimerkiksi poikki kovin äkkiä menisi.
 
Kyllä CNC-sorvatun soittimen voi korjata yhtä hyvin, kuin käsihöylällä ja taltalla veistetynkin. Jos Stradivariukset olisivat tehty lujasta ja kestävästä muovista, niin väittäisin, että niitä olisi enemmänkin säilyneenä. Ihan vaikka valtamereen viskattuna. Akustinen viulu nyt taas on ihan eri soitin kuin sähkökitara, enkä sellasita muovista varmaan haluaisi, jos viulua soittaisin. Ellei sitä muovia olisi jotenkin hokkupokkuskonstein saatu resonoimaan, kuten parhaat soitinpuut.
 
Sivuhuomiona, kaikki "Knife-Edgellä" toimivat tremolot on jotenkin kökön tuntuisia, eikä yksikään tunnu yhtä kivalle kuin esimerkiksi Bigsby, tai Kahler. Siinä vasta olisikin talla, joka pitäisi vireen kuin floikka ja olisi Bigsbymäinen tuntumaltaan. Olen tietoinen Ibanezin ZR-tremolosta, mutta sellaista ei kannata enää ottaa, kun varaosia ei saa mistään.
 
Olikos tämä Suhrin hurinapiiri samanlainen kuin Albert Lee Musarissa, eli toimii 9v patterilla? Jos on, niin toimiva ratkaisu varmasti. Pihinä miehenä Noise Gate on ihan ok laastari.
 
E: Saakos noita PRS:n tallapaloja jostain ilman sitä kitaraa? Vois toimia hyvin LSR:n kanssa.
 
E2: Ei saa. Thomanilla olis yks Private Stock jonka ostamisen jälkeen yhdelle satulalle jäis hintaa 1907,33€. Ei kyllä riitä saldo.

T_V_H:
Kyllä CNC-sorvatun soittimen voi korjata yhtä hyvin, kuin käsihöylällä ja taltalla veistetynkin. Jos Stradivariukset olisivat tehty lujasta ja kestävästä muovista, niin väittäisin, että niitä olisi enemmänkin säilyneenä. Ihan vaikka valtamereen viskattuna. Akustinen viulu nyt taas on ihan eri soitin kuin sähkökitara, enkä sellasita muovista varmaan haluaisi, jos viulua soittaisin. Ellei sitä muovia olisi jotenkin hokkupokkuskonstein saatu resonoimaan, kuten parhaat soitinpuut.
 
Sivuhuomiona, kaikki "Knife-Edgellä" toimivat tremolot on jotenkin kökön tuntuisia, eikä yksikään tunnu yhtä kivalle kuin esimerkiksi Bigsby, tai Kahler. Siinä vasta olisikin talla, joka pitäisi vireen kuin floikka ja olisi Bigsbymäinen tuntumaltaan. Olen tietoinen Ibanezin ZR-tremolosta, mutta sellaista ei kannata enää ottaa, kun varaosia ei saa mistään.
 
Olikos tämä Suhrin hurinapiiri samanlainen kuin Albert Lee Musarissa, eli toimii 9v patterilla? Jos on, niin toimiva ratkaisu varmasti. Pihinä miehenä Noise Gate on ihan ok laastari.
 
Mulle sillä, onko lastuaminen tehty cnc-koneilla vai käsityökaluilla, ei ole niin valtavaa merkitystä. Monissa asioissa cnc on parempi. Esimerkiksi Tom Andersonin kaulaliitos olisi aika tympeä tehdä taltalla. Toisaalta cnc alkaa tökkimään, jos yrittää jotain Ergonin tapaista tehdä. Molemmat omilla saroillaan aivam suvereenejä tuotteita.
 
Oletko kokeillut Super Vee Blade Runner vibratallaa? Siinähän on omanlaisensa tuntuma.
 
Ymmärtääkseni Suhrin pöhinänvaimennuksessa on paristo vain P90:n yhteydessä.

T_V_H:
 
E: Saakos noita PRS:n tallapaloja jostain ilman sitä kitaraa? Vois toimia hyvin LSR:n kanssa.
 
E2: Ei saa. Thomanilla olis yks Private Stock jonka ostamisen jälkeen yhdelle satulalle jäis hintaa 1907,33€. Ei kyllä riitä saldo.
 
Noita lukittavia tallapaloja tekevät muutkin kuin PRS. Taisipa Fenkullakin joskus olla sellainen tarjolla. Tässä pari esimerkkiä:
https://www.wdmusic.co.uk/hardware- … king-saddles-set-of-6-nickel-p13267
 
https://www.suhr.com/instruments/pete-thorn/

Voisivat laittaa tuotantolaitokset kiinni kahdesta neljään vuodeksi ja sitten nähtäisi kuin paljon uutta kitarakamaa kukaan kaipaa.

Mikko1978:Oletko kokeillut Super Vee Blade Runner vibratallaa? Siinähän on omanlaisensa tuntuma.
 
Ymmärtääkseni Suhrin pöhinänvaimennuksessa on paristo vain P90:n yhteydessä.
 
En ole kokeillut, mutta on kiinnittänyt kyllä huomioni. Hieman nihkeästi on missään tullut vastaan, eikä huvittaisi testiin ostaa. Schallerin LP-tremolo on kyllä aika lähellä täydellistä lukotonta, mutta se vain pitää parittaa oikeanlaisen kitaran kanssa. Stratoa se ei tietenkään pelasta, mutta esimerkiksi stoptailin omaavaan PRS tyyppiseen kitaraan oikein oiva pari.
 
Niidenkin valmistus lopetettiin. Hieman kökkö markkinointi taustalla, kun nimetään tuote "LP" tremoloksi, vaikka se ei siinä kitarassa oikein pääse edes loistamaan.
 
Pöhinätön P90 kävisi kyllä. Pitää katsoa mikä ihmeen piiri se on, jos pystyy ghettomodaamaan itselleen vastaavan. Flaxwoodissa on ainakin tilaa moiselle. Mahtuisi vaikka vanha kasettimankka mikä ei huono modi olisi sekään.

T_V_H: Pöhinätön P90 kävisi kyllä.
 
Fralin tekee hyviä, se "sidewinder-mallinen" oikean P90:n näköinen toimii. Tykkään kovasti, tosin kuumemmat versiot ovat ehkä hieman tukkoisia ja alikäämittyihin olen itse päätynyt. Hyvää 50-lukuisen P90:n meininkiä (mulla on aitojakin sen ikäluokan Pysikymppisiä).
 
Nyt on kaksi alikäämittyä settiä, -15% voi kuulostaa naurettavan alitehoiselle, mutta se on just hyvä mun makuun ja tykkään siitä enemmän kuin vakiovalikoiman -5% -setistä joka on toisessa kitarassa.