Kitarat: kitarakamat ›

Krice: Puu kuivuessaan kyllä halkeilee välillä, akustisissa kuivuminen on jopa sellainen ongelma, että jotkut käyttävät kostuttimia. Sähkökitaroissa kuivumisen näkee usein niin, että nauhat alkaa törröttää otelaudasta eli otelauta kuivuu ja kutistuu kun se tuodaan esim. kosteasta Indonesiasta Suomeen, joka on kuiva ilmastoltaan ja ihmisluonnoltaan. Öljyä ei tarvitse käyttää paljon tai usein, mutta minun käsitys on sellainen, että se auttaa kuivumiseen ja sen näkee ihan itsekin kun puuta katsoo että näyttääkö se kuivalta öljyämisen jälkeen vai ei.
 
Tämä on puheenaiheen vaihto. Soittimet, ja varsinkin akustiset soittimet tulee säilyttää kosteusolosuhteissa 40-50 % RH, talvella lämmityskaudella (pakkasella varsinkin) menevät kosteudet sinne 20-30% RH ja sitä eivät ainakaan akustiset soittimet kovin kauaa kestä ilman vaurioita. Tämä on itsestään selvää eikä liity siihen pitääko ruusupuuotelauta öljytä. Enpä ole kuullut että tämän takia kastettaisiin akustiset kitarat öljysammioon. Oikea tapa hoitaa asia on pitää huolta siitä että huoneessa on oikea kosteus: siis hygrometri mittaamaan ja kosteutus käyntiin ilmankostuttimella jos aihetta on. Tai sitten kostutusmato koteloon ja kitara sinne, samapa tuo.

Tinnittus: Ei niitä otelautoja öljytä ulkonäön tai helppohoitoisuuden takia. Kyllä se öljyämisellä tai muulla suojaamisella on ihan toiset tarkoitukset.
 
Siis mitkä? Ei ainakaan Erlewine niistä muista tarkoituksista puhu mitään eikä muutkaan osaavat sepät. Mulla on monta kitaraa joissa ruusupuotelauta ja osa kitaroista on kymmeniä vuosia vanhoja. En ole ikinä öljynnyt otelautoja ja kaikki ovat kuin uusia ilman mitään ongelmia. Tähän asiaan nyt vain liittyy vääriä käsityksiä jotka näyttävät oikeilta mutta eivät sitä ole.

T_V_H: Tässä tuli koko asia aika hyvin kiteytettynä parissa edellisessä viestissä.
 
Mitään se lauta ei "tarvitse". Sille saa tehdä mitä tykkää. Vaikka maalata keltaiseksi jos haluaa.
 
Itse meinaan jatkossakin lakata otelautoja puusta riippumatta, sillä pidän siitä huoltovapaudesta ja lookista. Traditio painaa aika vahvasti kitaramaailmassa ja toisten mielestä kaikki poikkeaminen tästä traditiosta on vähintään raipaniskuilla rangaistava teko.
 
Näiden traditioiden taustalla kummittelevat usein ihan puhtaasti tuotantotekniset syyt, eivätkä mitkään maagiset soundireseptit.
 
E: Ja voitteko hyvät ihmiset putsata ne otelaudat kun myytte kitaroita? Muutaman kerran on ollut yrjö herkässä, kun näkee sen kaiken rään ja ryönän mitä ruusupuuhuun, ja etenkin tune-o-maticin tallapalan kierteisiin on pakattu. ;)
 
Tarvitsee se, puulajista riippuu että mitä. Vaahterakaula olisi hyvä lakata ja koskee otelautaakin. Ilman lakkaa se saattaa imaista paskaa ja hikeäja jopa jekkua ja lopulta mennä roottoriksi, ei ole kiva. Kuivuva öljy (Tung oil jne) ajaa asiaa ihan hyvin mutta ei lakan veroisesti. Se siis 'tarvitsee' lakkaa tai vähintään kuivuvan öljyn, tästä on alalla konsensus olemassa. Siksi ne tehtaalla lakataan. Ruusupuu ei lakkaa kaipaa eikä muutakaan. Siksi sitä ei tehtaalla lakata eikä öljytä eikä mitään. Tästäkin on konsensus ainakin niiden keskuudessa jotka alaa tuintevat. Jos olisin Lemon Oil tehtailija puhuisin tietysti ihan eri sanoja. Mistä luulette johtuvan sen että normi vaahterakaula jossa ruusupuuotelauta on tehty niin että kaula on lakattu mutta otelaudessa ei ole mitään?
 
En välitä vaikka uittaisitte kaulanne lietelannassa, yritän vain sanoa että ruusupuisen otelaudan hyvinvointi ei edellytä mitään käsittelyjä, hygienia ja ulkonäkö ja soittajan tottumukset toki voi edellyttää. Jos kelaa vaikkapa klassisen kitaran foorumeita ei tällaiseen keskusteluun törmää ikinä, täysin tuntematon aihe. Siellä puhutaan kenties kostutuksesta jne olennaisista asioista.

petteri m: Siellä puhutaan kenties kostutuksesta jne olennaisista asioista.
 
Onko öljy kosteaa? Askarruttavat asiat jne.

Krice: Onko öljy kosteaa? Askarruttavat asiat jne.
 
On, mutta puuinstrumenttien kosteusprosenttia säädetään säätämällä ympäröivän ilman kosteutta.

petteri m: On, mutta puuinstrumenttien kosteusprosenttia säädetään säätämällä ympäröivän ilman kosteutta.
 
Näin se kyllä hyvin pitkälti menee. Ja se kosteusprosentti vaikuttaa esim sähkökitaran puisen kaulan reliefiin. Meillä ei kosteuteta kotona kuin yhtä kitaraa, ja se on klassinen kokopuinen kitara. Siinä on kaikuaukossa planet wavesin kostutin ja kitaraa säilytetään suljetussa laukussa. Muissa sitten säädetään kaularautaa tarpeen mukaan. Klassisessahan ei sellaista edes ole.
 
En osaa siihen sanoa juuta enkä jaata, vaikuttaako kaulapuun kosteuteen jollain tavalla onko kaula lakattu ympäri asti vai ei. Voisin kuvitella että kosteus pääsee sisään ja poistuu esim kaularaudan reiän kautta. Ja tosiaan voi olla monenlaista pintakäsittelyä joista kukin läpäisee kosteutta ehkä hieman eri tavoin (sellakka, nitrolakka, polyuretaanilakka, öljyt, puuvahat jne jne...)
 
Olisko palstaa seuraavilla soitinartesaaneilla tähän jotain näkemystä?

Krice: Onko öljy kosteaa? Askarruttavat asiat jne.
 
Astiassa kyllä, otelaudan pinnassa imeytyy vain puun pintasolukkoihin ja hetken päästä siitä on jo haihtunut ohenteet pois jolloin se ei ole kostea. Usean valmistajan ohjeissa vielä erikseen mainitaan että kaikki ylimääräinen öljy tulee pyyhkiä pois, jolloin jäljelle jää suojaava, mutta huokoinen ja hengittävä kalvo. Puun kosteutta et otelautaöljyllä nosta.
 
edit: Jos ja kun nauhan päät törröttää, kannattaa ne suosiolla pyyhkäistä viilalla kuin että yrittäisi uittaa otelautaöljyä niin paljon puuhun, että lakkaisivat törrötämästä. Toki jokainen saa tehdä mitenkä haluaa tai huvittaa mutta miksi tehdä asiat väärin kun ne voi tehdä myös oikein?

J.Nikkanen: Astiassa kyllä, otelaudan pinnassa imeytyy vain puun pintasolukkoihin ja hetken päästä siitä on jo haihtunut ohenteet pois jolloin se ei ole kostea. Usean valmistajan ohjeissa vielä erikseen mainitaan että kaikki ylimääräinen öljy tulee pyyhkiä pois, jolloin jäljelle jää suojaava, mutta huokoinen ja hengittävä kalvo. Puun kosteutta et otelautaöljyllä nosta.
 
edit: Jos ja kun nauhan päät törröttää, kannattaa ne suosiolla pyyhkäistä viilalla kuin että yrittäisi uittaa otelautaöljyä niin paljon puuhun, että lakkaisivat törrötämästä. Toki jokainen saa tehdä mitenkä haluaa tai huvittaa mutta miksi tehdä asiat väärin kun ne voi tehdä myös oikein?
 
Samat ohjeet ovat tosiaan hyvin pitkälti kaikkien otelautaöljyjen valmistajien puteleissa/videoissa/nettisivuilla. Eli tarkoitus ei ole uittaa sitä otelautaa pilalle. Otelautaöljyn tarkoitus on suojata tai puhdista&suojata pintaa.
 
Itse levitän otelautaöljyä ohuen kerroksen rätillä tai sienellä (sellainen biltema/motonet/prisma pehmeä puhdistussieni) ja pyyhin rätillä kaiken ylimääräisen pois kun olen öljynnyt otelaudan alusta loppuun. Näin otelautaan imeytyy vain todella ohuen ohut kerros.
 
Tässä jo aiemmin jakamassani Dan Erlewinen videossa on asia kerrottu selkeän yksinkertaisesti: https://youtu.be/srJNuBS_nLk

petteri m: Tarvitsee se, puulajista riippuu että mitä. Vaahterakaula olisi hyvä lakata ja koskee otelautaakin. Ilman lakkaa se saattaa imaista paskaa ja hikeäja jopa jekkua ja lopulta mennä roottoriksi, ei ole kiva. Kuivuva öljy (Tung oil jne) ajaa asiaa ihan hyvin mutta ei lakan veroisesti. Se siis 'tarvitsee' lakkaa tai vähintään kuivuvan öljyn, tästä on alalla konsensus olemassa. Siksi ne tehtaalla lakataan. Ruusupuu ei lakkaa kaipaa eikä muutakaan. Siksi sitä ei tehtaalla lakata eikä öljytä eikä mitään. Tästäkin on konsensus ainakin niiden keskuudessa jotka alaa tuintevat. Jos olisin Lemon Oil tehtailija puhuisin tietysti ihan eri sanoja. Mistä luulette johtuvan sen että normi vaahterakaula jossa ruusupuuotelauta on tehty niin että kaula on lakattu mutta otelaudessa ei ole mitään?
 
En välitä vaikka uittaisitte kaulanne lietelannassa, yritän vain sanoa että ruusupuisen otelaudan hyvinvointi ei edellytä mitään käsittelyjä, hygienia ja ulkonäkö ja soittajan tottumukset toki voi edellyttää. Jos kelaa vaikkapa klassisen kitaran foorumeita ei tällaiseen keskusteluun törmää ikinä, täysin tuntematon aihe. Siellä puhutaan kenties kostutuksesta jne olennaisista asioista.
 
Tiedän nämä asiat varsin hyvin. Lakkaan silti ruusupuunkin, jos kitaran kasaan ja nauhoitan. Tuohon vaahteraan lakkaamiseen on syy todellakin, mutta niin on myös ruusupuun lakattomuuteenkin. Jälkimmäisen syyt ovat myös jotain ihan muuta, mitä usein oletetaan.
 
Joskus tulee vastaan käytettyjä, joista on hiottu kaulasta "lakat pois". Näiden kohdalla sanon säännöstään ei heti kättelyssä. Jos vaahterakaula on hiottu oikeasti puulle asti eikä sen jälkeen suojattu millään, niin aika äkkiä sen saa heittää roskiin.
 
E: Niin joo. Otelaudan kun säännöllisesti uittaa öljyssä, niin saa kaupanpäällisiksi kohonneita nauhojakin.

73nd3r: Hyvin pädetty. ;D
 
Esim. Taylor, Alvarez, Ovation, Takamine noista suht tunnetuista merkeistä suosittelee öljyämistä - tosin Martin sitten ei, että et ole ihan yksin tuolla mielellä.
Sähkispuolella ei taida löytyä yhtään tunnettua valmistajaa, joka ei suosittelisi öljykäsittelyä, ja niistähän tässä oli kyse.
 
Otelaudan hoito/suojaus öljyllä liittyy osaltaan kostutukseen ja kosteusolosuhteisiin, mutta tasaisen ja oikean kosteuden pääkohde on kyllä kansi/koppapuolella.
 
PS, ihan pikku googlauksella "classical guitar forum fretboard oil" löytyy muutama keskustelu aiheesta.
 
Totta on että valmistajien suositukset vaihtelevat ja osa suosittelee öljyämistä 'kun otelauta näyttää kuivalta'. Ei se varmaan öljyämisen jälkeen 'näytä kuivalta' mikä on ihan nättiä. Eivät kuitenkaan kerro miksi se pitäisi öljytä. Onhan se looginen osa kitaran puhdistusta toki ihmispsykologiasta käsin katsottuna mutta ei ruusupuu taida piitata. Ne samat valmistajat suosittelevat maali- ja lakkapinnan putsaamista, pyyhkimistä, vahaamista jne mikä on aivan tyylikästä ja puhtaus on ihan hyvä periaate. Ei se maalipinta silti kovasti kärsi liastakaan. Kun valmistajien sivuja lukee paistaa rivien välistä motiivi palauttaa kitara puhtaaksi ja kauniiksi eivätkä ne huonoja tavoitteita olekaan. Mikään valmistaja ei tiettävästi kerro mitä pahaa tapahtuu jos ET öljyä otelautaa. He eivät sano että nyt puu vaurioituu, he eivät uhkaa takuun mitätöimisellä jos et öljyä, he eivät liitä pientä öljypulloa kitaran varusteisiin edes kalliissa kitaroissa. he eivät speksaa tätä öljyämisprosessia jne jne. Sen sijaan varottavat öljyämästä usein ja kehottavat minimaalisiin öljymääriin. Vähän myös luulen että kysymys siitä 'näyttääkö otelauta kuivalta' saa eri henkilöiltä erilaisen vastauksen.
 
Classicalguitardelcampin foorumilla asiaa aina joskus puidaan mutta kysymys ei isoja intohimoja herätä. Klasarisoittajat ymmärtävät että kyseessä on puhdistamiseen liittyvä asia ja puhdistamiseen on parempia tapoja. Toisaalta klasarikitaraa tavataan soittaa enempi käsipesun kautta kuin sähkistä eikä sormet kovasti otelautaan osukaan. Sähkiksen otelauta saa osakseen paskaista kättä kaljanhuuruisten treenikämppien hämärissä ja kaatunut jekku sinetöi kaiken. On todella ihan erilainen puhdistamisen tarve ja siinä astuvat öljyt kuvaan.
 
Itselläni on kolme nailonkielistä kitaraa joista kaksi vanhinta ovat vm. -75 ja -84. Sitten on kolme sähkistä ruusupuuotelaudalla vm. -80, -82 ja yksi ysäriltä. Yhtensä kuusi kitaraa eri maista ja maanosista ja eri vuosikymmeniltä. Ei mitään öljyämisiä näissä ja kaikki ovat täysin kunnossa, ehjiä, hyvännäköisiä, jne jne. Puhtaitakin ovat sillä olen käsistäni vähähikistä sorttia ja pesen kädet ennen soittamista. Maalipinnat kyllä vahaan carnaubavahalla ajoittain.