Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori:
Itse pidän Kingston Wallia parhaana kotimaisena bändinä. Olen pitänyt siitä lähtien, kun II levyä ensikerran kuulin ja pidän edelleen. Ja vähän näyttää, ettei muutosta ole tulossa tulevaisuudessakaan...
 
Etenkin livenä KW oli hyvä bändi mutta ei ne nyt Wigwamin pallia hienoimpana kotimaisena uhkaa mitenkään... :)

Myrkky Nuoli: En tosin yhtään osaa sanoas diggaanko ykkösestä vai kakkosesta enemmän nykyään. Tri-Logyn jumputus ja Ior Bock -satusetäosiot on mulle vähän liikaa, mutta nuo kaks ekaa on mun kirjoissa yhtiä parhaista levyistä mitä on ikinä tehty missään. Myyttinen bändi.
 
Herra Myrkky Nuoli puhut mun suulla, näiltä osin kuin tuossa sua lainaaan.
Jyllin haastattelusta kuulin että I ja toinenkin on äänitetty pitkälti studiolivenä ja sen aistii hienosti. Koko bändi täynnä loistavia muusikoita.

antnis: Etenkin livenä KW oli hyvä bändi mutta ei ne nyt Wigwamin pallia hienoimpana kotimaisena uhkaa mitenkään... :)
 
Luulen, että Pohjolan ja Gutsin aikainen Wigwam ois ollut kyllä jotain todella maagista todistettavaa. Vaikka... bändin biisit alkoivat etenkin Beingin aikaan olla suht mahdottomia toteutettavaksi livenä, joten aika paljon taisivat vetää covereita. Löytyykö aikalaisia?

Kingtime tupla-DVD on hyvä juttu ja tulee varmaan hommattua, mutta miksi ihmeessä ei 1xblueray??

Hombre: Kingtime tupla-DVD on hyvä juttu ja tulee varmaan hommattua, mutta miksi ihmeessä ei 1xblueray??
 
Edit. Jutussa Linde haki keikalle kaikuspedun (minkä), mutta moista ei kuitenkaan näy keikan jäljiltä ikuistetuissa spedulautakuvissa? No pic, didn't happen? ;)
 
Blueray ei ole formaattina niin laajalle levinnyt kuin dvd. Ja materiaali on taltioitu varmaankin sellaisilla laitteilla ettei blueray olisi tuonnut suurempaa lisähyötyä. Luulisin.

Jag: Blueray ei ole formaattina niin laajalle levinnyt kuin dvd. Ja materiaali on taltioitu varmaankin sellaisilla laitteilla ettei blueray olisi tuonnut suurempaa lisähyötyä. Luulisin.
 
Ei se levinneisyys, vaan nimenomaa kohdemateriaalin reso.

Entropia666: Ei se levinneisyys, vaan nimenomaa kohdemateriaalin reso.
 
Kohdemateriaali; suomalaiset musafanit on resoluutioltaan vähintäänkin karkeaa ellei jopa suorastaan löyhää.

Jucciz: Luulen, että Pohjolan ja Gutsin aikainen Wigwam ois ollut kyllä jotain todella maagista todistettavaa. Vaikka... bändin biisit alkoivat etenkin Beingin aikaan olla suht mahdottomia toteutettavaksi livenä, joten aika paljon taisivat vetää covereita. Löytyykö aikalaisia?
 
Pohjola on myös todella kova. Parhaita suomalaisia bändejä. Siis ne levyt, joissa on kitara mukana. Tässäpä päästään taas siihen, että ei bändejä voi paremmuusjärjestykseen pistää...
 
Tykkään myös Piirpaukesta, mutta vain Hasse Wallin kautta. Hassettomat levyt ei juuri kiinnosta. Tosin olihan siinä muitakin kovia, mutta eipä ole niitä vaan jostain syystä tullut kuunneltua...

Itsekin edustan harmillisesti sen verran nuorta ikäluokkaa, että jäänyt originelli meininki näkemättä/kokematta. Oma ensikokemukseni bändistä taisi liittyä Istwaniin, jonka kaverini joskus pisti ämyreistä soimaan ja tuli fiilisteltyä eteerisen kuuloista meininkiä. Muu levy ei muutoin silloin vielä napannut otteeseensa, mutta myöhemmin olen toki II:n hienoudet hoksannut. Sen sijaan debyytin kohdalla heti With My Mindin törähtäessä käyntiin tiesin löytäneeni jotain itseäni puhuttelevaa; villin wahinvatkauksen alkaessa olin myyty. Muutoinkin ensimmäisen levyn neljä ensimmäistä raitaa ovat vieläkin melkoinen kickstart ennen melankolisempaa/happoisempaa vaihetta. Tri-logy on etäisin tapaus näistä kolmesta itselleni, mutta hienoja yksittäisiä kipaleita sekin pitää sisällään.
 
Omaan soittooni Kingston Wall on myös tarjonnut lukuisia tarttumapintoja aina Wallin fraseerauksesta, saundimaailmoihin ja Henkka-tyylisiin sointujen koristeluihin. Omalla tavallaan Kingston Wall on myös luonut aasinsiltaa stoner/desert rock -genren psykedeelisempien aktien pariin (esmes. Colour Haze, My Sleeping Karma, Samsara Blues Experiment jne...), jonka tyylinen soitanta on myös ollut tärkeä osa sitä omaa "juttua". Kamojen suhteenkaan en tiedä olisiko koskaan ilman KW:a samalla tavalla tullut innostuttua phaser/flanger/delay -osastoon...
 
Jokunen kuukausi sitten tuli kokeiltua vääntää omilla värkeillä With My Mindista soittopätkää: https://www.youtube.com/watch?v=4OcAYv4Wwho Suhrin Riot ei oikein vääntynyt pohjasaundin kontekstiin mitenkään kummoisesti, ja onpa tuo nyt jo korvautunutkin omassa laudassa Wamplerin Plexi Drivella (joka onkin oikein kiva tapaus).

"Istwan" tai "We Cannot Move".
Nuoruuteni musikaaliset muistot on tehty muutamasta bändistä ja etenkin "Kingston Wallista"! =)

Kingston Wall on itelle ollut aina tosi kova juttu. Harmi että olin vähän liian nuorta ikäluokkaa, että keikoille olisi päässyt. Enkä kyllä löytänytkään bändiä kuin vasta paljon myöhemmin.
 
KW:n biiseissä on semmoista maanista, psykedeelistä fiilistä. Ihan parhaita bändejä, mitä tässä maassa on vaikuttanut.
 
We Cannot move ja You oli aina ehdottomia suosikkeja. Toinen piti juutuubiin soitella, ehkä toisen opettelen jossain välissä:
 
https://www.youtube.com/watch?v=iSkw43E9gWU

"Joo... aika paljon olen Wallin Peten skebaa ja kitarakamoja tutkinut. Kitara oli silloin ainakin "Pohjois-Suomessa", kun siitä nippelitietoja tiedustelin."
 
Täällä ilmoittautuu armoton kitarakeräilijä ja -runkkari! Jos kitaran omistaja lukee tämän viestin tai joku tietää kitaran omistajan yhteystietoja niin paiskatkaa yksityisviestiä. Voihan olla ettei omistaja halua myydä kitaraa, mutta mielelläni esittäisin omistajalle erinomaisen tarjouksen, joka voisi kummasti piristää hänen elämäänsä :)
 
Kiitos ketjun alkupäässä olevasta erinomaisesta artikkelista! Erinomaisesti kiteytetty niitä fiiliksiä, joita varmasti monet jakavat kanssasi!

Petri on ehdottomasti saundillisesti suurimpia vaikuttajiani, vaikka musiikillisesti olen extreme metallin vankka kannattaja/soittaja. Taisi olla se II levy joka pauhasi aikoinaan kaverin autossa ja sain kuin sainkin c-kasetille tuosta kopion joka innosti ostamaan opintolaina rahalla ekan wahin. Taisi olla 90-luvun puolliväliä kun tämä tapahtui.

Moikka!
 
Tämä on näköjään itse aloittamani ketju ja vaikka muitakin Petri Wallin kamoihin liittyviä ketjuja täältä löytyy, tämä näytti olevan tuorein.
 
Helsingin Kulttuuritalolla järjestetään lauantaina 8.2. Tonefest-kitaratapahtuma. Ovet ovat auki 10.30-19.00. Tapahtuma on ilmainen.
 
Meillä (Custom Boards) on perinteiseen tapaan slotti demolavalla. Olen edellisinä vuosina jututtanut Jussi Jaakonahoa ja Jarmo Saarta, mutta kun mietin tämän vuoden teemaa, en keksinyt mitään muuta niin paljon itseäni inspiroivaa kuin Kingston Wallin musiikki ja Petri Wallin kamat. Olin kitarateknikkona auttamassa Kie Von Hertzeniä viime vuoden kiertueella ja tutkin siinä ohessa ja sen jälkeen aika lailla Wallin kamoja. Tarkoituksena on kirjoittaa niistä kattava selonteko ja olen puurtanut aiheen parissa käytännössä koko viime vuoden.
 
En yleensä avaa kirjoitus/tutkimusaiheitani etukäteen, mutta tällä kertaa ajattelin, että olisi hienoa vaihtaa mielipiteitä muiden muusikoiden kanssa siitä mitä Kingston Wallin musiikki ja Petri Wallin kitaransoitto on heille merkinnyt. Oma slottini demolavalla on :
 
klo 16:30-17:15
 
Tuo sijaitsee Kultsan alakerran klubilla. Eli jos aihe kiinnostaa, tulkaa paikan päälle. Mulla on 45 minuuttia aikaa, joka ei tietystikään tule riittämään aiheen käsittelyyn. Pelkästään Petri Wallin Gibsonista voisi jutella pari tuntia, saatikaan sitten efekteistä, mutta uskon, että saan raapaistua aihetta sen verran, että jokainen saa jotain uutta tietoa Wallin kamoista ja hänen soittotyylistään/soundeista. Oma toiveeni olisi herättää jonkinasteista keskustelua aiheesta, mutta katsotaan minkälaisen ilmapiirin pystyn luomaan ja kuinka rennoksi juttelu äityy.
 
Parhain terveisin
 
Kimmo Aroluoma/Custom Boards

eLuuri 7: Harmi tosiaan, että PW veteli pancake-gibsonilla; siinä kuulemma aivan paska resonointi. Custom Shop LPllä biisitkin kuullostaisivat paremmalta.
 
Aika kovaa trollausta.

Loistavaa, mulla onkin just kirja Wallin elämästä kesken, toivottavasti ehin lukemaan loppuun ennen Tonefestin fiilistelyjä!

headhead: Aika kovaa trollausta.
 
Höpö höpö, puoli vuosisataa Norlinin pannukakkubody kitaroita on pidetty huonompina, tuhansissa eri kirjoituksissa.
 
Niiden hintakin on huikeasti halvempi kuin muiden aikakausien kitroiden.
 
Miksi?

eLuuri 7: Höpö höpö, puoli vuosisataa Norlinin pannukakkubody kitaroita on pidetty huonompina, tuhansissa eri kirjoituksissa.
 
Niiden hintakin on huikeasti halvempi kuin muiden aikakausien kitroiden.
 
Miksi?
 
Kuulostaisiko Van Halenin ykköslevy paremmalta jos EVH:lla olisi ollut "ammattimaisempi" kitara?
 
Kirjasta muistelen lukeneeni että Petrillä olisi ollut musta Les Paul ennen tuota? En ole varma. Mutta Peten kitarasoundi oli mulle siisteintä mitä löytyi aikoinaan, sen takia luulen että se soundi oli juuri sellainen mihin hän tähtäsi.
 
Noista puista en osaa sanoa mitään.

headhead: Kuulostaisiko Van Halenin ykköslevy paremmalta jos EVH:lla olisi ollut "ammattimaisempi" kitara?
 
Ei. Tämä pannukakkubodyn huonous ei ole minun mielipiteeni, vaan kitaramaailman yleinen mielipide.
 
Jimmy Pagen eturivin käyttökitaroista yksi oli tällainen. Samoin Petrin. Siksi ihmettelen miksi niitä mollataan ja miksi niiden hinta on lähes puolet halvempi.
 
Petrin kitara myytiin aikanaan 2500€ kitarapajalla. Sairasta.