Kitarat: kitarakamat ›

Moi.
 
Tervetuloa mnettiin.
 
Samaa mieltä muiden vastaajien kanssa tuosta mainitsemastasi Epistä, (maks. ~200€ jos talla on ehjä ja toimii muutenkin hienosti) ok kitara jos on pakko tuollainen saada, mutta huoltaa ja säätää pitää osata ihan toisella tapaa kuin modernimmissa.
Varmaksi en voi mennä sanomaan koska aikaa on himpun vierähtänyt, mutta ekan bändin kitaristilla taisi olla juuri tuollainen Bennder-tallainen kasarin lopulla.
Tuolloin tuosta nimestä ei tosin ollut mitään tietoa, oli vain yksi kymmenistä erilaisista Floikkakopioista.
 
Jälleenmyyntiarvoon/hintaan vaikuttaa noissa jonkinverran vuosimalli (/speksit) ja noissa kyseenomaisissa onko tallana Bennder vai Steinbergerin KB.
Koska varaosia ei ole oikeasti koskaan ollutkaan tarjolla kumpaankaan, kumpainenkin vaatii rikkinäisenä tai kuluneena taitoja ja koneistuskalustoa jollaista harvalta harrastelijalta löytyy.
Toisaalta ovat ehjinä irrallisenakin varsin arvokkaita (~200€ maailmalla, ~100€ täällä meillä) koska joku moisia aina haluaa.
 

 
juke4: olisiko mitään ajatuksia mikä olisi suurinpiirtein samaan hintaluokkaan kitara mikä olisi hyvä vaihtoehto?
 
Riippuu tietysti vahvasti siitä mitä Epistä pyydetään, mutta jos hintaluokkasi on suurinpiirtein 100-300€, ja mieluummin hintahaarukan puolessa välissä tai alle, Yamaha Pacifica lienee edelleen se ylivoimaisesti suosituin ja ehdotetuin.
Etenkin jos puhutaan aloittelijasta.
Tosin noita tuntuu olevan varsinkin kakkoskitaroina monilla pidemmällekin ehtineillä kitaravirtuooseilla.
Vaikka Fender Stratoperhe kaikkine kopioineen aiheuttaakin mulle lähinnä näppyjä, noissa on niin ergonomia kuin sounditkin sitä luokkaa ettei soittoharrastuksen jatkuminen ainakaan niistä jää kiinni.
 
Jos LP mallina puhuttelee enemmän (kuten mua ;)), eikä etenkin halpisten mahdollista pulttikaulaisuutta, kehnohkoa soittoergonomiaa ja kapeata soundivalikoimaa laske miinukseksi, menee herkästi tuon arvaamani hintahaitarin yläpäähän tai jopa hivenen yli että saa kokonaisuutena samantasoisen instrumentin kun vaikkapa tuo Yamaha.
 
Sellainen tosiasia on myös syytä pitää halpista -uutta tai käytettyä- ostaessa mielessä että erittäin suurella todennäköisyydellä säädöt ovat joko pielessä tai parhaimmillaankin vähän jotain sinne päin.
Joten säätöön on aiheellista varata joko 50-100€ rahaa tai viikko-pari aikaa opiskeluun ja opetteluun, ja joitain kymppejä työkaluihin jos ei satu ennestään moisia omistamaan.
 
Jos ostat instrumenttisi kivijalasta, säätötyö -ja sitämyöden kokonaiskustannus- on usein neuvoteltavissa varsin sopivan hintaiseksi verrattuna siihen että ostat netistä ja kiikutat säädettäväksi.
 

 
Kefiiri: Vanerirunkoja kauhistellaan ihan turhan päiten... ei ole mitään todisteita että sellainen olisi sattumanvaraista umpipuuta huonompi.
 
Äläs ny, fankka- tai laminoitu body ei pala läheskään niin savuttomasti ja helposti kuin umpipuinen... ;).
 
Leikki leikkinä, vaneriset ja laminoidut (joita nuo bodyt oikeasti yleensä ovat) ovat usein jopa "parempia" useallakin osa-aluella kun verrataan halpisinstrumentteihin lähes poikkeuksetta valkkautuvaan, osuvasti nimeämääsi sattumanvaraiseen umpipuuhun.
 
Se onko sähköinstrumentin body- ja/tai kaulamateriaalilla kuinkakin paljon vaikutusta soundiin, se on toisen keskustelun aihe se.
Ja jos aloittajaa aihe kiinnostaa, valmiita viestiketjuja on muiden muassa esimerkiksi:
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=228407&o=0
 
ja
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=227100&o=0
 
Aika nopsakkaasti selvinnee kuinka arasta ja tunteisiin menevästä aiheesta on kyse, kun ei päästä edes yhteisymmärrykseen siitä missä ketjussa pitäisi minkäkinlaista puukeskustelua suorittaa :D.
 
T:Samuli