Rock, pop, alternative ›

kyseinen: 1989 pyöri Show Don't Tell jollakin taivaskanavalla (olisiko ollut Super Channel sen kanavan nimi silloin). Sitten Drums&Drumming-lehdessä oli Preston arvostelu, ja pyysin Preston joululahjaksi vanhemmilta. Levy oli vähän sellainen "muutama hyvä biisi, mutta en nyt tiedä kokonaisuudesta" -elämys. 1990 keväällä/kesällä ostin kuitenkin vielä A Show of Handsin, joka ensikuulemalta oli niin outo, että siihen pakko perehtyä syvemmin. Ja kun se levy aukesi, niin aukesi Rush ja sitten sitä oltiinkin fanipoikia seuraavat 10 vuotta.
 
Presto ja ASOH olivat minunkin ensimmäiset Rush-levyni.
 
Siis jumalauta miten loistavia molemmat. Joku Red Tide-biisi aivan aliarvostettu. Aivan sairaan upeat Peartin rummut siinä(kin) biisissä. Eivät muuten koskaan soittaneet tätä livenä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=c_fvqxrXWAk

Muistan nähneeni Time stand stillin musiikkivideon joskus 80-luvulla (sen, missä 'leijuvat' ympäriinsä ja Aimee Mann on kameran takana), eli bändi oli jo aiemmin nimenä tuttu. Sitten, kesällä 1992 kuulin A Show of Handsia kaverin luona, ja innostuin niin, etta maanittelin isoveljeni ostamaan sen minulle joululahjaksi.
 
Ensimmäiset omat ostokseni olivat Caress of Steel ja Permanent Waves paikallisen levykaupan suppeasta valikoimasta. Ensinmainittu oli karkottaa minut kokonaan bändin parista, niin järkyttävä oli Geddyn ensimmäinen parkaisu Bastille Dayssa. Mutta onneksi Permanent Waves säväytti niin, että kiinnostuin enemmän, ja siihenastinen tuotanto tuli otettua pikkuhiljaa haltuun, joko postimyynnin kautta, tai sitten pyysin kavereita tuomaan etelässä käydessään tiettyjä levyjä tullessaan. Rovaniemeltä käsin tehtiin myös kaveriporukalla muutamia levynhankintareissuja Ouluun, jossa oli parempi tarjonta. Counterparts oli bändin eka 'uusi' albumi, jota odotin innokkaana. Suosikkikauteni on Permanent Wavesista Hold Your Fireen, eli kasari maistuu... Pidän kyllä kaikista bändin albumeista, jopa COS on nykyään jo aika hyväkin levy. Samoin kuin debyytti, vaikka onkin aivan eri maailmasta.
 
Keikkoja näin yhteensä neljä, kolmen Hartwallin keikan lisäksi R30-kiertueella 2004 Tukholmassa, kun kuvittelin, etteivät kuitenkaan koskaan tule Suomeen, ja edellinen Ruotsin-keikkakin oli ollut vuonna 1979... onneksi kävi toisin.

Ai että kun olisin voinut mennä tuolle 2004 Globenin keikalle... Oli kuulemma melkoinen elämys kaikin puolin (en yhtään ihmettele kun tsekkaa sen kiertueen settilistaa;)).

Caress of Steel on ehkä huonoin mahdollinen vaihtoehto ensikosketukseen Rushista. Ehkä bändin heikoin levy. Tai sitten se eka, vaikea sanoa. :D

Minä olen aina pitänyt Caress of Steelistä. Hakkaa useammankin muun Rush-levyn, eritoten Vapor Trailsin (mikä on monotoninen ja muutenkin biisimateriaaliltaan heikko), ekan (joka on aika lailla geneeristä sen aikaista hard rockia) ja covereista koostuvan Feedback-EP:n (mikä on yksinkertaisesti turha julkaisu). Vaikea verrata joihinkin myöhempiin albumeihin, koska ne ovat tyyliltään niin erilaisia, mutta mulle Caress of Steel maistuu paremmin kuin vaikkapa Test for Echo, Clockwork Angels, Roll the Bones ja Counterparts.
Pidän Caress of Steelissä sen tietystä "syteen tai saveen" -mentaliteetista, tyyliin "me nyt ollaan tämmöinen bändi, ottakaa tai jättäkää, up yours". Tyyliltäänhän se on pitkälti samanlainen kuin seuraava albumi, 2112, olkoonkin, että jälkimmäinen on ilman muuta vahvempi kokonaisuus. Mutta ei Caress of Steelilläkään mun mielestä varsinaisesti epäonnistuneita paloja ole kuin I Think I'm Going Bald.
Kiljuminen toki oli noihin aikoihin - ja jonkin matkaa vielä eteenpäin - Geddyn käsitys siitä, miten vokaalit tulee hoitaa.

Far Cry oli ensimmäinen Rush-kappale joka kolahti ja on minusta edelleen heidän paras yksittäinen kappale. Yhtye ei oikeastaan ole kolahtanu itselleni koskaan sen kummemmin mutta olen kyllä ulkoillessani heidän levyjään kuunnellut. Sen paremmin en osaa niitä eritellä koska ei aina joka biisin välissä viitsi tarkistaa mikä levy ja kappale. Taitavia soittajia ja haastatteluiden perusteella miellyttäviä ihmisiä.

vanha_pieru: Minä olen aina pitänyt Caress of Steelistä. Hakkaa useammankin muun Rush-levyn, eritoten Vapor Trailsin (mikä on monotoninen ja muutenkin biisimateriaaliltaan heikko), ekan (joka on aika lailla geneeristä sen aikaista hard rockia) ja covereista koostuvan Feedback-EP:n (mikä on yksinkertaisesti turha julkaisu). Vaikea verrata joihinkin myöhempiin albumeihin, koska ne ovat tyyliltään niin erilaisia, mutta mulle Caress of Steel maistuu paremmin kuin vaikkapa Test for Echo, Clockwork Angels, Roll the Bones ja Counterparts.
Pidän Caress of Steelissä sen tietystä "syteen tai saveen" -mentaliteetista, tyyliin "me nyt ollaan tämmöinen bändi, ottakaa tai jättäkää, up yours". Tyyliltäänhän se on pitkälti samanlainen kuin seuraava albumi, 2112, olkoonkin, että jälkimmäinen on ilman muuta vahvempi kokonaisuus. Mutta ei Caress of Steelilläkään mun mielestä varsinaisesti epäonnistuneita paloja ole kuin I Think I'm Going Bald.
Kiljuminen toki oli noihin aikoihin - ja jonkin matkaa vielä eteenpäin - Geddyn käsitys siitä, miten vokaalit tulee hoitaa.
 
Vapor Trails, eka ja Caress ovatkin Rushin heikoimmat levyt. Test for Echo on paikoin huippu, paikoin heikko. Feedback nyt oli vain nopeasti tehty EP ennen R30-kiertuetta ja sitä nyt ei ehkä kannata laskea. Ihan ok covereita, mutta turha tuotos niinkuin coverlevyt lähes aina. Bowien PinUps vaikka nopeana toisena esimerkkinä.
 
Muita huonoja albumeja eivät sitten urallaan tehneetkään.

Timetokill: Muita huonoja albumeja eivät sitten urallaan tehneetkään.
 
Pitänee vielä joskus yrittää oppia pitämään albumeista Hold Your Fire ja Presto, jotka ovat mielestäni äärimmäisen pitkästyttävää räpsettä. Myös albumit Roll the Bones, Counterparts, Test for Echo, ja Vapor Trails ovat tuottaneet sisäistämisvaikeuksia. Näistä en kuitenkaan syytä kuin itseäni.

Zed: Pitänee vielä joskus yrittää oppia pitämään albumeista Hold Your Fire ja Presto, jotka ovat mielestäni äärimmäisen pitkästyttävää räpsettä. Myös albumit Roll the Bones, Counterparts, Test for Echo, ja Vapor Trails ovat tuottaneet sisäistämisvaikeuksia. Näistä en kuitenkaan syytä kuin itseäni.
 
Jaahas. Itselläni Hold Your Fire ja Presto ovat bändin ehdottomassa top vitosessa. Aivan loistavia albumeita.

Zed: Pitänee vielä joskus yrittää oppia pitämään albumeista Hold Your Fire ja Presto, jotka ovat mielestäni äärimmäisen pitkästyttävää räpsettä. Myös albumit Roll the Bones, Counterparts, Test for Echo, ja Vapor Trails ovat tuottaneet sisäistämisvaikeuksia. Näistä en kuitenkaan syytä kuin itseäni.
 
Hold Your Fire on mielestäni tavallaan Rushin 1980-luvun synavetoisen kauden tyylillinen huipentuma ja toimii omassa lajissaan erittäin hyvin, vaikka välillä mennäänkin vähän liikaa kornin puolelle (esim. Tai Shan). Levy on täynnä mahtavan tarttuvaa progepoppia, ja esim. Time Stand Still ja Mission ovat Neil Peartin parhaiden sanoitusten joukossa omalla listallani. Turn the Page -biisin kitarasoolo on minusta yksi Alex Lifesonin parhaista.
 
Prestoa on käyty täällä läpi jo aika paljon, joten en nyt ehkä lähde sitä analysoimaan sen tarkemmin. Pidän biiseistä todella paljon, mutta tuotanto ei ole ihan paras mahdollinen. Roll the Bones kärsii vähän samasta viasta - en tiedä, onko tuottaja Rupert Hine pääsyyllinen vai onko bändi itse halunnut sellaista ohutta ja kireää soundia. Biisimateriaali on edelleen vahvaa, vaikka vähän hutiin menee mielestäni ainakin Face Up.
 
Counterparts on minusta todella vahva kokonaisuus kaikin puolin. Siinä on ikään kuin saatu hiottua synakauden jälkeen haettu kitaravetoinen rouheampi tyyli huippuunsa. Levyllä on ehkä Rushin kaikkien aikojen parhaat rumpusoundit. Kappaleista en löydä oikein yhtään heikkoa lenkkiä. Levyn läpi sanoituksissa kulkeva ihmissuhdeteema sitoo sen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, ja Hugh Symen hillityn humoristinen kansitaide viimeistelee paketin.
 
Test for Echo jatkaa Counterpartsin linjalla mutta ei ehkä ihan onnistu tavoittamaan samaa erinomaisuutta. Nimikappale, Driven ja Time and Motion nousevat ehkä omiksi suosikeikseni. En oikein osaa mitään selkeää vikaa osoittaa, mutta jokin viimeinen terävyys jää ehkä puuttumaan.
 
Vapor Trails on aika erikoinen levy Rushin tuotannossa monestakin syystä, joita on täälläkin ruodittu. Omasta mielestäni siellä on paljon vahvaa biisimateriaalia, mutta mittaa on vähän liikaa. The Stars Look Down ja Sweet Miracle olisivat ehkä voineet jäädä pois. Levyn alkuperäinen versio oli tunnetusti miksattu ja masteroitu päin mäntyä. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Remixed-versiota, jos alkuperäinen jätti kylmäksi.

Progressor: Counterparts on minusta todella vahva kokonaisuus kaikin puolin. Siinä on ikään kuin saatu hiottua synakauden jälkeen haettu kitaravetoinen rouheampi tyyli huippuunsa. Levyllä on ehkä Rushin kaikkien aikojen parhaat rumpusoundit. Kappaleista en löydä oikein yhtään heikkoa lenkkiä. Levyn läpi sanoituksissa kulkeva ihmissuhdeteema sitoo sen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, ja Hugh Symen hillityn humoristinen kansitaide viimeistelee paketin.
 
Counterpartsilta löytyy muuten yks Lifesonin parhaista sooloista Cut to the Chase -biisistä.

Brian May jr.: Kerrataanko vähän, miten muut ovat tämän bändin löytäneet?
 
Vuosi oli varmaan -93 tai -94 kun treenikselle ilmestyi toisen bändin rumpalin mukana ASOH vinyyli. Kovaa iski. Vannoin silloin että jos Rush joskus tulee Suomeen, sinne mennään. Ja näin myös tapahtui.
 
Asohin jälkeen tuli Hemispheres joka löytyi kirjaston suppeasta valikoimasta. -70 ja 80-luku on mulle sitä "oikeaa" Rushia , 2112:sta Counterpartsiin, noin suurinpiirtein. Muutenkin livelevyjen ystävänä Exit... Stage left ehkäpä se ykkönen, ASOH korkealla myös. Minusta bändin vahvuus on aina ollut livenä soittaminen ja tunnelman rakentaminen. Yksittäisistä biiseistä voisi ihan vain muutaman mainita, Jacob's ladder, Xanadu, Natural sciens... Saishan tuosta pitkänkin listan. 2000-luvun Rush on jäänyt etäiseksi.
 
Ei siinä itkukaan ollut kaukana kun tuli tämä uutinen Peartista. Hieno mies ja mulle se suurin esikuva.

Tokihan kaikki tämän varmaan on nähnyt mutta anyway... Tulipahan itsekin katottua taas kun kerta Yle näin kauniisti Neiliä muistaa.. https://areena.yle.fi/1-1196040

Artturi: Tokihan kaikki tämän varmaan on nähnyt mutta anyway... Tulipahan itsekin katottua taas kun kerta Yle näin kauniisti Neiliä muistaa.. https://areena.yle.fi/1-1196040
 
Katsoin taas uudestaan, kiitos vaan linkistä. Yhdestä asiasta olen Alexin kanssa eri mieltä. Aivan dokumentin alussa hän sanoo, että Rush alkoi kuulostaa itseltään 2112-levyllä. Mun mielestä se tapahtui jo tokalla albumilla, Fly by Nightilla. Siinä on jo kaikki olennaiset Rushin elementit koossa, joita myöhemmin kehiteltiin ja varioitiin lisää, sekä tietenkin Neil tuli siinä vaiheessa myös mukaan kuvioihin.
Bongattu käännöskukkanen dokumentin lopusta: time signatures = ajan tunnusmerkit (eikä suinkaan tahtilajit).

Artturi: Tokihan kaikki tämän varmaan on nähnyt mutta anyway... Tulipahan itsekin katottua taas kun kerta Yle näin kauniisti Neiliä muistaa.. https://areena.yle.fi/1-1196040
 
Olipa hyvä dokkari. Kiitos linkistä.

Artturi: Tokihan kaikki tämän varmaan on nähnyt mutta anyway... Tulipahan itsekin katottua taas kun kerta Yle näin kauniisti Neiliä muistaa.. https://areena.yle.fi/1-1196040
 
Nähty on, juu, mutta kylläpä kannatti katsoa toistamiseen.

https://m.youtube.com/watch?feature … BVF9O6jRCRWBOce0J7IeS0cDdxE4iTKdODg
 
Vähän iloisempaa Neil Peart tribuuttia tähän surun ja kaipuun keskelle.
Try not to laugh

Tullut tässä tsekkailtua sattuneesta syystä taas näitä Rushin live-deeveedeitä. Oli se kyllä huima bändi ja ihan sieluun sattuu kirjoittaa menneessä aikamuodossa.. Exit, Grace ja SoH tulivat aika tiuhaan mut sitten oli Rioon pirun pitkä tauko dvd-julkaisuissa (tai noi kolme ekaahan olivat tietty alunperin vhs). Olikos se niin että joku Counterparts-rundin keikka kuvattiin muttei koskaan julkaistu huonon kuvan/äänen laadun takia? Vai Test for Echo-kiertueen?

Artturi: Tullut tässä tsekkailtua sattuneesta syystä taas näitä Rushin live-deeveedeitä. Oli se kyllä huima bändi ja ihan sieluun sattuu kirjoittaa menneessä aikamuodossa.. Exit, Grace ja SoH tulivat aika tiuhaan mut sitten oli Rioon pirun pitkä tauko dvd-julkaisuissa (tai noi kolme ekaahan olivat tietty alunperin vhs). Olikos se niin että joku Counterparts-rundin keikka kuvattiin muttei koskaan julkaistu huonon kuvan/äänen laadun takia? Vai Test for Echo-kiertueen?
 
Counterparts-kiertueelta on videotaltiointi Palace of Auburn Hills, Michigan-keikalta, joka on laajalti levinnyt. Se ei tietenkään ole lähelläkään kaupallista laatua, mutta ihan ok.
 
En ole kuullut, että Counterpartsilta tai T4E:ltä olisi ollut edes suunnitteilla livevideotaltiointia. Tai uusi tieto minulle.