Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Veikkaisin, että siitä lähtien, kun kitaran laadunvalvonta ja osien laatu korreloi vahvasti valmistusmaan kanssa. Ja valmistajien motiivit. Ei sinne Kiinan mennä parempaa tekemään, vaan halvempaa. Se tarkoittaa käytännössä kompromisseja vähän kaikessa.
 
Itse näkisin, että se valmistusmaahan huomion kiinnittäminen lähtee sieltä. Tai ainakin itsellä lähtee. Ja kokemus anekdootteineen siihen päälle, vaikkei satunnaisilla omilla kokemuksilla mitään todistusarvoa olekaan. Ja onhan tuo torilta hankittu satasen HB yllättävän hyvä kitara, jos ei huomioida sitä, että nauhat ovat vähän kaikki jollain tasolla irronneet.
 
Mutta tottahan se, ettei valmistusmaata kannata liian yksisilmäisesti tuijottaa. Tosin itse tuijotan siinä mielessä, etten ala periaatteestakaan maksamaan toista tonnia kiinalaisesta/indonesialaisesta kitarasta. Tosin P90 HB kuumottelee kyllä. En vain tiedä, jaksanko itse samanlaista palautusrumbaa, minkä sinä kävit läpi. :)
 
Useamman kymmen kitaraa omistaneena, voin todeta, että valmistusmaalla ei ole mitään tekemistä laadun kanssa itsessään. Samat laadun kannalta oleelliset prosessit ovat olemassa oli maantieteellinen sijainti mikä tahansa. Hinta on yleensä se määrittävä tekijä. Yllättävää :)
 
Mikä minua tässä keskustelussa häiritsee, on se lievästi "synkkä" alavire, mikä etenkin kitaramaailmassa vallitsee. "Made-in-factor" ei saisi mielestäni painaa vaakakupissa niin kauhean paljon, kun laadusta puhutaan. Eettiset kysymykset erikseen. Tässähän ei ole kyse mistään lähituotettu vs. kaukotuotettu tilanteesta, vaan koko keskustelu kärjistyy monesti siihen, että tekeekö kitaran Amerikkalainen "seppä", vai kiinalainen lapsi. Aika ällöä mielestäni.
 
Ei minunkaan kokemuksillani ole todistusarvoa, mutta siksi näistä keskustellaan. Itse en maksa mistään lankkusähkökitarasta periaatteen vuoksi toista tonnia, tai ennen maksoin kyllä ja palautusrumba on osa Harley Bentonin perintöä ja mojoa. Vähän sama viehätys kun ns. kokemusmatkailussa. Missä muualla näet peukalonpään kokoisia reikiä viimeistellyssä kitarassa? :D
 
Oma kokemus laadun ja valmistusmaan korreloinnista on seuraava laadukkaasta laaduttomaan:
 
Japani, Suomi, Korea, Indonesia, Saksa, Yhdysvallat, Kiina
 
Pieni on otanta, mutta esimerkiksi laadun mekkana pidetystä Amerikasta sain toista tonnia maksaneen oksaisen marakassin. Onneksi lavassa oli kuitenkin sama logo, kuin kaikilla sankareilla. Saatoin kuitenkin jäädä hiukan katkeraksi. Toisesta laadun kehdosta, nimittäin Saksasta sain toista tonnia maksaneen korkkiruuvin. Toki suhteutan havaintoni myös kitaran hintaan. Ei silti mene aina tasan nämä..
 
Edit: Pitää vielä täsmentää, että ei "meidän" keskustelussa, vaan ihan näin yleisesti.
 
Edit2: Tilaa ihmeessä P90 HB, oon oikeasti aika OCD näiden laitteiden kanssa. ;)
 
Edit3: Aikoinaan ensimmäisen suosikkisankarini suosikkikitaramallin lannistamana laitoin ostohousut jalkaan ja lähdin reippain mielin Etelä-Pohjanmaan kuntaan ostamaan kitaraliikkeestä vastaavaa kitaraa vielä kalliimmalla hinnalla. Yksityisyydensuojan vuoksi kutsun liikettä vaikka Ylä-ääneksi. Löysin mieleiseni kultakantisen yksisarvisen kitaramallin 1400 euron hintalapulla. Olin jo ostamassa, kun huomasin lakka/maaliripulit ympäri kantta ja töröttävän satulan. Huomautin Ylä-Äänen mestarille ja sain vastaukseksi, että jos haluaa laatua, niin pitää ostaa "CS". Tulkitsin, että ei ollut kyse tietokonepeleistä, ja totesin, että kaikki ne pöydänkansikitarat voi upottaa suohon.
 
T: Katkera :)