 Pelimonni
06.01.2020 02:21:37 | |
|---|
hallu: Tää on muuten niin totta....... ja jotenkin olen vähän sitäkin miettinyt, että jos soundin "runko" on hyvä, niin sen varaan voi rakentaa ja semmoinen turha nysvääminen ihan niiden pikkuisten nyanssien kanssa, jotka oikeasti hukkuu sinne kokonaismiksiin ja on soittodynaaminenkin asia, on usenmiten aika turhaa duunia.
Mesa studiopreamp. Hyviä NOS putkia 4 ,Viides on reverb, jota en käytä.
On vaan aina ihana. Tässähän sitä on harmoonisia parillisia kerrannaisia ihan reippaasti. 90 vuodelta. Paitsi että tein elko rempan, vaihdoin kaikkii muutkin konkat, ja ldr kytkimet. Kaikki putket soi hyvin tässä ,ihan kaikki. Miljoona putki kombinaatiota olen kokeillut, nyt ITT Lorenz 3 ja kakkospaikassa joku kasari euro. celestion G12-S 20 vatt 1975, näitä 2 paria Carlsrbro Scorpion 2 kaappia. Nepä ne on. Kokeilin wgs Reaper molemmissa, aika sama oli, mutta aito on aito. |
 spacelord
07.01.2020 19:35:26 (muokattu 07.01.2020 20:01:58) | |
|---|
Kun kuuntelee vaikka omia suosikkilevyjä, niin sitä vaan ihmettelee, että miten hemmetin erilaiset kitara- ja särösoundit toimivat. Esimerkiksi biisin pelkkä kitararaita saattaa kuulostaa tosi aneemiselta tai jopa törkeän ohuelta, honottavalta jne., mutta biisin ja bändin kontestissa homma vaan toimii. Joku virvelisoundi on toinen hyvä esimerkki. Kun siihen kiinnittää huomiota niin se voi olla itsekseen tosi oudon kuuloinen. Iso rooli on tietty aikakauden soundi-ihanteilla, mutta edellä sanottu on musta mielenkiintoisempi pointti. https://primalmaze.com/ |
Muuan treeniksellä tuommonen varsin geneerinen randallin puolistäkki, oisko nuppi ollut joku RX120 trankkulaite. Miettiny notta miksi se on niin helvetin hyvä. Ehkä paras millä soitellu. Täydellinen sellaseen perkussiiviseen ja vikkelään alavire-suikalointiin, ottaa kiinni joka nuotin ja puskee hurjalla attackillä läpi niin että rinnassa tuntuu. Ihan vaan skeba kii nuppiin, ei mitää välissä eikä mitää oikee kaipaakkaan, helvetin toimiva. |
 Mikko1978
10.01.2020 19:14:25 | |
|---|
spacelord: Kun kuuntelee vaikka omia suosikkilevyjä, niin sitä vaan ihmettelee, että miten hemmetin erilaiset kitara- ja särösoundit toimivat. Esimerkiksi biisin pelkkä kitararaita saattaa kuulostaa tosi aneemiselta tai jopa törkeän ohuelta, honottavalta jne., mutta biisin ja bändin kontestissa homma vaan toimii. Joku virvelisoundi on toinen hyvä esimerkki. Kun siihen kiinnittää huomiota niin se voi olla itsekseen tosi oudon kuuloinen. Iso rooli on tietty aikakauden soundi-ihanteilla, mutta edellä sanottu on musta mielenkiintoisempi pointti.
Tuo on juuri yksi tärkeinmistä asioita, mikä pitää sisäistää. Kun kitara on yksi soitin bändistä, niin aika ohuet soundit toimivat siinä yhteydessä hyvin. Alussa moni hakee "isoa ja väkevää" soundia, mutta myöhemmin huomaa, että se lähinnä työllistää suotimia. |
 Puavali
10.01.2020 20:36:17 (muokattu 10.01.2020 20:39:44) | |
|---|
Mikko1978: Tuo on juuri yksi tärkeinmistä asioita, mikä pitää sisäistää. Kun kitara on yksi soitin bändistä, niin aika ohuet soundit toimivat siinä yhteydessä hyvin. Alussa moni hakee "isoa ja väkevää" soundia, mutta myöhemmin huomaa, että se lähinnä työllistää suotimia.
Semmoinen "iso ja väkevä" toimii lähinnä rummut-basso-kitara -triossa.
Ed: Ja kitaristin on silloin syytä olla kova pelimanni. |
tomaattiorava