Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Okei tämäpä tuli selväksi kiitos. Noista lankkujen hinnoista sen verran, että minustakin alle 500 euroa on edullisia kitaroita, mutta 300 - 400 euron hintaluokassa kyllä on ja voi odottaa saavansa aivan asiallisen soittimen. Tarkoitan ettei ne mitään suklaamuna kitaroita ole, vaikka moni jotenkin tavattoman vähättelevään sävyyn niistä puhuu. +500 euroa saa sitten jo ihan aikuisten oikeasti hyviä soittimia ja vieläpä niin että kun mennään sinne 800 - 1000 euron hintahaarukkaan niin ne ei enää häpeä millekään, vaan ovat luokkaa erinomaisia soittimia (siis voi odottaa olevan, tietenkin niissäkin on virheitä joskus). +1000 euoron kitaroissa mennään sitten sitten henkimaailman mojo-osastolle jolla ei ole varsinaisesti laadun kanssa enää mitään tekemistä (tarkoitan, että aletaan maksaa valmistusmaasta, merkistä, etc. seikoista ).
 
Toki myös 300 ja miksei 200€ hintaluokassa voi saada ihan kelvollisen pelin, mutta sanoisin että mitä alempana liikutaan tässä hintaluokassa niin sitä enemmän se vaatii jälkityötä saada kitara soitettavaan kuntoon jonka jälkeen voi miettiä olisko vaan kannattanut satsata vähän enemmän niin olisi voinut saada heti soitettavan kitaran samaan hintaan kuin halvempi keppi + sen työkulut. Valitettava totuus halpakitaroissa on se että useimmin kaupatkaan ei jaksa niitä mitenkään kovin tarkalla kädellä seuloa tai säätää, ehkä lähinnä katsotaan vain selvästi huonoimmat yksilöt pois, tämä siksi koska sitä hintaluokkaa ostavat asiakkaat tuskin juuri tietävät mitä kitaraltaan haluavat muutenkaan joten se ei maksa vaivaa. Tästä syystä suosittelisin melkein aina ostamaan käytettyä jollon voi saada valmiiksi kaikki säädöt läpikäyneen soitettavassa kunnossa olevan kitaran, ja halpakitaroissa myös sanoisin että mitä vanhemman ikäinen keppi sitä laadukkaampi se myös on kun on kestänyt hajoamatta käsiin enemmän kuin vuoden, talvi on yleensä se aika Suomessa mikä joka tekee tai tuhoaa halpasoittimen.

tuskiz: Toki myös 300 ja miksei 200€ hintaluokassa voi saada ihan kelvollisen pelin, mutta sanoisin että mitä alempana liikutaan tässä hintaluokassa niin sitä enemmän se vaatii jälkityötä saada kitara soitettavaan kuntoon jonka jälkeen voi miettiä olisko vaan kannattanut satsata vähän enemmän niin olisi voinut saada heti soitettavan kitaran samaan hintaan kuin halvempi keppi + sen työkulut. Valitettava totuus halpakitaroissa on se että useimmin kaupatkaan ei jaksa niitä mitenkään kovin tarkalla kädellä seuloa tai säätää, ehkä lähinnä katsotaan vain selvästi huonoimmat yksilöt pois, tämä siksi koska sitä hintaluokkaa ostavat asiakkaat tuskin juuri tietävät mitä kitaraltaan haluavat muutenkaan joten se ei maksa vaivaa. Tästä syystä suosittelisin melkein aina ostamaan käytettyä jollon voi saada valmiiksi kaikki säädöt läpikäyneen soitettavassa kunnossa olevan kitaran, ja halpakitaroissa myös sanoisin että mitä vanhemman ikäinen keppi sitä laadukkaampi se myös on kun on kestänyt hajoamatta käsiin enemmän kuin vuoden, talvi on yleensä se aika Suomessa mikä joka tekee tai tuhoaa halpasoittimen.
 
Oikeassa olet, mutta ehkä kelvollisista ja kelvottomista puhutaan siin kahdensadan ja alle hintaluokassa. kolmella ja neljällä sadalla on jo huomattavasti paremmat mahdollisuudet saada ihan asiallisia soittimia. Olen kyllä kanssasi täysin samaa mieltä tuosta kaikesta muusta. Ja totta on että edullisempaa soitinta joutuu fiksaamaan enemmän ja vähintäänkin säätöjen kanssa joutuu puuhaamaan ja melkein se satula menee vaihtoon melko pian.
 
Itselläni kaikki kitarat on yli viidensadan hintaluokassa ja muutama kalliimpikin soitin on mutta mielestäni paras hinta/laatusuhde on juurikin 500 - 1000 euron hintahaarukassa (uusissa). Käytettyjä saattaa alle tonnilla saada aivan huippu "arvosoittimen" (lainausmerkeissä siksi, että jotkut todella kalliit ja laadukkaat kitarat ovat käytettynä aivan naurettavan halpoja jolloin ne eivät tietenkään ole varsinaisesti "arvo" soittimia, mutta todella hyviä käyttösoittimia).

iec: Hagströmit, Korean Tokait ja LTD:t ovat myös kokeilemisen arvoisia soittimia. Käytettynä varsin edullisiakin aina joskus. Tässä yksi esimerkki uudesta, mutta hinta menee jo 370 euron paikkeille:
http://www.gear4music.fi/fi/Kitarat … tara-Tobacco-Sunburst/1LGZ#full-des
 
Ja jos sattuu löytämään PRS Se-mallin kitaran käytettynä edullisesti, niin kannattaa tarttua tilaisuuteen:
http://www.tori.fi/uusimaa/Prs_se_e … hkokitara_27749436.htm?ca=2&w=3
Tuollaisesta mallista mulla on omakohtaista kokemusta ja se oli hyvä kitara se.
 
EDIT: ja tuossa yksi PRS lisää: https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1157415
 
-iec
 
Ja tässä taas yksi näitä mun suosikkeja myynnissä (joita voin vilpittömästi suositella aloittelijoille): https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1162897
 
Siinäkin on PRS Se-kitaralla hinta aika hyvin kohdallaan (taisipa olla 330 euroa postikuluineen). Tietysti kannattaa tutustua kaulaprofiiliin, eli näitä löytyy vanhempia joko Wide/Fat tai Wide/Thin -profiileilla ja uudemmissa taitaa olla myös regular ja pattern ja mitä niitä nyt olikaan. Ohuemmasta kaulasta tykkäävät halunnevat varmaankin tuon wide/thin kaulan ja paksummasta tykkäävät sen wide/fat-kaulan. Mutta kannattaa kokeilla ennen ostopäätöstä.
 
-iec

Tämän aiheen kirjoittaja on rekistöröitynyt jo 2004 m.nettiin, joten luulisi jo jonkinlaista kokemusta soittimista olevan.
Toki _pitkään_ soittaminen ei estä halvempien kitaroiden hankkimista, mutta itse en oikein tajua tätä hommaa. Miksi pitäisi saada mahdollisimman monipuolinen kitara soundiltaan?
Sitten siihen on itse miettitty Jaguar, Jazzmaster ja SG malliset kitarat?
 
Jos kysyisin tätä asiaa, että minkälainen soitin olisi mahdollisimman monipuolinen monenkinlaiseen soittoon ja hinta saisi olla vaikka max. 3000 euroa?
En usko, että siihen tulisi yhtään ehdotusta perinteisillä mikeillä & kammella olevia Jaguar tai Jazzmaster kitaroita. Myöskään SG:n tyylisiä tuskin jos olisi aivan perinteisillä mikeillä jne.
Varmasti taas monenkinlaisia stratoja, ns.superstratoja ja joitakin PRS kitaroita ja ehkä telecastereita tulisi joissa mikit, tallat/kammet voisivat vaihdella. Tosin tuohon hintaluokkaan saisi ihan tilauksesta teetettyäkin jo aika monenlaisia...
 
Jos on hankkimissa _hyvää_ ja halpaa soitinta, niin silloin mielestäni kannattaa hankkia mahdollisimman yksinkertainen kitara. Tämä tarkoitaa sitä, että monetkin vibrakitarat ovat aika huonoja vaihtoehtoja, ainakin jos on kyse ihan uusista soittimista. Käytettynähän voi löytää sitten vaikka kuinka hyviä soittimia ja ihan edullisestikkin. Toki nekin ovat aina ihan tapauskohtaisia ja varmasti sellaista soitinta ei olekkaan joka olisi kaikenlaiseen soittoon todella hyvä ja ihan kaikkien mielestä.
Joku telecaster on hyvä peruskitara, jonka mikkejä vaihtamalla mieluiseksi siitä saa hyvinkin toimivan monenlaiseen soittoon. Aina ei tosin tarvitse mikkejäkään vaihtaa, mutta riippuu niin halutusta soundista ja siitä mitä soitetaan.
SG on myös kitarana ihan hyvä, mutta edullisemmissa kitaroissa sen soittimen kaulaliitos on sellainen, ettei ne kaikki halvimmat ole välttämättä ihan niin hyviä yksilöitä. Toki jokainen soitin kannattaa ostaa niin, että sen voi kokeilla muutenkin olipa sen malli mikä tahansa. Edullisissa voi olla monenkinlaisissa malleissa jopa hintaisekseen todella hyviä kitaroita tai sitten sellaisia että ne eivät ehkä itselle toimi syystä tai toisesta.
 
Toimiva ja yksikin hyvä soundi on kuitenkin parempi kuin sellainen soitin jossa on virettä pitämätön vibra, huonot mikit, kaula antaa periksi bodystä (SG:ssä, esim.) jne.
Jokaisessa paremmassakin soittimessa on vain yksi _paras_soundi ja parhaimmillaankin niitä hyviä soundeja ei kovinkaan montaa käytännössä edes tarvitse. Onhan kitarassa kuitenkin volume ja useasti vielä tonekin. Jo yhdellä mikillä ja noilla säätimillä saa paljonkin aikaan jos soittaa dynaamisesti ja jos myöskin vahvistin on sellainen että se vastaa hyvinkin niihin käden liikkeisiin.
 
Joskus voi mahdollisimman yksinkertainen soitin olla se joka on monipuolinen, koska siinä ei ole mitään sellaista joka ei toimisi. Myöskin soittaminen ja soittotekniikka paranee kun keskittyy siihen soittamiseen, eikä jatkuvaan erilaisien nappuloiden ja kytkimien vääntämiseen.
Jos on vibra oltava kitarassa, niin silloinkaan en kyllä halvemmissa alkaisi etsimään noita Jaguar ja Jazzmaster tyylisiä vaan ehkä ennemmin straton tyylisiä kampia. Tai oikeastaan edullisimmissa jättäisin tuon vibran ihan kokonaan pois, mutta jokainen saa tehdä ihan omat ratkaisunsa.
Kannattaa kuitenkin kokeilla noita erilaisia vaihtoehtoja ja miettiä mitä kaikkea ihan oikeasti tarvitsee siinä omassa soitossa. Määrä ei aina korvaa laatua, jos miettii soittimen kaikenlaisia ominaisuuksia.

mpekkanen: Tämän aiheen kirjoittaja on rekistöröitynyt jo 2004 m.nettiin, joten luulisi jo jonkinlaista kokemusta soittimista olevan.
Toki _pitkään_ soittaminen ei estä halvempien kitaroiden hankkimista, mutta itse en oikein tajua tätä hommaa. Miksi pitäisi saada mahdollisimman monipuolinen kitara soundiltaan?
Sitten siihen on itse miettitty Jaguar, Jazzmaster ja SG malliset kitarat?
 
Koska en ole kitaristi ja olen persaukinen. Etsin jotain toimivaa halpiskitaraa, ja noi mainitut mallit ovat minulle tarjolla halvalla.

defleaf: Koska en ole kitaristi ja olen persaukinen. Etsin jotain toimivaa halpiskitaraa, ja noi mainitut mallit ovat minulle tarjolla halvalla.
 
Silloinhan nuo kyseiset mallit kannattaa kokeilla ja ostaa niistä se itseä eniten miellyttävä :)
 
Aika usea hieman arvokkaammilla Jaguar ja Jazzmaster kitaroilla soittava on vaihtanut niihin tallaa ja silti niissä kammissa voi olla ongelmia vireen ja toimivuuden suhteen. Hyvä talla ja vibra tuollaiseen kitaraan voi maksaa enemmän kuin halpa Jaguar tai Jazzmaster tyylinen kitara uutena!
Jos siis sellaista esiintyy noissa halvemmissa kitaroissa, niin niihin ei löydy ihan niin helposti ja edullisesti varaosia kuin vaikka stratotyyliseen tallaan. Ihan tällainen huomio, jos kitara on muuten hyvä ja ajattelee jonkun "pienen" vian sellaiseksi, että sen myöhemmin korjaa.
Toki se voi joskus onnistua halvallakin(löytää vaikka sen osan käytettynä, esimerkiksi), varsinkin jos osaa tehdä itse korjaustöitä. Luultavasti ne vaihdettavat osat joutuu kuitenkin jostain tilaamaan ja ihan aina ne osat ei mene samoihin reikiin vaikka kyseessä olisikin _samanlainen_ osa.
Metalliosissa kun on tuumasia ja millisiä osia hieman riippuen siitä, missä kitara on tehty ja ne osat. Kaikesta hieman enemmän maksavista soittimistakaan ei aina tiedä näitä asioita ja vahinkoja voi käydä kun ostaa jonkun tarvikeosan.
 
SG kitara on noista minusta aika vahvoilla jos se vaan muuten on hyvä ja käteen sopiva. Soundillisesti kyllä aika paljon toisenlainen kuin nuo kaksi muuta joilla soitetaan paljon erilaista indie, surf ja rautalanka musaa(miksei tietysti muutakin, mutta näin yleensä).
SG:llä on sitten soitettu enemmän rockia ja raskaampaankin musaa, mutta kyllä sillä taipuu hyvin bluesitkin. Zappa ja Santana soitteli myös aikoinaan SG:llä, että kyllä se moneen taipuu jos vain taitoja on.
Itsellänä on yksi halpa Kiinalainen Sunsmilen SG ja se on varsin hyvä kitara hintaisekseen ja oikeastaan muutenkin. EI ole kaulapainoinen ja hieman reilun satasen hintaan enemmän kuin hintansa arvoinen käyttökitara. Satula tähän omaani pitäisi vaihtaa kun se hajosi, mutta parempi satula on varmasti jokaista halpaa soitinta parantava juttu muutenkin. Tässä on pleksi laitettu hieman miten sattuun, että hieman tuollaista kosmeettista puolta kyllä on, mutta soundillisesti muutoin varsin hyvä. Ei haittaa minua nuo pienet ulkonäölliset seikat ja ihan ok kitara on ainakin tämä. Eikä ole niin paksu kaula kuin monissa Gibsonin edullisemmissa SG kitaroissa, eikä myöskään taivu tuo kaula rungon liitoksesta.
Kokeilematta en kuitenkaan tätäkään aikoinaan ostanut.

Kyseisestä SG:stä ei ole kokemusta, mutta noista Squierin jaguaareista ja jazzmasterista kylläkin ja itse jättäisin ne ehkä väliin. Niistä saa asiallisia soittopelejä säätämällä, mutta monipuolisiksi niitä en kyllä välttämättä kutsuisi, ja tallaratkaisu aiheuttaa helposti harmaita hiuksia ellei siihen käytä ylimääräistä rahaa. Soundi noissa on ihan omanlaisensa ja sustainia ei kauheasti löydy.
 
Jos mahdollisimman monipuolista kitaraa hankkisin, niin tuohon budjettiisi hankkisin itse varmaan Squierilta joko jonkinlaisen telecasterin tai straton (Vintage Modified ja Classic Vibe-sarjat käytettynä torilta), tai jonkun tosi tingityn Fenderin telecasterin. Niistä on itsellä ainoastaan hyviä kokemuksia. Tietty tuo SG voi olla hyvä sekin, ja jos tuo kissapeto/surffiosasto tuntuu kädessä hyvältä niin go for it. Ne vaan ovat hieman omanlaisiaan otuksia...

defleaf: Koska en ole kitaristi ja olen persaukinen. Etsin jotain toimivaa halpiskitaraa, ja noi mainitut mallit ovat minulle tarjolla halvalla.
 
Tuo mainittu SG voisi olla lupaava sikäli, että tässä ketjussa yhdellä on siitä hyviä kokemuksia ja yhdellä selkeästi huonoja kokemuksia ja sitten on pari muuta joilla on huonompia kokemuksia jostain muusta Epiphonen SG mallista, mutta G400 osalta puntit näyttää menevän tasan. Noista sun vaihtoehdoista se näyttäisi olevan eniten semmoinen jokapaikan peruskeppi, mutta kyllä varmaan noilla Squiereillakin pärjää.
 
E: oikeasti sun kannattaa ottaa noista ihan pokkana se joka tuntuu mukavimmalta ja miellyttää silmää ja sitten vaan optettelet kaivamaan tarvitsemasi siitä.

Näin selvennyksenä, ei ollut tarkotus viestittää tosta SG:stä semmoista "Epi on paska ja älä ikinä osta sitä" mentaliteettiä "aloittelijalle" jollaista näkee liiankin usein vaikka itse ajattelenkin niin johtuen omista kokemuksista, myönnän kuitenkin että Epi on kyllä puskenut ulos ihan kelvollisia ellei hyviäkin kitaroita, esmes. jotkut Les Paul-mallit ja taitaa kalliimmat puoliakustesitkin olla ihan suosittuja. Kannattaa ottaa se enemmänkin tosiaan semmoisena, että kannattaa kokeilla se kitara jossei muutamakin eri yksilö huolella ettei tule ostettua sikaa säkissä ja varautua siihen, että sen joutuu joka tapauksessa näyttämään asiantuntijalla säädöissä mikäli ei itse osaa hienosäätöjä tehdä, ja tämähän pätee myös tosiaan noihin Squiereihinkin. Minimissään itse vaihtasin noista rupusen muovisatulan tilalle paremman, myöskin on tuotu hyviä pointteja esille esim. tosta Jagurista että siihen tallan vaihto on lähes välttämätön toimenpide ja silloinkin kielisetiksi kannattaa laittaa 11-49, mutta se ei liene bassoon tottuneelle liian raskas. Jos Squierin Strato rupeaa houkuttamaan, niin niistäkin kannattaa vibra blokata armotta ja kampi heittää roskikseen.

tuskiz: Näin selvennyksenä, ei ollut tarkotus viestittää tosta SG:stä semmoista "Epi on paska ja älä ikinä osta sitä" mentaliteettiä "aloittelijalle" jollaista näkee liiankin usein vaikka itse ajattelenkin niin johtuen omista kokemuksista, myönnän kuitenkin että Epi on kyllä puskenut ulos ihan kelvollisia ellei hyviäkin kitaroita, esmes. jotkut Les Paul-mallit ja taitaa kalliimmat puoliakustesitkin olla ihan suosittuja. Kannattaa ottaa se enemmänkin tosiaan semmoisena, että kannattaa kokeilla se kitara jossei muutamakin eri yksilö huolella ettei tule ostettua sikaa säkissä ja varautua siihen, että sen joutuu joka tapauksessa näyttämään asiantuntijalla säädöissä mikäli ei itse osaa hienosäätöjä tehdä, ja tämähän pätee myös tosiaan noihin Squiereihinkin. Minimissään itse vaihtasin noista rupusen muovisatulan tilalle paremman, myöskin on tuotu hyviä pointteja esille esim. tosta Jagurista että siihen tallan vaihto on lähes välttämätön toimenpide ja silloinkin kielisetiksi kannattaa laittaa 11-49, mutta se ei liene bassoon tottuneelle liian raskas. Jos Squierin Strato rupeaa houkuttamaan, niin niistäkin kannattaa vibra blokata armotta ja kampi heittää roskikseen.
 
Tolla Jaguarin tallalla pärjää ihan mainiosti, mutta kuten joku jo huutelikin, Jaguarin säätäminen vaatii ihan oikeasti tekemistä. Ne on mun mielestä vähän sellasia skeboja, että niitä pitää rakastaa tosissaan, jotta niistä saa luotettavan kumppanin. Pätee yhtä lailla Fenkun kuin Squierinkin jaggeihin :)

Mun on pakko harrastaa halpiksia, kun olen köyhä.
 
Mitäs sanoisitte näin huokeasta SG.stä:
 
https://www.soitinlaine.fi/kitarat/ … one-sg-special-cherry-epsgspecialch
 
?
 
Jotain ''vikaahan'' tuossa on pakko olla, kun maksaa noin vähän. Mutta mitä se vika on käytännössä?

Kaula notkuu soiton mukana, römäkämpi tatsi saa soiton auttamatta kuulostamaan epävireiseltä. Noissa Epin Specialeissa kaula tuntuu aina kumipuusta tehdyltä. Itselläni on hätäkitarana Epin LP Special, pitäisi joskus kokeilla jämäköittäisikö paksumpi kielisetti soittotuntumaa. Ihan mukava soitin muuten.

Entäs nämä hieman arvokkaammat versiot:
 
https://www.soitinlaine.fi/kitarat/ … -vs6-reissued-series-cherry-red-vs6
 
https://www.soitinlaine.fi/kitarat/ … eries-distressed-cherry-red-vs6mrcr
 
?
 
Onko muuten niin, että Les Paulissa on erilainen kaulasysteemi kuin SG.ssä?

Black Zombie 82: Entäs nämä hieman arvokkaammat versiot:
 
https://www.soitinlaine.fi/kitarat/ … -vs6-reissued-series-cherry-red-vs6
 
https://www.soitinlaine.fi/kitarat/ … eries-distressed-cherry-red-vs6mrcr
 
Onko muuten niin, että Les Paulissa on erilainen kaulasysteemi kuin SG.ssä?
 
SG:ssä on usein ohuempi kaula kuin les pauleissa, mutta poikkeuksiakin on.
 
Nuo Vintage merkkiset SG:t varmastikin parempia kuin Epiphonet, mutta kokeillut en ole itse vaan teto perustuu lähinnä Vintagen les paul malliin joka vaikuttaisi olevan ihan ok. Jos pitäisi valita Vintage vai Epi SG, niin ehdottomasti Vintage.

Mun mielestä sun kannattaa unohtaa Epiphone kokonaan ja katsoa jonkin muun merkkistä, kuten juuri tämä Vintage, tai sitten Tokai. Tokai SG-43 on paras SG halpaan hintaan vaikka käytettynä (tiedän kun omistin sellaisen).
 
Ja kuka sanoo, että köyhän pitäisi ostaa halpaa? Juuri köyhän EI PIDÄ ostaa halpaa, koska silloin köyhä joutuu ostamaan sen uudelleen ja uudelleen,. Köyhä voi säästää (jos mahdollista) jolloin ei tarvitse tyytyä kaikkein halvimpaan. Joskus halpakin voi olla ihan ok, kuten esim. tuo Harley Benton 550 tai 450plus les paul.

Juu säästä mielummi rahat ja osta Tokai tai Ltd. Tai sit säästä pari satkuu lisää tohon neljään hunttiin ja osta Gibson SG faded tai Guild S-100 Polara. Noi liikkuu käytettyinä ihan siedettävissä hinnoissa. Nykyset epiluurit on laadultaan vähä niin ja näin.

Mulla on Epiphonen Les Paul Standard ja Epiphonen EB-0 basso. Kyllä ne vireessä pysyy, mutta soundit ei ole parhaita mahdollisia, ainakaan bassossa.
 
Mutta kyllä mua SG kiinnostaisi, koska se on oikea rokkiskeba. Ja halpiskitaroista kokemusta omaavana, en aio ostaa enää 200 euron kitaraa, puhumattakaan 100 euron tekeleistä. 400 euroa on kuitenkin yläraja, koska pitäisi jäädä vähän rahaa myös kaurapuuroon.
 
EDIT: Mun halpis Squier Bullet Strato on kyllä yllättävän hyvä hintaisekseen. Maksoi muistaakseni just jotain about huntin. Kaverini, joka osaa vähän fiksailla soittimia, vaihtoi siihen virittimet, jotka on kai vähän paremmat kuin orkkikset, tosin kyllä nekin heiluu kuin hullun m*lkku. Tai siis että klappia löytyy. Mutta silti paremmat kuin originaalit. Ainut selkeä vika on se, että 1. kieli menee poikki, jos bendailee. Katsoin tuossa eilen että mistä kohtaa se kieli on mennyt poikki. Epäiltiin että vika olisi kielenohjaimessa, mutta mun mielestä se oli mennyt poikki edempää lavasta. Mutta rajoittaa se vähän musiikillista ilmaisua, kun ei uskalla bendailla. Mutta ei kai 1. kieleltä tarvitsekaan bendailla... Ainakin jos soittaa omia biisejä, voi säveltää sen mukaan, mitä kyseisellä kitaralla voi soittaa. heh

Black Zombie 82: Mutta kyllä mua SG kiinnostaisi, koska se on oikea rokkiskeba. Ja halpiskitaroista kokemusta omaavana, en aio ostaa enää 200 euron kitaraa, puhumattakaan 100 euron tekeleistä. 400 euroa on kuitenkin yläraja, koska pitäisi jäädä vähän rahaa myös kaurapuuroon.
 
Eipä SG ole sen enempää rokki kuin mikään muukaan, mutta tokihan se malli yhdistetään monesti rokkiin AC/DC takia. Ihan yhtälailla les paul on rokki.
 
Älä osta kitaraa vain koska se on jotain jossakin merkityksessä vaan mieti mitä etsit kitaralta? Toki SG on kevyempi painoltaan kuin les paul jos etsii kevyempää kitaraa.
 
400e kannattaa katsella torilta keppejä, voi tehdä aikamoisia löytöjä.

Black Zombie 82: Ajattelin vaan, että kun Strato ei ole oikein hevikeppi ja Les Paul on niin pirun painava, niin ajattelin että SG voisi olla hyvä ''kompromissi''. Mutta jos ne halvat on huonoja, niin pitää ehkä unohtaa se(kin)...
 
Osta Tele. Sitä hevimmäks ei kitara voi muuttuu.

Black Zombie 82: Ajattelin vaan, että kun Strato ei ole oikein hevikeppi ja Les Paul on niin pirun painava, niin ajattelin että SG voisi olla hyvä ''kompromissi''. Mutta jos ne halvat on huonoja, niin pitää ehkä unohtaa se(kin)...
 
Tuossa mielessä SG on hyvä kompromissi, koska SG on kevyt (kevyin kitara mitä olen soittanut), sen soundi on tavallaan yhdistelmä les paulia sekä teleä ja kaikille nauhoille on helppo päästä.
 
Vintage merkin SG voi olla ihan hyvä, jotkin vanhemmat Epiphonen SG voi myös olla ihan ok. Tokai SG43 on paras halvemmista mun kokemuksen mukaan, mutta uutena alle 500e musamaailmassa. 43 on käytettynä about 200-300e.