Yleistä keskustelua musiikista ›

Listaan vain kotimaisia, koska sitä tulee lähinnä kuunneltua.
 
Death Hawks - Death Hawks
Kiistatta Suomen ykkös psykedelia-poppoo 2010-luvulla (ainakin ennen uusinta levyä). Suorastaan hypnoosinomaista, paikallaan polkevaa rauhallista ja harmonista psykerokkia, joka vie kuulijan matkalle halki avaruuden preerioiden. Vastaavaa ei Suomesta löydy.
 
Pää Kii - Pää Kii
Teemu Bergman toi Pää Kii -yhtyellään suomipunkin ja suomirokin 2010-luvulle. Jotkut sanovat Haloo Helsingin olevan 2010-luvun Eppu Normaali. Vitut, se on Pää Kii.
 
Litku Klemetti - Juna Kainuuseen
Piristävää, täysin uudenlaista indiepoppia. Tuskin hirveästi esittelyjä kaipaa, Litku kuuluu menneen vuosikymmenen merkittävimpiin kotimaisiin pop-musiikin uudistajiin.
 
Ruusut - Ruusut
Kokeneista musiikin ammattilaisista muodostettu 'superbändi', missä jokainen yksityiskohta on tarkkaan harkittu ja hiottu. Ja sen myös kuulee. Musikaaliset ratkaisut ovat kokeellisia, mutta toimivat täydellisesti Ringa Mannerin kauniin persoonallisen laulun kanssa. Levyä kuunnellessa meinaa joka toisen kappaleen kohdalla tulla tippa linssiin.

@sustain65, kiitos samoin saman kunnan kuoma! Sinunkin listasta meni albumeita omalle kuuntelulistalle.

jurnuppi: @sustain65, kiitos samoin saman kunnan kuoma! Sinunkin listasta meni albumeita omalle kuuntelulistalle.
 
No kiva!
Tuli mieleen että listalle olisi varmaan pitänyt laittaa myös 2019 ilmestynyt Weyes Blood: Titanic Rising. Ehkä se on indietä tms. Hienoja sävellyksiä ja niihin just oikeat soundit, kaunis laulunääni.

Enemmän tai vähemmän aakkosjärjestyksessä mitä Spotifystä löytyy. Vinkki: Suosittelen asentamaan selaimeen search on Youtube tms. lisäosan jolla voit kätevästi maalata tekstin ja hiiren oikealla näppäimellä valita alavalikosta; search on YouTube.
 
Alasin - Harharetket
suomi-cmx-rock
 
Ameeba - Apocalypto
suomalainen ug-räp - tiedostavaa, näkemyksiä oravanpyörän ulkopuolelta, kantaaottavan kulutuskriittinen, filosofisia ja eksistentiaalisia havaintoja
 
Anders Björler - Antikythera
instrumentaali proge-jazz
 
Antero Lindgren - Mother
singer & songwriter
 
Beardfish - The Void
progerock
 
Blanko - Flying Colours
progressive alternative metal
 
Blues Pills - Lady in Gold
bluesrock soulful heavy rock
 
Beastmilk - Climax
post-punk / goottirock
 
Bishop Briggs - Church of Scars
indie Pop / soul
 
Bugge Wesseltoft - Everybody Loves Angels
instrumentaali jazz
 
Chris Cornell - Songbook (live)
singer & songwriter
 
Dalindéo - Kallio
instrumentaali pop-jazz
 
Daniel Lioneye - Vol. III
fuzz metal
 
DJ Ibusal - Yksin Kotona 17
suomiräp
 
DJ Kridlokk - Mutsi
suomiräp
 
Eevil Stöö - Iso Vauva Jeesus
suomiräp
 
Fatboy - Love Creole (tai Overdrive)
rockabilly / rhythm and blues fiftari-poprock
 
GG Caravan - GG Caravan
suomiräp / hip-hop
 
Ghost - Meliora
hard-rock / progressiivinen pop rock
 
Ghost Brigade - Unti Fear No Longer Defines Us
melodinen death metal
 
Iiwanajulma - Hallelujah
mental progemetal
 
Insomnium - Shadows of the Dying Sun (ja Heart Like a Grave)
melodinen death metal
 
In This Moment - Ritual
female fronted alternative industrial metal
 
Janne Westerlund - There's a Passage
singer & songwriter
 
Joe Henry - Invisible Hour
singer & songwriter
 
Johnny Marr - Call The comet
irish-english indie rock
 
Jorja Smith - Lost & Found
modern r&b / pop
 
Joose Keskitalo - Vyötä kupeesi ja tule!
singer & songwriter folk
 
Kaaoksen Ystävät - Loppu
alternative rock
 
Kandle - In Flames
Indie rock / swamp pop
 
Karnivool - Sound Awake
progressive metal
 
Katatonia - The Fall of Hearts
melankolinen metalli
 
Kesä - Kesä
post-punk / goottirock
 
Korn - The Serenity of Suffering
alternative metal
 
Kovacs - Shades of Black
pop
 
Kuudes Silmä - Kuudes Silmä
post-punk / goottirock
 
Laineen Kasperi - Laineen Kasperi & Palava Kaupunki
suomiräp
 
Malady - Malady
progerock
 
Marilyn Manson - The Pale Emperor
vaihtoehtorock industrial shock rock
 
Matthew Halsall - Oneness
instrumental jazz
 
Mikko Herranen - Pahan Ajan Apokalypsi & Kylmä Maailma
alternative hard-rock heavy metal
 
Nick Cave & The Bad Seeds - Push the Sky Away
singer & songwriter alternative artrock
 
Nick Waterhouse - Time's All Gone
rhythm and blues
 
Olli Antonio - De Puta Madre
suomiräp
 
Paleface - Helsinki - Shangri-La
suomiräp
 
Pietarin Spketaakkeli - Päivä Kerrallaan
rhythm and blues indie rock pop
 
Red Eleven - Collect Your Scars
alternative metal
 
Richard Hawley - Standing At the Sky's Edge
singer & songwriter indie pop
 
Riitaoja - Täytettyjä lintuja
indie pop singer & songwriter
 
Rival Sons - Head Down
bluesrock / hard rock / rock and roll
 
Royal Blood - How Did We Get So Dark?
groovy vaihtoehto & garage rock
 
Salaliitto - Salaliitto
indie pop rock
 
Sammal - No. 2
psykedeelinen proge rock
 
Sisare - Leaving The Land
progemetalli
 
Sole Remedy - Apoptosis
metal
 
Somehow Jo - Tusk
alternative progemetal
 
The Black Keys - El Camino
bluesrock
 
The Dark Element - Songs the Night Sings
melodic metal
 
The Scenes - Beige
psykedeelinen indie rock
 
Tippa - Nuari Kukko
suomiräp
 
Tool - Fear Inoculum
progemetal
 
Topi Saha - Kolme Veljee
singer & songwriter
 
Valonkantajat - Vastavirtaan
melodinen alternative metal / hard rock
 
W. Iiwarinen - Grande Vulgar
psykedeelinen progemetal core-post-punk
 
Woods of Ypres - Woods 5: Grey Skies & Electric Light
melankolinen metalli
 
Wovenwar - Wowenwar
alternative metal

Ynnäsin levyt, karsin jyvät akanoista ja ilahduin, että kotimaisia jäi kympin sakkiin puolet. Luonnollisesti seurausta siitä, että suomalaisen musiikin kuunteluni on jostain ihmeen syystä selvästi lisääntynyt. Joten laitetaankin omiin karsinoihinsa:
 
Ulkomaiset:
 
1. Foo Fighters - Wasting Light
Kaikki loksahti kohdalleen tässä mielestäni onnistuneimmalla ja tasapainoisimmalla Foo Fighters -levyllä. Rouhea ja ilmava tuotanto antaa biiseihin henkeä josta korvat ja sielu tykkää.
 
2. Kvelertak - Nattesferd
Varmaankin kaikkia rock- ja metallimusiikin sfäärejä yhdistelevä levy, jonka huikeaa melodisuutta ja tarttuvuutta ei bläkkis-ärjyntä syö tippaakaan. Helvetillisen hyvät kolmen kitaran sovitukset ja stemmat biisistä toiseen. Ei tukkoon ahdettua särö/kompurapuuroa.
 
3. Sound City: Reel To Reel
Loistavat biisit ja onnistuneet sovitukset, ja tähänkin Dave Grohl on saanut soundeihin ilmaa väliin analogisella nauhoituksella. Kestää kuuntelua aina vaan. Erikoista levyn soundtrack-luonne, mutta lukuisista eri laulajista ja soittajista huolimatta ei tilkkutäkki, päinvastoin vahva kokonaisuus.

4. Propagandhi - Victory Lap
Pitkän linjan Kanadan-punkkareilta kypsä ja teknisesti jälleen kerran mieletön levy. Uusi kitaristi toi ripauksen uusia mausteita ja vanha sahaa tarkemmin kuin koskaan.
 
5. Youngblood Brass Band - Pax Volumi
Tätä on vaikea pukea sanoiksi. Koska kaksi rumpalia, kahdeksan vaskipuhallinta ja helvetin kova meininki.
 
Kotimaiset:
 
1. Yona - Vaikka tekee kipeää, ei haittaa
Hunajaiset sävelmät, vuoroin isot ja pienet orkestraatiot, ennakkoluuloton, hieno bändi, ihanan orgaaninen ja eloisa tuotanto sekä Yonan dramaattinen mutta vilpitön tulkinta tekevät tästä yhden parhaista suomalaisista levyistä, eikä vain menneellä vuosikymmennellä.
 
2. Timo Lassy - In With Lassy
Tästä voisi joku asiantuntevampi antaa lausunnon. Hyvää jazzia. Hyvää Mäkystä, hyvää Lassya. Osui nappiin.
 
3. Asa Masa - Jou jou
Vastustamattoman orgaaninen ja letkeä hyvän mielen levy, jossa on riittänyt ihmeteltävää pitkäksi aikaa.
 
4. CMX - Seitsentahokas
Dynaamisuus tuntui ensin olevan kateissa, mutta alkusäikähdyksen ja -turvotuksen jälkeen pääsin tähän sisälle, ja raskas tuotanto ja tarttuvat biisit survoutuivat väkisin syvälle, syvälle korviin.
 
5. Verneri Pohjola - Bullhorn
Tämäkin meni syvälle, mutta sieluun, tämä tunnelmointi. Juuri oikeanlaista pienieleistä soittoa, josta on hyvä jazz tehty. Lämmin soundi koko bändillä, pohjoismaista tyylikkyyttä ja rauhallisuutta.

Päätin rajata vain suomalaisiin ettei kauheen pitkäksi veny:
 
Pää Kii - Molemmat albumit
 
Jukka Nousiainen - Kaikki kolme albumia
 
Kynnet - Vähät Välittää
 
Litku Klementti - Ding Ding Dong
 
Pyhimys & Saimaa - Olisinpa Täällä
 
Pyhimys - Tapa Poika, Paranoid
 
Andy McCoy - 21st Century Rocks

Olavi Uusivirta - Skorpioni (erittäin monipuolinen kokonaisuus)
 
John Mayer - The Search Of Everything (Mainiot soundit ja eheä kokonaisuus)
 
KALEO - A/B (Islannin pojat näyttää mallia monelle kuinka tehdään maistuva platta)
 
Zac Brown Band - You Get What You Give (Heittämällä vuosikymmenen kovimpia plattoja omassa genressään)
 
SIMO - Let Love Show The Way (Kova, ei lisättävää bluesrokin saralla)

2010 - 2019 oli aikaväli, jolloin ei enää kovin aktiivisesti uutta musiikkia tullut seurattua ja etsittyä. Allelistatut levyt tuli kuitenkin äkkiseltään mieleen. Kolmea (tai neljää) ensinkirjattua on tullut ylivoimaisesti eniten kuunneltua.
 
- Absoluuttinen Nollapiste - Pisara ja lammas I & II
- Queens of the Stone Age - ...Like Clockwork
- Foo Fighters - Wasting Light
 
- Imperial State Electric - Imperial State Electric
- Kauko Röyhkä & Riku Mattila - Kaksi lensi tuulen mukaan
- Samuli Putro - Älä sammu aurinko
- WÖYH! - Ikkillyk & Dwzyrek & KRTKRTK
- Pirkka-Pekka Petelius - Irti
- Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet - Ruosterastaat
- Muse - The 2nd Law
- Atomirotta - I, II & III

Eniten kuuntelemani julkaisuvuosittain:
 
2019: Chisu: Momentum123
2018: CMX: Alkuteos
2017: Mikko Joensuu: Amen 3
2016: Mikko Joensuu: Amen 2
2015: Kendrick Lamar: To Pimp a Butterfly
2014: Pepe & Saimaa
2013: My Bloody Valentine: m b v
2012: Kerkko Koskinen Kollektiivi
2011: Rubik: Solar
2010: Vuokko Hovatta: Liaani

Moni mainio jo mainittu, mutta näitä muutamaa ei nähdäkseni vielä.
 
High on Fire - De Vermis Mysteriis (2012)
Grammyt saivat erikoisesti jotain oikein kun Electric Messiah toi bändille kyseisen pystin, mutta tämän levyn saundi menee merenpohjasta vuorenhuipuille puskutraktorilla.
 
Kendrick Lamar - To Pimp A Butterfly (2015)
Muutamasta levyn biisitä tuli sen luokan hitti, että moni saattaa edelleen kärsiä yliannostuksesta, mutta ei siitä vain pääse yli eikä ympäri kuinka hyvä levy on kokonaisuutena, yhdistellen musiikkityylejä sulavasti ja luontevasti alusta loppuun.
 
Gojira - Magma (2016)
Ei ehkä niin raskasta kuin poppoon aikaisemmat tuotokset, mutta sitäkin musikaalisempi ilman että veikeitä polyrytmejä tai erikoisia tahtilajeja olisi tarvinnut jälkeen jättää. Levyn lähestyttävyydestä taitaa jotain kertoa se, että tänäkin päivänä siitä tykkää niin 4-vuotias poikani kuten yli 70-vuotias äitini.
 
Mastodon - Cold Dark Place (2017)
Emme ehkä saaneet Hindsin soololevyä, mutta saimme Mastodonin EP:n jonka neljällä kappaleella on enemmän syvällistä tunnelmaa kuin orkesterin kolmella edellisellä levyllä yhteensä.
 
Sleep - The Sciences (2018)
Sabbath-henkisen stonerin 20 vuotta aikaisemmin kehittäneet kaverukset keksivät pyörän uudestaan ja pistivät sen kierimään kohti odottamatonta kansaa milloinkas muuten kuin kyseisen vuoden 420.
 
Kunniamaininta:
Desert Sessions - Vol. 11&12
16 vuotta ehti mennä tämän ja edellisen sessioiden julkaisun välillä, mutta kaksi kuukautta ennen vuosikymmenen vaihdetta saimme muistutuksen kuinka Hommen tuhannesta ja yhdestä sivuprojektista Desert Sessions on se joka taitaa yllättää aina myös tekijänsää.

Jostakin syystä musiikin kuuntelu ehkä vähentynyt viime vuosikymmenen aikana varsinkin loppupuolella. Jälkikasvulla saattaa olla oma osansa asiaan. Esim Rushin Clockwork Angels ja Opethin viimeisin on tyystin kuuntelematta, vaikka periaatteessa kiinnostaa kympillä. Ei vaan jaksa..
 
Anyways:
 
Ghost - Infestissumam
Maistuu itselle paremmin, ja varsinkin kesti kuuntelua paremmin kuin Meliora. Infestissumam jalosti loistavasti ekan levyn tunnelmaa isompaan suuntaan. Melioralla jo menetettiin sitten "jotain". Julkaisu nosti itseni välittömään faniasemaan bändiä kohtaan. Parasta mitä Ghost on julkaissut.
 
CMX - Seitsentahokas
Kauden kotimainen kärki. Ei oikeastaan huonoja biisejä. Kusimyrsky best. Myös Alkuteos oli varsin mainio kokonaisuus, mutta Seitsentahokas vie voiton.
 
Ian Anderson - Thick as a Brick 2
Andersonin laulu on ollut kuraa pitkään. Levy on omalla tavallaan aika korni, mutta silti jollain perverssillä tavalla tykkään tästä paljon. TAAB 1 & 2 livekokemus oli tykki!
 
Judas Priest - Firepower
Levyllä paljon biisejä, josta suurin osa vieläpä helkkarin hyviä. Faulkner on erinomainen. Halford loistokunnossa. Täytyy mennä varmaan toukokuussa tsekkaamaan.
 
Iron Maiden - Final Frontier
Nykymaiden iskee meikäläiseen yhtälailla vanhan kanssa. Levyllä pari hutia, mutta sitten taas erinomaisia perusvetoja ja mestaritason eepoksia vastapainoksi.

Mulla on sen verran ikää, että kymmenen vuotta sinne tänne ei merkkaa mitään. Pari kertaa listaa kasattaessa tulikin yllätyttyä, kun se uuden bändin tuore levy olikin kakskytviisi vuotta vanha. Sinänsä kulunut kymmenvuotiskausi on ollut hieno. Olen tutustunut uuteen musakulttuuriin (italialaiseen) ja päässyt jo syventävien opintojen äärelle. Edelleen kuitenkin sielläkin 60-70-luvut ovat niitä innovatiivisimpia.
 
Olen myös yrittänyt aktiivisesti tutustua sellaisiin vanhoihin staroihin, jotka ovat joskus jääneet jostain syystä vähemmälle. Grateful Dead joutaa jäädä vastaisuudessakin. Moody Blues on suuri löytö. Oon kyllä aina digannut bändistä, mutta en ole tajunnut, kuinka mieletön läpisävelletyn taidemusiikin tuottamo se on. Nousi kepeästi King Crimsonin rinnalle, joskin tietysti täysin erilaisena. Myös Cure on jostain syystä jäänyt ja nyt oon paikannut tuota ja innostunut niin maan perkeleesti. Se on rockn roll -bändi, jossa joku Simon Gallup soittaa onnellisena siitä, että saa olla poikien kanssa keikalla.
 
Thåström: Den morronen
Thåström on relevantti just nyt, kuten Jarkko Jokelainen mainiosti tiivisti vuonna 2012 Tavastian keikan tunnelmat. Thåströmin ei tarvitse turvautua karaokemeininkiin, vaan vanhoja biisejä soitetaan harvakseltaan tarpeen mukaan. Tältä vuosikymmeneltä olisi voinut listata myös viimeisimmän Centralmassivetin, mutta olkoon nyt tämä kuningasbiisien Kom med mig ja Ner mot terminalen ansiosta. Jos joku heviheikki haluaa kuulla, miten soitetaan RASKAASTI, etsiköön vuonna 2009 ilmestyneen Kärlek är för dom -levyn.
 
Nina Zilli: Lamore è femmina
Roy Paci & Aretuska: Latinista
Üstmamò: Il giardino che non vedi
Italialaista satoa tältä vuosikymmeneltä. Kaksi ekaa oon nähnyt livenä ja ovat todella hyviä livebändejä. Muutenkin Italiassa on tuo käsityöläistaito todella kovassa kurssissa, mikä johtunee siitä, että musan sisämarkkinat ovat aivan saatanan isot, jolloin soittajan ura on realismia eikä pölhöilyä. Tähän vaikuttaa myös se, että musa on italialaisille iso asia.
 
Nina Zillissä yhdistyy motownsoul, italoiskelmä, ska ja hyvä laulaja herkullisella tavalla.
Roy Paci on Manu Chaon kaveri (soitti bändissä trumpettia 2000-luvun alussa), mutta kun Manu on punkkari, on Paci jazzheppu ja iskelmä kuuluu tässäkin. Paci on suosittu Italian ohella Etelä-Amerikassa, mikä sieltä tuntuu olevan se vientisuunta. Olisi kyllä hienoa saada joskus tämä bändi Pohjolaankin.
Üstmamòssa taas ei iskelmä enää kuulu. Viime kesän löytö, jota oon soittanut viikottain. Hienoa indierockia, josta Jack White diggaa niin paljon, että ovat tehneet yhteistyötä.
 
Italialainen musa on antanut toistaiseksi tosi paljon, ja kun mulla on vielä kesken esimerkiksi 70-luvun lauluntekijöiden selvittely, niin sarkaa piisaa. Siellä on oma soundi. Jos olette ostamassa divarimusaa ja näette biisintekijöissä nimen Mogol, on se laadun tae! Tiesittekö muuten, että Hectorin vuonna 1978 duunaama vaikuttava mielisairaalakuvaus Kadonneet lapset on alunperin Claudio Baglionin biisi nimeltä Io me ne andrei?
 
Litku Klemetti: Ding ding dong
Ellips: Yhden naisen hautajaiset
Loose Prick: Kouvola Calling
Pietarin Spektaakkeli: Rakkauteen
Kotimaisen musan osasto kaipaisi tähän vielä Hulda Huimaa, Rosita Luuta, Reetta Hottia, Iris Kukkaa jne, mutta kun mulla ei niitä levyjä vielä ole, vaan tutustuminen on jäänyt maan parhaan musatoimittajan Njassa lähetysten varaan, niin en kehtaa listata niitä.
 
Joka tapauksessa vuosituhannen alussa tykkäsin, että rockn roll on kuollut, mutta nyt täytyy perua puheet. Nuoret ja ennen kaikkea naiset ovat muuttaneet koko kuvion. Näihin kun lisätään vielä Jukka Nousiainen ja muutama muu, niin onhan myös ihan selvää, että musabisnes on muuttumassa. Valta on enää näennäisesti parilla isolla firmalla ja underground onkin varteen otettava vaihtoehto, koska siellä myydään oikeita levyjä oikealla rahalla ja tehdään keikkaa.
 
Loose Prick on mukana hieman kaveripohjalta, mutta muistutuksena siitä, että rockn roll on ikuista. Bändi on runopunkbändi ekalta kierrokselta 40 vuoden takaa, pitänyt pikku hiljaa itseään kasassa ja snadisti aktivoitunut viime vuosien aikana. Livelevy on hieno dokumentti, mutta myös osoitus siitä, mitä kokemus tuo. Livenä suosittelen vahvasti!
 
Marc Almond: Varieté
Marc Almond on yksi kaikkien aikojen lauluntekijöistä. Hän joutui erittäin vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen 2004 ja kaikkien vammojen jälkeen on ihme, että hän on hengissä ja vielä suurempi ihme, että hän kykenee tekemään musaa. Varieté on ilmestynyt 2010 ja vaikka ei ole Almondin tasolla parasta A-luokkaa, on hieno ja ehjä levy, josta kuka muu tahansa olisi ylpeä. Onnettomuuden jälkeen ei Almond ole oikeastaan kyennyt tekemään oikeita keikkoja, mutta sekin on muuttumassa. Häneltä tulee uusi levy tän kuun lopulla ja keikkalista näyttää ihan varteenotettavalta rundilta. Almondhan on heppu, jolla on faneja joka kolkassa maailmassa. Muun muassa Suomessa joten Sideways?
 
Alborosie: Freedom & Fyah
Reggaen kehitys loppui muutamaan harvaa poikkeusta lukuunottamatta mun osaltani 70-80-lukujen taitteessa. 60-70-lukujen ska, bluebeat ja reggae on kyllä ahkerassa kuuntelussa. Alborosie on puolestaan sisilialais-jamaikalainen kaiffari, joka mielenkiintoisella tavalla yhdistää roots reggaen ja dance hallin. Vaikuttavaa rähinää.

Tässä joitain mainioita levyjä, joita ei tainnut olla kellään listattuna. Varmaan monta tärkeetä unohdin.
 
Woods: Love is Love
Dungen/Woods: Myths 003
Agar Agar: Cardan
Juniore: Ouh Lá Lá
Forever Pavot: La Pantoufle
Charles Bradley: Changes
King Gizzard and the Lizard Wizard: Paper Mâché Balloons
Louis Cole: Time
Knower: Life
Benedic Lambin: Cinematic Soul
Penelope Isles: Until the Tide Creeps In
Tame Impala: Currents
Childish Gambino: Awaken My Love
Thundercat: Drunk
Swim Mountain: Anyone
Mild High Club: Skiptracing
Wolf People: Ruins
Jacco Gardner: Hypnophobia
Unkown Mortal Orchestra: Multi-Love
AM & Shawn Lee: Outlines
Maston: Shadows
Allah-Las: s/t
Vulfpeck: Fugue State
Temples: Sun Structures
Morgan Delt: Phase Zero
The Ghost of a Saber Tooth Tiger: Midnight Sun
Kula Shaker: Pilgrims Progress
Melody's Echo Chamber: s/t
Jack White: Blunderbuss
The Budos Band: The Budos Band III
Shawn Lee's Ping Pong Orchestra: World of Funk
 
Suomen Tulli: Kukkola
Saimaa: Urheilu-Suomi
Aavikko: Monopoly
Joose Keskitalo: Julius Ceasarin Anatomia
Pepe Deluxé: Queen of the Wave
OLV: Olv 2

teejatee: Tässä joitain mainioita levyjä, joita ei tainnut olla kellään listattuna. Varmaan monta tärkeetä unohdin.
 
Jos jaksat genrejä laitella kans noihin, niin olis kiva

Hyvä topic! Onpas ollut pitkä vuosikymmen. Ja hyvä.
 
1. FOO FIGHTERS - WASTING LIGHT
Rock
 
- Heittämällä bändin onnistunein ja ehjin levy. Vain hyviä biisejä ja munakas soundi. Tältä rokin pitääkin kuulostaa.
 
2. GHOST - PREQUELLE
Metal/pop
 
- Tämä levy tutustutti bändiin. Jos metalli menee myös kevyemmässä muodossa niin tästä on vaikea löytää mitään huonoa. 2000-luvun paras uusi bändi.
 
3. JOHN MAYER - BORN AND RAISED
Folk
 
- Mayerin siirtymälevy kantrin maailmaan. Hienoja biisejä, tunnelmaa ja upeaa soittoa.
 
4. RHCP - I'M WITH YOU
Alternative
 
- Kauan odotettu comeback, uusi kitaristi ja huikeat odotukset. Tarttuvia biisejä ja virkistäviä uudistuksia. Ainut miinus tuotannolle, joka jätti kitarat alas.
 
5. BEN HOWARD - EVERY KINGDOM
Indie folk
 
- Upea sävellyksen ja fiiliksen kokoinaisuus. Tähän on aina mukava palata punaviinin ääressä.
 
6. BLINK 182 - CALIFORNIA
Punk rock
 
- Energinen kesälevy, josta ei voi tulla kuin hyvä mieli. Konstailematonta kamaa alusta loppuun. Vähän miinusta parista ylimääräisestä biisistä ja toistosta.
 
7. ANSSI KELA - ANSSI KELA
Pop/rock
 
- Vakuuttava tekele yhden miehen bändiltä. Paljon hienoja oivalluksia ja sulavat kasarin soundit.
 
8. BIFFY CLYRO - THE OPPOSITES
Alternative
 
- Tuhti tuplalevy täynnä hyviä biisejä ja pienen bändin ylivoimaa. Niputettuna yhdelle levylle tässä olisi jo klassikon aineksia.
 
8. LAURI TÄHKÄ - POLTE
Pop
 
- Paras ostos Prisman alelaarista. Hittiä hitin perään. Ei ihme, että miehen suosio säilyy.