Rock, pop, alternative ›

Zed: Miksi oletat sen verottavan voimiani, että en ole pystynyt innostumaan arvostamastasi yhtyeestä? Osuiko subjektiivinen kokemukseni todellakin noin kipeän henkilökohtaisesti, vai miksi ilkkuva sävy?
 
Ihmettelen, miksi kukaan kirjoittaa musiikista tai arvostelee musiikkia, jos se on vastenmielistä. Siitä johtuen pieni piikki. Olen pahoillani!

pieterska: Ihmettelen, miksi kukaan kirjoittaa musiikista tai arvostelee musiikkia, jos se on vastenmielistä.
 
Hyvin outo, keskustelufoorumin kontekstissa suorastaan käsittämätön näkökulma. Miksi musiikkiarvosteluja, jopa negatiivisia sellaisia yleensäkin julkaistaan? Miksi radiosta tulee Levylautakunta ja Klassikkokäräjät? Pitäisikö ohjelmat lopettaa vain siksi, että joku osallistujista ei ehkä varauksettomasti pidäkään jokaisesta kappaleesta? Eipä sillä että omaa pintapuolista rääpäisyäni olisin tässä rinnastamassa ammattilaisten musiikkiarvoihin, mutta "arvostelin" herättääkseni keskustelua, eli saadakseni tietää, miten muut kokevat epämiellyttäviksi mainitsemani seikat, ja kuullakseni vasta-argumentteja, jotka ehkä parhaimmillaan voisivat saada mieleni käännettyä. Kiteytettynä siis laajentaakseeni näkökulmaani, ehkäpä oppiakseni jotakin.
 
Aiheeseen täydellistä mielenkiinnottomuutta osoittavat, täysin pohjustamattomat "ihan paska" -kommentit eivät tietystikään ole minkään arvoisia, mutta minusta olisi vähintäänkin yhtä mieletöntä, jos yhtyeestä saisivat kirjoittaa vain sen vankkumattomat kannattajat. Ehkä tämä ilmiö sitten liittyy nykyaikaa leimaavaan keskustelukulttuurin myrkylliseen pakkopositiivisuuteen.

Zed: Ehkä tämä ilmiö sitten liittyy nykyaikaa leimaavaan keskustelukulttuurin myrkylliseen pakkopositiivisuuteen.
 
Ihan samalla tavalla voisi todeta että tuo oma "arviosi" oli vain jonkinlaista pakkonegatiivisuutta mikä on nykyään myös aika yleistä missä tahansa keskustelupalstoilla. En meinaa että kaiken pitäisi olla mitään superhehkutusta, mutta tuntuu että missään tarpeeksi suositussa ilmiössä ei tunnu olevan mitään keskitietä, vaan ääripäitä pitää aina kärjistää naurettavuuteen asti. Ihmeellistä sohimista ja törkkimistä suuntaan jos toiseenkin ja turha siinä on mitään hedelmällistä keskustelua tai fiksua ajatustenvaihtoa odotella seuraavaksi.

aivokuolio: ...vaan ääripäitä pitää aina kärjistää naurettavuuteen asti.
 
Tämän kyllä myönnän, olen keinulautateorian kannattaja. Ystävällinen koputus olalle jää yleensä huomiotta, joten välillä tulee kiusaus käyttää moukaria.

Zed: Hyvin outo, keskustelufoorumin kontekstissa suorastaan käsittämätön näkökulma. Miksi musiikkiarvosteluja, jopa negatiivisia sellaisia yleensäkin julkaistaan? Miksi radiosta tulee Levylautakunta ja Klassikkokäräjät? Pitäisikö ohjelmat lopettaa vain siksi, että joku osallistujista ei ehkä varauksettomasti pidäkään jokaisesta kappaleesta? Eipä sillä että omaa pintapuolista rääpäisyäni olisin tässä rinnastamassa ammattilaisten musiikkiarvoihin, mutta "arvostelin" herättääkseni keskustelua, eli saadakseni tietää, miten muut kokevat epämiellyttäviksi mainitsemani seikat, ja kuullakseni vasta-argumentteja, jotka ehkä parhaimmillaan voisivat saada mieleni käännettyä. Kiteytettynä siis laajentaakseeni näkökulmaani, ehkäpä oppiakseni jotakin.
 
Aiheeseen täydellistä mielenkiinnottomuutta osoittavat, täysin pohjustamattomat "ihan paska" -kommentit eivät tietystikään ole minkään arvoisia, mutta minusta olisi vähintäänkin yhtä mieletöntä, jos yhtyeestä saisivat kirjoittaa vain sen vankkumattomat kannattajat. Ehkä tämä ilmiö sitten liittyy nykyaikaa leimaavaan keskustelukulttuurin myrkylliseen pakkopositiivisuuteen.
 
Ihan hyviä pointteja. Kaikkihan me ollaan jollain lailla erilaisia, joten sinällään tässä huono ketään/mitään arvostella omalta kantilta.
 
Mainittakoon sen verran, että YLEENSÄ ammattimaiset levyarviot, levyraadit jne. on kai tehty, tai no en kyllä tiedä minkä takia ne on tehty, mutta kai niissä on jonkinlainen tarkoitus arvioida musiikkia ja tuoda heidän arvionsa ihmisten tietoisuuteen.
Keskustelu palstalla sen sijaan näkisin, että tarkoitus on enemmänkin keskustella artistin musiikista ja edesottamuksista. Yleensä joukkoon sitten mahtuu näitä nääh hää hä hää vittu mitä paskaa (noin yleisesti, en tarkoita sinua), johon (myönnettäköön pitkin hampain) valitettavasti tainnut itsekin välillä syyllistyä :)
 
Tais mennä vähän ohi aiheen, joten todetaan loppuun: Maustetytöt on omaan makuun hyvää musiikkia jota on helppo kuunnella. Hivenen kuitenkin tylsää pidemmän päälle ja jatkon kannalta varmaan syytä hieman uudistua/tuoda variaatioita ja keksiä jotain muutakin musiikkiin. Muussa tapauksessa suattaapi jäädä tähdenlennoksi

Kuuntelin tuossa joutessani Kaisan edellisen Ehkä-yhtyeen koko tuotannon. Ne kaikki mitä tubesta löytyy, lähes kaikki sieltä taitaa löytyä, plus Ehkän Mascotin keikkavideot. Siellä oli pari biisiä mitkä mun mielestä ansaitsivat tulla uudelleen äänitetyksi. Karua kertomaa:) Jännä nykytekniikan tarjoama kokemus kun voi katsella ja kuunnella suositun artistin koko kehityskaaren siksi mikä hänestä tuli.
 
Ehkä-bändissä on jo se lahjakkuus, mutta se on raakileena. Kitaristihemmon soitosta tykkäsin, runnoo biisejä kunnolla. Maustareiden kitaristi on rauhallinen, mutta hänen taustalaulunsa tuo tärkeän sävyn lisää mikä Ehkä-bändistä puuttui. Rumpukone Ehkä-bändistä puuttui myös. Jos Ehkään olisi lisännyt oikean rumpalin ja Kaisan siskon toiseen kitaraan niin olisi tullut helvetin kova. Maustareissa Kaisan laulu on tullut varmemmaksi, mikä on kanssa tärkeä juttu.
 
Siskokset ovat rundanneet jo ennen Maustareita aika kiitettävästi eri projekteissaan. Yritys ja kunnianhimo päästä eteenpäin on ollut suurta, ja lopulta se palkittiin.

"Tosi freesisti sillai erilaist" larpata köyhää ja juoda kiljua
 
Näin keskiluokkaköyhälistöllä. Todella rikkaat, toisaalta, larppaa William Burroughsia ja addiktoituu herskaan. Kato ku on varaa, kuten Willelläkin.

shuffle: Kuuntelin tuossa joutessani Kaisan edellisen Ehkä-yhtyeen koko tuotannon. Ne kaikki mitä tubesta löytyy, lähes kaikki sieltä taitaa löytyä, plus Ehkän Mascotin keikkavideot. Siellä oli pari biisiä mitkä mun mielestä ansaitsivat tulla uudelleen äänitetyksi. Karua kertomaa:) Jännä nykytekniikan tarjoama kokemus kun voi katsella ja kuunnella suositun artistin koko kehityskaaren siksi mikä hänestä tuli.
 
Ehkä-bändissä on jo se lahjakkuus, mutta se on raakileena. Kitaristihemmon soitosta tykkäsin, runnoo biisejä kunnolla. Maustareiden kitaristi on rauhallinen, mutta hänen taustalaulunsa tuo tärkeän sävyn lisää mikä Ehkä-bändistä puuttui. Rumpukone Ehkä-bändistä puuttui myös. Jos Ehkään olisi lisännyt oikean rumpalin ja Kaisan siskon toiseen kitaraan niin olisi tullut helvetin kova. Maustareissa Kaisan laulu on tullut varmemmaksi, mikä on kanssa tärkeä juttu.
 
Siskokset ovat rundanneet jo ennen Maustareita aika kiitettävästi eri projekteissaan. Yritys ja kunnianhimo päästä eteenpäin on ollut suurta, ja lopulta se palkittiin.
 
Itse pidän tuosta "Jos mulla ei olis mitään" biisin alkuperäisestä versiosta joka on mielestäni parempi kuin Mautetyttöjen versio. Kanelin biiseissä on muitakin kivoja kotitekoisen kuuloisia country-biisejä.
 
https://soundcloud.com/kaneli/you-for-me

Itse en ikinä syttynyt isommin noiden esiasteiden nauhoituksille tai keikoille joita Oulussa tuli jonnin verran vastaan, mutta kas kummaa miten lähtivät nekin biisit elämään eri tavalla uusilla sovituksilla. Tavallaan riisuttiin biiseistä kaikki ylimääräinen roso ja kuorrutus pois ja tuo sitä seurannut nykyinen "käppäisyys" maistuu itselleni parhaiten.

Daagen: Itse pidän tuosta "Jos mulla ei olis mitään" biisin alkuperäisestä versiosta joka on mielestäni parempi kuin Mautetyttöjen versio. Kanelin biiseissä on muitakin kivoja kotitekoisen kuuloisia country-biisejä.
 
https://soundcloud.com/kaneli/you-for-me
 
Onhan tää nyt 100 x parempaa kamaa, kun Maustetytöt. Rohkeempaa ja koskettavampaa.

Onhan näitä ollut...
Setämies on aina pitänyt...
Eikä koskaan itkenyt palstoilla...
Voi olla että tulee Maustetytsyjä tuleva puolustuspuhe, tai sitten ei. Parasta silti. Eput alas.

aivokuolio: Ihmeen paljon jaksat muutenkin jankata bändistä jonka koet ilmeisen vastenmieliseksi.
 
Jep. Ja samaan aikaan kritisoi "laskelmoitua imagoa", vaikka toisaalla ihan varauksetta hehkuttaa jotain Yö:tä :D

Olen aikaisemmin epäillyt mm Roukalaa laskelmoidun imagon luomisesta näille, mutta kuunneltuani koko aikaisemman tuotannon vedän sanani takaisin. Ei se ole laskelmoitua sitten pätkääkään. Kuunnelkaa Ehkä-yhtyeen tuotanto. Ihan samaa linjaa nämä ovat vetäneet jo jostain 2013.
 
Ehkä-bändin matsku on jos mahdollista vieläkin tylympää. Yksi biisi, oliko sen nimi Hillassa?, laittoi jo väkisin hymyilemään totaalisessa kaurismäkeläisessä ilmaisussaan. Hymyilemään siksikin, että vaikka olimme kaupunkilaisia niin asuimme lapsuudessa aina koko kesän maalla, monta kuukautta, ja monet kappaleen tekstissä kuvatut fiilikset ovat hyvin tuttuja. Myös kuvaukset työttömyydestä ovat 90-luvun laman läpieläneelle hyvin läheisiä.

Ei hitto, kuuntelin tuon you for me:n ja rupesin miettimään, että tällaisia lauluntekijälahjakkuuksia on aika harvassa. Se ominaisuus joko on tai ei ole muusikoilla, ja aika harvalla se on. Ei tarvitse olla mitenkään ihmeellinen muusikko, mutta voi omata lauluntekemisen lahjan.
 
Tämän kyseisen biisin voisi tehdä monella tavalla, ja nyttemmin on valittu tämä Maustetyttöjen imagoon sopiva. Ei siinä mitään, sopii hyvin suomalaiseen makuun mutta kun jossain artikkelissa hehkutettiin että "tuleva klassikko", niin mitenkähän mahtaa käydä... Itse sävellys olisi jonkun maailmantähden esittämänä itseoikeutettu klassikko, tosin "kertosäkeistö" (en ole ihan varma voiko sitä kutsua sellaiseksi, paremminkin b-osa) ei ole aivan yhtä sykähdyttävä kuin a-osa.
 
Yritin löytää kuka tämän on säveltänyt, mutta sitä tietoa tuntuu olevan nykyään hankala löytää vaikka käytössä on tehokkaat hakukoneet.

randombass:
Yritin löytää kuka tämän on säveltänyt, mutta sitä tietoa tuntuu olevan nykyään hankala löytää vaikka käytössä on tehokkaat hakukoneet.
 
Anna Karjalainen. Uudet suomenkieliset sanat on tehnyt Kaisa.

Danko: Demolla oli n-sana. https://verkkosaro.sarolehti.net/ma … yttojen-jalkikoloniaalinen-kertosae
 
E: äh, olkoon.

shuffle: Olen aikaisemmin epäillyt mm Roukalaa laskelmoidun imagon luomisesta näille, mutta kuunneltuani koko aikaisemman tuotannon vedän sanani takaisin. Ei se ole laskelmoitua sitten pätkääkään. Kuunnelkaa Ehkä-yhtyeen tuotanto. Ihan samaa linjaa nämä ovat vetäneet jo jostain 2013.
 
Miksi ajattelit että manageri tai joku muu ulkopuolinen olisi luonut tämän imagon?
 
Miksi myös ajattelet ettei tämä imago olisi laskelmoitu? Ja miksi ajattelet ettei EHJÄ olisi myös ollut laskelmoitua? 4 keikkaa pubin nurkassa soittaneet bänditkin miettivät miltä he näyttävät somessa ja lavalla, mikä on se heidän tarina ja miten se kerrotaan.
 
Toimiva tämä konsepti on ja henkilöille se istuu kertakaikkisen luontevasti. Oli myös mukavaa kuunnella noiden esiasteiden tuotoksia.

Katsoin juuri Yle Areenasta jo tovi sitten julkaistun Unelmia ja studiohommia -sarjan. Jaksot joissa Maustetytöt kävivät Mökkitie Recordsilla tekemässä koeäänityksiä avasivat minulle heidän mielenmaisemaansa ja musiikkinsa taustoja paljonkin. He tuntuvat itse tietävän hyvin tarkkaan, mitä musiikiltaan haluavat, ja se vaikuttaa vilpittömältä. Nautinnollisia olivat kohtaukset, jossa Maustetyttöjen luontainen pyrkimys vaatimattomaan, orgaaniseen estetiikkaan törmäsi maailmaan, jossa geelitukat vääntävät tietokoneella metritavarana ylituotettua ja pintakiillotettua substanssiköyhää rehua musiikkia vihaavalle massalle, koska nyky-nyky-nyky.
 
En toki kumoa henkilökohtaisia tuntemuksiani albumista Kaikki tiet vievät Peltolaan, mutta olen tyytyväinen Maustetyttöjen menestyksestä perspektiiviä tarjoavana vastavoimana tämän päivän musiikkikentässä, ja toivon heille kaikkea hyvää jatkossakin.

Zed: ...geelitukat vääntävät tietokoneella metritavarana ylituotettua ja pintakiillotettua substanssiköyhää...
 
Heh, aika vahva mielipide tietokonemusaa vastaan?