Aihe: Nimimerkin takaa
1
rintapek
02.01.2020 10:32:24
 
 
Mä olen vuosimallia -67.
 
Haitarista se alkoi. Sitä ja musiikin teoriaa tuli kahlattua läpi musiikkiopistossa rippikouluikään asti. Rippikoulussa huomasin, että tytöt tykkää jos osaa rämpyttää kitaraa edes vähän.
Mut sen jälkeen kitaraa soittava kaverini sanoi ostavansa sähkiksen. Johon sanoin, että mä hankin sit rummut niin pannaan bändi kasaan. Näin kävi.
Eka bändi kasassa -82 soitettiin Rainbowta ja kasvatettiin tukkaa.
Eka keikka josta saatiin rahaa oli sit kumminkin häät - joissa mä soitin haitaria.
Häitä onkin sen jälkeen tullu soitettua muutamat.
 
Ehämmä mitään soittaa osaa mut kun koittaa soittaa sillai, ettei hirveesti häiritte ketään ni aina on bändissä pärjänny. Laulukin on kelvannut siwastemmoineen. Salaisuus piilenee siinä, että ettii lauluja jotka pystyy laulamaan siedettävästi ja jos semmoisia ei löydy niin sit semmoisia tarttee tehdä itte. Näinhän toimii Karjalainen ja Nurmiokin ja menestyvätkin vielä.
 
Soittohommat lopahti kokonaan eron jälkeen 2011. Mä löysin muuta tekemistä eikä niin kännissä pysty soittamaan.
 
Ny takana vuosi ilman viinaksia ja pikkuhiljaa on taas alkanu soittimia kertymään nurkkiin. Kait mä niille vielä jotain käyttöäkin keksin.
 
Pekka Rintamäki
Rintsu, rintsikka, bröstbacka, bröstis... mulla on monta nimeä.
Jos maailma olis mun suunnittelema, niin hyttyset söis porkkanoita.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)