Kitarat: kitarakamat ›

Juhani_t: Mallintavaan ja suoraan PA:han soittamalla saat samalla kertaa kevyet kamat ja stereon. Jaa niin. Puritaanimusiikkihan on monoa.
 
No, en satu pitämään omissa hommissa mallintavien tai trankkupelien tatsista tai soundista. Makunsa kullakin ja ymmärrän kyllä erilaiset käyttötarkoitukset jne.

Sarko: No, en satu pitämään omissa hommissa mallintavien tai trankkupelien tatsista tai soundista. Makunsa kullakin ja ymmärrän kyllä erilaiset käyttötarkoitukset jne.
 
Mun mielestä mallintavat ja trankkupelit on kaksi ihan eri asiaa. Mallintavaa on mun mielestä vähän vaikea niputtaa mihinkään kategoriaan kun sehän nimensä mukaisesti voi kuulotaa ja tuntua ihan miltä tahansa, niin en ole keksinyt oikein muuta kuin latenssin joka niitä yhdistäisi, mutta kun sekin on nykyisissä jo niin lyhyt ettei sillä ole enää merkitystä niin en enää pysty arvioimaan sitä puutteiden kautta. Enemmänkin olen pohdiskellut, että onko mallintava jossakin asiassa yksiselitteisesti parempi kuin analoginen? en ole vielä sitäkään keksinyt, mutta se voi johtua myös siitä että kukaan ei ole vielä tehnyt mallintavalla semmoista asiaa jota ei voisi analogisella vahvistimella tehdä........ vai onko? omiin korviin ei ole kuulunut?
 
Transistorivahvistimiin suhtaudun ihan positiivisesti, mutta eipä sellainen jostakin syystä ole ikinä jäänyt käyttöön. Vaikka joku vuosi sitten kun harrastin keikkailua mulla oli keikkavahvistimena nimenomaan Session Sessionette, josta tykkäsin kovasti siinä käytössä keveytensä takia ja sitä ei tarvinnut ruuvata kun siinä ei oiein ollut kuin yksi mulle toimiva soundi (kliinit siinä oli mun korvaan ihan kamalat). Mutta aina kun joku vahvistin on saanut minut huokailemaan ja sukat pyörimään jaloissa, niin se on ollut putkivahvistin :-) .

hallu: Mun mielestä mallintavat ja trankkupelit on kaksi ihan eri asiaa. Mallintavaa on mun mielestä vähän vaikea niputtaa mihinkään kategoriaan kun sehän nimensä mukaisesti voi kuulotaa ja tuntua ihan miltä tahansa, niin en ole keksinyt oikein muuta kuin latenssin joka niitä yhdistäisi, mutta kun sekin on nykyisissä jo niin lyhyt ettei sillä ole enää merkitystä niin en enää pysty arvioimaan sitä puutteiden kautta. Enemmänkin olen pohdiskellut, että onko mallintava jossakin asiassa yksiselitteisesti parempi kuin analoginen? en ole vielä sitäkään keksinyt, mutta se voi johtua myös siitä että kukaan ei ole vielä tehnyt mallintavalla semmoista asiaa jota ei voisi analogisella vahvistimella tehdä........ vai onko? omiin korviin ei ole kuulunut?
 
Transistorivahvistimiin suhtaudun ihan positiivisesti, mutta eipä sellainen jostakin syystä ole ikinä jäänyt käyttöön. Vaikka joku vuosi sitten kun harrastin keikkailua mulla oli keikkavahvistimena nimenomaan Session Sessionette, josta tykkäsin kovasti siinä käytössä keveytensä takia ja sitä ei tarvinnut ruuvata kun siinä ei oiein ollut kuin yksi mulle toimiva soundi (kliinit siinä oli mun korvaan ihan kamalat). Mutta aina kun joku vahvistin on saanut minut huokailemaan ja sukat pyörimään jaloissa, niin se on ollut putkivahvistin :-) .
 
Lähinnä tota paino- ja roudattavuuskulmasta vertasi trankkua ja mallintavaa, etenkin Quilterin trankkuja. Quilter oli muutoin hyvä, mutta ne keskitaajuudet oli niin helvetin oudot, etten saanut soundiin mitään tolkkua kohtuullisilla voluumeilla. JC120 on ollut helvetin hyvä, mutta vaatii pedaaleja järkevin särösoundeihin ja painaa kuin synti. Mutta täts tätä. Käyttöliittymältään putkivahvistimet miellyttävät minua, joidenkin perinnepelien kanssa puljaaminen on tosi tyydyttävää ja helppoa.