Kitarat: soittaminen ›

JereToikka: Itsellä luovuus ja musikaalisuus ei ole koskaan erityisesti ollut ongelma, joten vaikka ne ovat tärkeimmät, eivät niiden puute ole rajoittanut musikaalista elämääni. Pullonkaulana itsellä on ollut teoria ja tekniikka.
Teorialla sai uusia raameja jota tutkia ja erilaisia tapoja tehdä musiikkia. Tekniikalla pystyi viemään oman soittotaidon pidemmälle.
 
Joku muu, jolla pullonkaulana olisi luovuus tai musikaalisuus tms. voisi vastata kysymykseen todella eri tavalla. Kaikkea voi kuitenkin oppia, mutta on yksilöllistä, mistä pullonkaulat löytyy.
 
Tämä on hyvin järkevä kommentti. Tässä ketjussahan oli tarkoitus kuvata omaa kokemusta, mikä oli itselle merkittävää. Itse huomaan, että aina tulee uusia oivalluksia musiikkiharrastuksessa ja - vaikka se onkin klisee - tietää että on olemassa paljon enemmän asioita mitä ei tiedä tai osaa.
 
Sen verran tiedän, että suoritusjärjestys on vapaa. Asiat, jotka on jäänyt selvittämättä tai treenaamatta voi opetella koska vaan. Jos soittoasento on ollut huono- opettele uusi. Jos ei osannut soittaa taimissa, niin sen voi harjoitella. Teoriasta nyt puhumattakaan.

abassimo: Avaatko vähän?
 
Soittimen soittamiseen tarvitaan tekniikkaa, jotta voidaan soittaa erilaisia juttuja. Teoria taas tulee mukaan siinä, et tietää mitä soittaa. Toki voi soittaa fiilistasol mikä kuulostaa korvaan hyvälle ja siinäkin messissä noi molemmat.
 
Vai haettiinko tässä jotain tosi kokeilevaa musaa, missä soittaja pesee instrumenttiaan sellasella tv-shop höyrylaitteella, samalla soittimen tehdessä erilaisii äänii?
 
Näkisin teorian hivenen eri tavalla. Kyllä hyvänkuuloisia intervalleja voi soitossa hyödyntää tuntematta teoreettista selitystä sille, miksi se toimii ja mistä se muodostuu.
 
Käytetään vertausta painovoimaan. Moni ymmärtää sen arkielämän tasolla tarpeeksi hyvin ymmärtämättä tai tuntematta lainkaan aiheeseen liittyvää teoriaa.

KaRa: Juu ihan hyvä pointti ja sait mun ajatuksen hännästä kiinni sormiotteella. Luovuutta ja musikaalisuutta kuitenkin pidetään helposti itsestäänselvyytenä. On helppo sanoa itsellensä olevansa luova ja musikaallinen. Ikäänkuin olisi "valmis" siinä. Se on varsin yleistä. Mutta eritoten sen kontekstin sisällä missä musiikintekijät puhuvat keskenään käänteen tekevistä asioista niin voisi luulla kuulevan puhuttavan luovuudesta ja siitä mitä sen abstraktoinnin kokemuksista. Musiikki ja sen tekeminen on kuitenkin enemmän tai vähemmän herkkää touhua kaikessa imelyydessään.
 
Jep itsellä kaikki käänteentekevät asias ovat nimenomaan palvelleet tuota luovuuden ja musikaalisuuden kehittämistä pidemmälle.
Loppujen lopuksi täysi luova vapaus musikaalisesti tulee, kun me pikku hiljaa poistetaan kaikki esteet mikä on itsensä ja unelmiensa musiikin luomisen välillä. Nämä rajoitteet voivat olla tekniikassa, teoriassa ja vaikka missä.
 
Jos monet kirjoitukset tästä ketjusta kääntäisi tälle "kielelle", voisi ne kuulostaa tämän tapaiselta:
 
"Luovuuttani ja musikaalisuuttani auttoi parempaan plektraan siirtyminen. Enää ei tarvinnut keskittyä siihen, miten pleku pysyy kädessä, vaan pystyi keskittymään itse musaan."

GiovanniDiRondo: Tämä on hyvin järkevä kommentti. Tässä ketjussahan oli tarkoitus kuvata omaa kokemusta, mikä oli itselle merkittävää. Itse huomaan, että aina tulee uusia oivalluksia musiikkiharrastuksessa ja - vaikka se onkin klisee - tietää että on olemassa paljon enemmän asioita mitä ei tiedä tai osaa.
 
Sen verran tiedän, että suoritusjärjestys on vapaa. Asiat, jotka on jäänyt selvittämättä tai treenaamatta voi opetella koska vaan. Jos soittoasento on ollut huono- opettele uusi. Jos ei osannut soittaa taimissa, niin sen voi harjoitella. Teoriasta nyt puhumattakaan.
 
Sen verran haluan kommentoida, että toki, suoritusjärjestys on vapaa, mutta kaikki järjestykset eivät ole yhtä hyviä.
 
Omasta mielestä ihanteellisinta on, jos alusta alkaen saa kaikki omiin tavoitteisiin liittyvät asiat etenemään tasapainoisesti eteenpäin. Eikä siten, että on esim teknisesti todella hyvä ja nopea, mutta sooloista puuttuu fiilis. Tai toisin päin.

Viime aikoina olen alkanut oikeasti tajuta, että soolon soittaminen on säveltämistä hetkessä. Pitää pyrkiä luomaan melodiaa, lickien ja juoksutuksien esittelemisen sijasta. Tämä korostuu, jos sointukierrossa alkaa olla enemmänkin sointuja kuin I IV ja V. Tavallaan sen on tiennyt aina, mutta nyt sen ajatuksen on oikeasti sisäistänyt.

juhakki: Viime aikoina olen alkanut oikeasti tajuta, että soolon soittaminen on säveltämistä hetkessä. Pitää pyrkiä luomaan melodiaa, lickien ja juoksutuksien esittelemisen sijasta. Tämä korostuu, jos sointukierrossa alkaa olla enemmänkin sointuja kuin I IV ja V. Tavallaan sen on tiennyt aina, mutta nyt sen ajatuksen on oikeasti sisäistänyt.
 
Niin, toki kaikki improvisointi on säveltämistä hetkessä.. ja kaikki säveltäminen on improvisointia vähintään ajatustasolla.

Omalla kohalla käänteentekevin asia oli, kun opin virittämään kitaran...

Riiski: Omalla kohalla käänteentekevin asia oli, kun opin virittämään mopon.
 
Yeah right. Ei mulla koskaan ees ollu mopoa. Ehkä vielä joskus...

Jarkre: >Mikä tai mitkä on olleet merkittävimpiä opittuja asioita omassa soitossasi
 
2. Oppiminen soittamaan rennosti. Kun opettelee uusia juttuja niin tietoisesti rentouttaa koko kropan lihakset, ei pelkästään kädet.
Kun oppii soittamaan rennosti mitä tahansa niin sitä ei sen jälkeen tarvitse tietoisesti yrittää vaan rentous tulee ns. selkäytimestä.
Hyvä vertauskohta rentoudelle on kuivan pesusienen puristaminen kädessä. Puristettu pesusieni (= jännittynyt) voi olla käytännössä
miljardeissa eri tiloissa eri puristukerroilla. Puristamaton pesusieni (= rento) on käytännössä vain yhdessä tilassa.
Samalla tavalla kroppa voi jännittyneenä olla lukemattomissa eri "tiloissa" jolloin hermoston ja aivojen täytyy yrittää sopeutua aina uuteen
tilaan. Rento kroppa sen sijaan on hermostolle kerrasta toiseen tutussa tilassa jolloin oppiminen on aivan eri tasolla.
 
Tärkeä postaus. Ota +

Omalla kohdalla käänteentekevin asia oli, kun tajusin, että mikään oppi ei ole oikotie onneen.
Ihan sama mitä joku opettaa, niin se täytyy aina sovittaa siihen omaan soittotekniikkaan ja ajatusmaailmaan.

Tinnittus: Omalla kohdalla käänteentekevin asia oli, kun tajusin, että mikään oppi ei ole oikotie onneen.
Ihan sama mitä joku opettaa, niin se täytyy aina sovittaa siihen omaan soittotekniikkaan ja ajatusmaailmaan.
 
Nimenomaan. Irtopalaset on aina irtopalasia jonkun toisen palapelistä: ne saattavat olla hieman samanmuotoisia kuin oman palapelisi palat, mutta eivät koskaan istu sellaisenaan. Pienellä viilauksella niistä kuitenkin voi olla paljon apua ja hyötyä. Tietenkin, mitä isompi oma palapeli on, sitä todennäköisemmin uudelle muualta tulleelle irtopalallekin löytyy perusteltu paikka kokonaisuudessa.

Oman jännittämisensä tajuaminen soiton aikana. Puristamalla menevät soinnut epävireeseen ja soitto ihan kauheaksi -> lisää yritystä ja kompensointia... eikä suju sitten yhtään enää.

juhahay: Oman jännittämisensä tajuaminen soiton aikana. Puristamalla menevät soinnut epävireeseen ja soitto ihan kauheaksi -> lisää yritystä ja kompensointia... eikä suju sitten yhtään enää.
 
Jännittämisen käsittelyyn on monia keinoja.
 
Paras jippo on tietysti opetella ohjelmisto ja instrumenttinsa niin hyvin,
että osaa ne takuuvarmasti.
 
Tavalliseen jännittämiseen toimii se, että pyytää lisää jännitystä.
Eli, ei vastusta tunnetilaa, vaan tekee siitä mieluisan, vähäs' niin kuin lempparijutun.
 
Stressi versus Eustressi

Taidettiin tarkottaa kyllä lihasjännitystä eikä mentaalista.

KaRa: Taidettiin tarkottaa kyllä lihasjännitystä eikä mentaalista.
 
Sekin vielä, sekin vielä...
 
Nuo lihasjännitteet löystyy itsellä, kun pidän peukkua irti kitaran kaulasta,
ja kokeilen liidättää sormia otelaudalla ilman tukea. (trouble shooting)

Vaikeat paikat löytyy helposti ilman peukkupuristusta; soittelen teosta läpi,
ja huomioin 'kireät' teoksen osat. Sitten, kun ongelmakohdat on etsitty,
palaan takaisin normaaliin soitantaan.

Itellä peukalon käyttö on olennainen osa soittotekniikkaa. Puristan sen verran kun puristan. Voimankäytöstä en o kokenu mitään erityisempää huomioitavaa. Mulla ehkä vähän brutaalimpi suhtautuminen.. jos ranne tulehtuu niin murskataan lisää. Jos jänteitä rupee särkemään niin turrutetaan lisää... :D ei mulla ole aikoihin enää sattunut mihinkään.. tai jännittynyt käsi soittamisesta.

KaRa: Taidettiin tarkottaa kyllä lihasjännitystä eikä mentaalista.
 
Mentaalista jännityksestä kyllä se liiallinen lihaksienkin käyttö kumpusi :)

Kontiak: Kaikkihan muokkaa sitä ilmaisua.
 
Kaikki onkin ihan hyvä esimerkki. Jos osaisi kaiken, siitä olisi varmasti hyötyä.

Niin, ulkoinen oppiminen on eri asia kuin sisäinen harjaantuminen.