Kitarat: akustinen ›

Hei!
Varmasti täältä löytyy paljon tietävämpiä asiasta kuin minä, eli asiaan! Haluaisin ostaa miekkoselleni joululahjaksi teräskielisen akustisen mutta en tiedä itse niistä yhtään.. Nyt saisi olla joko uutta tai käytettyä, kuitenkin suht edullisesti.
 
Myös saa antaa hyviä vinkkejä mitä kannattaa katsoa ostaessaan tämmöistä.

Ensimmäiseksi kannattaa miettiä budjettia, sen jälkeen käydä asiantuntevassa soitinliikkeessä asiantuntevan myyjän juttusilla ja kysyä suosituksia.
Nyt kun vielä on sopivasti aikaa, ehdit hyvin kysyä mnetin kommentteja myyjän suosituksiin.
 
Sitä miekkostakin voi vakoilla. Millaisia kitaroita se kuolaa netissä tai sen ulkopuolella. Miten taitava soittaja se on. Jne.
 
Ja kun sun budjetti on selvillä, saat suurella todennäköisyydellä myös vinkkejä mnetin torilla oleviin sopiviin kitaroihin.

tietämätön22: Hei!
Varmasti täältä löytyy paljon tietävämpiä asiasta kuin minä, eli asiaan! Haluaisin ostaa miekkoselleni joululahjaksi teräskielisen akustisen mutta en tiedä itse niistä yhtään.. Nyt saisi olla joko uutta tai käytettyä, kuitenkin suht edullisesti.
 
Myös saa antaa hyviä vinkkejä mitä kannattaa katsoa ostaessaan tämmöistä.
 
No voihan, ikä alkaa tehdä tepposiaan, kun laitoin tähän keskustelupalstalle yksityisviestiksi tarkoittamani kitaranmyyntipuheen! :)
 
Poistin sen ja tilalle pari neuvoa kitaran ostajalle:
 
Nylonkielinen kitara mikäli tiedossa on klassista/sorminäppäily kitaransoitonopetusta
 
Teräskielinen kitara, mikäli kiinnostuksen kohde on pop, rock, blues, folk, laulujen säestys.
 
Aloittelijalle on usein mielenkiintoista opetella soittamaan tuttujen kappaleiden sointuja ja lauleskella mukana, tällöin teräskielinen kitara on paikallaan. Nylonkielinen ei kuulosta hyvältä, jos sitä plektralla rämpytetään, joten se ei niin hyvin sovellu kuvatun kaltaiseen tapaukseen.
 
Tarkemmin ajatellen, en hommaisi nylonkielistä kuin, jos nuori on aloittamassa klassisen opinnot, muutoin suosittelen teräskielistä. Toki aloittelijan toiveita kunnioittaen.

Tämä näyttäisi aika hyvältä:
 
https://www.thomann.de/fi/fender_fa_125ce.htm

Black Zombie 82: Tämä näyttäisi aika hyvältä:
 
https://www.thomann.de/fi/fender_fa_125ce.htm
 
fake manouche, ilmiselvästi.

Kokemukseni teräskielisestä kitarasta:
 
Halpaa ei kannata ostaa ja kunnollista ei ole varaa ostaa. Sähkiksiä ja naikkareita saa 100 eurolla ihan päteviä vehkeitä. Mutta teräskielisisssä on vähän sama kuin saksofoneissa, viuluissa yms. Että alle 300 eurolla ei saa kunnon soitinta. Halvoilla teräskielisillä on tosi vaikea soittaa, eikä soundissakaan ole kehumista. Eli tyydyn vaan klasariin ja sähkikseen. Jos olis rahaa, ostaisin kunnollisen teräskielisen, sellaisen missä olis soololovi ja hyvä soundi ja kevyt soittotatsi. Ja ei elektroniikkaa. Ärsyttää kun kaikissa halvimmissakin teräskielisissä akustisissa kitaroissa on elektroniikkaa. Ei sängynlaidallatiluttelija tarvitse elektroniikkaa. Ainakaan MINÄ en tarvitse.

Saattaa olla, että aloittaja on kitaran ostanut jo.

Black Zombie 82: Kokemukseni teräskielisestä kitarasta:
 
Halpaa ei kannata ostaa ja kunnollista ei ole varaa ostaa. Sähkiksiä ja naikkareita saa 100 eurolla ihan päteviä vehkeitä. Mutta teräskielisisssä on vähän sama kuin saksofoneissa, viuluissa yms. Että alle 300 eurolla ei saa kunnon soitinta. Halvoilla teräskielisillä on tosi vaikea soittaa, eikä soundissakaan ole kehumista. Eli tyydyn vaan klasariin ja sähkikseen. Jos olis rahaa, ostaisin kunnollisen teräskielisen, sellaisen missä olis soololovi ja hyvä soundi ja kevyt soittotatsi. Ja ei elektroniikkaa. Ärsyttää kun kaikissa halvimmissakin teräskielisissä akustisissa kitaroissa on elektroniikkaa. Ei sängynlaidallatiluttelija tarvitse elektroniikkaa. Ainakaan MINÄ en tarvitse.
 
Tota... vedän nykyisellään pientä aikuisten "iloisten rämpyttelijöiden" alkeisryhmää. Kätteni kautta on täs vuoden mittaan kulkenut useampikin satasesta kahteen hinnalla käytettynä hankittu teräskielinen, koska jokainen ryhmäläinen on halunnut itselleen oman. Ensimmäistäkään huonoa ei ole tullut hankittua.
Just tänään tuli viimeisin, josta elektroniikkapuolen kontaktiputsauksen ja kieltenvaihdon jälkeen tuli kerrassaan loistava soitin.
 
Kaikki ryhmäläiset muuten ovat nimenomaan halunneet elektroniikalla varustetun, semmoisen jossa on viritin! Erillisiä virittimiä ny saa kympillä, mut on muuten näppärää kun viritin on sisäänleivottu kitaraan.
 
Niis kalliimmissa kitaroissa muuten se hintalappu ei takaa, että soitin istuu syliin tai sopii käteen. Niitkin saa rahatukko kourassa vertailla liikkeissä useampia et löytyy se joka tuntuu antavan sille parille tonnille parhaan vastineen.
 
Aloittajalle (jos vielä on kitaraa vailla) mä antaisin semmoisen yleispätevän soitinostovinkin, et jos et tiedä mimmoista soittopeliä olet hankkimassa niin osta Yamaha. Pätee yleisesti ottaen nokkahuilusta flyygeliin. On harvoin halvin tai paras, mut eivät ole vielä alkaneet tekemään leluja tai kuraa.

Soittaahan niillä halvoillakin. Ja varsinkin jos osaa itse niitä fiksailla. Itse en osaa, mutta yksi kaveri osaa, ja hän sai Fenderin karvalakki-akkarista todella kevytsoittoisen mainion soittopelin. En olisi ikinä uskonut. Ihan kuin olisi eri soitin. Just se mun mielestä halvoissa akustisissa on vikana, että ne on niin raskaita soittaa. Kyllähän niillä perusrämpytykset menee, mutta jos haluaisi soitella jotain hieman ''tilumpaa'', niin vaikeata on. Eikä se soiton raskaus koske vain teräskielisiä, vaan myös naikkareita. Mutta naikkarissa se ei itseäni niin paljoa häiritse. Tietysti pitää mennä soittimen ehdoilla. Nailonkielinen ei ole paras blueskitara, eikä teräskieliselläkään välttämättä ole tarkoituskaan soittaa sähkökitarajuttuja.
 
Mielipiteeni tuosta elektroniikasta on nyt vähän muuttunut. Kyllä se elektroniikka on kiva olla olemassa, vaikkei sitä tarvitsisikaan. Itselläni on ollut vain yksi elektroakustinen bassokitara.

Black Zombie 82: Soittaahan niillä halvoillakin. Ja varsinkin jos osaa itse niitä fiksailla. Itse en osaa, mutta yksi kaveri osaa, ja hän sai Fenderin karvalakki-akkarista todella kevytsoittoisen mainion soittopelin. En olisi ikinä uskonut. Ihan kuin olisi eri soitin. Just se mun mielestä halvoissa akustisissa on vikana, että ne on niin raskaita soittaa. Kyllähän niillä perusrämpytykset menee, mutta jos haluaisi soitella jotain hieman ''tilumpaa'', niin vaikeata on. Eikä se soiton raskaus koske vain teräskielisiä, vaan myös naikkareita. Mutta naikkarissa se ei itseäni niin paljoa häiritse. Tietysti pitää mennä soittimen ehdoilla. Nailonkielinen ei ole paras blueskitara, eikä teräskieliselläkään välttämättä ole tarkoituskaan soittaa sähkökitarajuttuja.
 
Mielipiteeni tuosta elektroniikasta on nyt vähän muuttunut. Kyllä se elektroniikka on kiva olla olemassa, vaikkei sitä tarvitsisikaan. Itselläni on ollut vain yksi elektroakustinen bassokitara.
 
No akkareissa ei oikein ole mitään säädeltävää kun kaikki palaset ovat jokseenkin kiinteitä.
Kielten korkeuden määrittää satula ja tallaluu joille ei voi tehdä mitään paitsi vaihtaa mut paremman kitaraan sopivan löytäminen voipi olla hiukka hankalaa. Tallan luuta ei käsipelillä eikä kotikonstein kannata alkaa hiomaankaan, suoraa jälkeä on mahdoton saada aikaan.
Kielten vaihto mieluisampiin on se mitä itte voi "säätämismielessä" tehdä.
 
Yhdellä ryhmäläisellä oli aloittaessaan suuria ongelmia saada kielet soimaan ja otteet toimimaan niin kylmänviileesti vaihdettiin kitaraansa pariksi viikoksi sähkiksen kielet. Sointihan siin menee mitättömäksi mut parempi se oli mitätönkin sointi kun ei sointia lainkaan. Sit sormet alkoivat tottua ja otteet löytyä niin vaihdettiin extralight-fosforipronssiin.
 
Elektroniikka ny on makuasioita. Itte tykkään, et keikkarämpyttimessä on mikitys. Mut mitä kalliimmasta vekottimesta puhutaan niin sen pahemmalta ajatus runkoon tehdyistä ylimääräisistä reiístä alkaa kuulostamaan. Kyl studion äänisedät osaavat akkarin mikittää ja äänittää.

Onhan se elektroniikka ihan kätevää mutta luonnollisin akustisen soundi ehkä parhaimmillaan on ulkoisilla mikeillä talteen otettuna.
 
Jostain syystä ainakin osissa tuo sisäänrakennetun elektroniikan soundi on vähän "nasaalinen" ja poikkeaa siitä luonnollisesta akustisen soundista.
 
Ja kun elektroniikalla varustetun hankkii niin sitten jos mahdollista olisi hyvä myös sen kaveriksi saada sopiva laite, jolla sitten se soundi on "luonnollinen" ja tietysti jos etukäteen tälläistä asiaa pääsee testaamaan niin aina parempi.
 
Tuossa kun oli puhe säädöistä ja säätämisestä niin omissa akustisissa on molemmissa se kaularaudan säätö, ainakin sitä voi säätää tarvittaessa jos on liikaa kovera tai kupera.
 
Alatallan luun kohdilta voisi olla kätevää, jossa niitä on useampia, ite joskus miettiny tätä jos vaikka hankkis toisen eri korkeudella, tosin ei kyllä ole ollut hirveästi tarvetta niin on jäänyt tälläinen toteuttamatta.
 
Kielien suhteen jokaisen kannattaa vaan kokeilla ne omalle käsille sopivat kielet.
Itellä on nyt kiinni Phosphor Bronze kielet, jotka ovat vakio homma mulla mutta olen kokeillut myös teräskielisessä ns. sähkiksen "Jazz-kieliä" --> Flat Wound "täyshiottu" esim. https://www.levytukku.fi/daddario_tayshiottu_011-050_ecg24_kielisarja ja tuntu tuo toimivat teräskielisessä ihan OK.
 
Tietysti kielistä puhuttaessa se käsiin sopimisen lisäksi mieltä askarruttaa aina soundi puoli ja esim. äänen kirkkaus tai tummuus sekä erottelevuus jne. joten myös tietty haluaako kirkaampaa taiko tummempaa soundia niin kieliä myös sen mukaisesti kandee kokeilla.
 
Sitten tuli mieleen, että ainakin tuossa mun elektro-akustisessa nylonkielisessä Yamaha NCX900 fm naikkarissa tuntuu toimivat normal ja low tension kielet paremmin eli ne soivat nätimmin ja jotenkin "hengittävät" pidempään.
 
Pitää vaan löytää se oma settinsä jolla soundi ja tuntuma on itelle sopivaa.
 
Hmm.. tulipa pitkähkö kirjoitus... sorry, ehkä tästä jotain hyötyä kenties oli jollekulle ;D

rintapek: Tallan luuta ei käsipelillä eikä kotikonstein kannata alkaa hiomaankaan, suoraa jälkeä on mahdoton saada aikaan.
 
Helpoin on säätää kielen urasta pois ottamalla esim. viilalla ja hiomapaperilla, sekä teräsvillalla viimeistellen. Mutta olkaa varovaisia, koska millin kymmenesosan muutos vaikuttaa jo paljon. Kieli kerrallaan vähän uraa alemmas.
 
Eniten soitettavuuteen vaikuttaa satulan oikea korkeus, mutta siihen vaaditaan uraan sopivat viilat. Valtaosa soittaa kuitenkin 90% ensimmäiseltä viideltä nauhalta, johon satula vaikuttaa eniten.
 
Säätöjärjestys: 1. Kaularauta 2. Satula 3. Talla.

Tallan luuta ei käsipelillä eikä kotikonstein kannata alkaa hiomaankaan, suoraa jälkeä on mahdoton saada aikaan.
 
Höpöhöpö.
 
Pieni ruuvipenkki, viila, hiomapaperiam, pöytä... ja näillä vuosikymmenillä Tokmannin lukulasit vahvuudella +3.
 
Satulaviilarsarja auttaa satulan pässä, jos sellaisen omistaa, mutta kekseliäs pärjää ilmankin. Satulaa tehdessä olen kyllä käyttänyt myös työntömittaa, rakotulkkia (eli välysmittaa) ja Excel-taulukkoa, mutta ensimmäisen tein aikoinaan ihan pers tuntumalta Viialan Viilan pikkuviilasarjalla. Ko. satulat ovat käytössä vielä 30 v myöhemmin.
 
Ja kitaran säätö varsin usein tarkoittaa nimenomaan satulan urien syventämistä.

Ite olen ainakin hionut tallan luuta siitä alapuolelta tasasesti ihan viilan avulla pitämällä luun yläosasta kiinni ja tasasesti hiotui.
 
Sen luun alaopuolen vaan pitää olla kokonaan samaan aikaan viilauksessa ja kun sormenpäillä tasasesti painaa molemmista päistä niin hioutuu viilalla tasasesti.
 
Tuolleen tein yuhdelle teräskieliselle akkarille kun kielien korkeus oli hieman omaan tatsiini korkealla vaikka kaula oli luotisuora.
 
Hiomisen jälkeen oli kivempi soittaa eikä särissy missään ja kevyemmällä tatsilla oli kivempi soittaa kun vähemmän tarvi painaa.
 
Toki voihan tuon teettää jos ite ei halua tehdä tai epäilee onnistumisen suhteen.