Helpointa on hankkia saman valmistaja samaa sarjaa oleva suppanen. Etenkin, jos tietotaito ja välineet ei riitä katsomaan kaiuttimien sopimista keskenään yhteen. Sielä saataa nimittäin piillä jakosuodinpuolella niin erilaisia asioita, että aiheuttaa vallan ikäviöä asioita etenkin jakotaajuusalueella. Mittaamalla ja oikeiila työkaluilla toki pääsee yleensä maaliin, mutta se vaatii kyllä tietoa ja taitoa. Ja yleensä sen verran kalliita laitteita, että helpommalla pääsee, kun antaa tehtaan sedän päättä. Saman tehtaan sedän. |
Pinewood: Onko kenelläkään tarjota omakohtaisia kommentteja näistä?
https://www.thomann.de/fi/yamaha_dxs12_mkii.htm
https://www.thomann.de/fi/qsc_ks_112.htm
Haussa on kompakti helposti yksin roudattava setti (2 yläpäätä + subbari) noin sadan hengen tilaisuuksiin trubakeikoista kevyeen bilebändimeininkiin. Toiveissa mieluummin napakan rapsakka, kuulas ja ilmava kokonaissointi kuin jyhkeä, paksu ja vähemmän eloisa.
Edellä ketjussa luetellut vaihtoehdot on huomioitu ja osa on mukana harkinnassa. Muutakin sopii ehdottaa, mutta kyllä 30 kg on subbarille aika ehdoton yläraja.
Kumpi muuten on periaatteessa (kärjistäen) subbarille tärkeämpi, teho vai elementin koko? Hommattiin QSC:n 10.2 aktiiviset yläpäät 2 kpl ja tuo ks 112 suppanen 1 kpl, puolisen vuotta sitten. Suppasesta ajetaan basaria ja hiukan syvennetään laulusoundia. Tuolla pärjännee niin kauan kun ei aleta sen enempää mikittämään rumpuja. Kaapit 14 kg per kpl ja subi jossa pyörät 28 kg. Äänenlaatu on tuohon rahaan yllättävän hyvä kun ottaa huomioon että paketti sisältää myös vahvistimet ja simppelit prossut. Meillä on kaksi erilaista paria passiivisubeja jo ennestään, mutta ne ovat jääneet pölyttymään. |
piivei
pitk