Kitarat: kitarakamat ›

Juhani_t: Yleisönä monesti ihmettelen että on hienot kitarat ja kalliit kamat mutta soundi on aivan sekundaa. Täällä paljon puolustetaan isojen ja kalliiden komoottejen rahtaamista pienillekin lavoille, mutta järkiään se kuulostaa paskalle. Parhaat soundit kitarasta on lähteneet pääasiassa niistä bändeistä joissa ei komootteja juuri lavoilla näy.
 
Tämä taitaa ennemmin olla kiinni niistä soittajista kuin kamoista.
 
Taidetaan kuunnella eri bändejä, kun mielestäni niistä komooteista saa vähintään yhtä hyvät soundit kuin muistakin.

Terve
 
Minä taas olen pannut merkille kuinka järjettömän monipuolista soundia Marzi onnistuu loihtimaan tuosta Stratostaan. Ihan Joe Pass osastosta mörköoopperaan.
 
"En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta..." ;)

No ehkä nämä muutamat viimeisetkin viestit todistaa vain sitä kuinka tunneherkkä ja epämääräinen asia kitarasoundi onkaan. Koskaan ei soi vain kitara tai edes kitara ja efektit, vaan kitara ja sali ja loppujen lopuksi miten kuulijan kallo resonoi siinä salissa ja miten hänen aivonsa muuntavat ärsykkeen havainnoksi hyödyntäen aikaisemmin oppimaansa ymmärrykseksi soundista ja musiikista.
 
Mä tossa olin vähällä alkaa kommentoida jonkun tunnetun kitaristin soundia vaikka aloitusviestissä nimenomaisesti päätin ettei siinä ole mitään mieltä. Jos joku on jotakin mieltä kuulemastaan tai soittamastaan, niin en lopultakaan koskaan pääse hänen kallonsa ja mielensä sisälle toteamaan, mitä hän kuulee. Voin vain kokea ja tuntea sen itse...... ja sitä en voi jakaa kenenkään kanssa muuten kuin yrittämällä soittamalla tuottaa sen tunnevasteen ja toivoa, että se resonoisi jollekin kuulijalle.
 
Khyyllä kitarasoundi on edelleenkin kuin virvatuli :-D

Kefiiri: Taidan minäkin Nymanin soittaessa kuunnella enemmän soittoa kuin soundia, mutta yleispätevän selkeähän se sointi muistaakseni on. Kitara ei soi liikaa omia aikojaan, soittajan tatsi erottuu.
 
Juurihan tuossa Linnan juhlien jatkot katselin ja siellä se Marzi taas soitti. Yritin kuunnella tarkasti sitä soundia siinä ja yhdyn Kefiirin havaintoon kyllä. Aika kuiva ja näkkäri se soundi taas oli ja erottui kyllä pauhusta, luultavasti lähtösoundi on sellainen että miksaajan on helppo löytää sille lokero vaikka muuta tavaraa olisi enemmänkin, aika monia kitaralle sinänsä tyypillisiä taajuuksia kuulen/luulen pois riistutun jo ennen pöytää. En itse kuitenkaan siitä pidä vaikka se tuollaisessa kontekstissa on toki ns. toimiva. Ammattimiehenä Marzi menee kokonaisuuden ehdoilla eikä harmi kyllä kysy minulta mitään.

hallu: No ehkä nämä muutamat viimeisetkin viestit todistaa vain sitä kuinka tunneherkkä ja epämääräinen asia kitarasoundi onkaan. Koskaan ei soi vain kitara tai edes kitara ja efektit, vaan kitara ja sali ja loppujen lopuksi miten kuulijan kallo resonoi siinä salissa ja miten hänen aivonsa muuntavat ärsykkeen havainnoksi hyödyntäen aikaisemmin oppimaansa ymmärrykseksi soundista ja musiikista.
 
Mä tossa olin vähällä alkaa kommentoida jonkun tunnetun kitaristin soundia vaikka aloitusviestissä nimenomaisesti päätin ettei siinä ole mitään mieltä. Jos joku on jotakin mieltä kuulemastaan tai soittamastaan, niin en lopultakaan koskaan pääse hänen kallonsa ja mielensä sisälle toteamaan, mitä hän kuulee. Voin vain kokea ja tuntea sen itse...... ja sitä en voi jakaa kenenkään kanssa muuten kuin yrittämällä soittamalla tuottaa sen tunnevasteen ja toivoa, että se resonoisi jollekin kuulijalle.
 
Khyyllä kitarasoundi on edelleenkin kuin virvatuli :-D
 
Tässä kerrot että omakohtaista aistihavaintoaan ei kukaan voi toiselle välittää millään keinoin. Näin se kyllä on. Omista aistimuksistaan voi toki kertoa sanallisesti ja muut yrittävät päästä jyvälle että mitähän se tarkoittaa....
 
Mutta onneksi emme silti aivan satunnaisessa maailmassa tässä suhteessa elä. Jos kykenemme laatimaan kielen ja sanaston joka soveltuu aistimusten kuvailuun ja harjaannumme kuvailun taidossa voimme lähentyä kanssaihmisiä ainakin jossain määrin myös aistimusten tasolla. Tätä harjoitetaan määrätietoisesti ja jäsentyneesti vaikkapa viininmaistelijoiden kokoontumisissa tai hifistien kuuntelusessioissa. On hyvä kysymys missä määrin aistimusten pitkälle vietykään kielellistäminen lopultakaan aistikokemuksen välittää, ja asiahan on mahdoton tutkia. Silti yhteinen kieli on välttämätön jos asiasta halutaan sanoa edes jotain.
 
Join muuten glögiä tuossa illalla. Se oli mausteista, sanoisin että kanelista....Maistui jotenkin joululta.... Jos tiedätte mitä tarkoitan.

hallu: Joskus joo, mutta mun mielestä sellaiset bändit kuulostaa luvattoman usein radiolta tai playbackilta. Mun mielestä saliin vuotava backline kuuluu hyvään livesoundiin ja siksi kamootit lavalla on usein hyvinkin tervetulleita. Tietty skin riippuu yhteydestä ja musagenrestäkin tai niinkö tilanteesta...... sekä tietenkin siitä mikä kenenkin mielestä on hyvää...... milläkin hetkellä ja millä mielialla se kuulija sattuu olemaan :-)
 
Suosittelen menemään ensi talvena Logomoon katsomaan Voice of Finlandin kuvauksia. Ei pauhaa styrkkarit lavalla, eikä kuulosta playbackilta. Heittämällä parasta soundia ja soittoa mitä Suomessa on tällä hetkellä tarjolla. Lenni-Kalle Taipale ja Kalle Torniainen luottomiksaajineen ovat osanneet tuoda ämeriikan soundit Suomeen.
 
Aiheeseen vielä suoremmin liittyen suosittelen kaikkia unohtamaan erilliset kotisoittosoundit. Totuttelee vetelemään niillä keikkasoundeilla himassakin. Sitä kautta oppii vääntämään suoraan kelpoa live-soundia, eikä soundeja tarvi säätää moneen kertaan. Ja kuten niin monesti on todettu, jokaisen olisi hyvä olla tietoinen siitä, miltä se oma soundi kuulostaa sen mikin läpi sinne miksaajalle.

petteri m: Juurihan tuossa Linnan juhlien jatkot katselin ja siellä se Marzi taas soitti. Yritin kuunnella tarkasti sitä soundia siinä ja yhdyn Kefiirin havaintoon kyllä. Aika kuiva ja näkkäri se soundi taas oli ja erottui kyllä pauhusta, luultavasti lähtösoundi on sellainen että miksaajan on helppo löytää sille lokero vaikka muuta tavaraa olisi enemmänkin, aika monia kitaralle sinänsä tyypillisiä taajuuksia kuulen/luulen pois riistutun jo ennen pöytää. En itse kuitenkaan siitä pidä vaikka se tuollaisessa kontekstissa on toki ns. toimiva. Ammattimiehenä Marzi menee kokonaisuuden ehdoilla eikä harmi kyllä kysy minulta mitään.
 
Vika lause oli kyllä hauskimpia heittoja hetkeen.

"Omalla kohdallani olen huomannut, että tässä tonejahdissa myös oma käsitykseni hyvästä soundista on kehittynyt ja olen yllättäen huomannut vanhoista nauhoituksista, että kitarasoundit joita joskus pidin ihan hyvinä jopa erinomaisina, kuulostaa nyt aivan kamalalta. Mieliala vaikuttaa myös ..."
 
Toi on niin totta. Itse olen huomannut saman ja tullut jotenkin siihen johtopäätökseen, ettei sitä täydellistä soundia löydy koskaan (soundia joka on se soundi ja sillä mennään loppuun asti). Jostainhan se tulee, että se hyvä soundi yht'äkkiä muuttuukin ja sille pitää alkaa tekeen taas jotain.

petteri m: Juurihan tuossa Linnan juhlien jatkot katselin ja siellä se Marzi taas soitti. Ammattimiehenä Marzi menee kokonaisuuden ehdoilla eikä harmi kyllä kysy minulta mitään.
 
Mutta kuka tekee ammattimies Marzin päätökset? Kitaristi, joka ei suostu olemaan hiljaa?
 
Ja kaikki tämä tapahtuu vielä syrjäisessä Suomessa.
 
Kullakin yksilöllä on todennäköisyys p tehdä korrekti arvio.
 
Jos p > 1/2 (jokainen äänestää todennäköisemmin korrektisti kuin epäkorrektisti) äänestäjien lukumäärän lisääminen kasvattaa enemmistöpäätöksen oikeellisuuden todennäköisyyttä: todennäköisyys, että enemmistö äänestää korrektisti, lähestyy 1:ä äänestäjien lukumäärän kasvaessa.
 
Jos p < 1/2 (jokainen äänestää todennäköisemmin epäkorrektisti kuin korrektisti), äänestäjien lukumäärän kasvattaminen huonontaa tilannetta: todennäköisyys, että enemmistö äänestää epäkorrektisti, lähestyy 1:ä äänestäjien lukumäärän kasvaessa.

sepisti: Suosittelen menemään ensi talvena Logomoon katsomaan Voice of Finlandin kuvauksia. Ei pauhaa styrkkarit lavalla, eikä kuulosta playbackilta. Heittämällä parasta soundia ja soittoa mitä Suomessa on tällä hetkellä tarjolla. Lenni-Kalle Taipale ja Kalle Torniainen luottomiksaajineen ovat osanneet tuoda ämeriikan soundit Suomeen.
 
Aiheeseen vielä suoremmin liittyen suosittelen kaikkia unohtamaan erilliset kotisoittosoundit. Totuttelee vetelemään niillä keikkasoundeilla himassakin. Sitä kautta oppii vääntämään suoraan kelpoa live-soundia, eikä soundeja tarvi säätää moneen kertaan. Ja kuten niin monesti on todettu, jokaisen olisi hyvä olla tietoinen siitä, miltä se oma soundi kuulostaa sen mikin läpi sinne miksaajalle.
 
Joo voi tosiaan olla, että kun halvoilla kamoilla vähän ylikompressoidaan etc. niin tulos on kammottavampi kuin jossakin missä huippuammattilaiset tekee parhailla mahdollisilla laitteilla parastaan. Toisaalta mä kuuntelin yksi päivä jotain TOTO:n livevetoa vuodelta 2015 ja se oli aivan kammottavaa kuraa äänenlaadullisesti ja mietin että ei helvetti se voi kuulostaa tuolta!?!? no siinä ajattelin, että kyse oli nauhoituksesta, että saliääni ei välttis ole ollut lähelläkään sitä shaissea mitä juutuubissa tuli koska se äänite oli ehkä ulostettu jostain mikseristä ja youtuben algoritmit on voineet kompressoida sen ihan persiilleen.
 
Ja sitten mun soundimieltymiset voivat olla vaan niin kieroutuneita, että semmoinen siisti ja sliipattu nykyaikeinen livesoundi ei vaan mulle nappaa. Pitää olla niinkö sitä karheaa kotikutoista kesyttömyyttä ja vaarantunnetta. En tiedä mistä se johtuu mulla on rajallinen kokemus ja mä olen vaan päätynyt tällaiseen näkemykseen sen pohjalta. Mä tykkään enemmän treenikämppäsoundista kuin PA:n saliäänestä...... en tiedä?

hallu:
Ja sitten mun soundimieltymiset voivat olla vaan niin kieroutuneita, että semmoinen siisti ja sliipattu nykyaikeinen livesoundi ei vaan mulle nappaa. Pitää olla niinkö sitä karheaa kotikutoista kesyttömyyttä ja vaarantunnetta. En tiedä mistä se johtuu mulla on rajallinen kokemus ja mä olen vaan päätynyt tällaiseen näkemykseen sen pohjalta. Mä tykkään enemmän treenikämppäsoundista kuin PA:n saliäänestä...... en tiedä?
 
Et ole yksin ajatuksesi kanssa. Minunkin mielestäni livesoundin pitää erottua radiosoundista. Jos haluan kuulla juuri samanlaiset versiot biiseistä ja soundeista kuin äänitteillä, niin kuuntelen äänitteen. En mene keikoille vain katselemisen takia, haluan kuulla elävää musiikkia.

jarmo vh: Et ole yksin ajatuksesi kanssa. Minunkin mielestäni livesoundin pitää erottua radiosoundista. Jos haluan kuulla juuri samanlaiset versiot biiseistä ja soundeista kuin äänitteillä, niin kuuntelen äänitteen. En mene keikoille vain katselemisen takia, haluan kuulla elävää musiikkia.
 
Juuri näin. Jos livelle haetaan levyjen soundi ja vedetään yksi yhteen levyversion kanssa, niin ollaan hukassa ja pahasti. Livellä vedetään livesoundilla, mikä hyvillä artisteilla tarkoittaa usein erilaista, mutta vähintään yhtä hyvää soundia ja biiseistä kuuluu vetää liveversiot improvisointeineen ynnä muine vastaavine.
 
Jos haetaan yksi yhteen levymeininkiä, niin kannattaa vetää ilman muuta playbackinä. Miksi silloin edes yrittäisi soittaa oikeasti oikeilla kamoilla.

jarmo vh: Et ole yksin ajatuksesi kanssa. Minunkin mielestäni livesoundin pitää erottua radiosoundista. Jos haluan kuulla juuri samanlaiset versiot biiseistä ja soundeista kuin äänitteillä, niin kuuntelen äänitteen. En mene keikoille vain katselemisen takia, haluan kuulla elävää musiikkia.
 
Thänks :-) mukavaa huomata että on hengenheimolaisia. Mä mietin tossa, että PA on tietenkin isoissa saleissa välttämätön ja pienemmissäkin saleissa ne on tarpeen, mutta eniten olen tykännyt siitä, että hyvä miksaaja käyttää sitä baclinea soundin runkona ja PA:la vain täydentää ja tasapainottaa sitä niin että se kuuluu mahdollisimman hyvin.
 
Mutta siis jotenkin, siinä on mulle kyse siitä läsnäolon tunteesta. Esimerkiksi kuuntelen mieluummin huoneessa soivaa selloa kuin sitä samaa selloa mikitettynä viereisessä huoneessa kaiuttimesta. Se PA siinä välissä etäännyttää jotenkin sitä sointia. Ymmärrän, että PA on monesti ja suorastaan yleensäkin välttämätön, mutta kamariorkesteri kuulostaa parhaalta kamarissa ilman vahvistusta ja sähkösoitiimillahan keskinäinen balanssi on vielä helpompi saada tasapainoon...... oikeastaan akustiset rummut on ainoa murheenkryyni, joka pitää tavalla tai toisella ratkaista, mutta kun se on ratkaistu, niin muut on aika helppo saada balanssiin.
 
Mutta yleensäottaen mulle PA tai PA:tomuus on tilakysymys. Pienessä tilassa ei tarvita PA:ta ollenkaan ja isommassa tilassa PA tasapainottaa ja tukee ja oikein isossa tilassa sitten kaikki menee PA:han ja PA on se ainoa soundi. Silloin kokemus ei ole intiimi ja ison tilan lisäksi etäännyttää se PA. Jotain maailman tähteä kun käy katsomassa jäähalli tai stadion mittaluokassa, niin onhan siinä aina semmoinen vähän epätodellinen fiilis...... vähän niinkuin se ei oikeasti olisikaan tuossa...... tai mistä se ääni milloinkin tulee (taustanauha vai soittaakse oikeesti).

sepisti: Aiheeseen vielä suoremmin liittyen suosittelen kaikkia unohtamaan erilliset kotisoittosoundit. Totuttelee vetelemään niillä keikkasoundeilla himassakin. Sitä kautta oppii vääntämään suoraan kelpoa live-soundia, eikä soundeja tarvi säätää moneen kertaan. Ja kuten niin monesti on todettu, jokaisen olisi hyvä olla tietoinen siitä, miltä se oma soundi kuulostaa sen mikin läpi sinne miksaajalle.
 
Tää saattaa jollekin toimia mutta ainakin oma Oranki on sen verran äänekäs että ei mitään jakoa. Ja ainakin omat vahvistimet toimii pienillä volyymeilla aivan toisella lailla kuin sitten kun saa edes pikkasen avata.. ja taas live-soundia pitää passata siihen pikku taskuun joka itsellä on käytettävissä, makkarivolyymeillä voi taas hakea paksumpaa ja maukkaampaa kokonaisuutta.

Laulava Kylätohtori: Jos haetaan yksi yhteen levymeininkiä, niin kannattaa vetää ilman muuta playbackinä. Miksi silloin edes yrittäisi soittaa oikeasti oikeilla kamoilla.
 
Etenkin metallibändeillä se on yleensä juuri näin, koska levyillä on käytetty jopa kymmeniä raitoja. Mikään ei ole tylsempää kuin livelevy, jossa biisit on soundeja myöten lähes yksi yhteen aiemmin julkaistujen ns. studioversioiden kanssa. Vaikka nyt joku AC/DC.

2randpo: Etenkin metallibändeillä se on yleensä juuri näin, koska levyillä on käytetty jopa kymmeniä raitoja. Mikään ei ole tylsempää kuin livelevy, jossa biisit on soundeja myöten lähes yksi yhteen aiemmin julkaistujen ns. studioversioiden kanssa. Vaikka nyt joku AC/DC.
 
Mitkä metallibändit vetävät playbackina? Kerro, se olisi kiinnostavaa tietoa. (Se että on esim. jokin tietty kitararaita tai jotain kuoroja tms. "nauhalta" ei ole playbackina vetämistä.)

sustain65: Mitkä metallibändit vetävät playbackina? Kerro, se olisi kiinnostavaa tietoa. (Se että on esim. jokin tietty kitararaita tai jotain kuoroja tms. "nauhalta" ei ole playbackina vetämistä.)
 
En väittänyt mitään tuollaista, ainoastaan kommentoin tohtorin ensimmäistä virkettä. En myöskään ajattele, että sekvensserin ja/tai "nauhan" käyttö tekisi esityksestä playbackia. Onhan esim. Billy Gibbons jo vuosikymmeniä käyttänyt sekvensseriä, ja harva varmaan pitää sitä playbackina (vaikka sitähän oikeastaan osittain on).
 
Kävin alkuvuodesta Nosturissa tsekkaamassa Stratovariuksen, koska halusin nimenomaan kuulla sen livenä vs. levy-versiot. Ja sehän oli ehta live, ja paljon paremman kuuloinen kuin levyllä.
 
Toisaalta esim. Rushin viimeisiä keikkoja koskien oli kommentteja, että kitarariffit pauhasivat silloinkin kun kitaristi ei edes koskenut soittopeliinsä. On myös esiintynyt väitteitä, että W.A.S.P. olisi vetänyt playback-keikkoja. Näitähän on melkein mahdoton osoittaa todeksi edes paikan päällä. Sitä paitsi koko käsite on määrittelemättä. Jos soitetaan edes jotain laulun lisäksi itse tilanteessa, silloinko esitys ei ole edes osittain playbackia.

2randpo: En väittänyt mitään tuollaista, ainoastaan kommentoin tohtorin ensimmäistä virkettä. En myöskään ajattele, että sekvensserin ja/tai "nauhan" käyttö tekisi esityksestä playbackia. Onhan esim. Billy Gibbons jo vuosikymmeniä käyttänyt sekvensseriä, ja harva varmaan pitää sitä playbackina (vaikka sitähän oikeastaan osittain on).
 
Kävin alkuvuodesta Nosturissa tsekkaamassa Stratovariuksen, koska halusin nimenomaan kuulla sen livenä vs. levy-versiot. Ja sehän oli ehta live, ja paljon paremman kuuloinen kuin levyllä.
 
Toisaalta esim. Rushin viimeisiä keikkoja koskien oli kommentteja, että kitarariffit pauhasivat silloinkin kun kitaristi ei edes koskenut soittopeliinsä. On myös esiintynyt väitteitä, että W.A.S.P. olisi vetänyt playback-keikkoja. Näitähän on melkein mahdoton osoittaa todeksi edes paikan päällä. Sitä paitsi koko käsite on määrittelemättä. Jos soitetaan edes jotain laulun lisäksi itse tilanteessa, silloinko esitys ei ole edes osittain playbackia.
 
Kyllähän taustanauhoja saa käyttää, omassa bändiprojektissakin käytetään kun ei meillä ole rumpalistia eikä pianistia niin ainoa keino on laittaa ne nauhalta pyörimään. Niin sitten tietty sekin, että eroaako rumpujen ajaminen taustanauhalta mitenkään siitä että laittaisi rumpukoneen säksättämään. Kasarillahan rumpukoneet oli tosi muotia niinkuin sähkörummutkin, mutta sittemmin niitä ei enää ole aleviivattu.
 
Mutta olen itse huomannut että taustanauhat tekee soittamisesta jotenkin vähän enemmän "pakkotahtista" että se rytmi ei ole sellainen elastinen elementti joka voi liikkua esityksen aikana ja taustanauha ei reagoi mihinkään...... kyllä se koneelta tuntuu, vaikka sen olisi ihminen soittanut sinne nauhalle.
 
Mutta kyllä stadionkonsertit ja jopa jäähallikonsertit tuppaa olemaan aika etäännyttäviä kokemuksia ja sen vuoksi itselleni ne alkaa olla aika nounou. Mielummin menee pieneen klubiin katsomaan jotain takarivin taavia ja kattelee niitä tähtiä sitten telkkarista :-). Joitakin vuosia sitten kuuntelin stadionin ulkopuolella AC/DC:tä ja mietin, että kuuleehan sen täältäkin täysin selvästi eikä tarvii katella sitä lavatouhua vaan voi keskittyä musaan :-D (se oli tosi etäännyttävää kun jäin porttien ulkopuolelle :-D ).
 
Isot keikat on tietty muutenkin sen verran riskejä välttelevää touhua että ei niistä taida musan puolesta oikein säväreitä saada.

2randpo: En väittänyt mitään tuollaista, ainoastaan kommentoin tohtorin ensimmäistä virkettä. En myöskään ajattele, että sekvensserin ja/tai "nauhan" käyttö tekisi esityksestä playbackia. Onhan esim. Billy Gibbons jo vuosikymmeniä käyttänyt sekvensseriä, ja harva varmaan pitää sitä playbackina (vaikka sitähän oikeastaan osittain on).

No tohtorin virke oli nimenomaan playbackina vetämisestä. Mutta, kiitos selvennyksestä, ei jäädä suotta jankkaamaan.
 
Ja kommenttina hallun viestiin: Vähän sama täällä, eli stadion- ja jäähallikeikat jäävät usein jälkeen pienemmissä paikoissa vedetyistä keikoista. Mutta isommillekin keikoille tulee välillä vielä mentyä, koska jotkut artistit eivät vain tule sinne lempiklubille, paitsi korkeintaan sitten vähän ennen eläköitymistä :)