| Aihe: Kitarasoundi on kuin virvatuli.. | |
|---|
|
Mä olen soitellut monenlaisilla kamoilla. Vahvistimia ja kitaroita ja kaappejakin on tullut ajettua ristiinrastiin. Hyvä kitarasoundi on yksi hemmetin mysteeri. Sen kyllä löytää uudelleen ja uudelleen, kun on kauan puuhannut niin sen löytää jopa hyvin erilaisista kamoista.
Muutama juttu jonka olen joutunut tajuamaan. Ensimmäinen on se, että soundi voi lähteä sormista tai kamoista tai molemmista. Kaikki riippuu siitä mitä ja miten tehdään ja mitä haetaan ja siksi tämä asia on yksi typerimpiä mnetin kestovänkäämisen aiheita. Varmaa on ainoastaan se, että soundi lähtee aina ja poikkeuksetta aivoista ja mielestä. Jos ei ole käsitystä siitä miltä hyvä soundi missäkin tilanteessa on, niin on jokseenkin heikot mahdollisuudet sitä saavuttaa sormin potikoitakaan pyörittelemällä.
Hyvä soundi on tilannesidonnainen. Kotona itsekseen soitellessa hyvä soundi on ihan eri asia kuin bändimiksauksessa tai vaikkapa studiossa äänihenkilö saattaa pyytää lisäämään jotakin taajuutta soundiin ihan vain siksi, että hän miettii jo miksausta ja raidan tulevaa eq-käyrää ja haluaa ehkä vain työstövaraa jälkituotantoon. Mutta hyvä soundi on myös mielentilasidonnainen ja ennenkaikkea mielenviresidonnainen.
Omalla kohdallani olen huomannut, että tässä tonejahdissa myös oma käsitykseni hyvästä soundista on kehittynyt ja olen yllättäen huomannut vanhoista nauhoituksista, että kitarasoundit joita joskus pidin ihan hyvinä jopa erinomaisina, kuulostaa nyt aivan kamalalta. Mieliala vaikuttaa myös, mutta ennenkaikkea vireystila. Väsyneenä alkaa jotkut taajuudet kadota tai demppaantua ja se vaikuttaa siihen miten soittimen sävyjä säätää. Kun esimerkiksi yläpäät vaimenee väsyneenä illalla, niin niitä tulee korostettua helposti liikaa tai jos kajari on vaikka lattialla ja yläpäät pöhisee nilkkoihin, niin voi helposti vääntää vahvistimesta aika vääristyneen soinnin.
Tämän kaiken opetus itselleni on ollut, että soundi on niin monen muuttujan summa, että olen kadottanut lähes kokonaan haluni kommentoida kenenkään tekemisiä tai tonea kun vika ihan hyvin voi olla omassa päässäni :-).
PS: tämä viesti ei sisällä kysymystä, mutta kommentit olisi silti ihan kivoja ja jos joku on vaikka eri mieltä niin aina vaan kivempää. Mä en kuitenkaan esitä tässä mitään yleispäteviä väittämiä, vaan ihan vaan sitä mitä itse olen oppinut ja miten asian näen.
Jos joskus huomaat tivaavasi typeryksen kanssa, niin pidä huoli ettei se toinen tee samoin :-) |  2randpo
04.12.2019 13:43:36 (muokattu 04.12.2019 13:47:06) | |
|
hallu: Sen kyllä löytää uudelleen ja uudelleen, kun on kauan puuhannut niin sen löytää jopa hyvin erilaisista kamoista.
Totta, omasta mielestä tällä hetkellä parasta bestiä on archtop-kitaran soundi. Toki aikoinaan soitin bändeissä, joissa ei muunlaisia kitaroita käytettykään. Mutta basistina pidin noita jazz-bokseja enemmän tyyli-juttuna. Harmi, että Gibson lopetti pari vuotta sitten ES-175-mallin valmistuksen. Tosin onhan tuolla torilla nytkin pari erilaista myynnissä.
E.: Byrdlandia ilmeisesti vielä valmistetaan, mutta sehän taitaa olla kokopuisella kopalla.
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. | |
Kitarasoundi on keskitaajuuksia ja sitä, että kuinka niitä hierotaan oikein.
"You know the whole deal with tearing down the old to make room for the new? Well, music isn't city planning." - Grant Hart | |
Sarko: Kitarasoundi on keskitaajuuksia ja sitä, että kuinka niitä hierotaan oikein.
Näin se tuppaa olemaan... ja kotisoitto on mulla aina bändisoittoon sopivan soinnin hakua, jos soitan vahvarin kanssa. Ei ole erillistä mehukkaampaa kotinautiskelusointia.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Ehkäpä vielä kinkkismpänä, mikä on hyvä livesoundi? Kun se oma paras soundi on saatu ruuvattua, miten se taltioidaan yhdellä 57:lla tai vastaavalla pubin nurkassa? Alla olevat ketjut luettua kaikilla tuntuu olevan haastetta kuunnella vahvistinta suoraan edestä, edes lähimain elementin tasoa. Mutta siihenhän se viisseiska just törkätään ja toivotaan parasta. Eli toisin sanoen, riiittääkö pelkkä mielikuva oman soundin hyvyydestä tositilanteessa? | |
McLeach: Ehkäpä vielä kinkkismpänä, mikä on hyvä livesoundi? Kun se oma paras soundi on saatu ruuvattua, miten se taltioidaan yhdellä 57:lla tai vastaavalla pubin nurkassa? Alla olevat ketjut luettua kaikilla tuntuu olevan haastetta kuunnella vahvistinta suoraan edestä, edes lähimain elementin tasoa. Mutta siihenhän se viisseiska just törkätään ja toivotaan parasta. Eli toisin sanoen, riiittääkö pelkkä mielikuva oman soundin hyvyydestä tositilanteessa?
Ja vaikka saisitkin sen oman unelmasoundin yleisölle asti, niin silti se voi yleisön mielestä olla paska. Olet pistänyt siihen soundiin vuosia ja tuhansia euroja ja sitten yleisö pyörittelee päätään, että vmp tämä soundi on.
Voisin kuvitella, että mulle käy niin, kun lähinnä haen itseä miellyttävää soundia, ja varsinkin itselle mieluisaa soittotatsia, enkä perinteisiä tai autenttisia soundeja.
E. mutta ihan hyvä pointti tuo, että se hyväkin soundi on helppo pilata mikityksessä. Oma bändi on pyrkinyt lähestymään asiaa niin, että sitä soundia kuunnellaan sieltä yleisön puolelta ja säädetään sen mukaan.
Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. | |
Itsellä kotisoundi on omille korville just se oikea, mutta kas kummaa, kuulostaa eri päivinä erilaiselta, joskus onnaa, joskus ei. Bändisoundin ruuvaamiseen olen käyttänyt paljon vähemmän aikaa, sen kun saa omiin korviin kivaksi niin eipä toimikaan sitten kun kaikki metelöivät ja säätämiseksi menee.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä että jotain hämärää tässä on ja vahvistimen päällä pitäisi aina olla saatavilla purkilliset tonea, mojoa ja babylonia joita voisi ripauttaa tuuletusluukusta sisään kun homma ei toimi..
"Jos tämä jatkuu pahasti, joudutaan menemään instanssiin." - Lasse Mårtensson | |
Laulava Kylätohtori: Ja vaikka saisitkin sen oman unelmasoundin yleisölle asti, niin silti se voi yleisön mielestä olla paska. Olet pistänyt siihen soundiin vuosia ja tuhansia euroja ja sitten yleisö pyörittelee päätään, että vmp tämä soundi on.
Voisin kuvitella, että mulle käy niin, kun lähinnä haen itseä miellyttävää soundia, ja varsinkin itselle mieluisaa soittotatsia, enkä perinteisiä tai autenttisia soundeja.
Aika paljolti tässäkin varmaan vaikuttaa genre ja esiintymispaikka. Jos on yleisölle selvä peli, ettei tule perus popedaa, saattaa olla helpompi ottaa vastaan erikoisempiakin soundeja.
Ittellä on vaihteeksi meneillään pesun kestävä bilebändi-vaihe, joten on vapauttavaa päästä apinoimaan muiden soundeja, keskittyen lähinnä hienosäätöön tositilanteessa. | |
Komppaan Tomtomia. Näin se just menee. | |
En soita kotona vahvistimella vahvistettuna, joten en oikeen käytä aikaa tietyn kotisoundin hieromiseen.
Bändi- ja soolohommissa puolestaan käytän hyvin pitkälti samaa kitarasoundia. Se "oma" soundi perustuu pitkälti vahvistimien EQ:n manipuloimiseen, kajareiden kokoluokkien huomioimiseen ja itse soittotilaan.
Vibro Champissa pidän treblet jossain nelosessa, bassot kakkosessa. Tällä tavalla saan enemmän keskitaajuuksia tuutattua ja pidettyä rosoilla soittaessa blackface-kytkennän pahimmat muhjuiset bassot poissa. Jos soitan vahvarin omalla 8" kajarilla, niin käytän Dunlop EP101-boostia aika miedoilla setupeilla ja Boss SD-1:tä buusterina. Jos kytken mukaan 12" kaapin, niin sitten säätelen pikkasen pedaaleja, kun Celestion G12H-75 on aika äsäkkä ja ei säröydy 6 wattisella tuutattessa itekseen.
Voxissa puolestaan bass- ja treble ovat kello 9 kohilla, eli keskitaajuuskuoppaa vältellään siinäkin. Kajarina on Celestion Blue, joka puolestaan kompressoi ja korostaa kivasti keskitaajuuksia, säröytyen itekseen. Buustaan vahvistinta, en käytä pedaaleja varsinaisesti overdriveinä.
Jos käytän vahvareita stereona, niin säädän molemmat vahvarit säröytymisen rajoille ja buustaan tarvittaessa. Modulaatiot ja kaiut Vibro Champin kautta.
"You know the whole deal with tearing down the old to make room for the new? Well, music isn't city planning." - Grant Hart | |
Eq signaalitiellä on tarpeen kahdessa merkityksessä. Soundin hienosäätö kulloisenkin tilan mukaan. Toiseksi eri kitaroita käyttäessä saa tarkemmat sävynsäädöt. Jos mikki kirkas niin helppo leikata oikea taajuuskaistaa. Sama jos haluaa keskialueelle lisää energiaa. Vahvistimen kolme sävynamiskaa ovat liian epätarkkoja yleensä.
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
LaMotta: Eq signaalitiellä on tarpeen kahdessa merkityksessä. Soundin hienosäätö kulloisenkin tilan mukaan. Toiseksi eri kitaroita käyttäessä saa tarkemmat sävynsäädöt. Jos mikki kirkas niin helppo leikata oikea taajuuskaistaa. Sama jos haluaa keskialueelle lisää energiaa. Vahvistimen kolme sävynamiskaa ovat liian epätarkkoja yleensä.
Toimiva työkalu.
"You know the whole deal with tearing down the old to make room for the new? Well, music isn't city planning." - Grant Hart | |
Tomtom: Itsellä kotisoundi on omille korville just se oikea, mutta kas kummaa, kuulostaa eri päivinä erilaiselta, joskus onnaa, joskus ei.
Juu, ei auta edes se että on vehkeet vimpan päälle, jos ei vaan lähde niin soundikin on paska, tämä on havaittu monasti, synkin loppupäätelmä on ollut kamat myyntiin ja soitto lopullisesti seis.
Bändisoundin ruuvaamiseen olen käyttänyt paljon vähemmän aikaa, sen kun saa omiin korviin kivaksi niin eipä toimikaan sitten kun kaikki metelöivät ja säätämiseksi menee.
Helix>PowerCap 212/Helix>PA on kyllä aika takuuvarma paikasta riippumatta, himassa väännetyt soundit toimivat noiden kanssa hyvin, toki vielä ei ole tullut eteen sitä paskimmista paskinta melupesää eli lauteilla on sellanen sekameteli että mistään ei saa tolkkua.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä että jotain hämärää tässä on ja vahvistimen päällä pitäisi aina olla saatavilla purkilliset tonea, mojoa ja babylonia joita voisi ripauttaa tuuletusluukusta sisään kun homma ei toimi..
Taitaa homma olla useimmiten päänupista eli mielialasta kiinni, ei niinkään kamoista.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! | |
WanhaWetäjä:
Taitaa homma olla useimmiten päänupista eli mielialasta kiinni, ei niinkään kamoista.
Tämä, niin paljon tämä.
"You know the whole deal with tearing down the old to make room for the new? Well, music isn't city planning." - Grant Hart | |
hallu:
Hyvä soundi on tilannesidonnainen. Mutta hyvä soundi on myös mielentilasidonnainen ja ennenkaikkea mielenviresidonnainen.
Tämän kaiken opetus itselleni on ollut, että soundi on niin monen muuttujan summa, että olen kadottanut lähes kokonaan haluni kommentoida kenenkään tekemisiä tai tonea kun vika ihan hyvin voi olla omassa päässäni :-).
Näistä olen tylsästi täysin samaa mieltä. Tilannesidonnaisuus tuli taas äskettäin todettua: vahvistimen kautta soitettu akustinen ei kuulostanut "ihan" samanlaiselta 700 hengen konserttisalissa verrattuna pienempään tilaan.
Sähkökitarapuolella mielipiteeni rajoittuu perinteiselle blues/rock/heavy -osastolle. Olen sitä mieltä, että hyvän soundin pitää erottua bändin seasta. Soundin ei tarvitse olla illasta toiseen sama. Soundi itsessään voi olla hyvinkin rosoinen, räkäinen ja rujo. Keskialueahan se usein on määräävänä ja yläpäätäkin pitää löytyä. En ole koskaan ollut smoothin ystävä. Mutta paikkansa kai pehmeilläkin soundeilla on monessa genressä. Ei mulle kuitenkaan.
Mitä vanhempi, sitä vanhempi. |  petteri m
06.12.2019 19:10:58 (muokattu 06.12.2019 19:18:42) | |
|
Se on ihmeellistä miten vähän soundi ratkaiseekaan hyvän soiton rinnalla. Maailma on täynnä vaikkapa erilaisia televisio-ohjelmia joissa iso bändi vetää ja kitarasoundi on vähän sinne päin. Kuitenkin on kovia soittajia ja hyvät sovitukset ja balanssi mallillaan ja kas kummaa, ei se soundi niin tärkeä sitten ollutkaan, kunhan karaktääri on riittävän kohdallaan niin se usein riittää. Tämä ei sulje pois sitä että usein näissä esityksissä toki on aivan kaikki soundit kohdallaan ja homma toimii vieläkin paremmin...
Ja sanon vielä senkin että suomalaisten telkkaribändien kitaristeista minusta huonoimmat soundit ikinä on säännöllisesti Marzi Nymanilla, toki arvostan häntä kitaristina aivan taivaaseen saakka ja pidän nerona, mutta silti. | |
Tässä on jotain perää. En tietty malta olla toistamatta sitä mantraa, että hyvä soitto ja soundi on saman kolikon eri puolet, kun harvoin on toista ilman toista, ainakin niillä kitaristeilla joita jaksan itse kuunnella.
Joku miksaaja sanoi hyvin, että rokissa, metallissa ja popissa kitara on kumminkin yksi soitin sopassa, joka hoitaa tiettyä tonttia ja kaistaa. Kitaristit luonnollisesti katsovat ja kuulevat tämän eri näkökulmasta kuin (live)miksaaja. Tavallaan se soundi rakennetaan livemiksauksessa uudestaan, esimerkkinä vaikka iso tv-tuontanto, jossa kitaroilla on suht rajut filtterit käytössä (jo mikityksen takia) ja korvamonitoriin voi mennä eri kaikuplugaria kun katsojille jne.
petteri m: Se on ihmeellistä miten vähän soundi ratkaiseekaan hyvän soiton rinnalla. Maailma on täynnä vaikkapa erilaisia televisio-ohjelmia joissa iso bändi vetää ja kitarasoundi on vähän sinne päin. Kuitenkin on kovia soittajia ja hyvät sovitukset ja balanssi mallillaan ja kas kummaa, ei se soundi niin tärkeä sitten ollutkaan, kunhan karaktääri on riittävän kohdallaan niin se usein riittää. Tämä ei sulje pois sitä että usein näissä esityksissä toki on aivan kaikki soundit kohdallaan ja homma toimii vieläkin paremmin... | |
petteri m: .................
Ja sanon vielä senkin että suomalaisten telkkaribändien kitaristeista minusta huonoimmat soundit ikinä on säännöllisesti Marzi Nymanilla, toki arvostan häntä kitaristina aivan taivaaseen saakka ja pidän nerona, mutta silti.
Mut jos ne on säännöllisesti aina sitä ihteään, niin silloin se ei ole vahinko eikä sattuma, vaan Marzi on funtsinut sen soundin ja päätynyt siihen mistä lienee syystä. PS: mä en ole ikinä pitänyt sen soundia huonona, mutta voi olla että olen ollut aina niin vaikuttunut sen soitosta etten ole vaan huomannut :-D
Jos joskus huomaat tivaavasi typeryksen kanssa, niin pidä huoli ettei se toinen tee samoin :-) | |
petteri m: Se on ihmeellistä miten vähän soundi ratkaiseekaan hyvän soiton rinnalla.
Yleisönä monesti ihmettelen että on hienot kitarat ja kalliit kamat mutta soundi on aivan sekundaa. Täällä paljon puolustetaan isojen ja kalliiden komoottejen rahtaamista pienillekin lavoille, mutta järkiään se kuulostaa paskalle. Parhaat soundit kitarasta on lähteneet pääasiassa niistä bändeistä joissa ei komootteja juuri lavoilla näy. | |
Juhani_t: ...... Parhaat soundit kitarasta on lähteneet pääasiassa niistä bändeistä joissa ei komootteja juuri lavoilla näy.
Joskus joo, mutta mun mielestä sellaiset bändit kuulostaa luvattoman usein radiolta tai playbackilta. Mun mielestä saliin vuotava backline kuuluu hyvään livesoundiin ja siksi kamootit lavalla on usein hyvinkin tervetulleita. Tietty skin riippuu yhteydestä ja musagenrestäkin tai niinkö tilanteesta...... sekä tietenkin siitä mikä kenenkin mielestä on hyvää...... milläkin hetkellä ja millä mielialla se kuulija sattuu olemaan :-)
Jos joskus huomaat tivaavasi typeryksen kanssa, niin pidä huoli ettei se toinen tee samoin :-) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
