Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Mutta tremolo, vibe, wah ja säröpedaalit olisi aika älytöntä tehdä digitaaliseksi kun ne analogisen on kuitenkin vähemmän sähköä vieviä ja toimii pattereillakin ja digitaalisena pitäisi olla laadukas virtalähde.
 
Itse en kyllä näe pattereiden kanssa pelaamisessa oikein paljon etuja. Kätevyydessä mallintava on kyllä ihan omassa luokassaan, kun yksi ja sama virtapiuha riittää vahvistimelle, efekteille, virittimille ja DI-lähdölle.

Kontiak: Kaappi on tärkeämpi kuin vahvistin, sanoo Mikkou.
 
"Soldano vs Friedman vs Mesa Triple Recto vs Mesa Mark V vs Marshall"
 
https://youtu.be/LBrhovx30lM
 
Jotain tuollaista voisi toimialansa edustajan odottaakin sanovan. Vahvistimia on niin erilaisia, että varmasti sieltäkin löytyy enemmän kuin riittävästi pelikenttää.

Hyvä aihe ja mielenkiintoisia näkökulmia. Itse kuulun varmasti vähemmistöön, sillä siirryin ensin putkistäkistä Kemperiin ja nyt takaisin analogipeleihin. En siis jäänyt digimaailmaan.
 
Bändihommien loputtua vuosia sitten ostin Kemperin, siihen tänä kesänä kaveriksi Remoten ja pari ekspressiopedaalia ja olin kotisoittosoundeihin erittäin tyytyväinen ja vakuuttunut digin nyt lopullisesti selätettyä analogikamat. Sitten eräänä päivänä menin kaverin bändin kanssa jammailemaan: minulla oli Kemper mukana ja kaveri tuuttasi Marsun JTM45-halfstackilla menemään. Tyyppasin itsekkin JTM-läjää ja kulmakarvani kohosivat eniten Marshallin dynamiikan vuoksi, sillä pikkausvoimakkuus vaikutti soundiin ja volumeen aivan toisella tapaa kuin mihin olin tottunut. Olisiko analogista sittenkin vielä haastamaan Kemperiä...?
 
Ajatus jäi kytemään ja joitain viikkoja tämän jälkeen bongasin torilta Bugera 1960 infiniumin, eli halvan plexikopion ja päätin ostaa sen heräteostoksena ja vertailla sitä Kemperiin. Soittelin molempia muutaman tunnin kitarakaapin läpi ja huomasin pitäväni Bugeran soundista ja etenkin tuntumasta enemmän kuin Kemperistä. Pidin kuitenkin molemmat kamat muutaman kuukauden ja vertailin aina silloin tällöin varmistuakseni, ettei kyseessä ole vain alkuinnostus Bugeran kanssa.
 
Noin kuukausi sitten myin Kemperin ja Bugera jäi taloon. Muutaman satasen halpisputkari siis syrjäytti omassa tapauksessani Kemperin bändikäytössä. Myyntiin vaikutti myös se, että mielestäni plugarit ovat kehittyneet viime vuosina aivan älyttömästi: Neural DSP:n plugareita on jo todella vaikea erottaa Kemperistä, joten kotisoitto toimii nykyään läppärin kautta softamallinnoksilla.
 
Jotenkin itseäni myös viehättää taas analogisetin mekaanisuus kaikkine kytkimine ja potikoineen. On paljon hauskempi käännellä fyysisiä nupikoita ja kasata värikkäistä muljuttimista pedaalilauta kuin kahlata valikoita ja tallennella presettejä. Ehkä jonkun ajan päästä mieleni taas muuttuu ja haluan eroon johtoviidakosta, GAS kun on arvaamaton... :)
 
Käytännöllisyydessähän digivehkeet ovat ylivertaiset: laitteet ovat käytännössä huoltovapaat, erittäin kevyet ja mahtuvat pieneen tilaan. Jos olisin keikkaileva muusikko, vaihtaisin ilman muuta takaisin digiin käytännön syistä. Koska olen kuitenkin pääasiassa treenikämpällä soittava wannabe-rokkari ja harrastelija, minulle sopii hyvin epäkäytännöllinen ja painava putkistäkki ryyditettynä monella pedaalilla ja muulla muljuttimella. Ainakin tällä hetkellä tämä setup inspiroi itseäni eniten.

Guitaristi: Hyvä aihe ja mielenkiintoisia näkökulmia. Itse kuulun varmasti vähemmistöön, sillä siirryin ensin putkistäkistä Kemperiin ja nyt takaisin analogipeleihin. En siis jäänyt digimaailmaan.
 
Saman polun itsekin taivalsin, sillä erotuksella että kotisoitossa Kemper vaihtui Bluetonen Plexi/Blackface putkivahvistimeen ja sen perässä Universal Audio OX:iin. Tällä yhdistelmällä saan putkivehkeiden soittodynamiikan ja digivehkeen "kerrostaloystävällisyyden".
 
Totuuden nimissä on kyllä sanottava vielä, että mikään ei voita sitä kun pääsee treenikämpälle soittamaan oikealla halfstackillä, mutta tuon putivahvistin+OX on lähimpänä sitä.

Guitaristi: Hyvä aihe ja mielenkiintoisia näkökulmia. Itse kuulun varmasti vähemmistöön, sillä siirryin ensin putkistäkistä Kemperiin ja nyt takaisin analogipeleihin. En siis jäänyt digimaailmaan.
 
..............................
Käytännöllisyydessähän digivehkeet ovat ylivertaiset: laitteet ovat käytännössä huoltovapaat, erittäin kevyet ja mahtuvat pieneen tilaan. Jos olisin keikkaileva muusikko, vaihtaisin ilman muuta takaisin digiin käytännön syistä. Koska olen kuitenkin pääasiassa treenikämpällä soittava wannabe-rokkari ja harrastelija, minulle sopii hyvin epäkäytännöllinen ja painava putkistäkki ryyditettynä monella pedaalilla ja muulla muljuttimella. Ainakin tällä hetkellä tämä setup inspiroi itseäni eniten.
 
Plussalla paukautin hyvän ja ansiokkaan näkökulman vuoksi. Olen samaa mieltä, että digikamppeet on varmasti käytännöllisemmät ja mitä olen vähän enemmän keikkailevaa porukkaa tavannut, niin kitaristilla saattaa hyvinkin olla molemmat. Eli jotkut käyttää analogista reenikämpällä/studiossa ja digivehkeet kulkee sitten pakun perässä erilaisille keikoille. Eli ei tekniikan tarvitse todellakaan riidellä keskenään eikä meidän käyttäjien tarvitse eikä pidäkään jotenkin hirttäytyä siihen tekniseen ratkaisuun, vaan olemme kaikki vapaita käyttämään sitä mikä milloinkin toimii.
 
Tuo kun sanoit "analogisia kytkimiä ja potikoita on hauskempi käyttää....", tuli mieleeni että ensinnäkin se on ihan totta. Mutta olen jotenkin miettinyt myös sitä, että passiivinen kytkentä tottelee käyttäjää eri tavalla kuin aktiivinen kytkentä joka vain "näyttelee" passiivista. Siis mun mielestä tietokoneet malleineen toimii erinomaisesti, mutta jos lähdetään siihen soundillisen askartelemisen linjalle, että kokeillaan kaikenlaisia "hullujakin" juttuja niin toisaalta digitaalisuus mahdollistaa sellaista "hulluutta" joka ei ole passiiviselle kytkennälle mahdollista. Toisaalta digitaaliselta soittokämpältä ei pellepelottominkaan soittaja tule koskaan naamanokisena mutta leveä hymy kasvoillaan ulos :-). Tiedätkö sen fiiliksen "vibrochamp kuulosti aivan taivaalliselta kolme sekuntia ennen räjähtämistään...." . Tää ulottuvuus jää digikamppeilta kokonaan pois :-D .
 
Mut joo..... itse kuulun siihen ryhmään soittajia, että kaikki keinot käyttöön ja sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua :-). Käytän sekä digiä että analogiaa sujuvasti, mutta nautin enemmän analogisten välineiden käyttämisestä.

Kävinpä katsomassa Kolmatta naista. Pesola soitti Marshall-pinon kautta, Löyvällä oli iso Fenderin combo ja Kivikankaalla ilmeisesti jokin AXE-FX-versio. Hemmetin hienosti soivat kamat yhteen eivätkä soundit riidelleet yhtään keskenään.

Pinewood: Kävinpä katsomassa Kolmatta naista. Pesola soitti Marshall-pinon kautta, Löyvällä oli iso Fenderin combo ja Kivikankaalla ilmeisesti jokin AXE-FX-versio. Hemmetin hienosti soivat kamat yhteen eivätkä soundit riidelleet yhtään keskenään.
 
Ei varmastikaan eikä tämä mitään joko-tai hommaa tietenkään olekaan.

paskiaispaska: Sama juttu noissa ns kuumien kitaramikkien testivideoissa ärsyttää se, että kaikki aina samaa jönkkö jönkköä. Yllätyin toooodella paljon ku hommasin bkp warpigsit, että mihin kaikkee niillä oikeen pystyy... Luullu että niillä voi vetää vaan tiukkaa higain komppia, mutta olin väärässä. Tarvii ruveta ite tekemään tubeen noista higain vehkeistä sellasia ääninäytteitä missä vähä muutaki ku jönttää ja tilulilua :P
 
Tässä vielä toinen
 
"Guitar Pickups Don't Matter?!"
 
https://youtu.be/nONoBki4_84

VOX AC15cc1 jousikaiku vs. purkki
 
VOXissa on analogikaiku sisäänrakennettuna ja pedaalilaudassani on T.Rex Space master, joka on mielestäni varsin mainio reverb-pedaali. Muutama erilainen kaiku-moodi siitä löytyy, joista ensimmäinen jousikaiku. Tässä tapauksessa pedaali vie kyllä herkästi voiton. VOXin kaiku on ärsyttävän pitkä ja sitä on joko varsin vähän tai aivan liikaa (ainakin jos yli klo 9 vääntää potikkaa). Space masterissa säätövaraa on mukavasti ja kaiku on oikein luonnollisen ja sävykkään kuuloinen.
 
Tilasin Uraltonelta VOXiin uuden kaikutankin (TAD), josko alkaisi soundaamaan vähempi överiltä. Pari kymppiä taisi tulla posteineen hintaa ja ovat mallia plug n play, joten on varsin kustannustehokas ja helppo ratkaisu, mikäli haluaa ottaa vahvistimesta reverbit. Saapa nähdä mihin suuntaan soundi kehittyy, kun saan uuden tankin paikalleen.

Jep. Reverbit on niitä efektejä jotka toimii digitaalisenakin varsin kelvollisesti.

Icy-Sun: VOX AC15cc1 jousikaiku vs. purkki
 
VOXissa on analogikaiku sisäänrakennettuna ja pedaalilaudassani on T.Rex Space master, joka on mielestäni varsin mainio reverb-pedaali. Muutama erilainen kaiku-moodi siitä löytyy, joista ensimmäinen jousikaiku. Tässä tapauksessa pedaali vie kyllä herkästi voiton. VOXin kaiku on ärsyttävän pitkä ja sitä on joko varsin vähän tai aivan liikaa (ainakin jos yli klo 9 vääntää potikkaa). Space masterissa säätövaraa on mukavasti ja kaiku on oikein luonnollisen ja sävykkään kuuloinen.
 
Tilasin Uraltonelta VOXiin uuden kaikutankin (TAD), josko alkaisi soundaamaan vähempi överiltä. Pari kymppiä taisi tulla posteineen hintaa ja ovat mallia plug n play, joten on varsin kustannustehokas ja helppo ratkaisu, mikäli haluaa ottaa vahvistimesta reverbit. Saapa nähdä mihin suuntaan soundi kehittyy, kun saan uuden tankin paikalleen.
 
Älä odottele liikoja, tuossa on tunnetusti kelvoton jousikaiku. Kyse on kokonaistoteutuksesta eikä pelkästään kaikutankista, toki voi parantua jonkiin verran. Minulla oli tuollainen Vox kanssa ja sama havainto. Onneksi tremolo on erittäin mainio. Hyvä kaikuspedu hoitaa homman eikä sitä omaa reverbiä tule sen jälkeen ikävä. Vaikkapa Source Audion True Spring tuohon niin kyllä lätisee.

petteri m: Älä odottele liikoja, tuossa on tunnetusti kelvoton jousikaiku. Kyse on kokonaistoteutuksesta eikä pelkästään kaikutankista, toki voi parantua jonkiin verran. Minulla oli tuollainen Vox kanssa ja sama havainto. Onneksi tremolo on erittäin mainio. Hyvä kaikuspedu hoitaa homman eikä sitä omaa reverbiä tule sen jälkeen ikävä. Vaikkapa Source Audion True Spring tuohon niin kyllä lätisee.
 
Yksi parhaista mallinnetuista reverb kaiuista oli Boss RE20 kaikusimulaattorissa. Se on sellainen lyhyt ja oikeasti nimensä mukaisesti kajahdus, niinkuin oikein surfmeiningissä. Sellaista en ole jousilla toteutettuna missään vahvistimessa tavannut, mutta mulle tutuimpia on Fendervahvistimissa tavattavat kaiut.

hallu: Yksi parhaista mallinnetuista reverb kaiuista oli Boss RE20 kaikusimulaattorissa. Se on sellainen lyhyt ja oikeasti nimensä mukaisesti kajahdus, niinkuin oikein surfmeiningissä. Sellaista en ole jousilla toteutettuna missään vahvistimessa tavannut, mutta mulle tutuimpia on Fendervahvistimissa tavattavat kaiut.
 
Se on echo, eikä reverb. Se mallintaa jotain nauhakaikua.

Urban Baboon: Se on echo, eikä reverb. Se mallintaa jotain nauhakaikua.
 
Jep se mallintaa nauhakaikua eli se on digiversio Roland RE201 nauhakaiusta, mutta siinä on myös reverb kuten esikuvassaankin. Se reverb on jotain mitä en vahvistimissa ole tavannut ja en tiedä minkälainen se RE201:sä on ollut, mutta tuossa RE20 vermeessä se on jo itsessään peruste purkin ostamiselle :-)

hallu: Jep se mallintaa nauhakaikua eli se on digiversio Roland RE201 nauhakaiusta, mutta siinä on myös reverb kuten esikuvassaankin. Se reverb on jotain mitä en vahvistimissa ole tavannut ja en tiedä minkälainen se RE201:sä on ollut, mutta tuossa RE20 vermeessä se on jo itsessään peruste purkin ostamiselle :-)
 
Siinä on lyhyttankkinen jousikaiku. Alkuperäisessä siis...

steelduck: Siinä on lyhyttankkinen jousikaiku. Alkuperäisessä siis...
 
Joo sellaista en ole missään vahvistimessa nähnyt....... mutta tietty kai niitä tankkeja saa ostaa esim. Uraltonelta jolloin varmaan mihin tahansa vahvistimeen voisi laittaa sen pituisen tankin kuin haluaa. Minusta se lyhyen tankin lähjähdys on jotenkin makea ja tehokas. Olen sen kaiun takia miettinut josko ostaisin uudelleen RE20 spedun kun ehdin sellaisen jo myymään (mulla oli aikaisemmin se ja tykkäsin kyllä).

Minulla on pedaalilaudassa sekä Bossin RE-20 että FRV-1 ja kyllä FRV-1:ssä on enemmän sitä surf-kaikua kuin RE-20:n kaikuasetuksessa. Mallinnetaanhan niissä kahta täysin erilaista kaikua: Roland RE-201:n lyhyttä jousikaikua vs. Fender 6G15:n erillistä kaikutankkia.

juici: Minulla on pedaalilaudassa sekä Bossin RE-20 että FRV-1 ja kyllä FRV-1:ssä on enemmän sitä surf-kaikua kuin RE-20:n kaikuasetuksessa. Mallinnetaanhan niissä kahta täysin erilaista kaikua: Roland RE-201:n lyhyttä jousikaikua vs. Fender 6G15:n erillistä kaikutankkia.
 
Se voi vähän vaihdella mitä kukanenkin surffiksi ymmärtää ;-)

petteri m: Älä odottele liikoja, tuossa on tunnetusti kelvoton jousikaiku. Kyse on kokonaistoteutuksesta eikä pelkästään kaikutankista, toki voi parantua jonkiin verran.
 
Toki. Kaikutankkia vaihtamalla saa kuitenkin lyhyempää kaikua, mikä on ehkä näpertelyn lisäksi ykkösjuttu tuon vaihdon kanssa. Eikä alle kahdenkympin modaukselle tarvi isoja odotuksia asettaakaan. Space master on kuitenkin hyvä reverb-pedaali, niin ompahan se ainakin olemassa, vaikka Voxin kaiku kakaksi jäisikin.