Klassinen ›

kaakari: "Mozartin pianosonaatit sisältävät paljon hienoa musiikkia", vakuuttaa Naxoksen levyopas. Omiin korviini nämä pianosonaatit ovat kuulostaneet kakkosluokan Mozartilta, ja mielestäni ne häviävät selvästi Haydnin ja Schubertin pianosonaateille, Beethoven sonaateista puhumattakaan.
Mitä mieltä arvoisat palstalaiset ovat Mozartin pianosonaateista? Olisiko jollain palstalaisella mainita jokin suosteltava levytys niistä? Itse olen kuunnellut sonaatteja vain edullisesti hankkimillani Klara Wurtzin ja Carmen Piazzinin levytyksiltä.
 
Tuubista kannattaa etsiä legendaaristen pianistien tulkintoja niistä. valinnanvaraa löytyy. en osaa mainita ketään tiettyä pianistia.
 
Monet näistä mannheimin ja pariisin matkalla syntyneistä sonaateista on pianonsoiton opiskelijoiden suosimaa hiukan kevyempää ohjelmistoa eikä niitä pidä mieltää kypsän mestarin musiikillisiksi monumenteiksi.
 
Glenn Gouldia ihmetytti ja tyrmistytti nuoruudessaan kuinka oletettavasti terveet aikuiset ihmiset ja hänen tuttavansakin saattoivat pitää niitä ihmiskunnan suurina musiikillisina aarteina vaikka toisaalta hänestä oli mukava soittaa niitä ja juoksuttaa sormiaan ylös ja alas eri sävellajeja ja valloittaa kaikkia niitä asteikkoja ja arpeggioita ja oli gould mitä mieltä tahansa, ovathan sonaatit kuitenkin mukiinmeneviä sävellyksiä vaikkeivat edustakaan mozartin merkittävintä ja parasta osaa hänen tuotannossaan. gould tosin arvosti mozartin sonaateista eniten 6 ensimmäistä joita hän piti koko joukon parhaana niiden barokkihyveidensä takia.


c molli sonaatti kv 457, a molli sonaatti kv 310 ja F duuri sonaatin kv 533 hidas osa heijastelevat syvimpiä tuntoja mitä pianosonaattikirjallisuudessa on koskaan nähty. myös vain beethoven ja schubert suurimmillaan ylsivät vastaaviin huimiin korkeuksiin mozartin tavoin mittaamattomassa emotionaalisessa syvyydessään mutta schubertin merkittävä sonaattituotanto käsittää valtavan kaaren wieniläisklassisesta sonaatista persoonaallisimpia näkyjä käsittäviin kypsänkauden muodoltaam laajentuneisiin ja mittasuihteiltaan laajamuotoisiin sonaattijärkäleisiin saakka lyyristen teosten vastapainona ja joissa romantiikan intohimoisen kiihkeät affektit ja tunteiden patoutuminen näkyy molli sävellajien suosimisena ja voimakkaana tunnelatauksena. schubertilla on ainakin kolme a molli sonaattia pianolle jotka ovat yhtä lukuunottamatts 4 osaisia muodoltaan sisältäen scherzon teosten tunkeutuessa romantiikan uudelle maaperälle.
 
mozartin teosluetteloonsa merkitsemän c molli sonaatin uloimpien ääriosien dramaattiset lausekkeet ja lyhyet lyyriset fraasit, finaalin malttamattomat keskeytykset erotettuna adagion seesteisestä virrasta jättivät unohtumattoman jäljen vahvoine vaikutteineen ison been pianosonaattituotantoon a molli sonaattiakin parempana esimerkkinä kypsästä wienläisklassismista perustuessaan mahdollisesti joihinkin mozartin varhaisempiin ehkä jo pariisissa syntyneisiin luonnoksiin jotka mozart on täydentänyt vasta myöhemmin wienissä keskellä pianokonserttojensa runsasta vuota juuri ennen metsästyskvartettoa ainoana mozartin pianosonaattina joka täysin hyödyntää soittimen koko rekisteriä ja dynaamista asteikkoa muistuttaen karakteriltaan hieman myöhemmin sävellettyä tai improvisaation pohjalta syntynyttä c molli fantasiaa jota en pidä yhtä kiehtovana kuin d molli fantasian diffuuseja struktuureja jollaisia päivät pitkät improvisoidessaan mozart muuttui absoluuttiseksi mozartiksi autuaassa itseunhossa kylpiessään saattaen vain sellaisina hetkinä nauttia toden teolla neroudestaan kuten hildesheimer kirjassaan olettaa.

Sen sijaan väitteet siitä että sonaatti olisi todiste mozartin luvattomista intohimoista mozartin asunnon omistajan tyttäreen lienevät puhdasta fiktiota eräässä toisessa mozart biografiassa joka tulvii muutenkin paljon asiavirheitä jotka tosin ottaa mieluusti kaupan päällisenä nautittavista lukuhetkistä.

Sikäli kun sinua kontrapunktinen ajattelu kiehtoo kannattaisi tutustua mozartim D duuri sonaattiin kv 576 johon mozart on saattanut saada vaikutteita myös bachilta vierailtuaan leipzigissa sonaatin suuremmassa yhtenäisyydessä kv 533 verrattuna. Es duuri pianokonserton numero 14 finaalissa kuuluva aihe joutuu sonaatin finaalissa vakavan käsittelyn kohteeksi. minusta kv 497 finaalin akateemisempi kontrapunktinen satsi kehittelyjakson fugatossa jonka kulkua voimakkaat rytmikuviot katkovat raivoisalla elonvoimalla kertoo mozartin kasvaneesta kiinnostuksesta barokin polyfoniaan mikä ilmenee myös prahan sinfoniassa etc. myös 4 kätinen pianosonaatti kv 521 on mestariteos. Kuten jo 18 vuotiaana sävelletty kv 358. kv 357 on myöhäisempi teos uuden kronologian mukaan kv 497a ja 500.

Kun metafyysinen oleminen ei ole olemassaoloa ajassa ja paikassa niin syvyys ja korkeuskin ovat vain allegorioita prosessissa jossa ulkoinen havainto ja maailma katoaa mielteenä ja tahtona tajunnasta tiedoitsevan tullessa tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi.
F duuri sonaatin 533 allegro osa, joka vaikuttaa improvisatoriselle mutta on äärimmäisen organisoitu, ei minunkaan mielestä ole mikään mestariteos ( vaikka saatan hyvin olla myös väärässä )mikä tuntuu sitä hämästyttävämmältä kun ajattelee että teos sijoittuu mozartin luomisvoimaisimpiin wienin vuosiin ja jopa sen hedelmällisimpiin hetkiin demonisen naissankarin ja g molli sinfonian välimaastoon joskin wieniläiset olivat saaneet jo kyllikseen mozartin suurista pianokonsertoista ja sonaatin jälkeen syntynyt kruunajaiskonsertto jolla hän yritti päästä takaisin wieniläisten suosioon jäi pöytälaatikkoon akatemiasarjan kuivuessa
kokoon tilaajien puutteessa.
 
Mutta sanottakoon kuitenkin että olkoot mozartin pianosonaatit sitten laadullisesti kuinka korkeata tai heikkoa tasoa tahansa, pianosonaatti sävellysmuotona ei kiinnosta minua juuri pätkän vertaa.

C molli sonaattia olen kuunnellut välillä kuriositeetin vuoksi jopa melko lumouteenakin mutta minua vaivaa ajatus että se erään levytekstin mukaan perustuisi johonkin varhaisempaan sonaattiin jonka mozart on vasta myöhemmin täydentänyt valmiiksi omistaen sen therese von trattnerille enkä tämän takia tiedä mikä osa siitä on kypsintä ja mikä vähemmän kypsää mozartia kun en viitsisi huijata itseäin katteettomilla lupauksilla teoksen laadullisen tason suhteen.

Yhtä kaikki, teos on mozartin pianosonaateista ainoa joka täysin hyödyntää soittimen potentiaalista dynamiikkaa ja rekisteriä.

Musiikkitieteilijä alfred einstein oli kuitenkin sitä mieltä että mozartin C duuri sonaatti K kolmekolmenolla on eräs rakastettavimmista mozartin teoksista jonka hän koskaan sävelsi.

Ja charles sutton luonnehti F duuri sonaattia K kolmekolmekaksi ekspaniiviseksi, ulospäinsuuntautuneeksi ja dramaattiseksi edustaessaan niitä ominaisuuksia joita pidettiin tuhatkahdeksansataa luvulla virtuoosisen pianomusiikin ideaalina.

Mozartin G duuri pianotrio haydnlaisessa kroatialaisia kansansävelmiä muistuttavassa heleässä, tunteikkaassa ja kirpeässä melodiikassaan perustunee, uskotaan, johonkin tuntemattomaan varhaiseen mozartin pianosonaattiin jonka hän on laajentanut pianotrioksi.
 

 
mozartin merkittävimpiin pianoteoksiin kuuluvat myös mm. d molli fantasia kv 397, h mollli adagio kv 540 ja a molli rondo kv 511 sekä gigue kv 574 ja fuuga 2 pianolle kv 426 ja ehkä jokunen pianovariaatiokin. h-molli Adagio pianolle KV 540, joka ei luonteeltaan ja sävellajinvalinnaltaan tosiaankaan kuulu iloisten teosten kategoriaan, on sanottu, että sitä voi lähestyä vaikka kuinka syvällisen analyysin avulla, mutta kaiken vaivannäön jälkeen odottaakin toteamus, että nyt salaisuus vasta alkaakin. sonaatti 2 pianolle galantissa tyylilajissaan on vähemmän meerkittävä. Larghetto ja allegro 2 pianollekv deest on piristävä lisä mozatrt ohkjelmistoon